Turkki http://anttieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132563/all Tue, 02 Apr 2019 23:19:23 +0300 fi Turkin paikallisvaalit - muuttuuko mikään? http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273271-turkin-paikallisvaalit-muuttuuko-mikaan <p>Turkin sunnuntaisiin paikallisvaaleihin liittyvä uutisointi on Suomessa keskittynyt lähinnä Istanbulin ja Ankaran pormestareiden valintoihin. Syvällisempiä analyysejä Turkin vaalien tuloksista ei suomalaisessa mediassa ole juurikaan näkynyt. &nbsp;Silti &nbsp;Helsingin Sanomat&nbsp;(31.3/1.4.)&nbsp;vakuuttaa varman oloisesti uutisotsikossaan &quot;Presidentti Erdoğanin puolueelle karvas tappio Turkin paikallisvaaleissa&rdquo;. Uusi Suomi&nbsp;(1.4.)&nbsp;vahvistaa asian &nbsp;&quot;Erdoğanille ruma vaalitappio&hellip;&rdquo; Mielestäni edellä mainittujen uutisten otsikointi ja juttujen sisältö antavat kovin yksipuolisen kuvan Turkin vaalien tuloksista. Kirjoituksessani pyrin kertomaan, mistä Turkin paikallisvaaleissa on kyse ja millaisiin tulevaisuuden seknaarioihin vaalitulos antaa aihetta.&nbsp;</p><p>Turkki jakaantuu 81:een lääniin (<em>il</em>). 81 lääniä koostuu 30:stä suurkaupungista ja 51:stä hallintoalueesta. Suurkaupungit ja hallintoalueet on jaettu&nbsp;957:ään hallintoyksikköön (<em>ilçe</em>), joita voi suomeksi kutsua kunniksi tai kaupunginosiksi. Esimerkiksi Istanbul on jaettu 39:ään kaupunginosaan (<em>ilçe</em>). Kullakin kaupunginosalla/kunnalla on oma kaupungin-/kunnanvaltuustonsa. Jokainen kaupunginosa on edelleen jaettu naapurustoihin, joita hallinnoivat paikallisvaalien yhteydessä valitut virkamiehet (<em>muhtar)</em>.</p><p>Istanbulin ja Ankaran pormestareiden paikkojen menettäminen on harmittava imagotappio presidentti Erdoğanin johtamalle, islamilaisiin arvoihin nojaavalle AKP:lle (<em>Adalet ve Kalkınma Partisi</em>). Silti AKP on paikallisvaalienkin jälkeen tiukasti kiinni vallan kahvassa turkkilaisessa kunnallispolitiikassa.&nbsp;&rdquo;Erdoğanin karvasta tappiota&rdquo; kuuluttavat uutisotsikomme kertovat enemmän toimittajan toiveajattelusta kuin Turkin poliittisesta tilanteesta.</p><p>Vaikka suomalaisessa mediassa on uutisoitu, että AKP hävisi Istanbulissa, todellisuudessa AKP voitti 24:ssä 39:stä kaupunginosasta. AKP:n poliittinen päähaastaja CHP &nbsp;(<em>Cumhuriyet Halk Partisi)</em>&nbsp;voitti 14 kaupunginosassa ja yksi kaupungin osa meni&nbsp;MHP:lle&nbsp;(<em>Milliyetçi Hareket Partisi).&nbsp;</em>Edellisissä paikallisvaaleissa vuonna 2014 AKP voitti 25 kaupunginosassa eli sunnuntain vaaleissa AKP menetti Istanbulissa vain yhden kaupunginosan. Tämäkin menetettiin MHP:lle, joka oli vaaliliitossa AKP:n kanssa. Sunnuntaina CHP:n voittamien kaupunginosien määrä oli sama kuin vuonna 2014. Näin ollen&nbsp;CHP:n voitto pormestarikisassa ei välttämättä juurikaan näy Istanbulin useimpien kaupunginosien katukuvissa.&nbsp;Esimerkiksi turistien hyvin tuntema Beyoğlun alue, jolla on myös merkittävä imagollinen arvo, pysyi edelleen AKP:n hallinnassa.</p><p>Kun tarkastellaan koko maan tulosta, AKP:n äänimäärä riitti sunnuntaina 44,32 prosentin kannatukseen. Kannatus oli laskenut vuoden 2014 paikallisvaaleista&nbsp;1,1 prosenttiyksikköä. AKP voitti sunnuntaina 537 kunnassa, joka on 22 kuntaa vähemmän kuin vuonna 2014. AKP:n tulokseen kuitenkin vaikutti vaaliliitto MHP:n kanssa. Yhdessä MHP:n kanssa AKP keräsi äänistä 51,62% ja voitti kaikkiaan 682 kunnassa. &nbsp;CHP:n ja uuden IYI puolueen vaaliliitto keräsi 37,56% äänistä. Äänet riittivät vaalivoittoon 208:ssa kunnassa.&nbsp;</p><p>CHP:n oma kannatus oli sunnuntaina &nbsp;30,11%. Se parani vuoden 2014 paikallisvaaleista 3,5%. CHP:tä voi näin ollen pitää vaalivoittajana ja puolueen menestys voidaan katsoa kansan AKP:lle ja presidentti Erdoğnille antamana pienenä näpäytyksenä. Toisaalta on huomattava, että CHP:n hyvä tulos ei välttämättä johdu puolueen onnistuneesta politiikasta ja kyvystä haastaa AKP. Pikemminkin näyttää siltä, että MHP:n kriisi ja jakaantuminen ja erilaisten syytösten myötä ahtaalle joutuneen, erityisesti kurdialueilta suosiota keränneen HDP:n (<em>Halkların Demokratik Partisi)</em>&nbsp;vaikeudet satoivat näissä vaaleissa CHP:n laariin.&nbsp;</p><p>Vaikka AKP:n kannatus laski hieman vuoden 2014 paikallisvaaleista, kokonaiskannatus kuitenkin nousi&nbsp;1,76% vuoden 2018 parlamenttivaaleihin verrattuna. Sunnuntain vaalitulos ei siis kerro AKP:n kannattajien laajasta pettymyksestä AKP:n edustamiin islamilaisiin arvoihin tai AKP:n ajamaan politiikkaan. Vaalituloksen perusteella AKP:n kannatus on edelleen vakaa ja vahva. &nbsp;Vaalitulos ei myöskään ollut kemalistinen&nbsp;&rdquo;jytky&rdquo;&nbsp;eikä myöskään liberaalin Turkin murskavoitto. CHP:n onnistuminen vaaleissa luo toki uskoa AKP:n haastajille siitä, että peli ei ole vielä menetetty. Päämäärätietoisella poliittisella työllä (ja tällä kertaa myös hyvällä onnella) on mahdollista onnistua. Mikäli Istanbulin pormestarin vaalien vaalitulosta ei jälkeenpäin käännetä kepulikonstein AKP:n hyväksi, lisää vaalitulos myös luottamusta Turkin vaalijärjestelmää kohtaan. Näyttää siltä, että vaalivilppisyytöksistä ja mediasensuurista huolimatta äänestämällä voi vaikuttaa myös Turkissa.</p><p>Jos sunnuntaisen vaalituloksen pohjalta haluaa ennustaa Turkin tulevaisuutta, kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota MHP:n tilanteeseen. MHP on perinteisesti ollut voimakkaasti nationalistinen puolue. MHP:n kannattajat ovat ammentaneet nationalisminsa kahdesta lähteestä, jotka ovat kemalismi ja &quot;turkkilainen islam&quot;. Vaikka Turkki on kohta liki 100 vuotta harjoitellut islamin ja kemalismin periaatteista nousevan sekulaarin valtion yhteen sovittamista, kahden erilaisen maailmankuvan välisestä jännitteestä ei ole päästy eroon. MHP:ssä&nbsp;jännite purkautui vuoden 2017 kansanäänestyksen yhteydessä, jolloin MHP:n johto päätti&nbsp;asettua AKP:n kannalle suututtaen päätöksellään puolueen kemalistisemman siiven. Linjaristiriidat johtivat puolueen hajaannukseen ja İYİ-puolueen perustamiseen.&nbsp;</p><p>Sunnuntain vaaleissa &nbsp;İYİ-puolue muodosti vaaliliiton CHP:n kanssa. Vaikka&nbsp;&nbsp;İYİ-puolueen kannatus jäi vain&nbsp;7,45 prosenttiin, se loi kuitenkin pienen toivonkipinän Turkin poliittisessa kentässä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Aika näyttää pystyykö İYİ-puolue luomaan uusia Turkin kansaa laajemmin vetoavia avauksia vai jääkö se CHP:n ohella voimattomana räksyttämään AKP:n karavaanin kulkiessa eteenpäin.</p><p>Kun vielä vuoden 2014 kunnallisvaaleissa MHP keräsi 15,21% äänistä, nyt äänisaalis jäi vain 7,31 prosenttiin. Kriisinsä myötä MHP on menettämässä asemansa, joka on mahdollistanut lehmänkauppojen käymisen sekä CHP:n että AKP:n suuntaan tilanteissa, joissa AKP ei ole onnistunut saamaan yli 50% äänistä. Mielenkiintoinen kysymys on, millaista Turkkia MHP tavoittelee, kun kemalistinen siipi on siirtynyt&nbsp;İYİ-puolueeseen.&nbsp;</p><p>Oletukseni on, että MHP tulee jatkossa entistä enemmän korostamaan turkkilaisuuden ja islamin yhteyttä Aydınlar Oçağı liikkeen ideologien hengessä. &nbsp;Tällainen lähestymistapa poikkeaa panislamilaisesta ajattelusta, jossa korostuu kaikkien muslimien globaali yhteys. Niin sanotussa &quot;turkkilaisuuden ja islamin synteesissä&quot; turkkilaiset nähdään eräänlaisena &quot;Jumalan valittuna kansana&quot;.</p><p>AKP:n harjoittaman poliittisen islamin ideologinen kehto löytyy Nakşibendi saarnaaja Mehmet Zahid Kotkun (1897-1980) johtamasta İskenderpaşan moskeijayhteisöstä&nbsp;Istanbulin Fatihista.&nbsp;Sieltä haki vaikutteita myös&nbsp; esimerkiksi turkkilaisen poliittisen islamin uranuurtaja Necmettin Erbakan (1926-2011). Edeltäjiltään oppinsa saaneen&nbsp;Erdoğaninkin poliittiseen islamiin on kuulunut panislamilainen puhetapa, jossa ihannoidaan Osmani-valtakunnan kulta-aikoja ja korostetaan ylikansallista muslimien yhteyttä. Toisaalta&nbsp;Erdoğan on tarvittaessa ottanut käyttöönsä myös nationalistisen, turkkilaisuuden ja islamin synteesiä korostavan, puheenparren. Tämä puhetapa astuu kuvaan erityisesti silloin, kun keskustelu kääntyy vaikeuksiin Kaakkois-Turkissa ja tapahtumiin, joiden voidaan tulkita uhkaavan Turkin valtion jakamattomuutta.&nbsp;</p><p>Oma arvaukseni on, että &nbsp;pidemmällä aikajänteellä AKP:n johtama Turkki tulee edelleen ideologisesti tasapainoilemaan islamilaista maailmaa syleilevien panislamilaisten ajatusten ja toisaalta sisäänpäin kääntyvän nationalistisen, turkkilaista islamia korostavan ajattelun välillä.&nbsp;Mikäli AKP painottaa jälkimmäistä, se saa jäljelle jääneen MHP:n tuen ja on tämän myötä entistä vahvemmassa asemassa suhteessa poliittisiin vastustajiinsa.&nbsp;</p><p>Sunnuntaisissa paikallisvaaleissa Turkin sekulaari väestönosa onnistui muistuttamaan olemassaolostaan, mutta vaalitulos ei kuitenkaan luo odotuksia suuremmista muutoksista Turkin poliittisessa kentässä. MHP:n hajoamisen myötä syntynyt&nbsp;sisäpoliittinen tilanne, uhkakuvat etelärajalla ja kireät suhteet länsimaihin kielivät siitä, että jatkossa näemme entistäkin sisäänpäin kääntyneemmän, turkkilaista nationalismia korostavan ja islamilaisemman Turkin.&nbsp;</p><p>Turkin paikallisvaaleja kommentoineet toimittajat listaavat yleensä AKP:n &rdquo;vaalitappion&rdquo; syyksi haasteet Turkin taloudessa. On toki selvää, että talous jossain määrin vaikuttaa vaaleihin. Ajattelen, että talouden vaikutus yksilön äänestyskäyttäytymiseen ei&nbsp;kuitenkaan Turkissa&nbsp;ole&nbsp;niin ilmeinen, kuin se on esimerkiksi Suomessa.&nbsp;Lähi-idässä ihmisen turvallisuudentunne ei perustu luotettaviin instituutioihin vaan hyödyllisiin ihmissuhdeverkostoihin.&nbsp;Yhteisöllisessä kulttuurissa yksilön asema yhteisössä vaikuttaa ratkaisevasti myös äänestyskäyttäytymiseen. Jonkin puolueen esittämän, Turkin taloudelle hyödyllisen talouspoliittisen linjauksen puolesta liputtaminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa yksilötasolla, jos on hattu kourassa&nbsp;anomassa lausuntoa sosiaaliavustusta varten&nbsp;naapurustoa hallinnoivan, eri puoluetta kannattavan muhtarin toimistossa.</p><p>Twitter-keskustelussa ilmeisesti liian &quot;länsimaisiin&quot; ajatuksiini suivaantunut turkkilainen keskustelukumppanini totesi keskustelumme päätteeksi: &quot;<em>Olimme kerran vallassa emmekä kohdelleet silloin ketään kaltoin. Tulemme jälleen ja tuomme maailmaan&nbsp;taas&nbsp;järjestyksen.&rdquo;</em> Tätä odotellessa on ihan mukava keskittyä seuraamaan eduskuntavaaleja Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turkin sunnuntaisiin paikallisvaaleihin liittyvä uutisointi on Suomessa keskittynyt lähinnä Istanbulin ja Ankaran pormestareiden valintoihin. Syvällisempiä analyysejä Turkin vaalien tuloksista ei suomalaisessa mediassa ole juurikaan näkynyt.  Silti  Helsingin Sanomat (31.3/1.4.) vakuuttaa varman oloisesti uutisotsikossaan "Presidentti Erdoğanin puolueelle karvas tappio Turkin paikallisvaaleissa”. Uusi Suomi (1.4.) vahvistaa asian  "Erdoğanille ruma vaalitappio…” Mielestäni edellä mainittujen uutisten otsikointi ja juttujen sisältö antavat kovin yksipuolisen kuvan Turkin vaalien tuloksista. Kirjoituksessani pyrin kertomaan, mistä Turkin paikallisvaaleissa on kyse ja millaisiin tulevaisuuden seknaarioihin vaalitulos antaa aihetta. 

Turkki jakaantuu 81:een lääniin (il). 81 lääniä koostuu 30:stä suurkaupungista ja 51:stä hallintoalueesta. Suurkaupungit ja hallintoalueet on jaettu 957:ään hallintoyksikköön (ilçe), joita voi suomeksi kutsua kunniksi tai kaupunginosiksi. Esimerkiksi Istanbul on jaettu 39:ään kaupunginosaan (ilçe). Kullakin kaupunginosalla/kunnalla on oma kaupungin-/kunnanvaltuustonsa. Jokainen kaupunginosa on edelleen jaettu naapurustoihin, joita hallinnoivat paikallisvaalien yhteydessä valitut virkamiehet (muhtar).

Istanbulin ja Ankaran pormestareiden paikkojen menettäminen on harmittava imagotappio presidentti Erdoğanin johtamalle, islamilaisiin arvoihin nojaavalle AKP:lle (Adalet ve Kalkınma Partisi). Silti AKP on paikallisvaalienkin jälkeen tiukasti kiinni vallan kahvassa turkkilaisessa kunnallispolitiikassa. ”Erdoğanin karvasta tappiota” kuuluttavat uutisotsikomme kertovat enemmän toimittajan toiveajattelusta kuin Turkin poliittisesta tilanteesta.

Vaikka suomalaisessa mediassa on uutisoitu, että AKP hävisi Istanbulissa, todellisuudessa AKP voitti 24:ssä 39:stä kaupunginosasta. AKP:n poliittinen päähaastaja CHP  (Cumhuriyet Halk Partisi) voitti 14 kaupunginosassa ja yksi kaupungin osa meni MHP:lle (Milliyetçi Hareket Partisi). Edellisissä paikallisvaaleissa vuonna 2014 AKP voitti 25 kaupunginosassa eli sunnuntain vaaleissa AKP menetti Istanbulissa vain yhden kaupunginosan. Tämäkin menetettiin MHP:lle, joka oli vaaliliitossa AKP:n kanssa. Sunnuntaina CHP:n voittamien kaupunginosien määrä oli sama kuin vuonna 2014. Näin ollen CHP:n voitto pormestarikisassa ei välttämättä juurikaan näy Istanbulin useimpien kaupunginosien katukuvissa. Esimerkiksi turistien hyvin tuntema Beyoğlun alue, jolla on myös merkittävä imagollinen arvo, pysyi edelleen AKP:n hallinnassa.

Kun tarkastellaan koko maan tulosta, AKP:n äänimäärä riitti sunnuntaina 44,32 prosentin kannatukseen. Kannatus oli laskenut vuoden 2014 paikallisvaaleista 1,1 prosenttiyksikköä. AKP voitti sunnuntaina 537 kunnassa, joka on 22 kuntaa vähemmän kuin vuonna 2014. AKP:n tulokseen kuitenkin vaikutti vaaliliitto MHP:n kanssa. Yhdessä MHP:n kanssa AKP keräsi äänistä 51,62% ja voitti kaikkiaan 682 kunnassa.  CHP:n ja uuden IYI puolueen vaaliliitto keräsi 37,56% äänistä. Äänet riittivät vaalivoittoon 208:ssa kunnassa. 

CHP:n oma kannatus oli sunnuntaina  30,11%. Se parani vuoden 2014 paikallisvaaleista 3,5%. CHP:tä voi näin ollen pitää vaalivoittajana ja puolueen menestys voidaan katsoa kansan AKP:lle ja presidentti Erdoğnille antamana pienenä näpäytyksenä. Toisaalta on huomattava, että CHP:n hyvä tulos ei välttämättä johdu puolueen onnistuneesta politiikasta ja kyvystä haastaa AKP. Pikemminkin näyttää siltä, että MHP:n kriisi ja jakaantuminen ja erilaisten syytösten myötä ahtaalle joutuneen, erityisesti kurdialueilta suosiota keränneen HDP:n (Halkların Demokratik Partisi) vaikeudet satoivat näissä vaaleissa CHP:n laariin. 

