Myytit http://anttiholopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133097/all Sat, 11 Aug 2018 07:53:26 +0300 fi Kansallismielisten myyttinen maailma http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259323-kansallismielisten-myyttinen-maailma <p>Nationalismia ja myyttejä tutkinut Anthony B. Smith on julkaissut aiheesta kaksi mielenkiintoista kirjaa: <em>Myths and Memories of the Nation</em> (1999) ja<em> Nationalism </em>(2001).</p><p>Smithin teoksista voi poimia muutamia huomioita.</p><p>1. Etninen yhteisö on nimetty ihmisyhteisö, joka liittyy tiettyyn kotimaahan ja jolla on <strong>myytti</strong> yhteisestä alkuperästä, yhteisiä muistoja, yksi tai useampi kulttuuripiirre.</p><p>2. Olennaisimpina seikkoina Smith pitää juuri niitä ihmisten ajatteluun juurtuneita <strong>myyttejä</strong>, jotka liittävät ryhmän jäsenet yhteen.</p><p>3. Etnisen yhteisön yhteys maantieteelliseen alueeseen saattaa olla puolestaan pelkästään <strong>ajatuksiin pohjautuvaa</strong>. Yhteys ei täten edellytä maa-alueen todellista hallintaa. <strong>Yhteisillä muistoillakaan ei tarvitse olla mitään tekemistä historiallisen todellisuuden kanssa.</strong></p><p>4. Smithin mukaan etninen yhteisö perustuu ihmisten <strong>uskomuksiin</strong>, eikä biologiaan tai rotuun.</p><p>5. Ulkoisesti havaittavissa olevat kulttuurierot, kuten oma kieli tai uskonto, eivät sellaisenaan riitä etnisen identiteetin perustaksi. Olennaista on se, että pitävätkö yhteisön jäsenet niitä merkittävinä.</p><p>6. Esimerkkejä etnisistä kulttuuriliikkeistä vierasta kulttuurivaikusta vastaan löytyy jo esimodernilta ajalta.</p><p>7. Pelkkä valtiollisuus ei riitä muodostamaan etnistä yhteisöä. Väestön mobilisointi sotaan ja järjestäytynyt uskonto edistävät yhteisön muodostumista.</p><p>8. Monet etniset yhteisöt perustavat olemassaolonsa tosiin tai epätosiin muistoihin valtiosta.</p><p>9. Etnisen yhteisön muodostumisvaiheessa identiteettiä saatetaan muokata <strong>myyteillä</strong> hyvinkin nopeasti.</p><p>10. Kun tietyt <strong>myytit</strong> ovat kerran juurtuneet ihmisten mieliin, etninen identiteetti muuttuu hitaasti, mutta tätä ovat edeltäneet varsin muuttumattomat tarinan <strong>perusmyytit.</strong></p><p>Smith tulee siihen johtopäätökseen, että kansakunta on eri asia kuin etninen yhteisö ja kansallinen identiteetti tarkoittaa eri asiaa kuin etninen identiteetti. No sanoi Smith paljon muutakin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nationalismia ja myyttejä tutkinut Anthony B. Smith on julkaissut aiheesta kaksi mielenkiintoista kirjaa: Myths and Memories of the Nation (1999) ja Nationalism (2001).

Smithin teoksista voi poimia muutamia huomioita.

1. Etninen yhteisö on nimetty ihmisyhteisö, joka liittyy tiettyyn kotimaahan ja jolla on myytti yhteisestä alkuperästä, yhteisiä muistoja, yksi tai useampi kulttuuripiirre.

2. Olennaisimpina seikkoina Smith pitää juuri niitä ihmisten ajatteluun juurtuneita myyttejä, jotka liittävät ryhmän jäsenet yhteen.

3. Etnisen yhteisön yhteys maantieteelliseen alueeseen saattaa olla puolestaan pelkästään ajatuksiin pohjautuvaa. Yhteys ei täten edellytä maa-alueen todellista hallintaa. Yhteisillä muistoillakaan ei tarvitse olla mitään tekemistä historiallisen todellisuuden kanssa.

4. Smithin mukaan etninen yhteisö perustuu ihmisten uskomuksiin, eikä biologiaan tai rotuun.

5. Ulkoisesti havaittavissa olevat kulttuurierot, kuten oma kieli tai uskonto, eivät sellaisenaan riitä etnisen identiteetin perustaksi. Olennaista on se, että pitävätkö yhteisön jäsenet niitä merkittävinä.

6. Esimerkkejä etnisistä kulttuuriliikkeistä vierasta kulttuurivaikusta vastaan löytyy jo esimodernilta ajalta.

7. Pelkkä valtiollisuus ei riitä muodostamaan etnistä yhteisöä. Väestön mobilisointi sotaan ja järjestäytynyt uskonto edistävät yhteisön muodostumista.

8. Monet etniset yhteisöt perustavat olemassaolonsa tosiin tai epätosiin muistoihin valtiosta.

9. Etnisen yhteisön muodostumisvaiheessa identiteettiä saatetaan muokata myyteillä hyvinkin nopeasti.

10. Kun tietyt myytit ovat kerran juurtuneet ihmisten mieliin, etninen identiteetti muuttuu hitaasti, mutta tätä ovat edeltäneet varsin muuttumattomat tarinan perusmyytit.

Smith tulee siihen johtopäätökseen, että kansakunta on eri asia kuin etninen yhteisö ja kansallinen identiteetti tarkoittaa eri asiaa kuin etninen identiteetti. No sanoi Smith paljon muutakin.

