Niin sanottu äärioikeistolaisuus kiehtoo
äärivasemmistolaisia kuin karhua hunaja. Alitajuisesti hekin ehkä
aavistavat, että äärioikeisto ajaa nyt niitä asioita, jotka
vasemmistopuolueet ovat hylänneet hoilatessaan ”Kansainvälistä” Euroopan
unionin ja kapitalismin hyväksi.
Suomi on pääomaköyhä maa ja sellaisiksi jää. Niinpä maahamme on yritetty houkutella ulkomaisia sijoituksia, jotta voitaisiin hankkia miljoonia maksavia paperikoneita ja rakentaa kauppakeskuksia ja siltoja.
Nokian alkuperäistuote, aito kumisaapas, sai käyttöä, kun yritys potkaisi operatiiviset suomalaisjohtajansa pellolle. Ensin pihalle pistettiin toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo, jota arvosteltiin virheistä. Seuraajana pidetty Anssi Vanjoki puolestaan lähti lehtitietojen mukaan itsenäisesti, osana samaa puhuria.
Hollannissa demokratia toimii, kun hallitukset hajoavat myös kesken vaalikauden. Kristillisdemokraattisen pääministeri Jan Peter Balkenenden (suom. Palkinpään) johtama hallitus kaatui viime helmikuussa erimielisyyteen siitä, pitäisikö Hollannin vetää joukkonsa Afganistanista. Koalitiohallituksessa kristillisdemokraatit (CDA) kannattivat jatkoaikaa, kun taas työväenpuolue (PvdA) vastusti sitä.
Euroopan kansalaisten nauttiessa vappuhuumasta euroalueen maiden valtiovarainministerit hyväksyivät Kreikan konkurssitalouden pelastamiseksi 110 miljardin euron tukipaketin. Suomen osuus siitä on 1,5 miljardia seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä merkitsee, että Suomen valtio ottaa kyseisen summan lisää lainaa ja myöntää sitä eteenpäin Kreikan valtiolle hieman korkeammalla korolla.
Suomen Kuvalehdessä (13–14/2010) oli ainakin kaksi mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin lehti kertoi, että valtion myöntämää kehitysapua oli ensi vuonna tarkoitus lisätä peräti 170 miljoonalla eurolla, kunnes hallitus leikkasi menojen lisäyksen ”vain” 92 miljoonaan.
”Pahuuden voittoon tarvitaan vain se, että hyvät eivät tee mitään.” Tämän lauseen opetus kirkastui seitsemänkymmentä vuotta sitten päättyneen talvisodan aikana. Jos suomalaiset olisivat antaneet alusta asti viholliselle periksi, kohtalomme olisi ollut sama tai huonompi kuin Baltian maiden. Hyökkääjä olisi vallannut maamme viideksikymmeneksi vuodeksi, tuhonnut maamme infrastruktuurin ja lähettänyt suuren osan väestöstämme suurin surmin Siperian kuolemankyliin.
Myös maahanmuuttokriitikoille voi tapahtua joskus jotakin myönteistä. Näin kävi, kun Perussuomalaisten valot vaihtuivat jälleen ”vihreiksi”.
Mainiota, että Jussi Halla-aho ja Perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja ovat päässeet sopimukseen Halla-ahon ehdokkuudesta ensi eduskuntavaaleissa. On tärkeää, että maahanmuuttokriittinen ajattelu kanavoituu parlamentaarisen puolueen kautta.
Viime aikoina on tehty paljon comebackeja, enkä tarkoita vain Paavo Väyrystä. Myös urheilun maailma täyttyy nestoreista, kun esimerkiksi Janne Ahonen ja Michael Schumacher ovat jälleen kunniakkaasti kehissä.