Vaikka AKP:n kannatus laski hieman vuoden 2014 paikallisvaaleista, kokonaiskannatus kuitenkin nousi 1,76% vuoden 2018 parlamenttivaaleihin verrattuna. Sunnuntain vaalitulos ei siis kerro AKP:n kannattajien laajasta pettymyksestä AKP:n edustamiin islamilaisiin arvoihin tai AKP:n ajamaan politiikkaan. Vaalituloksen perusteella AKP:n kannatus on edelleen vakaa ja vahva.  Vaalitulos ei myöskään ollut kemalistinen ”jytky” eikä myöskään liberaalin Turkin murskavoitto. CHP:n onnistuminen vaaleissa luo toki uskoa AKP:n haastajille siitä, että peli ei ole vielä menetetty. Päämäärätietoisella poliittisella työllä (ja tällä kertaa myös hyvällä onnella) on mahdollista onnistua. Mikäli Istanbulin pormestarin vaalien vaalitulosta ei jälkeenpäin käännetä kepulikonstein AKP:n hyväksi, lisää vaalitulos myös luottamusta Turkin vaalijärjestelmää kohtaan. Näyttää siltä, että vaalivilppisyytöksistä ja mediasensuurista huolimatta äänestämällä voi vaikuttaa myös Turkissa.

Jos sunnuntaisen vaalituloksen pohjalta haluaa ennustaa Turkin tulevaisuutta, kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota MHP:n tilanteeseen. MHP on perinteisesti ollut voimakkaasti nationalistinen puolue. MHP:n kannattajat ovat ammentaneet nationalisminsa kahdesta lähteestä, jotka ovat kemalismi ja "turkkilainen islam". Vaikka Turkki on kohta liki 100 vuotta harjoitellut islamin ja kemalismin periaatteista nousevan sekulaarin valtion yhteen sovittamista, kahden erilaisen maailmankuvan välisestä jännitteestä ei ole päästy eroon. MHP:ssä jännite purkautui vuoden 2017 kansanäänestyksen yhteydessä, jolloin MHP:n johto päätti asettua AKP:n kannalle suututtaen päätöksellään puolueen kemalistisemman siiven. Linjaristiriidat johtivat puolueen hajaannukseen ja İYİ-puolueen perustamiseen. 

Sunnuntain vaaleissa  İYİ-puolue muodosti vaaliliiton CHP:n kanssa. Vaikka  İYİ-puolueen kannatus jäi vain 7,45 prosenttiin, se loi kuitenkin pienen toivonkipinän Turkin poliittisessa kentässä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Aika näyttää pystyykö İYİ-puolue luomaan uusia Turkin kansaa laajemmin vetoavia avauksia vai jääkö se CHP:n ohella voimattomana räksyttämään AKP:n karavaanin kulkiessa eteenpäin.

Kun vielä vuoden 2014 kunnallisvaaleissa MHP keräsi 15,21% äänistä, nyt äänisaalis jäi vain 7,31 prosenttiin. Kriisinsä myötä MHP on menettämässä asemansa, joka on mahdollistanut lehmänkauppojen käymisen sekä CHP:n että AKP:n suuntaan tilanteissa, joissa AKP ei ole onnistunut saamaan yli 50% äänistä. Mielenkiintoinen kysymys on, millaista Turkkia MHP tavoittelee, kun kemalistinen siipi on siirtynyt İYİ-puolueeseen. 

Oletukseni on, että MHP tulee jatkossa entistä enemmän korostamaan turkkilaisuuden ja islamin yhteyttä Aydınlar Oçağı liikkeen ideologien hengessä.  Tällainen lähestymistapa poikkeaa panislamilaisesta ajattelusta, jossa korostuu kaikkien muslimien globaali yhteys. Niin sanotussa "turkkilaisuuden ja islamin synteesissä" turkkilaiset nähdään eräänlaisena "Jumalan valittuna kansana".

AKP:n harjoittaman poliittisen islamin ideologinen kehto löytyy Nakşibendi saarnaaja Mehmet Zahid Kotkun (1897-1980) johtamasta İskenderpaşan moskeijayhteisöstä Istanbulin Fatihista. Sieltä haki vaikutteita myös  esimerkiksi turkkilaisen poliittisen islamin uranuurtaja Necmettin Erbakan (1926-2011). Edeltäjiltään oppinsa saaneen Erdoğaninkin poliittiseen islamiin on kuulunut panislamilainen puhetapa, jossa ihannoidaan Osmani-valtakunnan kulta-aikoja ja korostetaan ylikansallista muslimien yhteyttä. Toisaalta Erdoğan on tarvittaessa ottanut käyttöönsä myös nationalistisen, turkkilaisuuden ja islamin synteesiä korostavan, puheenparren. Tämä puhetapa astuu kuvaan erityisesti silloin, kun keskustelu kääntyy vaikeuksiin Kaakkois-Turkissa ja tapahtumiin, joiden voidaan tulkita uhkaavan Turkin valtion jakamattomuutta. 

Oma arvaukseni on, että  pidemmällä aikajänteellä AKP:n johtama Turkki tulee edelleen ideologisesti tasapainoilemaan islamilaista maailmaa syleilevien panislamilaisten ajatusten ja toisaalta sisäänpäin kääntyvän nationalistisen, turkkilaista islamia korostavan ajattelun välillä. Mikäli AKP painottaa jälkimmäistä, se saa jäljelle jääneen MHP:n tuen ja on tämän myötä entistä vahvemmassa asemassa suhteessa poliittisiin vastustajiinsa. 

Sunnuntaisissa paikallisvaaleissa Turkin sekulaari väestönosa onnistui muistuttamaan olemassaolostaan, mutta vaalitulos ei kuitenkaan luo odotuksia suuremmista muutoksista Turkin poliittisessa kentässä. MHP:n hajoamisen myötä syntynyt sisäpoliittinen tilanne, uhkakuvat etelärajalla ja kireät suhteet länsimaihin kielivät siitä, että jatkossa näemme entistäkin sisäänpäin kääntyneemmän, turkkilaista nationalismia korostavan ja islamilaisemman Turkin. 

Turkin paikallisvaaleja kommentoineet toimittajat listaavat yleensä AKP:n ”vaalitappion” syyksi haasteet Turkin taloudessa. On toki selvää, että talous jossain määrin vaikuttaa vaaleihin. Ajattelen, että talouden vaikutus yksilön äänestyskäyttäytymiseen ei kuitenkaan Turkissa ole niin ilmeinen, kuin se on esimerkiksi Suomessa. Lähi-idässä ihmisen turvallisuudentunne ei perustu luotettaviin instituutioihin vaan hyödyllisiin ihmissuhdeverkostoihin. Yhteisöllisessä kulttuurissa yksilön asema yhteisössä vaikuttaa ratkaisevasti myös äänestyskäyttäytymiseen. Jonkin puolueen esittämän, Turkin taloudelle hyödyllisen talouspoliittisen linjauksen puolesta liputtaminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa yksilötasolla, jos on hattu kourassa anomassa lausuntoa sosiaaliavustusta varten naapurustoa hallinnoivan, eri puoluetta kannattavan muhtarin toimistossa.

Twitter-keskustelussa ilmeisesti liian "länsimaisiin" ajatuksiini suivaantunut turkkilainen keskustelukumppanini totesi keskustelumme päätteeksi: "Olimme kerran vallassa emmekä kohdelleet silloin ketään kaltoin. Tulemme jälleen ja tuomme maailmaan taas järjestyksen.” Tätä odotellessa on ihan mukava keskittyä seuraamaan eduskuntavaaleja Suomessa.

]]>
0 http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273271-turkin-paikallisvaalit-muuttuuko-mikaan#comments AKP Islam Recep Tayyip Erdoğan Turkin paikallisvaalit Turkki Tue, 02 Apr 2019 20:19:23 +0000 Kari Vitikainen http://karivitikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273271-turkin-paikallisvaalit-muuttuuko-mikaan
Entä jos USA eroaa Natosta? Puolusta Suomea henkesi edestä! http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268607-enta-jos-usa-eroaa-natosta-puolusta-suomea-henkesi-edesta <p>Katselin eilen Aku Louhimiehen &rdquo;Tuntemattoman Sotilaan&rdquo; viimeisen jakson. Loistava elokuva ja ymmärrän nyt miksi se oli joillekin tietyille piireille myrkkyä.</p><p>Jäin kuitenkin miettimään.</p><p>*Mikä on vapauden hinta ja kuka sen maksaa?</p><p>*Minkälaista isänmaata kannattaa puolustaa?</p><p>*Minkälainen puolustusratkaisu Suomen on saatava?</p><p><strong>Pienen</strong> <strong>pitää ostaa parasta &ndash; ei ole varaa halpaan</strong></p><p>Meitä on vain noin 5 miljoonaa. Siksi meillä ei ole varaa huonoon puolustukseen. Stalin huomasi tämän saman dilemman talvisodan jälkeen, kun hän puhui kenraaleilleen huhtikuussa 1940. Hänen mukaansa Suomi oli rikas mutta ei ollut panostanut armeijaansa (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997).&nbsp; Stalin ihmetteli sitä ja piti sitä kummallisena.</p><p>Syystä. &nbsp;</p><p>Armeija tarvitsee kalustonsa ja rahoituksensa.</p><p>On itsestään selvää, että me tarvitsemme isoon maahamme ilmavoimat, jotka on varustettava tarpeellisella määrällä uuden sukupolven koneita. Samoin merivoimien on saatava hoitaa loppuun neljän modernin korvetin hankinta (Laivue 2020) ja modernisoitava kalustoaan muutenkin. Kriisitilanteessa meillä pitää olla myös tekninen valmius huoltaa ja tukea ostettuja asejärjestelmiä myös itsenäisesti.</p><p>Maamme tärkein puolustushaara on kuitenkin maavoimat, joka tarvitsee entistä enemmän tulivoimaa ja suorituskykyä, sekä viestintätekniikka, joka pärjää kriisioloissa. Maavoimat kantaa puolustuksen raskaimman vastaan; se avulla ennaltaehkäistään, torjutaan tai lyödään maahyökkäykset sekä suojataan yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeiset kohteet, alueet ja toiminnot.</p><p>Siksi puolustusministeri Niukkasen ennen talvisotaa suosimat ratkaisut tai &rdquo;malli-Kajander&rdquo; eivät nyt sovi. Nuukailu maksaa verta. Samoin puolustusvoimien on pystyttävä reagoimaan matalan tason kriiseihin ja vastustajan yllätyshyökkäyksiin aggression ensimmäisestä minuutista lähtien. &nbsp;</p><p>Tämän lisäksi &ndash; aivan kuin hyvällä perheenemännällä &ndash; meillä on oltava mahdollisuus tarjota &rdquo;vieraille yksinkertaisia herkkuja&rdquo;.&nbsp; Suomella pitää olla mahdollisuus turvata joissain tapauksissa asymmetriseen sodankäyntiin. Kynnys- ja paikallisjoukkojen torjunta- ja kulutusvoiman toiminnan pitää sitoa hyökkääjä &rdquo;syvyydessä&rdquo; jonka jälkeen ratkaisujoukkojen tulee kyetä suorittamaa iskuja aloitteen tempaamiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi.</p><p>Kuten Irakin epäonnistuneessa miehityksessä on nähty; alivoimainenkin ja kekseliäs vastustaja voi kyetä aiheuttamaan tuskallisia tappioita suurvallalle. Kansa, joka haluaa ase kädessä päättävästi puolustaa riippumattomuuttaan, on pelottava vastustaja.</p><p>Se on rauhan tae.</p><p><strong>Geopolitiikkaa ei voi unohtaa</strong></p><p>Toinen mielenkiintoinen paradoksi on, että Suomen on puolustuksensa järjestelyissä uskottava ensisijassa vain itseensä. Talvisodan aikana me jäimme yksin. Samoin jatkosodan aikana Churchill vaati Suomea lopettamaan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan ymmärtämättä geopoliittista asemaamme. Silloin olimme Saksan vanavedessä. Ja yksin oli myös saksalaiset karkotettava Lapista tilanteen muututtua.</p><p>Meitä kuunnellaan oikeasti ainoastaan silloin kun meillä on voimaa. Suomalaista turvallisuuspolitiikka pitää siksi suunnitella myrskyä &ndash; ei tyventä ja aurinkoista päivää varten.</p><p>Erilaiset optiot ovat tietenkin osana poliitikkojen valikoimaa mutta todellisuus on tyly eikä turvallisuutta voi rakentaa pilvilinnojen tai haihattelujen varaan. Hyytävänä esimerkkinä tästä maailman muuttumisesta on, että presidentti Trump on vuodenvaihteessa entistä enemmän pohtinut USA:n vetäytymistä Natosta (<a href="https://www.nytimes.com/2019/01/14/us/politics/nato-president-trump.html">https://www.nytimes.com/2019/01/14/us/politics/nato-president-trump.html</a> <a href="http://www.spiegel.de/politik/ausland/donald-trump-soll-mehrfach-nato-austritt-erwogen-haben-a-1248196.html">http://www.spiegel.de/politik/ausland/donald-trump-soll-mehrfach-nato-austritt-erwogen-haben-a-1248196.html</a>). Mikäli USA eroaa Natosta, ei Nato merkitse mitään. Samoin Turkki näyttää lähteneen omalle tielleen läntisestä puolustusliitosta. Trump-ilmiö ei näytä olevan yksittäistapaus; Nato on omalaatuisessa kriisissä.&nbsp;</p><p><strong>Suomen puolustuksessa ei ole SOTEA eikä KIKYÄ</strong></p><p>Suomalaisen turvallisuuden kallein kulmakivi on kansalaisten halu puolustaa maata aseellisesti.</p><p>Isänmaan puolustamisessa ei voi olla kestävyysvajetta, KIKYÄ, tai SOTEA ts. kaikkien on oikeasta osallistuttava siihen ja puolustusta ei voi ulkoistaa tai yksityistää vieraille.</p><p>Puolustuspolitiikassa ei ole aktiivimallia vaan kaikkien on yhdessä tultava mukaan. Siinä ei ole demaria, kokkaria, persua, vassaria tai edes vihreää. On vain suomalaisia; osana asevelvollista armeijaa.</p><p>Me suomalaiset olemme turvallisuusasiassa kaikki samanlaisia ja samanarvoisia. Oletamme, että valtio huolehtii perusasioista: rajavalvonnan pitää toimia, poliiseja pitää olla tarpeeksi ja armeijalla on oltava asiat kunnossa pahan päivän varalle. Rauhan takia. Että niitä aseita ei tarvitsisi koskaan käyttää. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio taistella; jokaiselle pitää tarjota isänmaa, jota jokaisen kannattaa puolustaa, vaalia ja helliä.</p><p>On hyvä, jos meillä on naapureita, jotka ovat kiinnostuneet meidän olemassaolostamme ja kansainvälinen sympatiakin tuntuu mukavalta. Ei optioilta kannata sulkea silmiään. Erityisesti Ruotsilla saattaa mahdollisesti olla ihan oikea kansallinen intressi Suomen turvallisuuden puolesta maantieteestään johtuen. Suuri realisti <em>Niccolò Machiavelli</em> totesi jo aikoinaan, että sellainen politiikka on huonoa, joka hankkii ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä.</p><p>Mutta.</p><p>Suomen selviämisen ihme perustuu aina siihen, että maata puolustetaan riippumatta vaihtuvista olosuhteista tai konjunktuureista ja kaikkia maahantunkeutujia vastaan. Olipa kavereita tai ei</p><p>Kuten <em>Antero Rokka</em> totesi Tuntemattomassa sotilaassa: &rdquo; &quot;<em>Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka.&rdquo;</em></p><p>Arto Luukkanen (ps).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katselin eilen Aku Louhimiehen ”Tuntemattoman Sotilaan” viimeisen jakson. Loistava elokuva ja ymmärrän nyt miksi se oli joillekin tietyille piireille myrkkyä.

Jäin kuitenkin miettimään.

*Mikä on vapauden hinta ja kuka sen maksaa?

*Minkälaista isänmaata kannattaa puolustaa?

*Minkälainen puolustusratkaisu Suomen on saatava?

Pienen pitää ostaa parasta – ei ole varaa halpaan

Meitä on vain noin 5 miljoonaa. Siksi meillä ei ole varaa huonoon puolustukseen. Stalin huomasi tämän saman dilemman talvisodan jälkeen, kun hän puhui kenraaleilleen huhtikuussa 1940. Hänen mukaansa Suomi oli rikas mutta ei ollut panostanut armeijaansa (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997).  Stalin ihmetteli sitä ja piti sitä kummallisena.

Syystä.  

Armeija tarvitsee kalustonsa ja rahoituksensa.

On itsestään selvää, että me tarvitsemme isoon maahamme ilmavoimat, jotka on varustettava tarpeellisella määrällä uuden sukupolven koneita. Samoin merivoimien on saatava hoitaa loppuun neljän modernin korvetin hankinta (Laivue 2020) ja modernisoitava kalustoaan muutenkin. Kriisitilanteessa meillä pitää olla myös tekninen valmius huoltaa ja tukea ostettuja asejärjestelmiä myös itsenäisesti.

Maamme tärkein puolustushaara on kuitenkin maavoimat, joka tarvitsee entistä enemmän tulivoimaa ja suorituskykyä, sekä viestintätekniikka, joka pärjää kriisioloissa. Maavoimat kantaa puolustuksen raskaimman vastaan; se avulla ennaltaehkäistään, torjutaan tai lyödään maahyökkäykset sekä suojataan yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeiset kohteet, alueet ja toiminnot.

Siksi puolustusministeri Niukkasen ennen talvisotaa suosimat ratkaisut tai ”malli-Kajander” eivät nyt sovi. Nuukailu maksaa verta. Samoin puolustusvoimien on pystyttävä reagoimaan matalan tason kriiseihin ja vastustajan yllätyshyökkäyksiin aggression ensimmäisestä minuutista lähtien.  

Tämän lisäksi – aivan kuin hyvällä perheenemännällä – meillä on oltava mahdollisuus tarjota ”vieraille yksinkertaisia herkkuja”.  Suomella pitää olla mahdollisuus turvata joissain tapauksissa asymmetriseen sodankäyntiin. Kynnys- ja paikallisjoukkojen torjunta- ja kulutusvoiman toiminnan pitää sitoa hyökkääjä ”syvyydessä” jonka jälkeen ratkaisujoukkojen tulee kyetä suorittamaa iskuja aloitteen tempaamiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi.

Kuten Irakin epäonnistuneessa miehityksessä on nähty; alivoimainenkin ja kekseliäs vastustaja voi kyetä aiheuttamaan tuskallisia tappioita suurvallalle. Kansa, joka haluaa ase kädessä päättävästi puolustaa riippumattomuuttaan, on pelottava vastustaja.

Se on rauhan tae.

Geopolitiikkaa ei voi unohtaa

Toinen mielenkiintoinen paradoksi on, että Suomen on puolustuksensa järjestelyissä uskottava ensisijassa vain itseensä. Talvisodan aikana me jäimme yksin. Samoin jatkosodan aikana Churchill vaati Suomea lopettamaan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan ymmärtämättä geopoliittista asemaamme. Silloin olimme Saksan vanavedessä. Ja yksin oli myös saksalaiset karkotettava Lapista tilanteen muututtua.