]]>
28 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259323-kansallismielisten-myyttinen-maailma#comments Kansallismielisyys Myytit Nationalismi Sat, 11 Aug 2018 04:53:26 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259323-kansallismielisten-myyttinen-maailma
Äitipuoli elää keskellä ristiriitaisia myyttejä http://tarumeritie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242304-aitipuoli-elaa-keskella-ristiriitaisia-myytteja <p>Myytit, tabut ja asenteet ovat aikoinaan valjastettu luomaan turvaa yhteisöön. Yhteisön kautta ne ovat tuoneet myös turvaa sisällemme. Elämänkuvamme on historian kuluessa kuitenkin muuttunut. Osa myyteistä ja tabuista eivät enää aja asiaansa, vaan rajoittavat ja luovat ristiriitoja.&nbsp;</p><p>Äitipuolen ristiriitaiset myyttien varjostamat erinäiset roolit sekä ilmiöt aikuisten ja lasten ympärillä ovat monimutkainen vyyhti, jonka sisällä ja ympärillä onkin usein poikkeuksellisen paljon ilmiöitä ja selvitettäviä tunnelasteja. &nbsp;Äidin, äitipuolen, ydinperheen ja uusperheen sävyttämät kipeät tunteet nousevat usein esiin lasten asioita hoidettaessa ja erilaisten tunteiden viidakossa yksilö tekeekin tiedostamattaan asenteensa mukaisia määrittelyjä ajaen tämän ohjaamana asioita. Myytit ja tabut ovat vahvasti läsnä.<br />Tässä kirjoituksessa avaan muutamia keskeisiä myyttejä jotka vaikeuttavat uusperheen ja äitipuolen elämää. Samalla haastan meidät kaikki pohtimaan, millaisten silmälasien läpi katsomme maailmaa, ja miksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><u>Ydinperhe-myytti</u></p><p>Ydinperhe on tabumainen käsite, joka kuvastaa turvaa, ideaalia, kehdon omaista syliä, instituutiota, yhteiskuntamme yksikköä, jota ei voi kyseenalaistaa. Ydinperhe on perheen täydellisen perheen kuvastuma, johon muita perhemalleja verrataan, lähes poikkeuksetta puutteiden näkökulmasta. &nbsp;Yhteiskuntamme&acute;ja kristinuskon yksi kulmakivi,&nbsp; perheinstituutio on uhattuna jos ydinperhettä haastaa -&nbsp; ja tahtomattaankin uusperhe haastaa: &nbsp;uusperhettähän ei&nbsp; useimmiten voi syntyä ilman ydinperheen rikkoutumisen historiaa. Yhteys ei kuitenkaan ole niin suora, että se useinkaan tiedostetaan. Ydinperheen täydellisyyden illuusio vaikuttaa kuitenkin asenteisiimme. Uusperheettä voidaan toki lähetystä myös liberaalisemmin: muotona, jolla perheinstituutio muuttuvassa maailmassa pyrkii mukautumaan ja säilymään. Muotona joka mahdollistaa perheen jatkumisen ydinperheen toimimattomuuden jälkeen. Muotona joka haastaa syventämään yksilön vanhemmuuden käsitteistöä. Muotona, jossa parhaimmillaan lapsi saa lisää välittäviä rakastavia aikuisia ja sisaruksia elämäänsä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><u>Äitimyytti</u></p><p>Vielä tänäkin päivänä vuosisatoja kestänyt äitimyytti, jossa puhutaan hyvästä pyyteettömästä biologisesta äidistä, elää. Sekä sadut, kristinusko, media että yhteiskuntamme, jopa oikeusasteet vahvistavat tätä myyttiä. Biologinen äiti mielletään puhtaaksi, pyyteettömäksi, hyvyydeksi. Neitsyt Maria on äitiyden esikuva. Biologinen äiti on pyhä, koskematon. Hän rakastaa, kuuntelee, neuvoo lapsia ja asettaa heille rajoja. Myytti uskoo, että biologinen äiti on aina epäitsekäs, aina lastensa puolella, pyytetön. Ikään kuin nainen saisi hedelmöittyessään jonkin syvän jumalallisen tietoisuuden elämästä, joka poistaa hänen vajavuutensa, traumansa, itsekkyytensä, erehtyväisyytensä, ihmisyyden raadollisuuden. Hänestä tulee äiti, The Äiti, &nbsp;Äiti maa, hyvyyden ja elämänlähteen antaja, joka puolustaa epäitsekkäästi, pyyteettömästi. Hänellä on täydellinen viisaus ja tietämys viattomien lasten näkökulmasta kaikkeen: itseen, ihmisyyteen &nbsp;elämään, yhteiskuntaan, politiikkaan. Äidin tuomaa näkökulmaa harvoin kyseenalaistetaan. Ei itsessä eikä muissa. Sillä meillä kaikilla on äiti &ndash; ja äidin sylin luoman pehmeän lempeän turvan tarve. Äiti on totuus, äiti on hyvä, äiti on lempeä ja rakas.</p><p>Tämä äitimyytin enkelimäinen kuva näkyy usein asenteissa, joissa asetetaan vastakkain biologisen äidin näkemys suhteessa johonkin muuhun tahoon, esimerkiksi isään, päättäjään, viranomaiseen, äitipuoleen.</p><p>Äidin jumalallisuus näkyy myös uutisissa: Surullisissa väkivaltauutisissa bioäidin raakuus ja väkivalta lapsia kohtaan katsotaan käsittämättömäksi ja julmemmaksi kuin muiden ihmisten samanlaiset teot, äitihän on lähtökohtaisesti hyvä, rakastava ja lempeä.&nbsp; Hetki sitten saimme lukea Turun terroristeosta. Siinäkin pienen lapsen äidin puukotus nostettiin muita ylemmäksi, kamalammaksi teoksi, kuin muiden ihmisten puukotus.</p><p>Mikäli äiti muuttaa erilleen lapsista, leimataan hänet jonkin hänen ei-vallassa olevan<br />vaikutuksen alaiseksi: hän on alkoholisti, sekaisin, narsisti. Myytin mukaan äiti ei voi tehdä itsenäisesti ja järkevästi päätöstä lasten hyväksi, että lapset asuvat isällään. Päätös ei siis voi lähteä äitiydestä. Se on oltava riivauksen päätös. Jonkin mitä äitiys ei tekisi. Näin nainen lapsista erossa asuva äiti saa myytin mukaisen hiljaisen leiman. Päätös ei ole voinut olla rakkaudesta käsin tehty.</p><p><br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><u>Ilkeä äitipuolimyytti</u></p><p>Samaan aikaan, kun äitimyytti elää yhteiskunnassamme elämää, myös ilkeän äitipuolen myytti ja viattoman lapsen myytti on elänyt jo 1500 vuotta. Ilkeä äitipuoli onkin tapa käsitellä äitiyden ja naiseuden varjopuolta, biologisen äidin omaa raadollisuutta sekä itsekkyyttä, joka on tullut pahuudessaan eriyttää pois äitiyden puhtaasta myytistä, puolta jota lapsi ei voi käsitellä.</p><p>Tarinat ja sadut juurruttavat tätä kulttuuria edelleen lapsesta saakka yhteiskuntaamme. Myös aikuisten maailmassa äitipuoli mielletään lemmenkipeäksi lapset syrjäyttäväksi ihmiseksi. Kun biologinen äitimyytti vahvistaa äidin pyyteettömyyttä lapsia kohtaan, äitipuolen tarkoitusperät ovat myytin mukaan täysin vastakkaiset. Myytti ei tunne tilannetta jossa äiti asettaisi lastaan oman kostonsa välineeksi ja äitipuoli suojelisi lapsia, jotka eivät ole hänen biologisia. Myytissä asetelma on aina: äiti ajaa lasten etua, ja äitipuoli omaansa. Tämä näkyy niin perheen, suvun, viranomaistahojen kuin yhteiskunnankin keskusteluissa.</p><p>Viattoman lapsen myytti ei myöskään salli asetelmaa, että lapsi hakisi valtaa, ja äitipuoli suojelisi perhettä ja sen terveitä asetelmia: myytti lähtee ajatuksesta, että lapsi on viaton, ja äitipuoli syntipukki. Lähes jokainen lapsensa uhma- ja murrosiän kokenut äiti kuitenkin tietää, että vallanhakua lapsilta löytyy.</p><p>Äitipuolen ja lapsen konflikteja värittää myös ihmisen luonnollinen tarve asettua nuoremman sukupolven puolelle. Kun naiseus, ja äitiys yhdistetään viattoman lapsen etuun, on se lause, jonka varjolla voidaan tehdä vaikka mitä, hyvää ja huonoa. Lastensairaalahyväntekeväisyyshake on tästä hyvä esimerkki, sekin hyvässä ja huonossa, kaunis asia jonka kokonaisuutta tarkoituksellisuutta ja kaikkia vaikuttimia ei kuitenkaan lainkaan kyseenalaistettu.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Tabujen mukaan naisella ei myöskään saisi olla kielteisiä tunteita, heidän tulisi olla vaatimattomia eikä kateus ja viha ole naisellisia, naiselle sallittuja tunteita. Tämä onkin jalostautunut naisen vihan piilovihaksi, manipulaatioksi, eleettömäksi ilmaisuksi. Työelämässä naisen vihastuminen katsotaan usein hallitsemattomaksi tunneryöpyksi. Miehen viha taasen tuo jämäkkyyttä, rajoja. Nostaa kunnioitusta. Ja koska naisen viha on vaikea käsitellä, on se jälleen helppo ulkoistaa: äitipuoleen. &nbsp;Tutkimuksen mukaan äitipuolia pidetäänkin lähtökohtaisesti syypäinä perheen konflikteihin, vaikka tosiasiassa jokainen perheenjäsen, niin lapsi, nuori, biologinen isä, isäpuoli, äitipuoli kuin biologinen äiti voi käydä läpi tunteita jotka lietsovat jännitystä ja ristiriitoja.</p><p>Äitipuolet pyrkivät noudattamaan myös biologisen äitimyytin mukaista tehtävää ja huolehtimaan lapsista arjessa.&nbsp; Näin ollen äitipuolet joutuvat asettamaan lapsille myös rajoja, joka voi johtaa yhteenottoihin.&nbsp; Äitipuolen rooli taasen vaatisi etäisyyttä. Tämä johtaa äitipuolen sisäiseen ristiriitaan, jossa omaa paikkaa ja suhtautumista on haastavampaa löytää. Lisää ristiriitaa sisälle aiheuttaa myös äitipuolen oma sisäistetty uskomus myytistä, äitipuolen pahuudesta. Äitipuoli siis uskoo ja pelkää itsekin olevansa paha. Näin ollen äitipuoli pyrkii kaikin voimin olemaan täydellinen äitipuoli, täydellinen äitihahmo, hän taistelee myyttiä vastaan. Kun äitipuoli pyrkii täydellisyyteen, on ihmissuhteen tarttumapinta vaikeampi tavoittaa: Erehdysten, konfliktien ja anteeksiannon kautta aito ihmissuhde voi rakentua syvemmäksi. Täydellinen ei ole meistä kukaan.</p><p>Äitipuolelle ei sallita suhteessa lapsin hermostumista, turhautumista tai vaikeita tunteita kuten biologiselle äidille. Biologinen äiti voi huutaa, turhautua ja komentaa lapsia epärakenteavastikin. Toiminta ei kuitenkaan kyseenalaista äidin persoonaa. Äitipuolella sama käytös johtaa tuomioon. Sekä äitipuolella itsellään että myös ulkopuolisten suhteen. Näin äitipuoli pyrkii miellyttämään, rakentamaan kulissia täydellisyydestään sekä itselleen, lapsille, puolisolle että ympäristölle. Hän nielee paljon, ja pitkään, usein vuosia. Jossain kohtaa mitta kuitenkin täytyy ja hermostuminen, lapsen kiittämättömyys tai pieni huomiotta jättäminen voi aiheuttaa reaktion johon on tiivistynyt vuosien ajan kertyneitä tunteita. Yhteen hetkeen purkautuu vuosien padottujen tunteiden epäoikeudenmukaisuus. Ulkopuolinen ei voi tätä käsittää ja näin pahan äitipuolen myytti toteutuu suhteessa ulkomaailmaan. Äitipuoli jää yksin, kokee epäonnistuneensa ja vetäytyy. Näin myytit ovat ajaneet tehtävänsä ja pysyvät hengissä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Uusperheen ympärillä on paljon erilaisia ihmisiä omien elämähistorian reppujen kanssa matkaansa taivaltamassa. Repuissa on paljon hyvää, mutta myös sattumista, haikeutta ja huolta. Opittuja kaavoja, pelkoja, rakkauden ja rakastamisen tarvetta. Kun uusperhe syntyy, useiden ihmisten reput aukeavat, perheenjäsenten ja ehkä myös lähipiirin. Ja kun nämä tarpeet ja haavoittuvuus nousevat heräävät, tarvitsemme turvaa. Myytit, tabut ja opitut tapamme ovat osa turvallisuudentunnettamme. Ne ovat siis arkeamme ja parhaimmillaan hienossa palvelutehtävässä. Mutta elämässämme on myös paljon tiedostamattomia katsantokantoja jotka rajoittavat näkemyksiämme.<br />&nbsp;</p><p>Mitkä kaikki asenteet ja itsestäänselvyydet muokkaavatkaan asennettamme? Voit kokeilla tätä. Lueppa päivän uutinen. Tai pohdi asiaa, jossa tuomitset jonkun tietyn ihmisen tai ihmisryhmittymän.&nbsp; Laita uutiseen tai asiaan oma nimesi, tai läheisesi nimi mainitun persoonan tilalle. Millä tavoin ajatuksesi muuttuvat? Tai vaihda uutisessa poliisin ja rikollisen nimikkeitä keskenään. Muuta talouspoliitikon kohdalle Äiti Teresa. Tai hyväntekijän kohdalle kiistelty hahmo. Mitä mielessäsi tapahtuu?&nbsp; Nouseeko perusteluja, ymmärrystä? Näyttääkö maailma erilaiselta? Vai pysyykö kaikki samanlaisena?&nbsp;</p><p>Jos olemme aidosti avoimia itsessämme olevia käsityksien, myyttien ja tabujen äärellä, maailma voi avartua, muuttua myös ehkä aavistuksen sallivammaksi. Emme kuitenkaan voi vaatia sitä keneltäkään muulta kuin itseltämme. Ja siinä onkin tehtävää yhdelle elämälle.&nbsp;<br /><br />&nbsp;</p><p>​</p><p><strong><u>Tahdotko ymmärtää lisää?</u></strong></p><p><strong><u>​</u></strong><u>​Maksutonta luettavaa</u></p><p>Tahdotko tutustua hiukan uusperheen asioihin äitipuolen näkökulmasta itsenäisesti?&nbsp; Alkuun pääset lukemalla lyhyen &rdquo;älä itke äitipuoli- työni, jossa käsittelen asioita ja ilmiöitä tiivistäen.&nbsp; Saat työn minulta lähettämällä viestiä osoitteeseen taru.meritie[at]<a href="https://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Foutlook.com%2F&amp;h=ATNxSpMe7NddTtxVTqxrcp3RLVzjYhOQXMM6P4_76tRYFhtaTrYUWqn5Ep2vAgB38l_Rv4cWKSKx9LSusydibItlkkLAaZp08Y5JyHOb6D5kU6SeUwNOTeMJYPOi0W__Qe30ovl0tBFjPLbcShQRUZkecqDNE7kCtm7tlnH_7bRCY9gYDCKl-AZaDv_B6h5yYu1UIVAFDRQlnEE7F489bF95O94Z0hE8D6uIGWo6f7dVHqrZRXyu7DQuFyUVlXHyaiysALUeU8tf4XMZ1XCNUF_lcVWbC3dwY00NESo" target="_blank"><u>outlook.com.</u></a> Teos on ilmainen. Työstän aiheesta myös laajempaa teosta, kirjaa ja otan mielelläni toiveita vastaan.</p><p><u>Tukea ja apua konsultoiden</u></p><p>Oletko ehkä solmussa naiseuden, uusperheen, parisuhteen tai äitiyden kanssa?&nbsp;</p><p>Tuntuuko sinusta, että yrität kaikkesi, eikä mikään riitä?</p><p>Ei se aina helppoa ole. Olla puoliso, äiti, bioäiti tai äitipuoli, työntekijä.&nbsp; Elämän tärkeimpiin rooleihimme liittyy paljon odotuksia, paineita, pettymystä, yksinäisyyttä, neuvottomuutta. Myyttejä ja tiedostamattomia kaavoja, tarvetta kelvata. Naiseus on kaunista ja hoitavaa, mutta välillä olemme sen kanssa eksyksissä.</p><p>Olen Ihminen tavattavissa -terapeutti, Taru Meritie. Erikoistunut&nbsp;uusperheen dynamiikkaan, sekä äitipuoli- isyys, että bioäidin näkökulmista. Kokonaisuudessa jossa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, yhtä oikeaa totuutta.&nbsp;<br />Otan asiakkaita vastaan sekä etänä internetin välityksellä että vastaanotollani Järvenpäässä muutaman kerran konsultaatiosta pitempiaikaisiin prosesseihin, sinun tarpeitasi kuunnellen. Autan sinua tarvittaessa myös käytännön asioissa, kuten elatusapulaskentojen pohdinnoissa.<br />Ota minuun yhteyttä sähköpostilla taru.meritie[at]outlook.com tai soita numeroon 045-661 6775. Kuulostellaan yhdessä, voisinko olla&nbsp; rinnallakulkijasi hetken tai toisenkin.<br />Tutustu myös muihin kirjoituksiini sivuillani <a href="https://www.uusperhe.fi" title="https://www.uusperhe.fi">https://www.uusperhe.fi</a><br /><br />​</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Myytit, tabut ja asenteet ovat aikoinaan valjastettu luomaan turvaa yhteisöön. Yhteisön kautta ne ovat tuoneet myös turvaa sisällemme. Elämänkuvamme on historian kuluessa kuitenkin muuttunut. Osa myyteistä ja tabuista eivät enää aja asiaansa, vaan rajoittavat ja luovat ristiriitoja. 