Meitä kuunnellaan oikeasti ainoastaan silloin kun meillä on voimaa. Suomalaista turvallisuuspolitiikka pitää siksi suunnitella myrskyä – ei tyventä ja aurinkoista päivää varten.

Erilaiset optiot ovat tietenkin osana poliitikkojen valikoimaa mutta todellisuus on tyly eikä turvallisuutta voi rakentaa pilvilinnojen tai haihattelujen varaan. Hyytävänä esimerkkinä tästä maailman muuttumisesta on, että presidentti Trump on vuodenvaihteessa entistä enemmän pohtinut USA:n vetäytymistä Natosta (https://www.nytimes.com/2019/01/14/us/politics/nato-president-trump.html http://www.spiegel.de/politik/ausland/donald-trump-soll-mehrfach-nato-austritt-erwogen-haben-a-1248196.html). Mikäli USA eroaa Natosta, ei Nato merkitse mitään. Samoin Turkki näyttää lähteneen omalle tielleen läntisestä puolustusliitosta. Trump-ilmiö ei näytä olevan yksittäistapaus; Nato on omalaatuisessa kriisissä. 

Suomen puolustuksessa ei ole SOTEA eikä KIKYÄ

Suomalaisen turvallisuuden kallein kulmakivi on kansalaisten halu puolustaa maata aseellisesti.

Isänmaan puolustamisessa ei voi olla kestävyysvajetta, KIKYÄ, tai SOTEA ts. kaikkien on oikeasta osallistuttava siihen ja puolustusta ei voi ulkoistaa tai yksityistää vieraille.

Puolustuspolitiikassa ei ole aktiivimallia vaan kaikkien on yhdessä tultava mukaan. Siinä ei ole demaria, kokkaria, persua, vassaria tai edes vihreää. On vain suomalaisia; osana asevelvollista armeijaa.

Me suomalaiset olemme turvallisuusasiassa kaikki samanlaisia ja samanarvoisia. Oletamme, että valtio huolehtii perusasioista: rajavalvonnan pitää toimia, poliiseja pitää olla tarpeeksi ja armeijalla on oltava asiat kunnossa pahan päivän varalle. Rauhan takia. Että niitä aseita ei tarvitsisi koskaan käyttää. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio taistella; jokaiselle pitää tarjota isänmaa, jota jokaisen kannattaa puolustaa, vaalia ja helliä.

On hyvä, jos meillä on naapureita, jotka ovat kiinnostuneet meidän olemassaolostamme ja kansainvälinen sympatiakin tuntuu mukavalta. Ei optioilta kannata sulkea silmiään. Erityisesti Ruotsilla saattaa mahdollisesti olla ihan oikea kansallinen intressi Suomen turvallisuuden puolesta maantieteestään johtuen. Suuri realisti Niccolò Machiavelli totesi jo aikoinaan, että sellainen politiikka on huonoa, joka hankkii ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä.

Mutta.

Suomen selviämisen ihme perustuu aina siihen, että maata puolustetaan riippumatta vaihtuvista olosuhteista tai konjunktuureista ja kaikkia maahantunkeutujia vastaan. Olipa kavereita tai ei

Kuten Antero Rokka totesi Tuntemattomassa sotilaassa: ” "Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka.”

Arto Luukkanen (ps).

]]>
63 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268607-enta-jos-usa-eroaa-natosta-puolusta-suomea-henkesi-edesta#comments Donald Trump maanpuolustus Nato Turkki Tue, 29 Jan 2019 09:54:35 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268607-enta-jos-usa-eroaa-natosta-puolusta-suomea-henkesi-edesta
Uuden kansanmurhan alussa.. http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266519-uuden-kansanmurhan-alussa <p>Tämä blogi perustuu vahvaan epäilyyn, vaikka hartaasti toivon olevani väärässä. Minua surettaa jo nyt, etukäteen, kunnioittamieni kurdien kohtalo. Kun Donald Trump kertoo, että&nbsp;<a href="https://www.telegraph.co.uk/news/2018/12/24/trump-says-erdogan-will-finish-isil-syria-praises-turkish-leader/">Recep Tayyip Erdogan on ainut mies, joka pystyy tuhoamaan isis/daesh</a>, niin edes <em>hieman</em> asiaan ja alueeseen perehtynyt tietää, että tämä käytännössä tulee tarkoittamaan kurdien tappamista juurta jaksain (eradicate). Uusi kansanmurha lienee alullaan..&nbsp;Umpisurullista; olisin niin suonut kurdeille oman valtion....ymmärrän varsin hyvin miksi puolustusministeri Jim Mattis otti lopputilin, vaikka olen niitä viimeisiä miehiä, jotka kaipaavat maailman poliiisia saatikka miliisia. Tämä sotku jäi kesken ja nyt ohjakset annettiin kokonaan Erdoganille; pian saamme seurata siihen liittyviä uutisia, valitettavasti.</p><p>Jokainen tietää, että <em>ainoat kenttätaistelijat</em>, jotka pystyivät tuhoamaan isistä olivat/ovat kurdeja ja heitäkin on moneen lähtöön, kuten oheisista blogeista käy ilmi:</p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213147-kurdistanin-kolme-kovaa-pyd-pkk-ja-krg" title="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213147-kurdistanin-kolme-kovaa-pyd-pkk-ja-krg">http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213147-kurdistanin-kolme-kovaa-py...</a></p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178107-kurdistan" title="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178107-kurdistan">http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178107-kurdistan</a></p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244568-kirkukin-vapauttamisen-palkinto" title="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244568-kirkukin-vapauttamisen-palkinto">http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244568-kirkukin-vapauttamisen-pal...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä blogi perustuu vahvaan epäilyyn, vaikka hartaasti toivon olevani väärässä. Minua surettaa jo nyt, etukäteen, kunnioittamieni kurdien kohtalo. Kun Donald Trump kertoo, että Recep Tayyip Erdogan on ainut mies, joka pystyy tuhoamaan isis/daesh, niin edes hieman asiaan ja alueeseen perehtynyt tietää, että tämä käytännössä tulee tarkoittamaan kurdien tappamista juurta jaksain (eradicate). Uusi kansanmurha lienee alullaan.. Umpisurullista; olisin niin suonut kurdeille oman valtion....ymmärrän varsin hyvin miksi puolustusministeri Jim Mattis otti lopputilin, vaikka olen niitä viimeisiä miehiä, jotka kaipaavat maailman poliiisia saatikka miliisia. Tämä sotku jäi kesken ja nyt ohjakset annettiin kokonaan Erdoganille; pian saamme seurata siihen liittyviä uutisia, valitettavasti.

Jokainen tietää, että ainoat kenttätaistelijat, jotka pystyivät tuhoamaan isistä olivat/ovat kurdeja ja heitäkin on moneen lähtöön, kuten oheisista blogeista käy ilmi:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213147-kurdistanin-kolme-kovaa-pyd-pkk-ja-krg

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178107-kurdistan

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244568-kirkukin-vapauttamisen-palkinto

]]>
22 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266519-uuden-kansanmurhan-alussa#comments Donald Trump Kurdit Recep Tayyip Erdoğan Syyria Turkki Thu, 27 Dec 2018 13:58:46 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266519-uuden-kansanmurhan-alussa
Syyrian sodan uudet käänteet http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266488-syyrian-sodan-uudet-kaanteet <p>&nbsp;</p><p>Usan presidentin päätös vetää joukkonsa pois Syyriasta aiheuttaa sen että Itä-Syyriaan syntyy valtatyhjiö jota Turkki ja Syyria kiirehtivät täyttämään. Odotettavissa on sodankäynnin kiihtyminen Itä-Syyriassa kun Syyrian hallituksen joukot kiirehtivät kohti strategista Manbij:n kaupunkia. Maassa sijaitsevien Ranskan ja vastaavien joukkojen on pakko poistua Syyriasta mm. logististen ongelmien takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Turkin selityksenä on että se haluaa luoda puskurivyöhykkeen Syyrian vastaiselle rajalle mutta oikeampi selitys linee raadollisempi. Hetkellisen suvantovaiheen jälkeen on odotettavissa Syyrian sodan jälkinäytös jossa Turkki ja Venäjä näyttelevät suurta osaa Syyrian hallituksen sotilaiden, Kurdien ja Turkille myötämielisten joukkojen osana olla uhrattavina pelinappuloita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Venäjän päätös sijoittaa Syyriaan S-300/S-400 sarjan ilmatorjunta kalustoa myös hillinneen Israelin halua iskeä Syyrian pohjoisosiin. Käsittääkseni Damascusin alue ei ole tämän tason suojauksen ympäröimänä vaikka sielläkin on parannettu varsinkin lähi-ilmatorjunnan olevan Ainakaan vielä mutta Isrealin ilmavoimien hyökkäyksien jatkuessa tähän tulee varmaan muutos jossakin vaiheessa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Usan presidentin päätös vetää joukkonsa pois Syyriasta aiheuttaa sen että Itä-Syyriaan syntyy valtatyhjiö jota Turkki ja Syyria kiirehtivät täyttämään. Odotettavissa on sodankäynnin kiihtyminen Itä-Syyriassa kun Syyrian hallituksen joukot kiirehtivät kohti strategista Manbij:n kaupunkia. Maassa sijaitsevien Ranskan ja vastaavien joukkojen on pakko poistua Syyriasta mm. logististen ongelmien takia.

 

Turkin selityksenä on että se haluaa luoda puskurivyöhykkeen Syyrian vastaiselle rajalle mutta oikeampi selitys linee raadollisempi. Hetkellisen suvantovaiheen jälkeen on odotettavissa Syyrian sodan jälkinäytös jossa Turkki ja Venäjä näyttelevät suurta osaa Syyrian hallituksen sotilaiden, Kurdien ja Turkille myötämielisten joukkojen osana olla uhrattavina pelinappuloita. 

 

Venäjän päätös sijoittaa Syyriaan S-300/S-400 sarjan ilmatorjunta kalustoa myös hillinneen Israelin halua iskeä Syyrian pohjoisosiin. Käsittääkseni Damascusin alue ei ole tämän tason suojauksen ympäröimänä vaikka sielläkin on parannettu varsinkin lähi-ilmatorjunnan olevan Ainakaan vielä mutta Isrealin ilmavoimien hyökkäyksien jatkuessa tähän tulee varmaan muutos jossakin vaiheessa.

 

]]>
2 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266488-syyrian-sodan-uudet-kaanteet#comments Syyria Turkki USA Wed, 26 Dec 2018 21:35:18 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266488-syyrian-sodan-uudet-kaanteet
Kestääkö Turkin avokätinen pakolaispolitiikka? http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka <p>Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen.&nbsp;</p><p>Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.</p><p><strong>Naapuriavun hengessä?</strong></p><p>Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.</p><p>Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat.&nbsp;</p><p>Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa &rdquo;tietokoneluokka&rdquo; pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).</p><p>Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.</p><p>Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.</p><p><strong>Katkaiseeko taantuma kamelin selän?</strong></p><p>Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.</p><p>Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta.&nbsp;</p><p>Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille &rdquo;protektoraatti-alueille&rdquo;, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan.&nbsp;</p><p><strong>Euroopan rooli?</strong></p><p>Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa.&nbsp;</p><p>Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi&#39; ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa.&nbsp;</p><p>Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.</p><p><strong>Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?</strong></p><p>On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.</p><p>Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut.&nbsp;</p><p>Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia.&nbsp;</p><p>Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi.&nbsp;</p><p>En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.</p><p><strong>Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii</strong></p><p>Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.</p><p>Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.</p><p>Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa.&nbsp;</p><p><strong>Mihin menet Turkki?</strong></p><p>Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.</p><p>Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä.&nbsp;</p><p>Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole.&nbsp;</p><p>Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.</p><p>Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.</p> Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen. 

Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.

Naapuriavun hengessä?

Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.

Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat. 

Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa ”tietokoneluokka” pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).

Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.

Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.

Katkaiseeko taantuma kamelin selän?

Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.

Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta. 

Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille ”protektoraatti-alueille”, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan. 

Euroopan rooli?

Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa. 

Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi' ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa. 

Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.

Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?

On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.

Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut. 

Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia. 

Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi. 

En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.

Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii

Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.

Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.

Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa. 

Mihin menet Turkki?

Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.

Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole. 

Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.

]]>
37 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka#comments Ulkomaat EU Kiintiöpakolaiset Maahanmuutto Turkki Turvapaikanhakijat Wed, 03 Oct 2018 13:32:55 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka
Jyrkkä EI Turkin ja Syyrian EU-tukipaketeille http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261768-jyrkka-ei-turkin-ja-syyrian-eu-tukipaketeille <p>Muutama viikko sitten oli paljon puhetta varsinkin Saksassa, että Turkille pitää antaa suuri tukipaketti, ilman IMF:ää tai sen kanssa niin, että EU:n veronmaksajien raha pehmentää IMF:n vaatimuksia Turkille.</p><p>Tämä on tyyppiesimerkki siitä, miten Ranska ja Saksa itse tekevät päätökset, mutta maksajina onkin koko EU ja sen jäsenmaat. Ranska ja Saksa vastustavat ankarasti Turkin jäsenyyttä EU:ssa, koska Turkki olisi tulevina vuosikymmeninä väestöltään selvästi suurin EU-jäsenmaa.</p><p>Halukkuutta Saksan poliittisella ja virkamieseliitillä resurssien siirtoon Turkkiin oli paljonkin. Kansalaiskyselyssä 72 prosenttia vastusti Turkille annettavaa tukipakettia, mikä on huolestuttavan pieni luku.</p><p>Tukipakettipuheet ovat laantuneet muutaman viime viikon aikana, koska Turkin liira on löytänyt uuden tason, ja romahdus näyttäisi olevan tältä erää ohi ja liira vahvistunut noin kuuteen US dollariin. Sen avulla Turkin tuontiin tulee merkittävä leikkaus ja vaihtotase saadaan taas vähäksi aikaa ylijäämäiseksi ja sitten tasapainoon ja sitten taas alijäämäiseksi.</p><p>Huojentavasti Erdoğanin vävy, Turkin valtionvarainministeri ei pyytänyt Saksalta ja EU:lta tukipakettia tavatessaan Olaf Scholzin noin viikko ennen Erdoğanin valtiovierailua. (<a href="https://www.reuters.com/article/us-germany-turkey/turkey-not-seeking-economic-aid-from-berlin-german-finance-minister-idUSKCN1M12AZ" title="https://www.reuters.com/article/us-germany-turkey/turkey-not-seeking-economic-aid-from-berlin-german-finance-minister-idUSKCN1M12AZ">https://www.reuters.com/article/us-germany-turkey/turkey-not-seeking-eco...</a>)</p><p>Nyt tukipakettikeskustelu Saksassa on siirtynyt siihen, kuinka massiivinen tukipaketti Saksan ja EU:n tulee tarjota Syyrialle.</p><p>Putin, Erdoğan, Macron ja Merkel tapaavat piakkoin, ja Putin ja Erdoğan tulevat painostamaan ja uhkailemaan Saksaa ja Ranskaa, jotta ne antaisivat mahdollisimman suuren tukipaketin Syyrialle. Putin ja Erdoğan eivät itse tarjoudu rahoittamaan Syyriaa. Macron ja Merkel typeryksinä suostuvat jonkinlaiseen tukeen, ja kuten aina, laittavat koko EU:n maksamaan. Saksa on suurimpia humanitaarisen avun maksajia, ja ulkoministeri Heiko Maas lupasi jo Saksan osallistuvan (suuresti) Syyrian jälleenrakennukseen, jos Syyriassa järjestetään uudet vaalit ja saadaan jonkinlainen poliittinen sopimus.</p><p>Kuten moni jo tietää ja on lukenut, USA ei aio rahoittaa Syyrian apua ja jälleenrakennusta. Trump on kertonut jo kauan sitten, että kun USA on auttanut lyömään Irakin ja Syyrian islamilaisen valtion, se vetäytyy eikä aio osallistua jälleenrakennukseen ja kehitysapuun. Kuten mm. UNRWA:n ja ilmastorahoituksen kohdalla, USA:n rahoituksen lopetus tarkoittaa sitä, että jo ennestään paljon suurempaa taakkaa kantavat EU ja sen läntiset ja pohjoiset jäsenmaat tulevat entisestään kasvattamaan ylisuurta osuuttaan.</p><p>Nykytilanne on sellainen, jossa tiettyjä liian mukaviksi sairastuneita valtioita voidaan kiristää pakolaisilla maksamaan suuria summia, koska nämä sairastuneet valtiot ja kansat eivät ole enää valmiita käyttämään voimaa ihmisvirran pysäyttämiseen rajoillaan. Tämä tilanne on raivostuttava ja siihen pitäisi saada muutos.</p><p>Jos typerykset Macron ja Merkel pääsevät sopimukseen, Suomellekin lähetetään lasku. Suomella ei ole tällä hetkellä sellaista poliittista johtoa, joka alkaisi uhmaamaan Macronia ja Merkeliä. Turkin ja &quot;EU:n&quot; pakolaissopimuksenkin takia Suomi on ollut valmis lisäbudjetissa pyytämään Eduskunnalta lisää rahaa Turkille.</p><p>Suomella kuten Singaporella ei ole osaa eikä arpaa Syyrian tilanteeseen. Voisimme vain kieltäytyä maksamasta ulkomaille yhtään mitään kuten Suomea yli kaksinkertaisesti henkilöä kohti rikkaampi Singapore. Usein poliitikot puhuvat vastuista, velvoitteista, sitoumuksista ja kansainvälisistä sopimuksista. Näillähän voi vaikka pyyhkiä persettä. Niistä voi irtisanoutua. Ne voi julistaa mitättömiksi. Suomen asevoimilla ja niitä lopulta komentavilla poliitikoilla on Suomen maa-alue, ilmatila ja merialue vallassaan. Täällä ei ole ulkomaisia joukkoja (kuten mm. Saksassa, Japanissa, Italiassa).</p><p>Syyriasta on muutaman viime vuoden aikana ollut harhaanjohtavia kirjoituksia suomalaisissa tiedotusvälineissä. On ollut typeriä ja yksipuolisia kirjoituksia Syyriasta ja ilmastonmuutoksesta asioiden taustalla. Väestö kymmenkertaistuu 80:ssa vuodessa. Öljyntuotanto saavuttaa huippunsa 1990-luvun puolivälissä (1996), oma öljynkulutus jatkaa silti hirvittävässä kasvussa --&gt; viennistä saatavat tulot vähenevät (öljyn nouseva ja korkea hinta vähentää vaikutusta). Näissä maissa tuhlaillaan luonnonvaroja tukiaisten avulla, niitä joudutaan leikkaamaan --&gt; kansa raivostuu. Siis öljytuotteita ei esimerkiksi veroteta, vaan valtio maksaa, jotta niitä voi ostaa ilman veroja ja reilusti alle verottoman markkinahinnankin. Veroja joudutaan ottamaan käyttöön ja korottamaan. Paine kasvaa, kunnes eräänä päivänä poksahtaa.</p><p>Syyrian vastuuttomasta ja holtittomasta väestönkasvusta oli useitakin juttuja vain muutamia kuukausia ennen kuin paine kävi sietämättömäksi. Kuka muistaa? Minä muistan.</p><p>Toinen Turkin valtakunnan maailmansotaan asti hallitsema alue, jossa on ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtunut hirvittävä väestöräjähdys, on Irak. Irakin tilanne eroaa Syyriasta niin, että Irakilla on vielä jäljellä suuret öljyvarannot. Kolmas Turkin ennen hallitsema väestöräjähdysvaltio on tietenkin Egypti, joka ei mitenkään pysty ruokkimaan itse lähimainkaan nykyistä väestöään saati mitä se tulee olemaan seuraavilla vuosikymmenillä.</p><p>Irakista hieman tässä: <a href="http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250506-irakin-vaestonkasvu" title="http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250506-irakin-vaestonkasvu">http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250506-irakin-vaestonkasvu</a></p><p>Itse Turkin väkiluku oli 13 648 270 vuonna 1927.</p><p>Painetta niin Syyriassa, Irakissa, Egyptissä kuin Afganistanissa (Mustafa Kemal kielsi moniavioisuuden 1926 Turkissa, vain jotkut kurdit harjoittavat moniavioisuutta Turkissa) lisää harjoitettu moniavioisuus. Talouskasvu ja ihmisten vaurastuminen näissä maissa kasvattaa miesten tyytymättömyyttä ja turhautumista, koska useammalla miehellä on varaa useampaan vaimoon. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, moniavioisuus entisestään lisää naimattomien miesten määrää. Jos moniavioisuus halutaan sallia, se pitäisi sallia vain naisille. Siihen voitaisiin jopa kannustaa. Mutta missään kulttuurissa kautta historian ei tällaista ole tavattu, aina mies on se, jolla on monta kumppania samaan aikaan.</p><p>Viimeisten sadan (+) vuoden aikana on ollut käynnissä järkyttävän nopea ja massiivinen geneettisen älykkyyspotentiaalin lasku (erotuksena fenotyyppisestä eli ilmiasullisesta älykkyydestä). Tästä on myös todisteita maiden sisällä, mutta asian pitäisi olla päivänselvä, kun vertaa vuoden 1900 väkilukuja vuoden 2100 ennusteisiin. Eurooppalaiset, japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset ovat häviämässä maapallolta ja afrikkalaiset (missä asuvatkaan) tulevat nopeasti muodostamaan maapallon väestöstä enemmistön. Juuri ne ihmiset ovat häviämässä maapallolta, jotka ovat kehittäneet ihmisten nykyisen hyvinvoinnin, teknologian ja kehitysavun.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.wsj.com/articles/as-turkey-teeters-germany-considers-offering-a-financial-lifeline-1535459427" title="https://www.wsj.com/articles/as-turkey-teeters-germany-considers-offering-a-financial-lifeline-1535459427">https://www.wsj.com/articles/as-turkey-teeters-germany-considers-offerin...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutama viikko sitten oli paljon puhetta varsinkin Saksassa, että Turkille pitää antaa suuri tukipaketti, ilman IMF:ää tai sen kanssa niin, että EU:n veronmaksajien raha pehmentää IMF:n vaatimuksia Turkille.