Äitipuolen ristiriitaiset myyttien varjostamat erinäiset roolit sekä ilmiöt aikuisten ja lasten ympärillä ovat monimutkainen vyyhti, jonka sisällä ja ympärillä onkin usein poikkeuksellisen paljon ilmiöitä ja selvitettäviä tunnelasteja.  Äidin, äitipuolen, ydinperheen ja uusperheen sävyttämät kipeät tunteet nousevat usein esiin lasten asioita hoidettaessa ja erilaisten tunteiden viidakossa yksilö tekeekin tiedostamattaan asenteensa mukaisia määrittelyjä ajaen tämän ohjaamana asioita. Myytit ja tabut ovat vahvasti läsnä.
Tässä kirjoituksessa avaan muutamia keskeisiä myyttejä jotka vaikeuttavat uusperheen ja äitipuolen elämää. Samalla haastan meidät kaikki pohtimaan, millaisten silmälasien läpi katsomme maailmaa, ja miksi. 

 

Ydinperhe-myytti

Ydinperhe on tabumainen käsite, joka kuvastaa turvaa, ideaalia, kehdon omaista syliä, instituutiota, yhteiskuntamme yksikköä, jota ei voi kyseenalaistaa. Ydinperhe on perheen täydellisen perheen kuvastuma, johon muita perhemalleja verrataan, lähes poikkeuksetta puutteiden näkökulmasta.  Yhteiskuntamme´ja kristinuskon yksi kulmakivi,  perheinstituutio on uhattuna jos ydinperhettä haastaa -  ja tahtomattaankin uusperhe haastaa:  uusperhettähän ei  useimmiten voi syntyä ilman ydinperheen rikkoutumisen historiaa. Yhteys ei kuitenkaan ole niin suora, että se useinkaan tiedostetaan. Ydinperheen täydellisyyden illuusio vaikuttaa kuitenkin asenteisiimme. Uusperheettä voidaan toki lähetystä myös liberaalisemmin: muotona, jolla perheinstituutio muuttuvassa maailmassa pyrkii mukautumaan ja säilymään. Muotona joka mahdollistaa perheen jatkumisen ydinperheen toimimattomuuden jälkeen. Muotona joka haastaa syventämään yksilön vanhemmuuden käsitteistöä. Muotona, jossa parhaimmillaan lapsi saa lisää välittäviä rakastavia aikuisia ja sisaruksia elämäänsä.

 

 

 

Äitimyytti

Vielä tänäkin päivänä vuosisatoja kestänyt äitimyytti, jossa puhutaan hyvästä pyyteettömästä biologisesta äidistä, elää. Sekä sadut, kristinusko, media että yhteiskuntamme, jopa oikeusasteet vahvistavat tätä myyttiä. Biologinen äiti mielletään puhtaaksi, pyyteettömäksi, hyvyydeksi. Neitsyt Maria on äitiyden esikuva. Biologinen äiti on pyhä, koskematon. Hän rakastaa, kuuntelee, neuvoo lapsia ja asettaa heille rajoja. Myytti uskoo, että biologinen äiti on aina epäitsekäs, aina lastensa puolella, pyytetön. Ikään kuin nainen saisi hedelmöittyessään jonkin syvän jumalallisen tietoisuuden elämästä, joka poistaa hänen vajavuutensa, traumansa, itsekkyytensä, erehtyväisyytensä, ihmisyyden raadollisuuden. Hänestä tulee äiti, The Äiti,  Äiti maa, hyvyyden ja elämänlähteen antaja, joka puolustaa epäitsekkäästi, pyyteettömästi. Hänellä on täydellinen viisaus ja tietämys viattomien lasten näkökulmasta kaikkeen: itseen, ihmisyyteen  elämään, yhteiskuntaan, politiikkaan. Äidin tuomaa näkökulmaa harvoin kyseenalaistetaan. Ei itsessä eikä muissa. Sillä meillä kaikilla on äiti – ja äidin sylin luoman pehmeän lempeän turvan tarve. Äiti on totuus, äiti on hyvä, äiti on lempeä ja rakas.