Tämä on tyyppiesimerkki siitä, miten Ranska ja Saksa itse tekevät päätökset, mutta maksajina onkin koko EU ja sen jäsenmaat. Ranska ja Saksa vastustavat ankarasti Turkin jäsenyyttä EU:ssa, koska Turkki olisi tulevina vuosikymmeninä väestöltään selvästi suurin EU-jäsenmaa.

Halukkuutta Saksan poliittisella ja virkamieseliitillä resurssien siirtoon Turkkiin oli paljonkin. Kansalaiskyselyssä 72 prosenttia vastusti Turkille annettavaa tukipakettia, mikä on huolestuttavan pieni luku.

Tukipakettipuheet ovat laantuneet muutaman viime viikon aikana, koska Turkin liira on löytänyt uuden tason, ja romahdus näyttäisi olevan tältä erää ohi ja liira vahvistunut noin kuuteen US dollariin. Sen avulla Turkin tuontiin tulee merkittävä leikkaus ja vaihtotase saadaan taas vähäksi aikaa ylijäämäiseksi ja sitten tasapainoon ja sitten taas alijäämäiseksi.

Huojentavasti Erdoğanin vävy, Turkin valtionvarainministeri ei pyytänyt Saksalta ja EU:lta tukipakettia tavatessaan Olaf Scholzin noin viikko ennen Erdoğanin valtiovierailua. (https://www.reuters.com/article/us-germany-turkey/turkey-not-seeking-economic-aid-from-berlin-german-finance-minister-idUSKCN1M12AZ)

Nyt tukipakettikeskustelu Saksassa on siirtynyt siihen, kuinka massiivinen tukipaketti Saksan ja EU:n tulee tarjota Syyrialle.

Putin, Erdoğan, Macron ja Merkel tapaavat piakkoin, ja Putin ja Erdoğan tulevat painostamaan ja uhkailemaan Saksaa ja Ranskaa, jotta ne antaisivat mahdollisimman suuren tukipaketin Syyrialle. Putin ja Erdoğan eivät itse tarjoudu rahoittamaan Syyriaa. Macron ja Merkel typeryksinä suostuvat jonkinlaiseen tukeen, ja kuten aina, laittavat koko EU:n maksamaan. Saksa on suurimpia humanitaarisen avun maksajia, ja ulkoministeri Heiko Maas lupasi jo Saksan osallistuvan (suuresti) Syyrian jälleenrakennukseen, jos Syyriassa järjestetään uudet vaalit ja saadaan jonkinlainen poliittinen sopimus.

Kuten moni jo tietää ja on lukenut, USA ei aio rahoittaa Syyrian apua ja jälleenrakennusta. Trump on kertonut jo kauan sitten, että kun USA on auttanut lyömään Irakin ja Syyrian islamilaisen valtion, se vetäytyy eikä aio osallistua jälleenrakennukseen ja kehitysapuun. Kuten mm. UNRWA:n ja ilmastorahoituksen kohdalla, USA:n rahoituksen lopetus tarkoittaa sitä, että jo ennestään paljon suurempaa taakkaa kantavat EU ja sen läntiset ja pohjoiset jäsenmaat tulevat entisestään kasvattamaan ylisuurta osuuttaan.

Nykytilanne on sellainen, jossa tiettyjä liian mukaviksi sairastuneita valtioita voidaan kiristää pakolaisilla maksamaan suuria summia, koska nämä sairastuneet valtiot ja kansat eivät ole enää valmiita käyttämään voimaa ihmisvirran pysäyttämiseen rajoillaan. Tämä tilanne on raivostuttava ja siihen pitäisi saada muutos.

Jos typerykset Macron ja Merkel pääsevät sopimukseen, Suomellekin lähetetään lasku. Suomella ei ole tällä hetkellä sellaista poliittista johtoa, joka alkaisi uhmaamaan Macronia ja Merkeliä. Turkin ja "EU:n" pakolaissopimuksenkin takia Suomi on ollut valmis lisäbudjetissa pyytämään Eduskunnalta lisää rahaa Turkille.

Suomella kuten Singaporella ei ole osaa eikä arpaa Syyrian tilanteeseen. Voisimme vain kieltäytyä maksamasta ulkomaille yhtään mitään kuten Suomea yli kaksinkertaisesti henkilöä kohti rikkaampi Singapore. Usein poliitikot puhuvat vastuista, velvoitteista, sitoumuksista ja kansainvälisistä sopimuksista. Näillähän voi vaikka pyyhkiä persettä. Niistä voi irtisanoutua. Ne voi julistaa mitättömiksi. Suomen asevoimilla ja niitä lopulta komentavilla poliitikoilla on Suomen maa-alue, ilmatila ja merialue vallassaan. Täällä ei ole ulkomaisia joukkoja (kuten mm. Saksassa, Japanissa, Italiassa).

Syyriasta on muutaman viime vuoden aikana ollut harhaanjohtavia kirjoituksia suomalaisissa tiedotusvälineissä. On ollut typeriä ja yksipuolisia kirjoituksia Syyriasta ja ilmastonmuutoksesta asioiden taustalla. Väestö kymmenkertaistuu 80:ssa vuodessa. Öljyntuotanto saavuttaa huippunsa 1990-luvun puolivälissä (1996), oma öljynkulutus jatkaa silti hirvittävässä kasvussa --> viennistä saatavat tulot vähenevät (öljyn nouseva ja korkea hinta vähentää vaikutusta). Näissä maissa tuhlaillaan luonnonvaroja tukiaisten avulla, niitä joudutaan leikkaamaan --> kansa raivostuu. Siis öljytuotteita ei esimerkiksi veroteta, vaan valtio maksaa, jotta niitä voi ostaa ilman veroja ja reilusti alle verottoman markkinahinnankin. Veroja joudutaan ottamaan käyttöön ja korottamaan. Paine kasvaa, kunnes eräänä päivänä poksahtaa.

Syyrian vastuuttomasta ja holtittomasta väestönkasvusta oli useitakin juttuja vain muutamia kuukausia ennen kuin paine kävi sietämättömäksi. Kuka muistaa? Minä muistan.

Toinen Turkin valtakunnan maailmansotaan asti hallitsema alue, jossa on ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtunut hirvittävä väestöräjähdys, on Irak. Irakin tilanne eroaa Syyriasta niin, että Irakilla on vielä jäljellä suuret öljyvarannot. Kolmas Turkin ennen hallitsema väestöräjähdysvaltio on tietenkin Egypti, joka ei mitenkään pysty ruokkimaan itse lähimainkaan nykyistä väestöään saati mitä se tulee olemaan seuraavilla vuosikymmenillä.

Irakista hieman tässä: http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250506-irakin-vaestonkasvu

Itse Turkin väkiluku oli 13 648 270 vuonna 1927.

Painetta niin Syyriassa, Irakissa, Egyptissä kuin Afganistanissa (Mustafa Kemal kielsi moniavioisuuden 1926 Turkissa, vain jotkut kurdit harjoittavat moniavioisuutta Turkissa) lisää harjoitettu moniavioisuus. Talouskasvu ja ihmisten vaurastuminen näissä maissa kasvattaa miesten tyytymättömyyttä ja turhautumista, koska useammalla miehellä on varaa useampaan vaimoon. Koska poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, moniavioisuus entisestään lisää naimattomien miesten määrää. Jos moniavioisuus halutaan sallia, se pitäisi sallia vain naisille. Siihen voitaisiin jopa kannustaa. Mutta missään kulttuurissa kautta historian ei tällaista ole tavattu, aina mies on se, jolla on monta kumppania samaan aikaan.

Viimeisten sadan (+) vuoden aikana on ollut käynnissä järkyttävän nopea ja massiivinen geneettisen älykkyyspotentiaalin lasku (erotuksena fenotyyppisestä eli ilmiasullisesta älykkyydestä). Tästä on myös todisteita maiden sisällä, mutta asian pitäisi olla päivänselvä, kun vertaa vuoden 1900 väkilukuja vuoden 2100 ennusteisiin. Eurooppalaiset, japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset ovat häviämässä maapallolta ja afrikkalaiset (missä asuvatkaan) tulevat nopeasti muodostamaan maapallon väestöstä enemmistön. Juuri ne ihmiset ovat häviämässä maapallolta, jotka ovat kehittäneet ihmisten nykyisen hyvinvoinnin, teknologian ja kehitysavun.

 

https://www.wsj.com/articles/as-turkey-teeters-germany-considers-offering-a-financial-lifeline-1535459427

]]>
1 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261768-jyrkka-ei-turkin-ja-syyrian-eu-tukipaketeille#comments Angela Merkel Emmanuel Macron Syyria Tukipaketit Turkki Sun, 30 Sep 2018 01:22:05 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261768-jyrkka-ei-turkin-ja-syyrian-eu-tukipaketeille
Venäjä ja Turkki allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan Syyrian tie rauhaan http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261191-venaja-ja-turkki-allekirjoittivat-yhteisymmarryspoytakirja-syyrian-tie-rauhaan <p><em><strong>Venäjä ja Turkki allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirja &rdquo;Syyrian tie rauhaan&rdquo;</strong></em></p><p><em>Länsi täysin ulkokehällä Lähi-Idän tilanteen arkkitehtuurista</em></p><p>*</p><p>Venäjän presidentti <strong>Vladimir Putin</strong> ja Turkin presidentti <strong>Recep Tayyip Erdoğan</strong> keskustelivat kahdenkesken &nbsp;Botšarov Rutšei -huvilassa Sotšissa 17. syyskuuta 2018.&nbsp;</p><p>Syyrian Idlibin maakuntaan aiotaan luoda <strong><em>demilitarisoitu puskurivyöhyke</em></strong> maan hallinnon ja kapinallisten joukkojen välille. Putin sanoi, että myös kapinallisia vaaditaan vetäytymään vyöhykkeeltä. &nbsp;Kaikkien oppositioryhmien tulee vetää raskaat aseet ja asejärjestelmät, panssarivoimat, raketinheittimet, tykit ja mörssärit pois aseriisunta-alueelta.&nbsp; Turkkilaiset mobiilioperaatioryhmät ja Venäjän sotilaspoliisiyksiköt vastaavat demilitarisoidun vyöhykkeen valvonnasta.&nbsp; Samoin Aleppo-Latakian ja Aleppo-Haman reittien palauttaminen täyteen valvontaan vuoden loppuun sisältyy suunnitelmaan. &nbsp;</p><p>Samassa yhteydessä Putin tähdensi, että Venäjä on yksi niistä maista, jotka ovat perustamassa jännityksen lieventämisalueitta &nbsp;sotilaallisten keskittymien uhan alla oleviin Aleppoon maakuntaan ja Aleppon kaupunkiin, sekä venäläisiin tukikohta-alueisiin Syyriassa: Tartus ja Khmeimim.</p><p>*</p><p><strong>Sota vain kiihtyy?</strong></p><p>Kansainvälisten ounastelujen mukaan joukkojen ryhmitykset ja täydennykset alueella on saatu päätökseen, ja Syyrian hallituksen on ennakoitu aloittavan Venäjän ja Iranin tukemana vastarinnan lopullisen tuhoamiseen tähtäävän suurhyökkäyksen Idlibin kaupunkia ja aluetta vastaan Syyrian. Kapinallisten vetäytymistä ei ole odotettavissa, vaan lohdutonta kaupunkisotaa jossa siviilejä käytetään ihmiskilpinä ja tapahtuu samaa kuin aiemmin Aleppossa ja muuallakin. Talouspulmiensa vuoksi syvissä liemissä kahlaava Turkki on vastustanut hyökkäystä.</p><p>Putinin mukaan 15&ndash;20 kilometrin levyiseltä vyöhykkeeltä on tarkoitus <strong>vetää pois raskaat aseet</strong> lokakuun 10. päivään mennessä. Idlibin maakunnan rajalle perustettavaa vyöhykettä vartioisivat Venäjän ja Turkin joukot. &nbsp;Idlib on viimeinen kapinallisten pääosin hallitsema maakunta Syyriassa. Kapinallisten hallussa olevalla alueella arvioidaan oleskelevan noin kolme miljoonaa ihmistä. Suuri osa heistä on paennut maakuntaan muualta Syyriasta. Taistelut alueella jatkuivat viikonlopun jälkeen, ja kuin sattuman oikusta tai suunnitellusti Venäläinen <strong>tiedustelukone ammuttiin</strong> alas, jolloin sekä kone että 15 staffiin kuulunutta tuhoutuivat, nostaen omalta osaltaan jännitteitä Syyrian kysymyksen liepeillä.&nbsp;</p><p>Eri osapuolet ovat syytelleet koneen pudottamisesta toisiaan, sileän <em>collateral damagen</em> (tarkoittamattoman vahingon) mahdollisuutta on arvailtu, mutta myös räikeän provokaation mahdollisuutta ei voida sulkea pois.&nbsp; Antaahan se Venäjälle tilaisuuden jälleen uhriutua ja suorittaa &rdquo;tehtävä loppuun&rdquo;.</p><p>Lue: YLE 18.9.2017: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10410104?origin=rss"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10410104?origin=rss</u></a>&nbsp; &nbsp;&amp;&nbsp; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10411181?origin=rss"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10411181?origin=rss</u></a></p><p>*</p><p><strong>Mitä Sotšissa 17. syyskuuta 2018 tapahtui?</strong></p><p>Kaksi valtionpäämiestä todistivat kun maiden ministerit, Venäjän puolelta puolustusministeri Sergei Shoigu ja Turkin puolelta Kansallisen puolustuksen ministeri Hulusi Aker allekirjoittivat MOU-sopimuksen eli &rdquo;<em>Yhteisymmärryspöytäkirjan tilanteen vakauttamiseen tähtäävistä toimista Idlibin jännityksen lieventämisalueella</em>&rdquo;.</p><p>Putinin ja Erdoganin tapaaminen oli jo neljäs tämän vuoden aikana.&nbsp; Viimeksi he tapasivat kymmenen päivää aiemmin Teheranissa Syyrian rauhanprosessiin liittyneessä <strong><em>Venäjä-Turkki-Iran &ndash;huippukokouksessa.</em></strong></p><p>Venäjä on entistä päättäväisemmin lakaisemassa sivuun Turkin-suhteita rasittaneita tekijöitä, mikä näkyy myös Sotšin tapaamisen yhteydessä esitetyistä lausunnoista.&nbsp; Venäjä priorisoi voimakkaasti oman kansainvälisen roolinsa kohottamisteemaan ja Lähi-Idän uuden mahtiasemansa turvaamiseen liittyvät seikat.</p><p>Maiden keskinäinen lähentyminen näkyy myös siviilipuolella lisääntyvänä vaihtona.&nbsp; Maiden välinen kauppa kasvoi 2018 vuoden tammi-heinäkuun aikana 34 %, ylittäen arvoltaan 15 miljardin dollarin rajan.&nbsp; Tämä ennakoi viime vuoden kauppasumman 22 miljardin nousua merkittävästi, ehkäpä jo yli 30 mrd $:iin.</p><p>Kehityksen taustalla nähdään &rdquo;<em>Korkean tason Venäläis-Turkkilaisen Yhteistyöneuvoston</em>&rdquo; seitsemäs sopimus ja sen täytäntöönpanoon liittyvät edistysaskeleet, sekä <em>Hallitustenvälisen komission</em> ja asianomaisten ministeriöiden sekä virastojen johdonmukainen työ, kuten presidentti Putin julkilausumassaan korosti.</p><p>*</p><p><strong>Maataloustuotteiden kauppaa lisätään</strong></p><p>Siinä missä Suomen maatalous kärvistelee vientikieltojen ja kuivan kesänkadon kourissa Turkin maatalousvienti Venäjälle kasvaa.&nbsp; &rdquo;Venäjä täytti Turkkilais-kumppanien pyynnöt ja kumosi useille turkkilaisille maataloustuotteille asetetut tuontikiellot.&nbsp; Me puolestamme odotamme, että Venäjän tuotteille luodaan suotuisat olosuhteet viennin edistämiseksi Turkin markkinoilla&rdquo;, Putin visersi.</p><p>Jatkuvasti lisääntyvät kahdenkeskiset sopimukset kansallisten valuuttojen käytöstä maidenvälisessä kaupankäynnissä on omiaan vauhdittaman kauppaa.&nbsp; Molemmat presidentit uskovat tämän auttavan vähentämään ulkoisten&nbsp; markkinoiden epävakauksien vaikutuksia kahdenvälisiin markkinoihin.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Energiaa Eurooppaan</strong></p><p>Maat jatkavat yhteisten strategisten hankkeiden eteenpäin vientiä, niin energian alalla kuin muillakin sektoreilla.&nbsp; Putin korostaa Akkuyun ydinvoimalan sekä Turkish Stream &ndash;öljyputken merkitystä, joista tulee tärkeitä tekijöitä ei vain Turkin vaan myös Euroopan Unionin energiavarmuuden kannalta.</p><p>Lisäksi presidentit käsittelivät kulttuurin ja turismin vuosisuunnitelmia 2019.&nbsp; Viime vuonna 2017 ennätysmäärä venäläisiä matkusti Turkkiin: 4,7 miljoonaa.&nbsp; Venäläiset puolestaan rankkeerasivat &nbsp;houkuttelevimmaksi ulkomaankohteekseen Turkin. Tämän vuoden ensimmäisellä puolivuotiskaudella venäläisten turistien määrä Turkissa kohosi noin 40 %:lla.&nbsp; &rdquo;Jatkamme tiiviissä yhteistyössä turkkilaisten kumppaniemme kanssa&nbsp; mahdollisimman mukavien ja turvallisten olosuhteiden luomiseksi venäläisille lomailla Turkissa&rdquo;, Putin sanoi.</p><p>*</p><p><strong>Terrorismin torjunta</strong></p><p>Venäjä ja Turkki ovat vahvistaneet sitoumuksensa torjua terrorismia Syyriassa kaikissa muodoissaan ja kaikissa olosuhteissa.&nbsp; Maiden välinen yhteinen näkemys on, että käytännön toimenpiteet sopimuksen toteuttamiseksi tukevat Syyrian kriisin poliittista ratkaisua, jatkavat Geneven sopimuksen mukaista työtä ja edistävät rauhan palauttamista Syyrian maaperälle, Putin lausui.</p><p>Tätä lähestymistapaa tukee Syyrian arabitasavallan hallitus.&nbsp; Jatkamme neuvonpitoa Syyrian hallituksen kanssa.&nbsp;</p><p>On tärkeää, että sekä Venäjä että Turkki aikovat jatkossakin hyödyntää Astana-formaattia ja mahdollisuutta löytää pitkän aikavälin poliittisia ratkaisuja Genevessä ja Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa, presidentti Putin totesi julkilausumassaan Sotsissa maannataina.</p><p>*</p><p><strong>Suomalainen media</strong> ei tapansa mukaan tätä juurikaan noteerannut.&nbsp; Turkin ja Venäjän jatkuva lähentyminen viitoittaa kehitystä Lähi-Idässä ja myös Euroopan Unionin itärajalla.&nbsp;</p><p>Euroopan Unioni kärsii omista painajaisistaan ja on voimaton, kyvytön.&nbsp; Muut maat toimivat ja sopivat Lähi-Idän tulevaisuuden fundamenteista. Yhdysvallat on täysin ulkona kuin paskanärhi.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä ja Turkki allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirja ”Syyrian tie rauhaan”