Tämä äitimyytin enkelimäinen kuva näkyy usein asenteissa, joissa asetetaan vastakkain biologisen äidin näkemys suhteessa johonkin muuhun tahoon, esimerkiksi isään, päättäjään, viranomaiseen, äitipuoleen.

Äidin jumalallisuus näkyy myös uutisissa: Surullisissa väkivaltauutisissa bioäidin raakuus ja väkivalta lapsia kohtaan katsotaan käsittämättömäksi ja julmemmaksi kuin muiden ihmisten samanlaiset teot, äitihän on lähtökohtaisesti hyvä, rakastava ja lempeä.  Hetki sitten saimme lukea Turun terroristeosta. Siinäkin pienen lapsen äidin puukotus nostettiin muita ylemmäksi, kamalammaksi teoksi, kuin muiden ihmisten puukotus.

Mikäli äiti muuttaa erilleen lapsista, leimataan hänet jonkin hänen ei-vallassa olevan
vaikutuksen alaiseksi: hän on alkoholisti, sekaisin, narsisti. Myytin mukaan äiti ei voi tehdä itsenäisesti ja järkevästi päätöstä lasten hyväksi, että lapset asuvat isällään. Päätös ei siis voi lähteä äitiydestä. Se on oltava riivauksen päätös. Jonkin mitä äitiys ei tekisi. Näin nainen lapsista erossa asuva äiti saa myytin mukaisen hiljaisen leiman. Päätös ei ole voinut olla rakkaudesta käsin tehty.


 

 

Ilkeä äitipuolimyytti

Samaan aikaan, kun äitimyytti elää yhteiskunnassamme elämää, myös ilkeän äitipuolen myytti ja viattoman lapsen myytti on elänyt jo 1500 vuotta. Ilkeä äitipuoli onkin tapa käsitellä äitiyden ja naiseuden varjopuolta, biologisen äidin omaa raadollisuutta sekä itsekkyyttä, joka on tullut pahuudessaan eriyttää pois äitiyden puhtaasta myytistä, puolta jota lapsi ei voi käsitellä.

Tarinat ja sadut juurruttavat tätä kulttuuria edelleen lapsesta saakka yhteiskuntaamme. Myös aikuisten maailmassa äitipuoli mielletään lemmenkipeäksi lapset syrjäyttäväksi ihmiseksi. Kun biologinen äitimyytti vahvistaa äidin pyyteettömyyttä lapsia kohtaan, äitipuolen tarkoitusperät ovat myytin mukaan täysin vastakkaiset. Myytti ei tunne tilannetta jossa äiti asettaisi lastaan oman kostonsa välineeksi ja äitipuoli suojelisi lapsia, jotka eivät ole hänen biologisia. Myytissä asetelma on aina: äiti ajaa lasten etua, ja äitipuoli omaansa. Tämä näkyy niin perheen, suvun, viranomaistahojen kuin yhteiskunnankin keskusteluissa.

Viattoman lapsen myytti ei myöskään salli asetelmaa, että lapsi hakisi valtaa, ja äitipuoli suojelisi perhettä ja sen terveitä asetelmia: myytti lähtee ajatuksesta, että lapsi on viaton, ja äitipuoli syntipukki. Lähes jokainen lapsensa uhma- ja murrosiän kokenut äiti kuitenkin tietää, että vallanhakua lapsilta löytyy.

Äitipuolen ja lapsen konflikteja värittää myös ihmisen luonnollinen tarve asettua nuoremman sukupolven puolelle. Kun naiseus, ja äitiys yhdistetään viattoman lapsen etuun, on se lause, jonka varjolla voidaan tehdä vaikka mitä, hyvää ja huonoa. Lastensairaalahyväntekeväisyyshake on tästä hyvä esimerkki, sekin hyvässä ja huonossa, kaunis asia jonka kokonaisuutta tarkoituksellisuutta ja kaikkia vaikuttimia ei kuitenkaan lainkaan kyseenalaistettu.

 

 

 

 Tabujen mukaan naisella ei myöskään saisi olla kielteisiä tunteita, heidän tulisi olla vaatimattomia eikä kateus ja viha ole naisellisia, naiselle sallittuja tunteita. Tämä onkin jalostautunut naisen vihan piilovihaksi, manipulaatioksi, eleettömäksi ilmaisuksi. Työelämässä naisen vihastuminen katsotaan usein hallitsemattomaksi tunneryöpyksi. Miehen viha taasen tuo jämäkkyyttä, rajoja. Nostaa kunnioitusta. Ja koska naisen viha on vaikea käsitellä, on se jälleen helppo ulkoistaa: äitipuoleen.  Tutkimuksen mukaan äitipuolia pidetäänkin lähtökohtaisesti syypäinä perheen konflikteihin, vaikka tosiasiassa jokainen perheenjäsen, niin lapsi, nuori, biologinen isä, isäpuoli, äitipuoli kuin biologinen äiti voi käydä läpi tunteita jotka lietsovat jännitystä ja ristiriitoja.

Äitipuolet pyrkivät noudattamaan myös biologisen äitimyytin mukaista tehtävää ja huolehtimaan lapsista arjessa.  Näin ollen äitipuolet joutuvat asettamaan lapsille myös rajoja, joka voi johtaa yhteenottoihin.  Äitipuolen rooli taasen vaatisi etäisyyttä. Tämä johtaa äitipuolen sisäiseen ristiriitaan, jossa omaa paikkaa ja suhtautumista on haastavampaa löytää. Lisää ristiriitaa sisälle aiheuttaa myös äitipuolen oma sisäistetty uskomus myytistä, äitipuolen pahuudesta. Äitipuoli siis uskoo ja pelkää itsekin olevansa paha. Näin ollen äitipuoli pyrkii kaikin voimin olemaan täydellinen äitipuoli, täydellinen äitihahmo, hän taistelee myyttiä vastaan. Kun äitipuoli pyrkii täydellisyyteen, on ihmissuhteen tarttumapinta vaikeampi tavoittaa: Erehdysten, konfliktien ja anteeksiannon kautta aito ihmissuhde voi rakentua syvemmäksi. Täydellinen ei ole meistä kukaan.

Äitipuolelle ei sallita suhteessa lapsin hermostumista, turhautumista tai vaikeita tunteita kuten biologiselle äidille. Biologinen äiti voi huutaa, turhautua ja komentaa lapsia epärakenteavastikin. Toiminta ei kuitenkaan kyseenalaista äidin persoonaa. Äitipuolella sama käytös johtaa tuomioon. Sekä äitipuolella itsellään että myös ulkopuolisten suhteen. Näin äitipuoli pyrkii miellyttämään, rakentamaan kulissia täydellisyydestään sekä itselleen, lapsille, puolisolle että ympäristölle. Hän nielee paljon, ja pitkään, usein vuosia. Jossain kohtaa mitta kuitenkin täytyy ja hermostuminen, lapsen kiittämättömyys tai pieni huomiotta jättäminen voi aiheuttaa reaktion johon on tiivistynyt vuosien ajan kertyneitä tunteita. Yhteen hetkeen purkautuu vuosien padottujen tunteiden epäoikeudenmukaisuus. Ulkopuolinen ei voi tätä käsittää ja näin pahan äitipuolen myytti toteutuu suhteessa ulkomaailmaan. Äitipuoli jää yksin, kokee epäonnistuneensa ja vetäytyy. Näin myytit ovat ajaneet tehtävänsä ja pysyvät hengissä.

 

 

Uusperheen ympärillä on paljon erilaisia ihmisiä omien elämähistorian reppujen kanssa matkaansa taivaltamassa. Repuissa on paljon hyvää, mutta myös sattumista, haikeutta ja huolta. Opittuja kaavoja, pelkoja, rakkauden ja rakastamisen tarvetta. Kun uusperhe syntyy, useiden ihmisten reput aukeavat, perheenjäsenten ja ehkä myös lähipiirin. Ja kun nämä tarpeet ja haavoittuvuus nousevat heräävät, tarvitsemme turvaa. Myytit, tabut ja opitut tapamme ovat osa turvallisuudentunnettamme. Ne ovat siis arkeamme ja parhaimmillaan hienossa palvelutehtävässä. Mutta elämässämme on myös paljon tiedostamattomia katsantokantoja jotka rajoittavat näkemyksiämme.
 