Länsi täysin ulkokehällä Lähi-Idän tilanteen arkkitehtuurista

*

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan keskustelivat kahdenkesken  Botšarov Rutšei -huvilassa Sotšissa 17. syyskuuta 2018. 

Syyrian Idlibin maakuntaan aiotaan luoda demilitarisoitu puskurivyöhyke maan hallinnon ja kapinallisten joukkojen välille. Putin sanoi, että myös kapinallisia vaaditaan vetäytymään vyöhykkeeltä.  Kaikkien oppositioryhmien tulee vetää raskaat aseet ja asejärjestelmät, panssarivoimat, raketinheittimet, tykit ja mörssärit pois aseriisunta-alueelta.  Turkkilaiset mobiilioperaatioryhmät ja Venäjän sotilaspoliisiyksiköt vastaavat demilitarisoidun vyöhykkeen valvonnasta.  Samoin Aleppo-Latakian ja Aleppo-Haman reittien palauttaminen täyteen valvontaan vuoden loppuun sisältyy suunnitelmaan.  

Samassa yhteydessä Putin tähdensi, että Venäjä on yksi niistä maista, jotka ovat perustamassa jännityksen lieventämisalueitta  sotilaallisten keskittymien uhan alla oleviin Aleppoon maakuntaan ja Aleppon kaupunkiin, sekä venäläisiin tukikohta-alueisiin Syyriassa: Tartus ja Khmeimim.

*

Sota vain kiihtyy?

Kansainvälisten ounastelujen mukaan joukkojen ryhmitykset ja täydennykset alueella on saatu päätökseen, ja Syyrian hallituksen on ennakoitu aloittavan Venäjän ja Iranin tukemana vastarinnan lopullisen tuhoamiseen tähtäävän suurhyökkäyksen Idlibin kaupunkia ja aluetta vastaan Syyrian. Kapinallisten vetäytymistä ei ole odotettavissa, vaan lohdutonta kaupunkisotaa jossa siviilejä käytetään ihmiskilpinä ja tapahtuu samaa kuin aiemmin Aleppossa ja muuallakin. Talouspulmiensa vuoksi syvissä liemissä kahlaava Turkki on vastustanut hyökkäystä.

Putinin mukaan 15–20 kilometrin levyiseltä vyöhykkeeltä on tarkoitus vetää pois raskaat aseet lokakuun 10. päivään mennessä. Idlibin maakunnan rajalle perustettavaa vyöhykettä vartioisivat Venäjän ja Turkin joukot.  Idlib on viimeinen kapinallisten pääosin hallitsema maakunta Syyriassa. Kapinallisten hallussa olevalla alueella arvioidaan oleskelevan noin kolme miljoonaa ihmistä. Suuri osa heistä on paennut maakuntaan muualta Syyriasta. Taistelut alueella jatkuivat viikonlopun jälkeen, ja kuin sattuman oikusta tai suunnitellusti Venäläinen tiedustelukone ammuttiin alas, jolloin sekä kone että 15 staffiin kuulunutta tuhoutuivat, nostaen omalta osaltaan jännitteitä Syyrian kysymyksen liepeillä. 

Eri osapuolet ovat syytelleet koneen pudottamisesta toisiaan, sileän collateral damagen (tarkoittamattoman vahingon) mahdollisuutta on arvailtu, mutta myös räikeän provokaation mahdollisuutta ei voida sulkea pois.  Antaahan se Venäjälle tilaisuuden jälleen uhriutua ja suorittaa ”tehtävä loppuun”.

Lue: YLE 18.9.2017: https://yle.fi/uutiset/3-10410104?origin=rss   &  https://yle.fi/uutiset/3-10411181?origin=rss

*

Mitä Sotšissa 17. syyskuuta 2018 tapahtui?

Kaksi valtionpäämiestä todistivat kun maiden ministerit, Venäjän puolelta puolustusministeri Sergei Shoigu ja Turkin puolelta Kansallisen puolustuksen ministeri Hulusi Aker allekirjoittivat MOU-sopimuksen eli ”Yhteisymmärryspöytäkirjan tilanteen vakauttamiseen tähtäävistä toimista Idlibin jännityksen lieventämisalueella”.

Putinin ja Erdoganin tapaaminen oli jo neljäs tämän vuoden aikana.  Viimeksi he tapasivat kymmenen päivää aiemmin Teheranissa Syyrian rauhanprosessiin liittyneessä Venäjä-Turkki-Iran –huippukokouksessa.

Venäjä on entistä päättäväisemmin lakaisemassa sivuun Turkin-suhteita rasittaneita tekijöitä, mikä näkyy myös Sotšin tapaamisen yhteydessä esitetyistä lausunnoista.  Venäjä priorisoi voimakkaasti oman kansainvälisen roolinsa kohottamisteemaan ja Lähi-Idän uuden mahtiasemansa turvaamiseen liittyvät seikat.

Maiden keskinäinen lähentyminen näkyy myös siviilipuolella lisääntyvänä vaihtona.  Maiden välinen kauppa kasvoi 2018 vuoden tammi-heinäkuun aikana 34 %, ylittäen arvoltaan 15 miljardin dollarin rajan.  Tämä ennakoi viime vuoden kauppasumman 22 miljardin nousua merkittävästi, ehkäpä jo yli 30 mrd $:iin.

Kehityksen taustalla nähdään ”Korkean tason Venäläis-Turkkilaisen Yhteistyöneuvoston” seitsemäs sopimus ja sen täytäntöönpanoon liittyvät edistysaskeleet, sekä Hallitustenvälisen komission ja asianomaisten ministeriöiden sekä virastojen johdonmukainen työ, kuten presidentti Putin julkilausumassaan korosti.

*

Maataloustuotteiden kauppaa lisätään

Siinä missä Suomen maatalous kärvistelee vientikieltojen ja kuivan kesänkadon kourissa Turkin maatalousvienti Venäjälle kasvaa.  ”Venäjä täytti Turkkilais-kumppanien pyynnöt ja kumosi useille turkkilaisille maataloustuotteille asetetut tuontikiellot.  Me puolestamme odotamme, että Venäjän tuotteille luodaan suotuisat olosuhteet viennin edistämiseksi Turkin markkinoilla”, Putin visersi.

Jatkuvasti lisääntyvät kahdenkeskiset sopimukset kansallisten valuuttojen käytöstä maidenvälisessä kaupankäynnissä on omiaan vauhdittaman kauppaa.  Molemmat presidentit uskovat tämän auttavan vähentämään ulkoisten  markkinoiden epävakauksien vaikutuksia kahdenvälisiin markkinoihin. 

*

Energiaa Eurooppaan

Maat jatkavat yhteisten strategisten hankkeiden eteenpäin vientiä, niin energian alalla kuin muillakin sektoreilla.  Putin korostaa Akkuyun ydinvoimalan sekä Turkish Stream –öljyputken merkitystä, joista tulee tärkeitä tekijöitä ei vain Turkin vaan myös Euroopan Unionin energiavarmuuden kannalta.

Lisäksi presidentit käsittelivät kulttuurin ja turismin vuosisuunnitelmia 2019.  Viime vuonna 2017 ennätysmäärä venäläisiä matkusti Turkkiin: 4,7 miljoonaa.  Venäläiset puolestaan rankkeerasivat  houkuttelevimmaksi ulkomaankohteekseen Turkin. Tämän vuoden ensimmäisellä puolivuotiskaudella venäläisten turistien määrä Turkissa kohosi noin 40 %:lla.  ”Jatkamme tiiviissä yhteistyössä turkkilaisten kumppaniemme kanssa  mahdollisimman mukavien ja turvallisten olosuhteiden luomiseksi venäläisille lomailla Turkissa”, Putin sanoi.

*

Terrorismin torjunta

Venäjä ja Turkki ovat vahvistaneet sitoumuksensa torjua terrorismia Syyriassa kaikissa muodoissaan ja kaikissa olosuhteissa.  Maiden välinen yhteinen näkemys on, että käytännön toimenpiteet sopimuksen toteuttamiseksi tukevat Syyrian kriisin poliittista ratkaisua, jatkavat Geneven sopimuksen mukaista työtä ja edistävät rauhan palauttamista Syyrian maaperälle, Putin lausui.

Tätä lähestymistapaa tukee Syyrian arabitasavallan hallitus.  Jatkamme neuvonpitoa Syyrian hallituksen kanssa. 

On tärkeää, että sekä Venäjä että Turkki aikovat jatkossakin hyödyntää Astana-formaattia ja mahdollisuutta löytää pitkän aikavälin poliittisia ratkaisuja Genevessä ja Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa, presidentti Putin totesi julkilausumassaan Sotsissa maannataina.

*

Suomalainen media ei tapansa mukaan tätä juurikaan noteerannut.  Turkin ja Venäjän jatkuva lähentyminen viitoittaa kehitystä Lähi-Idässä ja myös Euroopan Unionin itärajalla. 

Euroopan Unioni kärsii omista painajaisistaan ja on voimaton, kyvytön.  Muut maat toimivat ja sopivat Lähi-Idän tulevaisuuden fundamenteista. Yhdysvallat on täysin ulkona kuin paskanärhi.

*

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261191-venaja-ja-turkki-allekirjoittivat-yhteisymmarryspoytakirja-syyrian-tie-rauhaan#comments Lähi-itä Länsi hakoteillä Syyrian sota Turkki Venäjä Wed, 19 Sep 2018 08:41:09 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261191-venaja-ja-turkki-allekirjoittivat-yhteisymmarryspoytakirja-syyrian-tie-rauhaan
Turkki aikoo hakea jäsenyyttä BRICS-maiden yhteisöön http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258815-turkki-aikoo-hakea-jasenyytta-brics-maiden-yhteisoon <p>Viiden kasvutalousmaan (sc) yhteisön johtajien huippukokous äsken Etelä-Afrikassa jäi jossain määrin median kesäkohinan uumeniin.</p> <p>​Normaalien kokouspuheiden ja julkilausumien taustalta on poimittavissa eräs uutisaihe, johon vielä jatkossa palaamme. Turkin omaehtoinen presidentti Erdogan on kerrotun mukaan tiedustellut, voiko Turkki liittyä BRICS-maiden yhteisöön. Kokoontuneet johtajat ovat ilmaisseet yksimielisen ilonsa tällaisesta halukkuudesta. Valmiuksia asiaa edistävien jatkotöiden käynnistämiseksi vakuutettiin yksiäänisesti.</p> <p>BRICS on Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan väljä poliittis-taloudellinen järjestys, jonka hiipumista on odotettu kuin kettu kuuta nousevaa. Yhtenen investointipankki ja Ikäänkuin sateenvarjon suojissa tehdyt epäsymmetriset hankeohjelmat ovat tämän viidenmaan järjestön ohjelmassa.</p> <p>Jo vuosia sitten spekuloitiin Turkin, Meksikon ja Malesian etc mahdollista liittymistä pankin toimintaan.</p> <p>Nyt Etelä-Afrikan kokouksen jälkeen näyttäisi Turkin liittymien itse järjestön kuvioon olevan kukonaskeleen lähempänä toteutusta.</p> <p>Heterogeenisyydestään huolimatta BRICS-maita yhdistää monet yhteiset intressit, joista vähäisin ei ole Läntisen hegemonian heikentämisen tarve, ja suoranaisena ohjenuorana Yhdysvallat-Keskisen maailmanjärjestyksen muuttaminen.</p> <p>Nykyisin ei enää nähdä tarkoituksenmukaiseksihyökätä Yhdysvallat-keskistä järjestystä vastaan. Sen murtuminen nähdään olevan jo väistämättömässä historiallisessa vaiheessa, nimittäin transitiovaiheessa, ja siksi siitä ei enää tarvitse &quot;laskea verta&quot;, sillä se totuttaa kovaa vauhtia omaa loppuaan.</p> <p>Ensisijaiseksi tavoitteeksi nähdään uuden maailmanjärjestyksen rakennustyö, joka nimellisesti tapahtuu moninkeskisen väljän klusteri- muodon mallilla, mutta joka faktiseti on Kiinavetoinen.</p> <p>BRICS:in laajentuminen tästä näkökulmasta osa suurta suunnitelmaa. Turkki soveltuu samoin hyvin lisäjäsenyyden avaajamaaksi.</p> <p>Järjestön toimintamalli on funtionaalinen, flexibeli ja mahdollistava. Siis sinäkin teoriassa EU:n peilikuva, ja siksi ehkä pitempi-ikäinen.</p> <p>Turkin NATO-jäsenyys ei haittaa. Edoganin sanotaan tiedustelleen nimenomaan tätä. Kuten kuvitella saattaa tähän isoon kuvaan sillä ei ole merkitystä, mitä nyt joidenkin anti-Läntisten johtajien huulille se saattaa kohotta pikaisen? aavistuksen verran vinon hymyn.</p> <p>Kun Turkki liittyy BRICS:iin, siitä tulee BRICST.</p> <p>Jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa aakkoset alkavat loppua, ja klubille tulee keksiä oikea nimi. Uusi Maailmantalouden Liitto?</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viiden kasvutalousmaan (sc) yhteisön johtajien huippukokous äsken Etelä-Afrikassa jäi jossain määrin median kesäkohinan uumeniin.

​Normaalien kokouspuheiden ja julkilausumien taustalta on poimittavissa eräs uutisaihe, johon vielä jatkossa palaamme. Turkin omaehtoinen presidentti Erdogan on kerrotun mukaan tiedustellut, voiko Turkki liittyä BRICS-maiden yhteisöön. Kokoontuneet johtajat ovat ilmaisseet yksimielisen ilonsa tällaisesta halukkuudesta. Valmiuksia asiaa edistävien jatkotöiden käynnistämiseksi vakuutettiin yksiäänisesti.

BRICS on Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan väljä poliittis-taloudellinen järjestys, jonka hiipumista on odotettu kuin kettu kuuta nousevaa. Yhtenen investointipankki ja Ikäänkuin sateenvarjon suojissa tehdyt epäsymmetriset hankeohjelmat ovat tämän viidenmaan järjestön ohjelmassa.

Jo vuosia sitten spekuloitiin Turkin, Meksikon ja Malesian etc mahdollista liittymistä pankin toimintaan.

Nyt Etelä-Afrikan kokouksen jälkeen näyttäisi Turkin liittymien itse järjestön kuvioon olevan kukonaskeleen lähempänä toteutusta.

Heterogeenisyydestään huolimatta BRICS-maita yhdistää monet yhteiset intressit, joista vähäisin ei ole Läntisen hegemonian heikentämisen tarve, ja suoranaisena ohjenuorana Yhdysvallat-Keskisen maailmanjärjestyksen muuttaminen.

Nykyisin ei enää nähdä tarkoituksenmukaiseksihyökätä Yhdysvallat-keskistä järjestystä vastaan. Sen murtuminen nähdään olevan jo väistämättömässä historiallisessa vaiheessa, nimittäin transitiovaiheessa, ja siksi siitä ei enää tarvitse "laskea verta", sillä se totuttaa kovaa vauhtia omaa loppuaan.

Ensisijaiseksi tavoitteeksi nähdään uuden maailmanjärjestyksen rakennustyö, joka nimellisesti tapahtuu moninkeskisen väljän klusteri- muodon mallilla, mutta joka faktiseti on Kiinavetoinen.

BRICS:in laajentuminen tästä näkökulmasta osa suurta suunnitelmaa. Turkki soveltuu samoin hyvin lisäjäsenyyden avaajamaaksi.

Järjestön toimintamalli on funtionaalinen, flexibeli ja mahdollistava. Siis sinäkin teoriassa EU:n peilikuva, ja siksi ehkä pitempi-ikäinen.