Mitkä kaikki asenteet ja itsestäänselvyydet muokkaavatkaan asennettamme? Voit kokeilla tätä. Lueppa päivän uutinen. Tai pohdi asiaa, jossa tuomitset jonkun tietyn ihmisen tai ihmisryhmittymän.  Laita uutiseen tai asiaan oma nimesi, tai läheisesi nimi mainitun persoonan tilalle. Millä tavoin ajatuksesi muuttuvat? Tai vaihda uutisessa poliisin ja rikollisen nimikkeitä keskenään. Muuta talouspoliitikon kohdalle Äiti Teresa. Tai hyväntekijän kohdalle kiistelty hahmo. Mitä mielessäsi tapahtuu?  Nouseeko perusteluja, ymmärrystä? Näyttääkö maailma erilaiselta? Vai pysyykö kaikki samanlaisena? 

Jos olemme aidosti avoimia itsessämme olevia käsityksien, myyttien ja tabujen äärellä, maailma voi avartua, muuttua myös ehkä aavistuksen sallivammaksi. Emme kuitenkaan voi vaatia sitä keneltäkään muulta kuin itseltämme. Ja siinä onkin tehtävää yhdelle elämälle. 

 

Tahdotko ymmärtää lisää?

​Maksutonta luettavaa

Tahdotko tutustua hiukan uusperheen asioihin äitipuolen näkökulmasta itsenäisesti?  Alkuun pääset lukemalla lyhyen ”älä itke äitipuoli- työni, jossa käsittelen asioita ja ilmiöitä tiivistäen.  Saat työn minulta lähettämällä viestiä osoitteeseen taru.meritie[at]outlook.com. Teos on ilmainen. Työstän aiheesta myös laajempaa teosta, kirjaa ja otan mielelläni toiveita vastaan.

Tukea ja apua konsultoiden

Oletko ehkä solmussa naiseuden, uusperheen, parisuhteen tai äitiyden kanssa? 

Tuntuuko sinusta, että yrität kaikkesi, eikä mikään riitä?

Ei se aina helppoa ole. Olla puoliso, äiti, bioäiti tai äitipuoli, työntekijä.  Elämän tärkeimpiin rooleihimme liittyy paljon odotuksia, paineita, pettymystä, yksinäisyyttä, neuvottomuutta. Myyttejä ja tiedostamattomia kaavoja, tarvetta kelvata. Naiseus on kaunista ja hoitavaa, mutta välillä olemme sen kanssa eksyksissä.

Olen Ihminen tavattavissa -terapeutti, Taru Meritie. Erikoistunut uusperheen dynamiikkaan, sekä äitipuoli- isyys, että bioäidin näkökulmista. Kokonaisuudessa jossa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, yhtä oikeaa totuutta. 
Otan asiakkaita vastaan sekä etänä internetin välityksellä että vastaanotollani Järvenpäässä muutaman kerran konsultaatiosta pitempiaikaisiin prosesseihin, sinun tarpeitasi kuunnellen. Autan sinua tarvittaessa myös käytännön asioissa, kuten elatusapulaskentojen pohdinnoissa.
Ota minuun yhteyttä sähköpostilla taru.meritie[at]outlook.com tai soita numeroon 045-661 6775. Kuulostellaan yhdessä, voisinko olla  rinnallakulkijasi hetken tai toisenkin.
Tutustu myös muihin kirjoituksiini sivuillani https://www.uusperhe.fi

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://tarumeritie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242304-aitipuoli-elaa-keskella-ristiriitaisia-myytteja#comments Äitipuoli Lapsiperhe Myytit Tabut Uusperhe Sun, 03 Sep 2017 13:07:53 +0000 Taru Meritie http://tarumeritie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242304-aitipuoli-elaa-keskella-ristiriitaisia-myytteja
Viikinkien sodan jumalan katupartiot ja Väinämöinen http://anttiholopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209900-viikinkien-sodan-jumalan-katupartiot-ja-vainamoinen <p>Jo on aikoihin eletty, kun Viikinkien sodan jumalan katupartiot (&rdquo;Soldiers of Odin&rdquo;) ovat ilmaantuneet Suomen kaduille. Sodan jumala Odin on myyttinen taruolento, jota palvottiin Skandinaviassa 700 -1000-luvuilla. On kiintoisaa, että &rdquo;Valkoinen Suomi&rdquo; tunnuksella on liikkeellä skandinaavisesta mytologiasta idolinsa esille kaivanut joukko, josta valtamedia näyttää kohisevan viikko tolkulla. Reilut tuhat vuotta sitten Skandinaviassa vaikuttaneet joukkiot liikkuivat ympäriinsä ryöstöretkillään veneillään ja mm Suomen sisävesireittejä pitkin syvälle nykyisen Venäjän alueelle ja Konstantinopoliin saakka.</p><p>Suomesta nämä joukot ryöstivät ihmisiä ja myivät heitä orjiksi slaaveille ja muille eteläisimmille kansoille. Novgorodin Tasavallan vanhoista tuohikirjoituksista on löytynyt henkilörekisterejä, joiden joukosta löytyvät ensimmäiset tiedot kantaisistäni Holopaisista. Holop on venäjää ja tarkoittaa kotiorjaa.</p><p>Valtaansa laajentamaan Novgorodin tasavallan alueelle pystyttäneet Ruotsin vallan &rdquo;Lemetti kirjuri&rdquo; kirjoitti ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa esi-isäni Säämingin kirkkopitäjän kirjoihin. Näin meistä Venäjälle myytyjen kotiorjien jälkeläisistä tuli täysivaltaisia suurvalta Ruotsin kansalaisia.</p><p>Joudun toteamaan suoraan, että sympatiani ei riitä tuolle Viikinkien sodan jumalan nimeen vannoville itsensä ja median ylentämille. Heidän idoleidensa valtapyrkimykset ovat toki muuttaneet 1300 - 1000 vuotta sitten maailmaa. Slaavien keskuudessa viikinkejä kutsuttiin &rdquo;Rus&rdquo;-nimellä. Heidän johtajastaan Rurikista tuli Novgorodin Tasavallan johtaja, josta suuri Venäjän maa on saanut nimensä ja historian saatossa monikansallisena valtiomuodostelmana versonut runsaan 1000 vuoden kuluessa. Näin oikeasti viikingit ovat osallistuneet monikansallisten vallan rakenteiden mm ensimmäisen kaupunkitasavallan &rdquo;Novgorodin Tasavallan&rdquo; rakentamiseen. Vuosina 1475 - 1917 Venäjällä hallitsivat tsaarit, mutta &rdquo;meitä keisarit eivät enää hoivaa&rdquo;, kuten tunnetussa laulussa sanotaan. Näin ajat muuttuvat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. Myytit ja mytologiat elävät ja näyttävät nousevan uudestaan henkiin pyytämättä ja yllättäin.</p><p>Näkökulma, mistä Odinin sotilaiden reinkarnaatio maailmaa tarkastelee, on kansoja - heikommassa asemassa olevia - alistava, omaan ylemmyyteensä uskova, kuten 1930-luvun saksalaiset esikuvansa. Oikeasti kuitenkin aina ovat kansat sekoittuneet. Aina on ollut kansainvaelluksia.</p><p>Aina on Euraasian mantereella itään suuntautuneille valloittajille käynyt heikosti. Suurvalta Ruotsia rakentanut Kaarle XII hävisi Venäjälle Pultavan taistelussa Ukrainassa 1709. Pietari I valloitti Nevan suun ja sinne Inkerin suomaisten maille alkoi pystyttää Venäjän pääkaupunkia, joka tunnetaan nykyään 5 miljoonan asukkaan Pietarina.</p><p>Suomen sukuiset kansat ovat sekoittuneet muiden Venäjän alueen kansojen kanssa ja Odinin sotilaat 1300 vuotta sitten ovat antaneet tuohon kansojen sulatusuuniin oman pienen ripauksensa. Parhaiten suomen kieli ja kulttuuri on säilynyt Suomen Nimellä. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu Pietarin hallitsijoiden myötämielisyydelle 1860-luvulla, kun sallivat Suomen kielen aseman nousun viralliseksi kieleksi Ruotsin kielen rinnalle. Siitä alkoi poliittinen heräämisemme, itsenäistymisemme ja oman valtiomme rakentaminen. Kaikki tietävät, että prosessi oli tuskallinen, mutta se on kannatellut tänne saakka ja pitänyt kiinni ainutlaatuisesta kulttuuristamme.</p><p>Elias Lönnrot lähti 1828 kiertelemään salomaita Suomessa, Vienan Karjalassa ja muillakin lähialueillamme tallentaen lukutaidottoman rahvaan perimätiedon ja myyttiset tarinat Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja Marjatasta. Kansalliseepoksemme siitä syntyi ja versoi paljon muuta, suomalainen kirjakieli ja kirjallisuus. Runot ja loitsut olivat levällään laajalla alueella Suomea, Karjalaa ja Vienan Karjalaa. Vuonna 2015 Karjalan Sivistysseura julkaisi ensimmäistä kertaa Kalevalan vienalaisten runolaulajien alkukielellä Vienan karjalaksi. Ostin teoksen Uhtualla (Kalevalassa). Sitä on hauska lukea, kun ymmärtää, mutta ei aivan. Lapsuus palaa mieleen, kun oppikoulun aikainen vuokraemäntäni oli karjalainen nykyrajan takaa. Kulttuurierot ja yhtäläisyydet juurtuivat kasvavan nuoren mielen rakennuspuiksi ja tunnejäljiksi. Näin Väinämöisen mytologia on osa sieluani, jolle sodan jumala Odinin mytologia on vierasta.</p><p>Haluan, että nykysukupolvi tutustuu omaan kansalliseen mytologiaamme. Sieltä tunnistamme paremmin juuremme, esi-isiemme ja äitiemme suuren kertomuksen joka on kulkenut vuosituhansia sukupolvelta toiselle. Sitä kertomusta ovat jatkaneet kymmenet kansan kirjailijat Venäjän Karjalassa ja Suomen salomailla. Tarinat ovat siirtyneet kertojiensa mukana kaupunkeihin kertoen maidemme teollistumisesta ja elämänmuutoksesta suurissa mullistuksissa viimeisen 180 vuoden aikana. Kalevala täytti nimittäin viime vuonna 180 vuotta.</p><p>Lönnrot teki suurimman osan matkoistaan jalkaisin, kävelemällä. Oli hän välillä hevoskyydissäkin ja ylitti vesistöjä veneillä.</p><p>Vienan Karjalassa on tehty viimeisinä vuosikymmeninä mittava työ kalevalaisen kyläkulttuurin säilyttämiseksi ja runoperinteen uudempien kerrosten tallentamiseksi. Suomalaisille tuo ainutlaatuinen työ on haihtumassa historian tuntemattomiin arkistoihin, ellemme palauta sitä porukalla mieleemme ja saa aikaan kulttuurista ilmapiiriä, jossa perinnettämme - ja &rdquo;vaka vanhan Väinämöisen&rdquo; viisautta - rauhan ja sillan rakentajina arvostetaan. &nbsp;Paikkarin Torppaa pidetään yllä museona pitkälle talkoovoimin, kun rikas Suomi priorisoi oudolla esi-isiämme väheksyvällä tavalla kulttuurisia arvojamme. Niinpä korjaamista olisi &ndash; asenteissamme ja arvoissamme!</p><p>Päätin siksi ryhtyä kokoamaan kulttuurista ja terveysliikunnasta pitävää porukkaa viestijoukkueeksi. Joukkue kuljettaa kävellen viestin Paikkarin torpalta Sammatista Lahteen 5.-16.6.2016 VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin. Jatkamme Lahdesta kävellen Kalevalaan, jossa olemme perillä 7. elokuuta luovuttamassa viestin VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressilta Etnokulttuurikeskus Kalevalalle tervehdyksenä ja kiitoksena siitä, mitä siellä on kulttuuriperintömme tallentamiseksi tehty.</p><p>Ne, joille asia tuntuu sydämen asialta, ovat tervetulleita mukaan. Kävely parantaa kuntoa, korjaa unihäiriöitä, edistää terveyttä, toimintakykyä ja pitkää ikää. Lisä tietoja kahden kuukauden Kalevala-kävely tapahtumasta löytyy nettisivultamme via-kalevala.com</p> Jo on aikoihin eletty, kun Viikinkien sodan jumalan katupartiot (”Soldiers of Odin”) ovat ilmaantuneet Suomen kaduille. Sodan jumala Odin on myyttinen taruolento, jota palvottiin Skandinaviassa 700 -1000-luvuilla. On kiintoisaa, että ”Valkoinen Suomi” tunnuksella on liikkeellä skandinaavisesta mytologiasta idolinsa esille kaivanut joukko, josta valtamedia näyttää kohisevan viikko tolkulla. Reilut tuhat vuotta sitten Skandinaviassa vaikuttaneet joukkiot liikkuivat ympäriinsä ryöstöretkillään veneillään ja mm Suomen sisävesireittejä pitkin syvälle nykyisen Venäjän alueelle ja Konstantinopoliin saakka.

Suomesta nämä joukot ryöstivät ihmisiä ja myivät heitä orjiksi slaaveille ja muille eteläisimmille kansoille. Novgorodin Tasavallan vanhoista tuohikirjoituksista on löytynyt henkilörekisterejä, joiden joukosta löytyvät ensimmäiset tiedot kantaisistäni Holopaisista. Holop on venäjää ja tarkoittaa kotiorjaa.

Valtaansa laajentamaan Novgorodin tasavallan alueelle pystyttäneet Ruotsin vallan ”Lemetti kirjuri” kirjoitti ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa esi-isäni Säämingin kirkkopitäjän kirjoihin. Näin meistä Venäjälle myytyjen kotiorjien jälkeläisistä tuli täysivaltaisia suurvalta Ruotsin kansalaisia.

Joudun toteamaan suoraan, että sympatiani ei riitä tuolle Viikinkien sodan jumalan nimeen vannoville itsensä ja median ylentämille. Heidän idoleidensa valtapyrkimykset ovat toki muuttaneet 1300 - 1000 vuotta sitten maailmaa. Slaavien keskuudessa viikinkejä kutsuttiin ”Rus”-nimellä. Heidän johtajastaan Rurikista tuli Novgorodin Tasavallan johtaja, josta suuri Venäjän maa on saanut nimensä ja historian saatossa monikansallisena valtiomuodostelmana versonut runsaan 1000 vuoden kuluessa. Näin oikeasti viikingit ovat osallistuneet monikansallisten vallan rakenteiden mm ensimmäisen kaupunkitasavallan ”Novgorodin Tasavallan” rakentamiseen. Vuosina 1475 - 1917 Venäjällä hallitsivat tsaarit, mutta ”meitä keisarit eivät enää hoivaa”, kuten tunnetussa laulussa sanotaan. Näin ajat muuttuvat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. Myytit ja mytologiat elävät ja näyttävät nousevan uudestaan henkiin pyytämättä ja yllättäin.

Näkökulma, mistä Odinin sotilaiden reinkarnaatio maailmaa tarkastelee, on kansoja - heikommassa asemassa olevia - alistava, omaan ylemmyyteensä uskova, kuten 1930-luvun saksalaiset esikuvansa. Oikeasti kuitenkin aina ovat kansat sekoittuneet. Aina on ollut kansainvaelluksia.

Aina on Euraasian mantereella itään suuntautuneille valloittajille käynyt heikosti. Suurvalta Ruotsia rakentanut Kaarle XII hävisi Venäjälle Pultavan taistelussa Ukrainassa 1709. Pietari I valloitti Nevan suun ja sinne Inkerin suomaisten maille alkoi pystyttää Venäjän pääkaupunkia, joka tunnetaan nykyään 5 miljoonan asukkaan Pietarina.

Suomen sukuiset kansat ovat sekoittuneet muiden Venäjän alueen kansojen kanssa ja Odinin sotilaat 1300 vuotta sitten ovat antaneet tuohon kansojen sulatusuuniin oman pienen ripauksensa. Parhaiten suomen kieli ja kulttuuri on säilynyt Suomen Nimellä. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu Pietarin hallitsijoiden myötämielisyydelle 1860-luvulla, kun sallivat Suomen kielen aseman nousun viralliseksi kieleksi Ruotsin kielen rinnalle. Siitä alkoi poliittinen heräämisemme, itsenäistymisemme ja oman valtiomme rakentaminen. Kaikki tietävät, että prosessi oli tuskallinen, mutta se on kannatellut tänne saakka ja pitänyt kiinni ainutlaatuisesta kulttuuristamme.

Elias Lönnrot lähti 1828 kiertelemään salomaita Suomessa, Vienan Karjalassa ja muillakin lähialueillamme tallentaen lukutaidottoman rahvaan perimätiedon ja myyttiset tarinat Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja Marjatasta. Kansalliseepoksemme siitä syntyi ja versoi paljon muuta, suomalainen kirjakieli ja kirjallisuus. Runot ja loitsut olivat levällään laajalla alueella Suomea, Karjalaa ja Vienan Karjalaa. Vuonna 2015 Karjalan Sivistysseura julkaisi ensimmäistä kertaa Kalevalan vienalaisten runolaulajien alkukielellä Vienan karjalaksi. Ostin teoksen Uhtualla (Kalevalassa). Sitä on hauska lukea, kun ymmärtää, mutta ei aivan. Lapsuus palaa mieleen, kun oppikoulun aikainen vuokraemäntäni oli karjalainen nykyrajan takaa. Kulttuurierot ja yhtäläisyydet juurtuivat kasvavan nuoren mielen rakennuspuiksi ja tunnejäljiksi. Näin Väinämöisen mytologia on osa sieluani, jolle sodan jumala Odinin mytologia on vierasta.

Haluan, että nykysukupolvi tutustuu omaan kansalliseen mytologiaamme. Sieltä tunnistamme paremmin juuremme, esi-isiemme ja äitiemme suuren kertomuksen joka on kulkenut vuosituhansia sukupolvelta toiselle. Sitä kertomusta ovat jatkaneet kymmenet kansan kirjailijat Venäjän Karjalassa ja Suomen salomailla. Tarinat ovat siirtyneet kertojiensa mukana kaupunkeihin kertoen maidemme teollistumisesta ja elämänmuutoksesta suurissa mullistuksissa viimeisen 180 vuoden aikana. Kalevala täytti nimittäin viime vuonna 180 vuotta.