Turkin NATO-jäsenyys ei haittaa. Edoganin sanotaan tiedustelleen nimenomaan tätä. Kuten kuvitella saattaa tähän isoon kuvaan sillä ei ole merkitystä, mitä nyt joidenkin anti-Läntisten johtajien huulille se saattaa kohotta pikaisen? aavistuksen verran vinon hymyn.

Kun Turkki liittyy BRICS:iin, siitä tulee BRICST.

Jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa aakkoset alkavat loppua, ja klubille tulee keksiä oikea nimi. Uusi Maailmantalouden Liitto?

]]>
10 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258815-turkki-aikoo-hakea-jasenyytta-brics-maiden-yhteisoon#comments BRICS Turkki Mon, 30 Jul 2018 08:32:51 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258815-turkki-aikoo-hakea-jasenyytta-brics-maiden-yhteisoon
Turkki osaa - Suomi tunaroi ja häpee http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256375-turkki-osaa-suomi-tunaroi-ja-hapee <p>Turkki siis osaa pelata tätä USA-EU-NATO-VENÄJÄ peliään hyvin. Turkki osaa maantieteellisen ase&shy;mansa hyödyntää sataprosenttisesti hyvin, toisin kuin ketjuna tunaroiva Suomi poliittisesti hölmön johtonsa kanssa!</p><p>Meillä kielletään viisumit tärkeimmältä rajanaapuriltamme ja sen ylimmältä joh&shy;dolta ihannoimaamme ETY- juhlakokoukseen. Meillä tärkein rajanaapuri pannaan tärkeimmän vientimme, maatalousjalosteiden, boikottiin slaavi-ilveilijöiden ja balttipöllöjen yllytyksestä ilmaiseksi. Baltit ja slaavit osaa EU:lta ottaa sentään rahat boikotistaan. He nauravat suomalaisille kita ammollaan, kun tajuavat, miten hölmö, vedettävä ja surkea johto Suomessa on! Eestin TV:ssä oli jopa pilkkasketsejä aikoinaan tästä!</p><p>Sipilä ja Stubb olivat siis kuunnellet Puolan ja Liettuan pääministerien yllytyspuheet boikotista. En ole vieläkään päässyt selvyyteen Niinistö-Sipilä-Stubb kannanotosta 2015 ETYK ko&shy;kouksen boikotista. Ei riitä, että Jennin mies hokee vuosia vielä jälkeenkin päin &quot;kuulum&shy;me länteen!&quot; Silloinhan meidän pitäisi olla avoimia ja keskusteluun kykeneviä, toisin kuin baltit, tai puolalaiset.</p><p>Väitettiin Krimin takaisin Venäjään siirron olevan se boikottisyy. Nyt, vuosia myöhemmin monet kansainvälistä oikeutta tuntevat tutkijat, joita ei ole valjastettu NATO:n äänitorveksi, ovat toista mieltä. Heidän mielestään 1958 oli rikos Hrushevilta, Neuvostoliiton perustuslain mukaan, antaa Krim Ukrainalle. Viimeistään Krimin kansanäänestys, jossa 94 % äänestäjistä halusi olla Venäjässä, pitäisi vahvistaa tämä vanha ja vallinnut olotila.</p><p>Paikalla oli muuten EU:n NATO:n ja Suomenkin päällepäsmäreitä. Äänestyksestä ei löytynyt juuri enempää sählinkiä, kuin Suomen eduskuntavaaleissakaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turkki siis osaa pelata tätä USA-EU-NATO-VENÄJÄ peliään hyvin. Turkki osaa maantieteellisen ase­mansa hyödyntää sataprosenttisesti hyvin, toisin kuin ketjuna tunaroiva Suomi poliittisesti hölmön johtonsa kanssa!

Meillä kielletään viisumit tärkeimmältä rajanaapuriltamme ja sen ylimmältä joh­dolta ihannoimaamme ETY- juhlakokoukseen. Meillä tärkein rajanaapuri pannaan tärkeimmän vientimme, maatalousjalosteiden, boikottiin slaavi-ilveilijöiden ja balttipöllöjen yllytyksestä ilmaiseksi. Baltit ja slaavit osaa EU:lta ottaa sentään rahat boikotistaan. He nauravat suomalaisille kita ammollaan, kun tajuavat, miten hölmö, vedettävä ja surkea johto Suomessa on! Eestin TV:ssä oli jopa pilkkasketsejä aikoinaan tästä!

Sipilä ja Stubb olivat siis kuunnellet Puolan ja Liettuan pääministerien yllytyspuheet boikotista. En ole vieläkään päässyt selvyyteen Niinistö-Sipilä-Stubb kannanotosta 2015 ETYK ko­kouksen boikotista. Ei riitä, että Jennin mies hokee vuosia vielä jälkeenkin päin "kuulum­me länteen!" Silloinhan meidän pitäisi olla avoimia ja keskusteluun kykeneviä, toisin kuin baltit, tai puolalaiset.

Väitettiin Krimin takaisin Venäjään siirron olevan se boikottisyy. Nyt, vuosia myöhemmin monet kansainvälistä oikeutta tuntevat tutkijat, joita ei ole valjastettu NATO:n äänitorveksi, ovat toista mieltä. Heidän mielestään 1958 oli rikos Hrushevilta, Neuvostoliiton perustuslain mukaan, antaa Krim Ukrainalle. Viimeistään Krimin kansanäänestys, jossa 94 % äänestäjistä halusi olla Venäjässä, pitäisi vahvistaa tämä vanha ja vallinnut olotila.

Paikalla oli muuten EU:n NATO:n ja Suomenkin päällepäsmäreitä. Äänestyksestä ei löytynyt juuri enempää sählinkiä, kuin Suomen eduskuntavaaleissakaan.

]]>
11 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256375-turkki-osaa-suomi-tunaroi-ja-hapee#comments Nato Suomi Turkki Tyhmyys Venäjä Tue, 05 Jun 2018 09:17:20 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256375-turkki-osaa-suomi-tunaroi-ja-hapee
15 suoraselkäistä kansanedustajaa. http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252900-15-suoraselkaista-kansanedustajaa <p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/viisitoista-kansanedustajaa-vetoaa-carles-puigdemontin-puolesta/">Viisitoista kansanedustajaa vetoaa Carles Puigdemontin puolesta.</a></p><p>&nbsp;</p><p>15 suoraselkäistä kansanedustajaa.</p><p>Ei jumaliste voi olla mahdollista että väkivallattomasta demokraattisesta toiminnasta uhkaa 30 vuoden tuomio Euroopan unionin valtiossa. Jotenkin ymmärtäisi jos kyseessä oli entinen varsovan liiton maa, mutta että Espanja. Läntisen euroopan rikas maa.</p><p>Suomessa Turun terroristikin saanee käytännössä 16v kun murha todetaan. Eli ns. kovennettu murhatuomio.</p><p>Se että vetoomuslistasta puuttuu demarit ja kokoomus sekä luonnollisesti siniset ei varmasti yllätä ketään. Jotenkin tähän eurooppalaiseen arvopohjaan kytkeytyy kivasti se Turkin Erdoganin lausunto että täysjäseneksi tosissaan pyritään.</p><p>Mikä on pyrkiessä, Turkki lienee poliittisille vangeille Espanjaa hellempi.</p><p>&nbsp;</p><p>EDIT: tässä nämä 15. Kokoomuksen, demareiden ja sinisten edustaja puuttuu.</p><p>Mikko Kärnä (kesk.),<br />Olli-Poika Parviainen (vihr.),<br />Hanna Sarkkinen (vas.),<br />Juho Eerola (ps.), Ville Tavio (ps.),<br />Silvia Modig, (vas.),<br />Olli Immonen (ps.),<br />Sari Tanus (kd.),<br />Ritva Elomaa (ps.),<br />Jani Mäkelä (ps.),<br />Aino-Kaisa Pekonen (vas.),<br />Laura Huhtasaari (ps.),<br />Markus Mustajärvi (vas.),<br />Mats Löfström (rkp.)<br />Jari Ronkainen (ps.).</p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viisitoista kansanedustajaa vetoaa Carles Puigdemontin puolesta.

 

15 suoraselkäistä kansanedustajaa.

Ei jumaliste voi olla mahdollista että väkivallattomasta demokraattisesta toiminnasta uhkaa 30 vuoden tuomio Euroopan unionin valtiossa. Jotenkin ymmärtäisi jos kyseessä oli entinen varsovan liiton maa, mutta että Espanja. Läntisen euroopan rikas maa.

Suomessa Turun terroristikin saanee käytännössä 16v kun murha todetaan. Eli ns. kovennettu murhatuomio.

Se että vetoomuslistasta puuttuu demarit ja kokoomus sekä luonnollisesti siniset ei varmasti yllätä ketään. Jotenkin tähän eurooppalaiseen arvopohjaan kytkeytyy kivasti se Turkin Erdoganin lausunto että täysjäseneksi tosissaan pyritään.

Mikä on pyrkiessä, Turkki lienee poliittisille vangeille Espanjaa hellempi.

 

EDIT: tässä nämä 15. Kokoomuksen, demareiden ja sinisten edustaja puuttuu.

Mikko Kärnä (kesk.),
Olli-Poika Parviainen (vihr.),
Hanna Sarkkinen (vas.),
Juho Eerola (ps.), Ville Tavio (ps.),
Silvia Modig, (vas.),
Olli Immonen (ps.),
Sari Tanus (kd.),
Ritva Elomaa (ps.),
Jani Mäkelä (ps.),
Aino-Kaisa Pekonen (vas.),
Laura Huhtasaari (ps.),
Markus Mustajärvi (vas.),
Mats Löfström (rkp.)
Jari Ronkainen (ps.).

    ]]>
    46 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252900-15-suoraselkaista-kansanedustajaa#comments Arvopohja Espanja EU Katalonia Turkki Mon, 26 Mar 2018 18:11:56 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252900-15-suoraselkaista-kansanedustajaa
    Kansainvälisen yhteisön on painostettava Turkkia lopettamaan Rojavan miehitys http://welat.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252820-kansainvalisen-yhteison-on-painostettava-turkkia-lopettamaan-rojavan-miehitys <p>Irak pommitti kurdikaupunki Halabjan kemiallisilla aseilla murhaten yli 5000 ihmistä 16. maaliskuuta 1988. Tuhansia ihmisiä sai pysyviä vammoja pommituksen seurauksena. Kaasuiskun jälkeiset sukupolvet ovat saaneet perinnöksi turmeltuneen luonnon ja joukon perinnöllisiä sairauksia. Eloonjääneille ja laajemmin kurdiyhteiskunnalle tragediasta on jäänyt pysyvä trauma elettäväksi.</p><p>Halabjan kohtalokkaasta päivästä tuli hiljattain kuluneeksi 30 vuotta. Kaasuisku oli osa laajempaa Anfaliksi nimettyä operaatiota, jolla Saddam Husseinin hallinto toimeenpani kurdien kansanmurhan. Vuonna 1988 toteutetun operaation uhriluvuksi on arvioitu 182.000 ihmistä. Todellista lukua ei tiedä kukaan sillä yhä tänä päivänä löydetään uusia joukkohautoja. Anfal-operaation aikana n. 4000 kurdikylää tuhottiin maan tasalle ja ihmisiä pakotettiin muuttamaan muualle Irakiin. Kurdistanin demografian muuttamiseksi kurdikaupungeista pakkosiirrettyjen tilalle tuotiin arabeja etelä-Irakista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kurdien tilanne on vaikeutunut viime vuosina</strong></p><p>Valitettavasti nyt 30 vuotta Halabjan kaasuiskun jälkeen Kurdistania miehittävien maiden kurdivastaisessa mentaliteetissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Heidän ajattelutavassa elää yhä satavuotinen ajatus kurdien hävittämisestä ja pakkosulattamisesta muuhun väestöön. Kurdien kansanmurha on jatkunut eri muodoissa Turkin, Iranin, Irakin, Syyrian ja niitä edeltäneiden ottomanien ja persian vallanpitäjien toimesta lähes 200 vuotta.&nbsp; Ajatus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta kuulostaa yhä utopialta aikana, jolloin kurdeja tapetaan päivittäin etnisen taustan ja uskonnon nimissä.</p><p>ISIS-terroristien raakuuksista mm. Şengalissa (Sinjarissa) ja Kobanîssa on kirjoitettu laajasti viime vuosina. Maailma on jopa tukenut kurdeja, kun heidät on tarvittu taistelukentille jihadisteja vastaan. Viime vuoden aikana ISIS on saatu heikennettyä merkittävästi, mutta valitettavasti taustalla oleva uskonnollisnationalistinen ideologia ei ole hävinnyt mihinkään.</p><p>Saddam Husseinin vallanperijät Irakissa ovat jatkaneet vihamielistä politiikkansa kurdeja vastaan. Shiiajohtoinen hallitus kuoppasi maan perustuslain rinnakkaiselomyönteiset pykälät heti, kun se sai vahvistettua asemansa. Kurdien lisäksi myös sunnit ja muut vähemmistöt kärsivät hallituksen toimien seurauksena. Vastakkaisasettelun vahvistuessa Irak on ollut de facto jakautunut kolmeksi alueeksi yli 10 vuotta.</p><p>Etelä-Kurdistanissa 25. syyskuuta 2017 järjestetyssä kansanäänestyksessä 92,73 % kansasta äänesti Kurdistanin itsenäistymisen puolesta. Kansanäänestyksen jälkeen neuvottelujen sijaan Irakin keskushallinto kovensi otteitaan kurdeja vastaan. Kurdistanin vastaisiin toimiin ryhtyivät lisäksi myös Iran ja Turkki.&nbsp; Itsenäisyyskansanäänestyksen jälkeen Irakin joukot yhdessä Iranin tukeman Hashd al-shaabi-ryhmittymän kanssa miehittivät kurdikaupunki Kirkukin ja muita kurdialueita viime lokakuussa. Viimeisen puolen vuoden aikana kurdimaat ovat yhteistyössä asettaneet kurdialueet diplomaattiseen ja taloudelliseen saartoon.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Turkki tappaa huoletta kurdeja rajan kummallakin puolella</strong></p><p>Turkki Erdoganin johdolla on tiukentanut kurdivastaista politiikkaa sitä muka, kun hän on vakiinnuttanut asemansa itsevaltiaana. Vuoden 2015 parlamenttivaalien ja heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen kurdit ovat saaneet kärsiä siitä täysmittaisesti. Turkki lopetti kurdien kanssa käytävät rauhanneuvottelut ja julisti uusintavaalit sen jälkeen, kun kurdipuolue HDP yli 10% äänikynnyksen parlamenttivaaleissa. HDP:ta edustavia johtajia, kansanedustajia ja pormestareita on edelleenkin vangittuna poliittisin perustein. Hallituksen politiikkaa kritisoivat toimittajat, akateemikot, somettajat, opposition ja vähemmistöjen edustajat, ... ja kaikki muut diktaattori Erdogania ja Turkin hallituksen toimia kyseenalaistavat ovat olleet vuosia vainon kohteena.&nbsp;Turkki Erdoganin johdolla on tuhonnut useita kurdikyliä ja -kaupunginosia. Erityisesti Cizren, Nusaybiin ja Diyarbekirin Surin kaupungeissa toteutettu täystuho on pakottanut ihmisiä muuttamaan pois alueelta. Useammassa kaupungissa on voimassa sotatila, mikäli vaikeuttaa ihmisten elämän entisestään.</p><p>Naapurimaassa Syyriassa ja Rojavan kurdialueilla on eletty täyttä sotaa viimeiset 7 vuotta. Maaliskuussa 2011 alkanut kansannousu diktaattori Bashar al-Assadin hallintoa vastaan muuttui ensin sisällissodaksi, ja myöhemmin jihadistiterroristien sekä alueen roistovaltioiden ja maailmanvalloittajien valtapyrkimysten uhriksi ja sijaissodan mantereeksi. Seitsemässä vuodessa yli 500.000 ihmistä on kuollut, sadat tuhannet ovat saaneet pysyviä vammoja ja miljoonat ovat menettäneet kotinsa. Sodasta selvinneet elävät&nbsp;pakolaisleireillä tai ovat joutuneet lähtemään maanpakoon. Maa on laajasti tuhottu maan tasalle.</p><p>Tragedialle ei valitettavasti näy loppua. Ihmisten kärsimyksiä Afrinissa ja Itä-Ghoutassa ei voi sanoin kuvata, aivoin kuvitella, sydämin tuntea. Kapinallisten hallussa oleva Itä-Ghouta on ollut piiritettynä nelisen vuotta ja viime aikoina Syyrian hallituksen joukot ovat Iranin ja Venäjän avun turvin jatkaneet alueen pommittamista.</p><p>Kurdikaupunki&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/hashtag/afrin?source=feed_text">Afrin</a> on ollut yli kaksi kuukautta Turkin ilma- ja maateitse tapahtuvan sotilaallisen hyökkäyksen kohteena. Turkilla on tukenaan jihadistiryhmiä, joiden tavoitteena on vaikutusvaltansa lisääminen koko alueella. Turkin miehityksen seurauksena yli 150.000 joutui lähtemään pakoon. Kaupunkiin jääneiden tilanne on erittäin vaikeaa, eikä mitään helpotusta ole näköpiirissä. Samaan aikaan Erdogan on ilmoittanut laajentavansa hyökkäyksiä muihin kurdialueisiin. Miehittämällä Rojavan kurdialueet Erdogan levittää valtakuntansa Syyrian puolelle. Erdoganin pitkän tähtäimen suunnitelma on herättää ottomanien valtakunta eloon. Viimeaikaiset liikkeet palvelevat tätä pyrkimystä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eilen Saddam Hussein. Tänään Erdogan. Missä on inhimillisyys?</strong></p><p>Halabjan ja Afrinin kohtalon nojalla on paikallaan tarkastella kansainvälisen yhteisön ja erityisesti demokratian ja ihmisoikeuksien nimeen vannovien länsimaiden roolia ja toimia. Samat maat ja tahot, jotka ylistivät kurdien saavutuksia ISIS:n vastaisessa sodassa ovat nyt valinneet hiljaisuuden, kun Erdoganin joukot joukkomurhaavat kurdeja Afrinissa.</p><p>Arabinationalistinen baath-puolue Saddam Husseinin johdolla nautti pitkään länsimaiden luottamuksen, kun se kävi sotaa Iranin islamilaista regiimiä vastaan. Tämän rinnalla kurdikaupungin pommittaminen kemiallisilla aseilla, Anfal-kansanmurhaoperaation toimeenpano ja muut rikokset ihmisyyttä vastaan eivät juurikaan herättäneet huolta maailmalla. Vasta Kuwaitin miehitys ja sitä seurannut öljymarkkinoiden kriisi sai YK:n turvallisuusneuvoston ryhtymään vastatoimiin Saddam Husseinia vastaan. Irakin vastaiset pakotteet ja lentokieltoalueiden muodostaminen antoivat kurdeille pohjoisessa ja shiioille etelässä vihreän valon kansannousuun.</p><p>Elämme saman tarinan nyt uudelleen Erdoganin aikakaudella. Naton jäsenmaana, EU:n hakijamaana, EU:n kanssa pakolaissopimuksen solmineena maana ja alueellisena suurvaltana Turkki on pystynyt välttämään kansainvälisen yhteisön painostuksen. Tämän johdosta Erdogan kykenee vapaasti ja vastuuttomasti rajoittamaan demokraattisia oikeuksia, rajoittamaan oppositiopuolueiden toiminnan, vangitsemaan toimittajia, vainoamaan mediataloja, tappamaan kurdeja, tuhoamaan kurdikaupunkeja ja hyökkäämään naapurimaihin. Tilanne on vaikeutunut erityisesti sen jälkeen, kun EU-maat solmivat pakolaissopimuksen Turkin kanssa. Tämän johdosta EU on ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen Turkin-suhteissa. Sopimus on ollut voimassa kaksi vuotta ja siinäkin aikana Erdogan on useamman kerran painostanut EU:ta hiljaiseksi uhkailemalla vetäytyä sopimuksesta avaamalla Euroopan portit pakolaisille.</p><p>Alueen ihmisten silmissä kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja ns. eurooppalaiset arvot ovat perustellusti muuttuneet arvottomiksi sanoiksi. Tilanteessa, jossa vuosien ajan alueen itsevaltiaat terroristiverkostoineen tappavat silmittömästi ihmisiä ja suurvallat keskittyvät vain oman hegemoniansa kasvattamiseen, maailman sivustaseuraajan rooli on johtanut inhimillisyyden täydelliseen kriisiin.</p><p>Tilanteessa, jossa yli puolimiljoonaa ihmistä on saanut surmansa, eikä kansainvälinen yhteisö edes kykene saamaan tulitauon aikaiseksi tai painostamaan alueen maita sodan lopettamiseksi, saako edes haaveilla rauhasta? Mikäli yli puolen miljoonaan ihmisen kuolema ja miljoonien kärsimykset eivät merkinneet mitään, millä perusteella voidaan odottaa USA:n, Venäjän, YK:n tai EU:n pyrkivän lopettamaan Turkin miehitys Afrinissa tai estämään Syyrian hallitusta tappamasta omia kansalaisiaan?</p><p>&nbsp;</p><p>Welat Nehri</p><p>Kurdiliiton puheenjohtaja</p><p>Helsingissä 24.3.2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Irak pommitti kurdikaupunki Halabjan kemiallisilla aseilla murhaten yli 5000 ihmistä 16. maaliskuuta 1988. Tuhansia ihmisiä sai pysyviä vammoja pommituksen seurauksena. Kaasuiskun jälkeiset sukupolvet ovat saaneet perinnöksi turmeltuneen luonnon ja joukon perinnöllisiä sairauksia. Eloonjääneille ja laajemmin kurdiyhteiskunnalle tragediasta on jäänyt pysyvä trauma elettäväksi.

    Halabjan kohtalokkaasta päivästä tuli hiljattain kuluneeksi 30 vuotta. Kaasuisku oli osa laajempaa Anfaliksi nimettyä operaatiota, jolla Saddam Husseinin hallinto toimeenpani kurdien kansanmurhan. Vuonna 1988 toteutetun operaation uhriluvuksi on arvioitu 182.000 ihmistä. Todellista lukua ei tiedä kukaan sillä yhä tänä päivänä löydetään uusia joukkohautoja. Anfal-operaation aikana n. 4000 kurdikylää tuhottiin maan tasalle ja ihmisiä pakotettiin muuttamaan muualle Irakiin. Kurdistanin demografian muuttamiseksi kurdikaupungeista pakkosiirrettyjen tilalle tuotiin arabeja etelä-Irakista.

     

    Kurdien tilanne on vaikeutunut viime vuosina

    Valitettavasti nyt 30 vuotta Halabjan kaasuiskun jälkeen Kurdistania miehittävien maiden kurdivastaisessa mentaliteetissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Heidän ajattelutavassa elää yhä satavuotinen ajatus kurdien hävittämisestä ja pakkosulattamisesta muuhun väestöön. Kurdien kansanmurha on jatkunut eri muodoissa Turkin, Iranin, Irakin, Syyrian ja niitä edeltäneiden ottomanien ja persian vallanpitäjien toimesta lähes 200 vuotta.  Ajatus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta kuulostaa yhä utopialta aikana, jolloin kurdeja tapetaan päivittäin etnisen taustan ja uskonnon nimissä.

    ISIS-terroristien raakuuksista mm. Şengalissa (Sinjarissa) ja Kobanîssa on kirjoitettu laajasti viime vuosina. Maailma on jopa tukenut kurdeja, kun heidät on tarvittu taistelukentille jihadisteja vastaan. Viime vuoden aikana ISIS on saatu heikennettyä merkittävästi, mutta valitettavasti taustalla oleva uskonnollisnationalistinen ideologia ei ole hävinnyt mihinkään.

    Saddam Husseinin vallanperijät Irakissa ovat jatkaneet vihamielistä politiikkansa kurdeja vastaan. Shiiajohtoinen hallitus kuoppasi maan perustuslain rinnakkaiselomyönteiset pykälät heti, kun se sai vahvistettua asemansa. Kurdien lisäksi myös sunnit ja muut vähemmistöt kärsivät hallituksen toimien seurauksena. Vastakkaisasettelun vahvistuessa Irak on ollut de facto jakautunut kolmeksi alueeksi yli 10 vuotta.

    Etelä-Kurdistanissa 25. syyskuuta 2017 järjestetyssä kansanäänestyksessä 92,73 % kansasta äänesti Kurdistanin itsenäistymisen puolesta. Kansanäänestyksen jälkeen neuvottelujen sijaan Irakin keskushallinto kovensi otteitaan kurdeja vastaan. Kurdistanin vastaisiin toimiin ryhtyivät lisäksi myös Iran ja Turkki.  Itsenäisyyskansanäänestyksen jälkeen Irakin joukot yhdessä Iranin tukeman Hashd al-shaabi-ryhmittymän kanssa miehittivät kurdikaupunki Kirkukin ja muita kurdialueita viime lokakuussa. Viimeisen puolen vuoden aikana kurdimaat ovat yhteistyössä asettaneet kurdialueet diplomaattiseen ja taloudelliseen saartoon.

     

    Turkki tappaa huoletta kurdeja rajan kummallakin puolella

    Turkki Erdoganin johdolla on tiukentanut kurdivastaista politiikkaa sitä muka, kun hän on vakiinnuttanut asemansa itsevaltiaana. Vuoden 2015 parlamenttivaalien ja heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen kurdit ovat saaneet kärsiä siitä täysmittaisesti. Turkki lopetti kurdien kanssa käytävät rauhanneuvottelut ja julisti uusintavaalit sen jälkeen, kun kurdipuolue HDP yli 10% äänikynnyksen parlamenttivaaleissa. HDP:ta edustavia johtajia, kansanedustajia ja pormestareita on edelleenkin vangittuna poliittisin perustein. Hallituksen politiikkaa kritisoivat toimittajat, akateemikot, somettajat, opposition ja vähemmistöjen edustajat, ... ja kaikki muut diktaattori Erdogania ja Turkin hallituksen toimia kyseenalaistavat ovat olleet vuosia vainon kohteena. Turkki Erdoganin johdolla on tuhonnut useita kurdikyliä ja -kaupunginosia. Erityisesti Cizren, Nusaybiin ja Diyarbekirin Surin kaupungeissa toteutettu täystuho on pakottanut ihmisiä muuttamaan pois alueelta. Useammassa kaupungissa on voimassa sotatila, mikäli vaikeuttaa ihmisten elämän entisestään.

    Naapurimaassa Syyriassa ja Rojavan kurdialueilla on eletty täyttä sotaa viimeiset 7 vuotta. Maaliskuussa 2011 alkanut kansannousu diktaattori Bashar al-Assadin hallintoa vastaan muuttui ensin sisällissodaksi, ja myöhemmin jihadistiterroristien sekä alueen roistovaltioiden ja maailmanvalloittajien valtapyrkimysten uhriksi ja sijaissodan mantereeksi. Seitsemässä vuodessa yli 500.000 ihmistä on kuollut, sadat tuhannet ovat saaneet pysyviä vammoja ja miljoonat ovat menettäneet kotinsa. Sodasta selvinneet elävät pakolaisleireillä tai ovat joutuneet lähtemään maanpakoon. Maa on laajasti tuhottu maan tasalle.

    Tragedialle ei valitettavasti näy loppua. Ihmisten kärsimyksiä Afrinissa ja Itä-Ghoutassa ei voi sanoin kuvata, aivoin kuvitella, sydämin tuntea. Kapinallisten hallussa oleva Itä-Ghouta on ollut piiritettynä nelisen vuotta ja viime aikoina Syyrian hallituksen joukot ovat Iranin ja Venäjän avun turvin jatkaneet alueen pommittamista.

    Kurdikaupunki Afrin on ollut yli kaksi kuukautta Turkin ilma- ja maateitse tapahtuvan sotilaallisen hyökkäyksen kohteena. Turkilla on tukenaan jihadistiryhmiä, joiden tavoitteena on vaikutusvaltansa lisääminen koko alueella. Turkin miehityksen seurauksena yli 150.000 joutui lähtemään pakoon. Kaupunkiin jääneiden tilanne on erittäin vaikeaa, eikä mitään helpotusta ole näköpiirissä. Samaan aikaan Erdogan on ilmoittanut laajentavansa hyökkäyksiä muihin kurdialueisiin. Miehittämällä Rojavan kurdialueet Erdogan levittää valtakuntansa Syyrian puolelle. Erdoganin pitkän tähtäimen suunnitelma on herättää ottomanien valtakunta eloon. Viimeaikaiset liikkeet palvelevat tätä pyrkimystä.

     

    Eilen Saddam Hussein. Tänään Erdogan. Missä on inhimillisyys?

    Halabjan ja Afrinin kohtalon nojalla on paikallaan tarkastella kansainvälisen yhteisön ja erityisesti demokratian ja ihmisoikeuksien nimeen vannovien länsimaiden roolia ja toimia. Samat maat ja tahot, jotka ylistivät kurdien saavutuksia ISIS:n vastaisessa sodassa ovat nyt valinneet hiljaisuuden, kun Erdoganin joukot joukkomurhaavat kurdeja Afrinissa.

    Arabinationalistinen baath-puolue Saddam Husseinin johdolla nautti pitkään länsimaiden luottamuksen, kun se kävi sotaa Iranin islamilaista regiimiä vastaan. Tämän rinnalla kurdikaupungin pommittaminen kemiallisilla aseilla, Anfal-kansanmurhaoperaation toimeenpano ja muut rikokset ihmisyyttä vastaan eivät juurikaan herättäneet huolta maailmalla. Vasta Kuwaitin miehitys ja sitä seurannut öljymarkkinoiden kriisi sai YK:n turvallisuusneuvoston ryhtymään vastatoimiin Saddam Husseinia vastaan. Irakin vastaiset pakotteet ja lentokieltoalueiden muodostaminen antoivat kurdeille pohjoisessa ja shiioille etelässä vihreän valon kansannousuun.

    Elämme saman tarinan nyt uudelleen Erdoganin aikakaudella. Naton jäsenmaana, EU:n hakijamaana, EU:n kanssa pakolaissopimuksen solmineena maana ja alueellisena suurvaltana Turkki on pystynyt välttämään kansainvälisen yhteisön painostuksen. Tämän johdosta Erdogan kykenee vapaasti ja vastuuttomasti rajoittamaan demokraattisia oikeuksia, rajoittamaan oppositiopuolueiden toiminnan, vangitsemaan toimittajia, vainoamaan mediataloja, tappamaan kurdeja, tuhoamaan kurdikaupunkeja ja hyökkäämään naapurimaihin. Tilanne on vaikeutunut erityisesti sen jälkeen, kun EU-maat solmivat pakolaissopimuksen Turkin kanssa. Tämän johdosta EU on ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen Turkin-suhteissa. Sopimus on ollut voimassa kaksi vuotta ja siinäkin aikana Erdogan on useamman kerran painostanut EU:ta hiljaiseksi uhkailemalla vetäytyä sopimuksesta avaamalla Euroopan portit pakolaisille.

    Alueen ihmisten silmissä kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja ns. eurooppalaiset arvot ovat perustellusti muuttuneet arvottomiksi sanoiksi. Tilanteessa, jossa vuosien ajan alueen itsevaltiaat terroristiverkostoineen tappavat silmittömästi ihmisiä ja suurvallat keskittyvät vain oman hegemoniansa kasvattamiseen, maailman sivustaseuraajan rooli on johtanut inhimillisyyden täydelliseen kriisiin.

    Tilanteessa, jossa yli puolimiljoonaa ihmistä on saanut surmansa, eikä kansainvälinen yhteisö edes kykene saamaan tulitauon aikaiseksi tai painostamaan alueen maita sodan lopettamiseksi, saako edes haaveilla rauhasta? Mikäli yli puolen miljoonaan ihmisen kuolema ja miljoonien kärsimykset eivät merkinneet mitään, millä perusteella voidaan odottaa USA:n, Venäjän, YK:n tai EU:n pyrkivän lopettamaan Turkin miehitys Afrinissa tai estämään Syyrian hallitusta tappamasta omia kansalaisiaan?

     

    Welat Nehri

    Kurdiliiton puheenjohtaja

    Helsingissä 24.3.2018

    ]]>
    4 http://welat.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252820-kansainvalisen-yhteison-on-painostettava-turkkia-lopettamaan-rojavan-miehitys#comments Ihmisoikeudet Kurdistan Kurdit Rojava Turkki Sat, 24 Mar 2018 18:49:46 +0000 Welat Nehri http://welat.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252820-kansainvalisen-yhteison-on-painostettava-turkkia-lopettamaan-rojavan-miehitys
    Ja rauhaa ei tule http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252784-ja-rauhaa-ei-tule <p>SDF (Syyrian demokraattiset joukot) valtasivat kurdien johdolla Isisin pääkaupungin Raqqan 17.10.2017. Joulukuussa Putin vieraili Syyriassa ja ilmoitti Venäjän alkavan vetää joukkojaan Syyriasta, koska taistelu Isisiä vastaan on voitettu. Turkki käynnisti FSA:n avulla suurhyökkäyksen kurdien aluelle Afriniin 20.1.2018. FSA on Syyrian hallitusta vastustavien arabijoukkojen liitto, jota USA tuki sodan alkuaikoina, kunnes FSA osoittautui epäluotettavaksi. FSA sotii nyt Turkin liittolaisena kurdeja vastaan pohjoisessa. Siinä on mukana ääri-islamilaisten järjestöjen asemiehiä. Syyrian hallitus hyökkäsi 19.2.2018 Venäjän ilmaiskujen tukemana Itä-Ghoutaan. YK:n turvallisuusneuvosto sopi 30 päivän tulitauosta Syyriassa 24.2.2018, ja heti seuraavana päivänä hallituksen joukot käynnistivät uuden maahyökkäyksen Itä-Ghoutaan.&nbsp;&nbsp;Isis on menettänyt valtaosan maa-alueistaan. Ja se on tapahtunut kurdien ansiosta ja Turkista huolimatta.</p><p>Suomen Kuvalehdessä on valaiseva juttu kahdeksatta vuotta jatkuvasta sodasta, jota kenelläkään ei ole voimia voittaa. Kukaan ei uskalla etsiä rauhaa. &quot;Ja rauhaa ei tule, turha toivoa. Rauhantekijöitä on liian paljon, liian monta kyynärää verta välissä&quot; (Eeva-Liisa Manner).</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/lahi-ita/islamisteja-kurdeja-hallitus-ja-ainakin-viisi-ulkovaltaa-syyrian-sekamelskasta-ei-puutu-osapuolia/">Islamisteja, kurdeja, hallitus ja ainakin viisi ulkovaltaa &ndash; Syyrian sekamelskasta ei puutu osapuolia</a></p><p>Länsimaissa Isis tunnetaan yksittäisistä itsemurhaiskuista. Sellaista yritettiin Turussakin, mutta Isis ei ottanut Turun puukotusyrityksestä kunniaa itselleen, koska se huolii ainoastaan marttyyrikuolemien häpeän.&nbsp;Turun puukottaja radikalisoitui netin välityksellä. Siellä on ihan suomenkielistä isis-propagandaa. Jos sitä tuotetaan Venäjällä, niin se ei ole iso yllätys. Sehän oli varsinainen trollitehdas jo Neuvostoliiton aikaan, ja on sitä yhä.</p><p>Venäjähän tukee rahallisesti myös eräitä eurooppalaisia äärioikeistolaisia. Idea on aina sama: kaikki mikä voi horjuttaa Euroopan unionia, on venäläisten mielestä Venäjän etu. Suoraa miehitystä Venäjä käyttää myös silloin kun uskaltaa, sehän on valloittanut alueita Georgiasta ja Ukrainasta.</p><p>Minunkin asenteeni nykyiseen Venäjään muuttui kun Jeltsinin tilalle tuli Putin. Aluksi Putin oli hissukseen, mutta Tšetšenia, Georgia ja Ukraina olivat kolme kolausta hurskaille toiveille Venäjän demokratisoitumisesta. Kerran KGB-mies, aina KGB-mies.</p><p>&quot;Ystävyyspolitiikan usva hämärsi kylmän sodan aikaisia näköaloja. Neuvostoliiton politiikkaa sanottaisiin nykykielessä trollaukseksi. Tarkoituksena oli osoittaa, että marxismi-leninistinen imperialismi ei ole imperialismia.</p><p>Osa suomalaisista uskoi tai oli uskovinaan, että Neuvostoliitto oli jalostanut imperialismin ystävyydeksi. Suomen virallinen politiikka vahvisti neuvostopropagandaa mairealla liturgiallaan.&quot;</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/jukka-tarkka-nato-kansanaanestys-olisi-arvaamaton-riski/?shared=981108-afb78784-999" target="_blank" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/jukka-tarkka-nato-kansanaanestys-olisi-arvaamaton-riski/?shared=981108-afb78784-999">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide...</a></p><p>Venäjä edelleen tosiallisesti miehittää osia Georgiasta, Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Niin Neuvostoliiton maineen hiipumisella kuin itsenäisen Georgian ja Venäjän huonoilla suhteilla lienee osuutensa siihen, että Stalinin maine on Georgiassa 2010-luvulla entisestäänkin huonontunut. Gorin torilla sijainnut patsas on poistettu, ja siellä sijaitsevaa kotimuseota ollaan tiettävästi muuttamassa Stalinin uhrien museoksi.</p><p><a href="http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057-putin-politikoi-historialla" title="http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057-putin-politikoi-historialla">http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057...</a></p><p>Nationalismi on korvannut kommunismin Venäjän johtavana ideologiana. Seuraukset ovat surulliset. Vaalivilppiin turvautuminen Venäjän presidentinvaaleissa oli säälittävää. Putin haluaa esiintyä vahvana johtajana, mutta sellaisen luulisi uskaltavan voittaa ilman likaisia temppujakin.</p><p>Putin on diktaattori, joka murhauttaa poliittisia vastustajiaan täsmäiskuilla ja siviilejä summamutikassa. Me ohitamme sen olankohautuksella, aivan kuten lavastetut vaalitkin. Olemmehan ihan tuohduksissamme siitä, että eräs elokuvaohjaaja on paljastunut ikäväksi ihmiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDF (Syyrian demokraattiset joukot) valtasivat kurdien johdolla Isisin pääkaupungin Raqqan 17.10.2017. Joulukuussa Putin vieraili Syyriassa ja ilmoitti Venäjän alkavan vetää joukkojaan Syyriasta, koska taistelu Isisiä vastaan on voitettu. Turkki käynnisti FSA:n avulla suurhyökkäyksen kurdien aluelle Afriniin 20.1.2018. FSA on Syyrian hallitusta vastustavien arabijoukkojen liitto, jota USA tuki sodan alkuaikoina, kunnes FSA osoittautui epäluotettavaksi. FSA sotii nyt Turkin liittolaisena kurdeja vastaan pohjoisessa. Siinä on mukana ääri-islamilaisten järjestöjen asemiehiä. Syyrian hallitus hyökkäsi 19.2.2018 Venäjän ilmaiskujen tukemana Itä-Ghoutaan. YK:n turvallisuusneuvosto sopi 30 päivän tulitauosta Syyriassa 24.2.2018, ja heti seuraavana päivänä hallituksen joukot käynnistivät uuden maahyökkäyksen Itä-Ghoutaan.  Isis on menettänyt valtaosan maa-alueistaan. Ja se on tapahtunut kurdien ansiosta ja Turkista huolimatta.