Lönnrot teki suurimman osan matkoistaan jalkaisin, kävelemällä. Oli hän välillä hevoskyydissäkin ja ylitti vesistöjä veneillä.

Vienan Karjalassa on tehty viimeisinä vuosikymmeninä mittava työ kalevalaisen kyläkulttuurin säilyttämiseksi ja runoperinteen uudempien kerrosten tallentamiseksi. Suomalaisille tuo ainutlaatuinen työ on haihtumassa historian tuntemattomiin arkistoihin, ellemme palauta sitä porukalla mieleemme ja saa aikaan kulttuurista ilmapiiriä, jossa perinnettämme - ja ”vaka vanhan Väinämöisen” viisautta - rauhan ja sillan rakentajina arvostetaan.  Paikkarin Torppaa pidetään yllä museona pitkälle talkoovoimin, kun rikas Suomi priorisoi oudolla esi-isiämme väheksyvällä tavalla kulttuurisia arvojamme. Niinpä korjaamista olisi – asenteissamme ja arvoissamme!

Päätin siksi ryhtyä kokoamaan kulttuurista ja terveysliikunnasta pitävää porukkaa viestijoukkueeksi. Joukkue kuljettaa kävellen viestin Paikkarin torpalta Sammatista Lahteen 5.-16.6.2016 VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin. Jatkamme Lahdesta kävellen Kalevalaan, jossa olemme perillä 7. elokuuta luovuttamassa viestin VII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressilta Etnokulttuurikeskus Kalevalalle tervehdyksenä ja kiitoksena siitä, mitä siellä on kulttuuriperintömme tallentamiseksi tehty.

Ne, joille asia tuntuu sydämen asialta, ovat tervetulleita mukaan. Kävely parantaa kuntoa, korjaa unihäiriöitä, edistää terveyttä, toimintakykyä ja pitkää ikää. Lisä tietoja kahden kuukauden Kalevala-kävely tapahtumasta löytyy nettisivultamme via-kalevala.com

]]>
44 http://anttiholopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209900-viikinkien-sodan-jumalan-katupartiot-ja-vainamoinen#comments Kotimaa Kansanperinne Myytit Sankarihahmot Terveysliikunta Wed, 13 Jan 2016 22:01:56 +0000 Antti Holopainen http://anttiholopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209900-viikinkien-sodan-jumalan-katupartiot-ja-vainamoinen
Tarinat ja myytit – stereotypiat ammattisotilaista Suomessa http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156135-tarinat-ja-myytit-%E2%80%93-stereotypiat-ammattisotilaista-suomessa <p>Juoppoja, hierarkisia, sotahulluja, simputtajia, herrasmiehiä, lainkuuliaisia, luotettavia... Stereotypiat ammattisotilaista ovat muokkautuneet tuhansin tavoin ja niitä uusinnetaan yhä uudestaan ja uudestaan mediassa, elokuvissa, mielipidepalstoilla ja kirjoituksissa. Mitä on ammattisotilaan formun takana ja mistä stereotypiat rakentuvat?</p> <p><em><strong>Ensimmäinen stereotypia</strong></em> on elokuvailmaisun rakentama. Amerikkalainen elokuvateollisuus on tässä pääroolissa. Ne jotka eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, rakentavat usein mielikuvansa Full Metal Jacketin, Platoonin, Jarheadin ja Hurtlockerin luomien mielikuvien perusteella. Hollywoodin kerronta sekoittuu sujuvasti muilta kuultuihin huhuihin. Signaalia voi vain vahventaa. Jos sitä häiritään erilaisilla tarinoilla, ne torjutaan häirintänä.</p> <p>Mielikuva stereotypian pohjalta: huutamalla johtaminen, nationalismi, nöyryyttäminen, hierarkia, yksilön selviytymistarina, sankaruudella voittoon, paha saa palkkansa.</p> <p><em><strong>Toinen stereotypia</strong></em> on suomalaisten omien ja kavereiden inttikokemusten muuttuminen kertomuksiksi, myyteiksi ja inttihuhuiksi, joita toistetaan saapumiserästä toiseen. Näitä ovat ryyppäävät kapiaiset, vääpeli joka suksivajan katolle käski, muukalaislegioonan kaveri joka meni teltan seinästä läpi kalsareillaan hälytyksen sattuessa jne. </p> <p>Mielikuva: alkoholin suurkulutus, epäsosiaaliset kouluttajat, ylikorostunut miehisyys. </p> <p><strong><em>Kolmas stereotypia </em></strong>on median rakentama. Yksittäiset tapaukset nostetaan yleisiksi esimerkeiksi. Näitä ovat mm. simputustapaukset, pieleen menneet materiaalihankinnat, yksittäiset lausunnot ja möläytykset.</p> <p>Mielikuva: sovinistinen, luonnevikainen,”sotaleluihin” ihastunut &nbsp;koulukiusaajatyyppi.</p> <p><strong><em>Neljäs stereotypia</em></strong> muodostuu sotilasperinteestä ja sen ihailusta. Upseeri on herrasmies, joka ratsastaa moitteettomasti pukeutuneena neidon luo ojentamaan ruusun ja jatkaa matkaa taisteluun johtamaan voitokkaasti joukkojaan. Hän avaa ovet, puhuu ranskaa ja katkaisee shampanjapullon sapelillaan. </p> <p>Mielikuva: upseeri ja herrasmies, komea, hyvin pukeutunut, maailmanmies, seuramies, ”piireissä”.</p> <p>Jos todellisuus olisi kuvatun kaltainen, olisi otsikointi aivan toisissa sfääreissä. Lähes kaksikymmentä vuotta Puolustusvoimien palveluksessa on avannut varsin kattavasti sen, mikä identiteetti formun takaa löytyy. Varsin usein uniformun takana on tavanomainen perheenisä tai äiti. Paljon osallistumista lasten harrastuksiin, huolta ja murhetta, onnistumisia ja elämää naapurin insinöörin tai linja-autokuljettajan tavoin. Vähän räiskettä, paljon arkea. </p> <p>Tämän päivän ammattisotilaan työidentiteetti on seitsemänkymmentäluvun ryyppäävistä kapiaisista &nbsp;ja Full Metal Jacketin karjuvasta kouluttajasta yhtä kaukana, kuin nuorison muistikuvat Kekkosesta. Johtamismallit ovat luonteeltaan samoja kuin useimmissa siviiliyrityksissä. Simputtaminen ja nöyryyttäminen kiellettyä.Työssäkin ollaan selvin päin.</p> <p>Mielenkiintoinen kysymys on, pitäisikö näitä mielikuvia kuitenkaan romuttaa? Katoaako ammattisotilaan uniformusta jotain jos vastakkainasettelun, brutaalin fyysisyyden, sankaruuden &nbsp;ja &nbsp;pömpöösin sekä ylikohteliaan käytöksen lumous rikotaan? Myytit eivät ole myyttejä jos ne selitetään eivätkä tarinat tarinoita, jos niitä ei saa liioitella ja uusintaa. Hyvän tarinan ei tarvitse olla tosi. Haluammeko me uniformun taakse rakastavia&nbsp; ja helliä isiä, verkkareissa tallustelevia tietokonepelaajia, runoilijoita, homoja, rauhaa rakastavia ja tylsiä sotilaita? Voiko tällaisessa todellisuuskuvassa enää tehdä luokkaretkeä toiseen todellisuuteen ja luottaa siihen, että ammattisotilas takaa tämän elämyksen kuudeksi kuukaudeksi? Menettääkö tarina kiinostavuutensa?</p> <p>Todennäköisesti menettää. Ei kukaan jaksa katsoa DVD:n lisäosaa, jossa näytetään, kuinka greenscreen tekniikalla ja Maya 3D-animaatiolla toteutettu taistelukohtaus on todella tehty. Illuusiota ei saa rikkoa. </p> <p>Jos kertoisin omista kokemuksistani vuosien varrelta, kertoisin tarinan, jossa ei ole mitään seksikästä. Tarinan työstä, perheestä, sosiaalisuudesta, pitkistä päivistä ja harmaista sateisista odotteluista metsäautotien laidassa. Kertoisin toimistopäivistä, palavereista, seminaareista, asiakirjoista, kilpailutuksista, kahvitilaisuuksista ja tietokoneen loputtomasta naputtelusta. </p> <p>Jos kertoisin totuuden stereotypia ykkösestä, tekisin helvetin tylsän elokuvan jossa huudettaisiin vähän, marssittaisiin kaksi kertaa vuodessa paraatissa, nöyryytettäisiin käskemällä punnertaa kaksitoista kertaa liikuntakoulutuksessa ja kertoisin siitä, että pahaa ja ilkeätä kouluttajaa ei sellaisenaan ole olemassakaan . </p> <p>Jos kertoisin toisesta stereotypiasta, kertoisin punaviinin ääressä pelatuista lautapeleistä ja työntekijän läksiäisissä nautitusta samppanjalasillisesta. Saunaoluesta pitkän harjoitusleirin viimeisenä iltana.</p> <p>&nbsp;Jos kertoisin kolmannesta, kertoisin ihmiselämään väistämättä kuuluvasta kohinasta, satunnaisuudesta ja tavanomaisista konflikteista ja ylilyönneistä. Kertoisin samaa tarinaa, kuin toimittaja kertoisi omasta työyhteisöstään. Ei sekään myisi yhtään lehteä.</p> <p>&nbsp;Jos kertoisin neljännestä, kertoisin ratsastustaidottomuudesta, pienestä pankkitilistä, josta ei osteta sapelia tai samppanjaa, kertoisin kohteliaisuudesta, joka onneksi vielä kuuluu alamme opiskeluun. </p> <p>Jokainen kertoo tarinaansa yhdestä polttopisteestä oman elämänsä havainnoijana. Yksilön ominaisuuksiin kuuluu se, että hän jatkaa ja vahventaa myyttejä ja kertoo toisten tarinoita. Stereotypiat Puolustusvoimista ovat pääosin myyttejä ja tarinoita, mutta onhan niitä mukava saunailloissa uusintaa.</p> <p>&nbsp;Minä kirjoitan tätä kirjoitusta harmaat housut ja harmaa takki päällä harmaassa iltaan kääntyvässä Suomessa tavallisessa keinovalolla valaistussa toimistossa. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juoppoja, hierarkisia, sotahulluja, simputtajia, herrasmiehiä, lainkuuliaisia, luotettavia... Stereotypiat ammattisotilaista ovat muokkautuneet tuhansin tavoin ja niitä uusinnetaan yhä uudestaan ja uudestaan mediassa, elokuvissa, mielipidepalstoilla ja kirjoituksissa. Mitä on ammattisotilaan formun takana ja mistä stereotypiat rakentuvat?

Ensimmäinen stereotypia on elokuvailmaisun rakentama. Amerikkalainen elokuvateollisuus on tässä pääroolissa. Ne jotka eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, rakentavat usein mielikuvansa Full Metal Jacketin, Platoonin, Jarheadin ja Hurtlockerin luomien mielikuvien perusteella. Hollywoodin kerronta sekoittuu sujuvasti muilta kuultuihin huhuihin. Signaalia voi vain vahventaa. Jos sitä häiritään erilaisilla tarinoilla, ne torjutaan häirintänä.

Mielikuva stereotypian pohjalta: huutamalla johtaminen, nationalismi, nöyryyttäminen, hierarkia, yksilön selviytymistarina, sankaruudella voittoon, paha saa palkkansa.

Toinen stereotypia on suomalaisten omien ja kavereiden inttikokemusten muuttuminen kertomuksiksi, myyteiksi ja inttihuhuiksi, joita toistetaan saapumiserästä toiseen. Näitä ovat ryyppäävät kapiaiset, vääpeli joka suksivajan katolle käski, muukalaislegioonan kaveri joka meni teltan seinästä läpi kalsareillaan hälytyksen sattuessa jne.

Mielikuva: alkoholin suurkulutus, epäsosiaaliset kouluttajat, ylikorostunut miehisyys.

Kolmas stereotypia on median rakentama. Yksittäiset tapaukset nostetaan yleisiksi esimerkeiksi. Näitä ovat mm. simputustapaukset, pieleen menneet materiaalihankinnat, yksittäiset lausunnot ja möläytykset.

Mielikuva: sovinistinen, luonnevikainen,”sotaleluihin” ihastunut  koulukiusaajatyyppi.

Neljäs stereotypia muodostuu sotilasperinteestä ja sen ihailusta. Upseeri on herrasmies, joka ratsastaa moitteettomasti pukeutuneena neidon luo ojentamaan ruusun ja jatkaa matkaa taisteluun johtamaan voitokkaasti joukkojaan. Hän avaa ovet, puhuu ranskaa ja katkaisee shampanjapullon sapelillaan.

Mielikuva: upseeri ja herrasmies, komea, hyvin pukeutunut, maailmanmies, seuramies, ”piireissä”.

Jos todellisuus olisi kuvatun kaltainen, olisi otsikointi aivan toisissa sfääreissä. Lähes kaksikymmentä vuotta Puolustusvoimien palveluksessa on avannut varsin kattavasti sen, mikä identiteetti formun takaa löytyy. Varsin usein uniformun takana on tavanomainen perheenisä tai äiti. Paljon osallistumista lasten harrastuksiin, huolta ja murhetta, onnistumisia ja elämää naapurin insinöörin tai linja-autokuljettajan tavoin. Vähän räiskettä, paljon arkea.

Tämän päivän ammattisotilaan työidentiteetti on seitsemänkymmentäluvun ryyppäävistä kapiaisista  ja Full Metal Jacketin karjuvasta kouluttajasta yhtä kaukana, kuin nuorison muistikuvat Kekkosesta. Johtamismallit ovat luonteeltaan samoja kuin useimmissa siviiliyrityksissä. Simputtaminen ja nöyryyttäminen kiellettyä.Työssäkin ollaan selvin päin.

Mielenkiintoinen kysymys on, pitäisikö näitä mielikuvia kuitenkaan romuttaa? Katoaako ammattisotilaan uniformusta jotain jos vastakkainasettelun, brutaalin fyysisyyden, sankaruuden  ja  pömpöösin sekä ylikohteliaan käytöksen lumous rikotaan? Myytit eivät ole myyttejä jos ne selitetään eivätkä tarinat tarinoita, jos niitä ei saa liioitella ja uusintaa. Hyvän tarinan ei tarvitse olla tosi. Haluammeko me uniformun taakse rakastavia  ja helliä isiä, verkkareissa tallustelevia tietokonepelaajia, runoilijoita, homoja, rauhaa rakastavia ja tylsiä sotilaita? Voiko tällaisessa todellisuuskuvassa enää tehdä luokkaretkeä toiseen todellisuuteen ja luottaa siihen, että ammattisotilas takaa tämän elämyksen kuudeksi kuukaudeksi? Menettääkö tarina kiinostavuutensa?

Todennäköisesti menettää. Ei kukaan jaksa katsoa DVD:n lisäosaa, jossa näytetään, kuinka greenscreen tekniikalla ja Maya 3D-animaatiolla toteutettu taistelukohtaus on todella tehty. Illuusiota ei saa rikkoa.

Jos kertoisin omista kokemuksistani vuosien varrelta, kertoisin tarinan, jossa ei ole mitään seksikästä. Tarinan työstä, perheestä, sosiaalisuudesta, pitkistä päivistä ja harmaista sateisista odotteluista metsäautotien laidassa. Kertoisin toimistopäivistä, palavereista, seminaareista, asiakirjoista, kilpailutuksista, kahvitilaisuuksista ja tietokoneen loputtomasta naputtelusta.

Jos kertoisin totuuden stereotypia ykkösestä, tekisin helvetin tylsän elokuvan jossa huudettaisiin vähän, marssittaisiin kaksi kertaa vuodessa paraatissa, nöyryytettäisiin käskemällä punnertaa kaksitoista kertaa liikuntakoulutuksessa ja kertoisin siitä, että pahaa ja ilkeätä kouluttajaa ei sellaisenaan ole olemassakaan .

Jos kertoisin toisesta stereotypiasta, kertoisin punaviinin ääressä pelatuista lautapeleistä ja työntekijän läksiäisissä nautitusta samppanjalasillisesta. Saunaoluesta pitkän harjoitusleirin viimeisenä iltana.

 Jos kertoisin kolmannesta, kertoisin ihmiselämään väistämättä kuuluvasta kohinasta, satunnaisuudesta ja tavanomaisista konflikteista ja ylilyönneistä. Kertoisin samaa tarinaa, kuin toimittaja kertoisi omasta työyhteisöstään. Ei sekään myisi yhtään lehteä.

 Jos kertoisin neljännestä, kertoisin ratsastustaidottomuudesta, pienestä pankkitilistä, josta ei osteta sapelia tai samppanjaa, kertoisin kohteliaisuudesta, joka onneksi vielä kuuluu alamme opiskeluun.

Jokainen kertoo tarinaansa yhdestä polttopisteestä oman elämänsä havainnoijana. Yksilön ominaisuuksiin kuuluu se, että hän jatkaa ja vahventaa myyttejä ja kertoo toisten tarinoita. Stereotypiat Puolustusvoimista ovat pääosin myyttejä ja tarinoita, mutta onhan niitä mukava saunailloissa uusintaa.

 Minä kirjoitan tätä kirjoitusta harmaat housut ja harmaa takki päällä harmaassa iltaan kääntyvässä Suomessa tavallisessa keinovalolla valaistussa toimistossa.

]]>
48 http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156135-tarinat-ja-myytit-%E2%80%93-stereotypiat-ammattisotilaista-suomessa#comments Arki Kapiainen Myytit Puolustusvoimat Thu, 12 Dec 2013 14:01:32 +0000 Tommi Kangasmaa http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156135-tarinat-ja-myytit-–-stereotypiat-ammattisotilaista-suomessa