    Suomen Kuvalehdessä on valaiseva juttu kahdeksatta vuotta jatkuvasta sodasta, jota kenelläkään ei ole voimia voittaa. Kukaan ei uskalla etsiä rauhaa. "Ja rauhaa ei tule, turha toivoa. Rauhantekijöitä on liian paljon, liian monta kyynärää verta välissä" (Eeva-Liisa Manner).

    Islamisteja, kurdeja, hallitus ja ainakin viisi ulkovaltaa – Syyrian sekamelskasta ei puutu osapuolia

    Länsimaissa Isis tunnetaan yksittäisistä itsemurhaiskuista. Sellaista yritettiin Turussakin, mutta Isis ei ottanut Turun puukotusyrityksestä kunniaa itselleen, koska se huolii ainoastaan marttyyrikuolemien häpeän. Turun puukottaja radikalisoitui netin välityksellä. Siellä on ihan suomenkielistä isis-propagandaa. Jos sitä tuotetaan Venäjällä, niin se ei ole iso yllätys. Sehän oli varsinainen trollitehdas jo Neuvostoliiton aikaan, ja on sitä yhä.

    Venäjähän tukee rahallisesti myös eräitä eurooppalaisia äärioikeistolaisia. Idea on aina sama: kaikki mikä voi horjuttaa Euroopan unionia, on venäläisten mielestä Venäjän etu. Suoraa miehitystä Venäjä käyttää myös silloin kun uskaltaa, sehän on valloittanut alueita Georgiasta ja Ukrainasta.

    Minunkin asenteeni nykyiseen Venäjään muuttui kun Jeltsinin tilalle tuli Putin. Aluksi Putin oli hissukseen, mutta Tšetšenia, Georgia ja Ukraina olivat kolme kolausta hurskaille toiveille Venäjän demokratisoitumisesta. Kerran KGB-mies, aina KGB-mies.

    "Ystävyyspolitiikan usva hämärsi kylmän sodan aikaisia näköaloja. Neuvostoliiton politiikkaa sanottaisiin nykykielessä trollaukseksi. Tarkoituksena oli osoittaa, että marxismi-leninistinen imperialismi ei ole imperialismia.

    Osa suomalaisista uskoi tai oli uskovinaan, että Neuvostoliitto oli jalostanut imperialismin ystävyydeksi. Suomen virallinen politiikka vahvisti neuvostopropagandaa mairealla liturgiallaan."

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide...

    Venäjä edelleen tosiallisesti miehittää osia Georgiasta, Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Niin Neuvostoliiton maineen hiipumisella kuin itsenäisen Georgian ja Venäjän huonoilla suhteilla lienee osuutensa siihen, että Stalinin maine on Georgiassa 2010-luvulla entisestäänkin huonontunut. Gorin torilla sijainnut patsas on poistettu, ja siellä sijaitsevaa kotimuseota ollaan tiettävästi muuttamassa Stalinin uhrien museoksi.

    http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057...

    Nationalismi on korvannut kommunismin Venäjän johtavana ideologiana. Seuraukset ovat surulliset. Vaalivilppiin turvautuminen Venäjän presidentinvaaleissa oli säälittävää. Putin haluaa esiintyä vahvana johtajana, mutta sellaisen luulisi uskaltavan voittaa ilman likaisia temppujakin.

    Putin on diktaattori, joka murhauttaa poliittisia vastustajiaan täsmäiskuilla ja siviilejä summamutikassa. Me ohitamme sen olankohautuksella, aivan kuten lavastetut vaalitkin. Olemmehan ihan tuohduksissamme siitä, että eräs elokuvaohjaaja on paljastunut ikäväksi ihmiseksi.

     

     

    ]]>
    8 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252784-ja-rauhaa-ei-tule#comments Äärijärjestö Isis Itä-Ukrainan kriisi ja Venäjän uhka Kurdit Syyria Turkki Sat, 24 Mar 2018 08:00:01 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252784-ja-rauhaa-ei-tule
    Kurdit ovat tehneet tehtävänsä, joten unohtakaamme heidät http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252487-kurdit-ovat-tehneet-tehtavansa-joten-unohtakaamme-heidat <p>Syyriassa sijaitsevan kurdien tosiasiallisen itsehallintoalueen Afrinin samanniminen pääkaupunki on viimeisiä vastarintapesäkkeitä vaille joutunut nyt Turkin ja sen <a href="https://www.theguardian.com/world/2018/jan/27/syrian-rebels-gamble-turkish-alliance-fight-kurds-assad">islamistiliittolaisten </a>haltuun.&nbsp; Nato-Turkin joukot ovat nyt Afrinin keskustassa ja ensi töikseen tuhosivat iranilaisille kansoille keskeisen mytologisen henkilön Kavehin patsaan. Sota kurdien kulttuuria vastaan on avointa. Se ei kuitenkaan yllätä tietäen tilanteen Turkin puolella rajaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Patsas on toki moderni, mutta tähän mennessä on käynyt selväksi, että kyse on nimenomaan kurdien, heidän kulttuurinsa sekä sekularismin vastaisesta sodasta, jonka tavoitteena lienee tosiasiallsiesti kaapata neo-ottomaaneille merkittävä siivu Syyrian tärkeistä alueista sekä tuhota kurdien unelmat edes autonomiasta. Kun Turkin tasavalta syntyi, rajanvedot olivat sellaisia, etteivät kovinkaan monet olleet pidemmän päälle niihin tyytyväisiä. Nyt Turkki on asevoimiensa sekä islamistijoukkojen avulla piirtämässä valtapiirinsä rajoja uusiksi. Samalla tavoitteena on murskata kurdien toiveet omasta valtiosta tai edes autonomisesta alueesta Syyrian osana.&nbsp;</p><p>Afrinin vastarinta kesti lähes kaksi kuukautta kesti Nato-turkkia ja sen aseistamia ja kouluttamia islamistiryhmiä vastaan, mutta selvähän se on, ettei sissiarmeija loputtomiin pysty valtavaa teknologista ja miesylivoimaa vastaan. Ihmehän se oli, että kestivät lähes kaksi kuukautta, vaikka koko Afrin oli turkkilaisen tykistön ja ilmavoimien moukaroimana ja YPG:llä/YPJ:llä ei ollut minkäänlaista ilmatorjuntaa tai raskaampaa tykistöä.&nbsp;</p><p>Hiljaisuudellaan länsi petti ainoan tahon, joka oli luotettava ISIS:in vastaisessa sodassa. Heti kun ISIS oli lyöty, olivat kurdit tehneet tehtävänsä ja Turkki saattoi tehdä sen, mistä olivat uhonneet jo pitkään. Edmund Burke sanoi aikanaan, että <em><strong>kaikki, mitä&nbsp;paha&nbsp;tarvitsee voittaakseen, on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.&nbsp;</strong></em>Hiljaisuus ja toimimattomuus Turkin hyökkäyksen osalta ei ole puolueettomuutta, vaan Ankaran hallinnon tavoitteiden hyväksyntää. Taistelut Afrinin alueella tulevat jatkumaan vielä hetken, mutta pian Erdogan islamistitaistelijoineen joutuu miettimään sitä, käyvätkö he taisteluun Afrinin alueella olevia Syyrian armeijan joukkoja vastaan vaiko iskevät Manbijin aluetta vastaan, joka on viimeinen kurdien hallussa oleva alue Eufrat-joen länsipuolella. Se ei kuitenkaan ole vuoriston suojaama kuten Afrin, joten mikäli Turkkia ei haittaa alueella olevien yhdysvaltalaisjoukkojen läsnäolo, Manbijin alueen valloitus tulee olemaan nopeahko salamasotaoperaatio Afrinin viikkojen raskaaseen jauhamiseen verrattuna. Ilman raskasta aseistusta ja liittolaisia kurdeilla ei ole toivoa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aihetta sivuavia aiempia kirjoituksiani:<br />&nbsp;</p><p><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233398-erdogan-rakentaa-turkista-diktatuuria-lannen-katsoessa-sivusta">ERDOGAN rakentaa Turkista diktatuuria lännen katsoessa muualle.</a></p><p><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249525-katsommeko-jalleen-muualle-turkin-jatkaessa-tuhoamisen-tiella">Turkki tuhoamisen tiellä.</a></p><p><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250916-turkin-hyokkayksessa-afriniin-tuhoutuu-myos-lannen-uskottavuus">Hiljaisuus Afrinin osalta tuhoaa lännen uskottavuuden.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com">vpleivo@gmail.com</a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syyriassa sijaitsevan kurdien tosiasiallisen itsehallintoalueen Afrinin samanniminen pääkaupunki on viimeisiä vastarintapesäkkeitä vaille joutunut nyt Turkin ja sen islamistiliittolaisten haltuun.  Nato-Turkin joukot ovat nyt Afrinin keskustassa ja ensi töikseen tuhosivat iranilaisille kansoille keskeisen mytologisen henkilön Kavehin patsaan. Sota kurdien kulttuuria vastaan on avointa. Se ei kuitenkaan yllätä tietäen tilanteen Turkin puolella rajaa. 

     

    Patsas on toki moderni, mutta tähän mennessä on käynyt selväksi, että kyse on nimenomaan kurdien, heidän kulttuurinsa sekä sekularismin vastaisesta sodasta, jonka tavoitteena lienee tosiasiallsiesti kaapata neo-ottomaaneille merkittävä siivu Syyrian tärkeistä alueista sekä tuhota kurdien unelmat edes autonomiasta. Kun Turkin tasavalta syntyi, rajanvedot olivat sellaisia, etteivät kovinkaan monet olleet pidemmän päälle niihin tyytyväisiä. Nyt Turkki on asevoimiensa sekä islamistijoukkojen avulla piirtämässä valtapiirinsä rajoja uusiksi. Samalla tavoitteena on murskata kurdien toiveet omasta valtiosta tai edes autonomisesta alueesta Syyrian osana. 

    Afrinin vastarinta kesti lähes kaksi kuukautta kesti Nato-turkkia ja sen aseistamia ja kouluttamia islamistiryhmiä vastaan, mutta selvähän se on, ettei sissiarmeija loputtomiin pysty valtavaa teknologista ja miesylivoimaa vastaan. Ihmehän se oli, että kestivät lähes kaksi kuukautta, vaikka koko Afrin oli turkkilaisen tykistön ja ilmavoimien moukaroimana ja YPG:llä/YPJ:llä ei ollut minkäänlaista ilmatorjuntaa tai raskaampaa tykistöä. 

    Hiljaisuudellaan länsi petti ainoan tahon, joka oli luotettava ISIS:in vastaisessa sodassa. Heti kun ISIS oli lyöty, olivat kurdit tehneet tehtävänsä ja Turkki saattoi tehdä sen, mistä olivat uhonneet jo pitkään. Edmund Burke sanoi aikanaan, että kaikki, mitä paha tarvitsee voittaakseen, on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään. Hiljaisuus ja toimimattomuus Turkin hyökkäyksen osalta ei ole puolueettomuutta, vaan Ankaran hallinnon tavoitteiden hyväksyntää. Taistelut Afrinin alueella tulevat jatkumaan vielä hetken, mutta pian Erdogan islamistitaistelijoineen joutuu miettimään sitä, käyvätkö he taisteluun Afrinin alueella olevia Syyrian armeijan joukkoja vastaan vaiko iskevät Manbijin aluetta vastaan, joka on viimeinen kurdien hallussa oleva alue Eufrat-joen länsipuolella. Se ei kuitenkaan ole vuoriston suojaama kuten Afrin, joten mikäli Turkkia ei haittaa alueella olevien yhdysvaltalaisjoukkojen läsnäolo, Manbijin alueen valloitus tulee olemaan nopeahko salamasotaoperaatio Afrinin viikkojen raskaaseen jauhamiseen verrattuna. Ilman raskasta aseistusta ja liittolaisia kurdeilla ei ole toivoa. 

     

     

     

     

    Aihetta sivuavia aiempia kirjoituksiani:
     

    ERDOGAN rakentaa Turkista diktatuuria lännen katsoessa muualle.

    Turkki tuhoamisen tiellä.

    Hiljaisuus Afrinin osalta tuhoaa lännen uskottavuuden.

     

    Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


    Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

     

    Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

     

    ]]>
    32 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252487-kurdit-ovat-tehneet-tehtavansa-joten-unohtakaamme-heidat#comments Afrin Erdogan Kurdit Nato Turkki Sun, 18 Mar 2018 08:38:05 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252487-kurdit-ovat-tehneet-tehtavansa-joten-unohtakaamme-heidat
    Yrittikö Tšekki myydä kurdijohtajan Turkkiin? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251781-yrittiko-tsekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin <p>Viime sunnuntaina Syyrian kurdien Demokraattisen liittopuolueen (PYD) pitkäaikainen johtaja&nbsp;<strong>Salih Muslim Muhammad</strong>&nbsp;pidätettiin Prahassa. Muslim johti PYD-puoluetta viime syyskuun puoluekokoukseen asti, ja hän toimii yhä usein sen edustajana Euroopassa.</p><p>Kurdien uutispalvelun ANF:n mukaan Muslim osallistui Prahassa kansainväliseen konferenssiin.</p><p>Helsingissä osoitettiin mieltä pidätystä vastaan maanantaina. Kansainvälisen painostuksen ansiosta Muslim vapautettiin tiistaina.</p><p>Vielä vuosina 2013 ja 2014 Muslim vieraili Turkissa ja neuvotteli Pohjois-Syyrian kurdien itsehallintoalueen Rojavan ja Turkin välisistä suhteista. Sittemmin Turkin johtaja&nbsp;<strong>Recep Tayyip Erdoğan</strong>&nbsp;on arvioinut, että kurdien itsehallintoalue Syyriassa voi edistää Turkin kurdien itsehallintopyrkimyksiä, ja suhteet ovat olleet vihamieliset.</p><p>Turkki teki Salih Muslimista kansainvälisen pidätysmääräyksen Interpolin kautta, ja kurdien mukaan myös salamurhaa on suunniteltu.</p><p>Euroopassa tiedetään hyvin, että Interpolin pidätysmääräyksiä väärinkäytetään poliittisiin välienselvittelyihin. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomessa on viitattu kintaalla Turkin antamalle pidätysmääräykselle aina kun Muslim on vieraillut Suomessa. Miksi Tšekki toimi nyt toisin?</p><p>&nbsp;</p><p>(Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862071-yrittiko-tekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862071-yrittiko-tekki-myyda-</a><a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862071-yrittiko-tekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin">kurdijohtajan-turkkiin</a>)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime sunnuntaina Syyrian kurdien Demokraattisen liittopuolueen (PYD) pitkäaikainen johtaja Salih Muslim Muhammad pidätettiin Prahassa. Muslim johti PYD-puoluetta viime syyskuun puoluekokoukseen asti, ja hän toimii yhä usein sen edustajana Euroopassa.

    Kurdien uutispalvelun ANF:n mukaan Muslim osallistui Prahassa kansainväliseen konferenssiin.

    Helsingissä osoitettiin mieltä pidätystä vastaan maanantaina. Kansainvälisen painostuksen ansiosta Muslim vapautettiin tiistaina.

    Vielä vuosina 2013 ja 2014 Muslim vieraili Turkissa ja neuvotteli Pohjois-Syyrian kurdien itsehallintoalueen Rojavan ja Turkin välisistä suhteista. Sittemmin Turkin johtaja Recep Tayyip Erdoğan on arvioinut, että kurdien itsehallintoalue Syyriassa voi edistää Turkin kurdien itsehallintopyrkimyksiä, ja suhteet ovat olleet vihamieliset.

    Turkki teki Salih Muslimista kansainvälisen pidätysmääräyksen Interpolin kautta, ja kurdien mukaan myös salamurhaa on suunniteltu.

    Euroopassa tiedetään hyvin, että Interpolin pidätysmääräyksiä väärinkäytetään poliittisiin välienselvittelyihin. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomessa on viitattu kintaalla Turkin antamalle pidätysmääräykselle aina kun Muslim on vieraillut Suomessa. Miksi Tšekki toimi nyt toisin?

     

    (Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862071-yrittiko-tekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin)

    ]]>
    2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251781-yrittiko-tsekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin#comments Rajasopimus Siirtolaisuus Syyria Turkki Turpo Sun, 04 Mar 2018 22:42:02 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251781-yrittiko-tsekki-myyda-kurdijohtajan-turkkiin
    NATOn kaksi vahvinta maata napit vastakkain http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain <p>Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?</p> <p>Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.</p> <p>Jargon.</p> <p>Mutta mikä on todellisuus?</p> <p>Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.</p> <p>Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.</p> <p><strong>Minkälaisia ystäv</strong>iä?</p> <p>Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?</p> <p>Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.</p> <p>Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: &quot;Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue.&quot;</p> <p>Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?</p> <p>Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?</p> <p>Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.</p> <p>Niin, ja &quot;Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä.&quot;</p> <p>Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: &quot;Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit.&quot;</p> <p>Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.</p> <p>Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?

    Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.

    Jargon.

    Mutta mikä on todellisuus?

    Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.

    Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.

    Minkälaisia ystäviä?

    Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?

    Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.

    Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: "Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue."

    Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?

    Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?

    Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.

    Niin, ja "Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä."

    Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: "Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit."

    Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.

    Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.

    ]]>
    14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain#comments Demokratia Nato Suomi Turkki Yhdysvallat Sun, 11 Feb 2018 16:44:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain