Miksi en äänestä?
Joskus ihmetellään, miksi 25–35 prosenttia ihmisistä ei äänestä. Suuri osa heistä on todennäköisesti oivaltanut demokratian olemuksen ja sen kymmenen kirousta, joista kirjoitin tässä.
Joidenkin poliitikkojen murehtima ”parlamentarismin halveksunta” lieneekin seurausta heidän omasta toiminnastaan. Tai se seuraa vain siitä, että ihmiset ovat oivaltaneet edustuksellisen demokratian luonteen. Se on vallan pidättämistä puolueiden, ministereiden ja muiden vähäosaisten haltuun.
Mutta käytännöllisempiäkin syitä varmaan on. Monet eivät kerta kaikkiaan löydä sopivaa ehdokasta tai puoluetta. Silloin voisi ehkä äänestää vähiten huonoa.
Mikäli nyt katsotaan vaikkapa meneillään olevan henkilövaalin tilannetta, en voi kuitenkaan äänestää kumpaakaan. Niinistö olisi ehkä vähemmän huono, sillä hän on sentään jollakin tavoin eurokriittinen. Mutta hän näyttää olevan periaatteellisen homovastainenkin.
Haavisto taas vaikuttaa mukavan homomyönteiseltä, mutta hän väärensi ansioluettelonsa selviten valehtelusta liian pienillä naarmuilla verrattuna asian merkitykseen. Lisäksi en kannata vihreiden edustamaa kehitysapu-, maahanmuutto-, maanheikennys-, kasvisruoka-, sertifikaatti-, ydinvoimattomuus-, ympäristömaksu-, autoilijavihamielisyys-, sanankahlitsemis- enkä feminististä miestensyyllistämispolitiikkaa.
Ensimmäisessä vaalissa tilanne ei ollut yhtään parempi. Ehdokkaina oli näitä Bidéen tapaisia virkoihinsa rikoksella kiilattuja puoluemaskotteja. Heidät on juntattu myös nykyisiin tehtäviinsä vain siksi, että jokin puolue suosii heitä ja suo heille ehdokkuuden julisteessaan.
Kunnallis- ja parlamenttivaaleissa tilanne on aivan samanlainen. Puolue, jossa on jotakin hyvää, on yleensä myös paljon huonoa. Ihan jokaisessa. Yhdenkään puolueen asiat eivät ole kannaltani linjassa. Linjassa ne ovat tässä.
Vähiten huonon sijasta on siis syytä olla äänestämättä lainkaan. Näin kukaan ei pääse selittämään, että ääniä saanutta puoluetta muka kannatetaan (kun äänestämisessä on yleensäkin kyse vain sen ratkaisemista, mitä puoluetta vastustetaan vähiten).
Valta ja vastuu kuuluvat kansalle, mutta kansa sen kun äänestää. Kuolemaantuomittujen ääni kuuluisi kuitenkin paremmin muualla kuin vaalikoppeihin ummistettuna.
Yhteiskunta on kieltänyt muun muassa minulta kaikki virat, varat, poliittiset toimintamahdollisuudet ja julkisuuden tiedotusvälineissä sekä julistanut olemassaoloni yliopistolla kielletyksi, joten itse en aio äänestää myöskään näitä paskiaisia. Kun en äänestä, kukaan ei pääse vahingossakaan ajattelemaan, että poliitikoilla ja virkaportaalla olisi kannaltani katsellen legitimiteetti.
Eräs poliittiseen käyttäytymiseen liittyvä irrationaalinen elementti on muuten se, että jonkun yksittäisen satunnaishenkilön oletetaan olevan kerta kaikkiaan niin ylivertainen tai etevä, että juuri hänestä täytyy tehdä suurikin johtaja. Ihmiskunnan tapa organisoida vallankäyttö tuolla tavoin hierarkkisesti on järjettömyydessään naurettava, ja lähinnä internetiä voi kiittää siitä, että on muitakin tapoja vaikuttaa.
Kertokaa, miksi joku pykäläkoreografioilla varustettu kikkarapää tai CV:nsä väärentänyt puolikoulutettu ansaitsisi sen enempää minun kuin sinunkaan äänesi. Vai äänestättekö vain toista vastaan: jotta ainakaan huonompi ei tulisi valituksi? Entä mihin ehdokkaat mahtavat niin ahneesti tarvita äänesi; eivät kai vain vallan anastamiseen omiin käsiinsä?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hei, jos et käytä mahdollisuuttasi, joku toinen käyttää valtaasi. Mihin luulet äänestämättä jättämisen vaikuttavan? Paskapoliitikothan ovat salaa pelkästään iloisia, mitä harvempi äänestää. Silloin he voivat ääritapauksess äänestää itsensä valtaan ihan itse. Yksikään poliitikko ei välitä, onko valta saatu suurella vai pienellä äänestysprosentilla, kunhan se on saatu!
Suomesta tulee inhimillisempi maa, jos Pekka voittaa! Älä ihmeessä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä, sillä se tuskin toistuu!
Älä Sakarista välitä, hän purkaa vain pahaa oloaan siitä, ettei hän saanut tahtoaan lävitse. Samaa tekevät monet muutkin, sillä ihan kaikki eivät kestä tappiota ja pettymyksiä ;)
Odottelen Marko Kivelän katkeria kommentteja vaalipäivän iltana, kun ei mennytkään niin kuin strömssössä.
Lupaan tehdä blogikirjoituksen maanantaina vaalien jälkeen. En yleensä enää viitsi kovin myöhään kirjoitella nettiin joten tuskimpa kommentoin heti samana iltana.
"Älä Sakarista välitä"
Sietämättömän törkeä ja ylimielinen vastaus Marko Kivelältä. Keille kaikille muille Kivelä ja hänen samanmielisensä sanovat "Älä hänestä välitä".
"Älä Juhanista välitä".
"Älä somaleista välitä".
"Älä romaneista välitä".
- kaikki nämä kuvastavat prikulleen samaa asennetta, toisten lokaan työntämistä. Tätähän nykyinen politiikka on, alusta loppuun.
Tätäkö on se Kivelän ja samanhenkisten suvaitsevaisuus? Minusta tämä on suvaitsevaisuuden äärimmäinen vastakohta. En muista näin törkeään vastaukseen törmänneeni vielä kertaakaan aiemmin US-palstalla enkä missään muuallakaan koko elämäni aikana.
Ja Kivelä vielä jatkaa "ihan kaikki eivät kestä tappiota". Mikä hän kuvittelee olevansa, joku ylijumalien ylijumala.
TÄMÄN KIVELÄN VASTAUKSEN TAKIA toivotan Marko Kivelän Danten alimpaan helvettiin.
(( Jos olisin tähän saakka empinyt, äänestänkö ja ketä, niin Marko Kivelän kommentti, symbolisesti "älä Juhanista välitä" auttaa tekemään valinnan. ))
Tässä yksi hyvä näkemys äänestämättömyydestä.
Tässä iässä (51) muistan äänestämisestä jo vuosikymmenet puhutun kansalaisvelvollisuutena, vaikka tietysti se on nimenomaan oikeus. Ajattelu on ilmeisesti muuttunut nopeasti, koska nyt äänestämättömyyttä pidetään harkinnanarvoisena vaihtoehtona muiden joukossa. Minun silmissäni nukkuvien puolueeseen liittyvät kuitenkin ne, joiden mielestä kansa valitsi toiselle kierrokselle väärät ehdokkaat.
Ihminen joutuu elämänsä aikana lukemattomia kertoja tilanteeseen, jossa ratkaisu on tehtävä pudotuspelin kaltaisena, puh-pah-pelistä-pois -menettelyllä. Jos uutta autoa ei voi saada mieliväriin maalattuna, lähteekö kukaan autokaupasta kävellen? Uskon, että kaupat tehdään siedettävänvärisestä autosta, johon aikaa myöten totutellaan ja totutaan.
Joka tapauksessa suuri määrä äänestäjiä ottaa presidentinvaalin kakkoskierrokseen kantaa aivan uudelta pohjalta. Aktiiviset nukahtelevat, osa nukkuneista havahtuu, monet niinistöläiset haavistolaistuvat ja ehkä haavistolaiset niinistöläistyvät. Pudonneiden ehdokkaiden äänestäjät jakautuvat aivan arvaamattomassa suhteessa Pekan ja Saulin leireihin. Helmikuun viidentenä päivänä jännitetään yöhön asti, koska voittaja paljastuu lopulta desimaalipilkun kutkuttavammalta puolelta tilanteessa 50 - 50.
Miksi tohtorismiehellä on vaikeuksia kirjoittaa nimi oikein? Nimi kirjoitetaan Eva Biaudet.
"Kertokaa, miksi joku pykäläkoreografioilla varustettu kikkarapää tai CV:nsä väärentänyt puolikoulutettu ansaitsisi sen enempää minun kuin sinunkaan äänesi."
Pykäläkoreografi ei ääniä ansaitse, mutta CV:n väärentäminen osoittaa pykälien halveksuntaa ja kun väärentäjä on lisäksi maahanmuuttovastainen islamofoobinen rasisti, hän ansaitsee jokaisen anarkofemakon sekä kunniattoman muslimivaimon äänen.
Teikätyttö se senkun radikalisoituu!
PS. Viimeksi en voinut lukea vastaustasi minulle, koska koko blogi kommentteineen oli poistettu. Sähköpostistani näin, että jotain olit kirjoittanut. Ehkä saan lukea sen joskus?
Niinistö olisi ehkä vähemmän huono, sillä hän on sentään jollakin tavoin eurokriittinen. Mutta hän näyttää olevan periaatteellisen homovastainenkin.
Niin että jollei ole selkeesti kaikessa myönteinen niin on vastainen. Muistuttaa ... Vastikään tuli suomenjuutalaisen tekemä tv-dokumentti Israelin armeijan touhuista ja moraali armeijan nykyisillä ja entisillä kapiaisilla asenne oli se että mikä tahansa kritiikki IDF:ää kohtaan on rasismia jne.
Passata täytyy tällä kertaa. Haaviston EU-kanta on sietämätön, samoin parissa muussa asiassa en ole samoilla linjoilla. Niinistö on vähemmän huono, joo, mutta hänen EU-kantansa on vielä sietämättömämpi. Täysin rähmällään. Ei vaan pysty nyt.
yrittämättä syvällisemmin filosofoida ...
olen monesti ajatellut että jos ei koe oikeaksi mitään (äänestettävää) vaihtoehtoa ja kuitenkin äänestää ikään kuin pakosta jotakuta, niin silloinhan valehtelee sekä itselleen että muille. Mitä ihmeen rehellisyyttä, mitä ihmeen demokratiaa sellainen muka olisi. Itsepetosta, valhetta ja tämän valheen hyväksikäyttöä toisten toimesta. Jos soveliasta vaihtoehtoa ei ole, niin siinä tapauksessa antamaton ääni on rehellisin ja kaikin puolin paras kannanilmaisu. Sitä pitää silloin arvostaa sellaisena.
Kummastuttaa kun politiikan toimijat hoputtavat ja painostavat äänestämään näissäkin vaaleissa. Mikä on hoputtamisen motiivi? Kai se on "poliittisen järjestelmän hyväksyttävyyden" illuusion ylläpito. Sieltähän he palkkansa saavat, siellä heillä on keskenään hauskaa. Eli motiivi taitaakin pohjimmiltaan olla äärimmäisen raadollinen.
Jos tai kun soveliasta vaihtoehtoa ei löydy, niin mistä etsitään vikaa, syytä. Sanoisin että suurin syyllinen on vaalijärjestelmä joka ei nosta esille sellaista vaihtoehtokirjoa joka jotenkin vastaa / syntetisoi ristiriidattomasti kansalaisten näkemyksiä.
Vaikuttaa todellakin siltä, että nykyinen presidentinvaalijärjestelmä 'huutaa' tällaista vika-analyysia. Järjestelmä mahdollistaa ns. taktikoinnin joka rikkoo kansalaisten näkemysten ristiriidatonta suodattumista. Käytännössä se näkyy siten että taktikoinnin takia joidenkin kansanosien on mahdoton löytää oikeantuntuista ehdokasta (heidän preferenssejään ei ole 'sulatettu' seuraavaan äänestyskierrokseen vaan kävelty yli) ja että heidän on silloin - ollakseen rehellisiä - pakko jättää äänestämättä.
Mitä on silloin se "legitimiteetti"? Kansakunta hajoaa.
Tätä taustaa vasten yllä oleva Marko Kivelän ylimielinen kommentti ("ei kannata välittää") on äärettömän loukkaava. Äärettömän loukkaava.
Oliko ykköskierroksellakin vaihtoehtoja liian vähän, koska joka neljäs kansalainen jäi kotiin nukkumaan? Kuinka monta ehdokasta pitäisi olla, ennen kuin äänestysvilkkaus kasvaisi mahdollisimman lähelle sataa?
Kun nykysysteemiä 80-luvulla käynnisteltiin, kutsuttiin sitä Ranskan malliksi. Kaksivaiheisuus auttaa välttämään tilanteen, jossa presidentin valitsisi ehkä hyvinkin pieni vähemmistö. Toisella kierroksella kansa ikään kuin pakotetaan muodostamaan enemmistö toisen jatkoonpäässeen taakse.
Valitsijamiesvaali se vasta taktiikkapeliä olikin, ja tasavahvojen ehdokkaiden kesken jännitysnäytelmä parhaimmillaan. Kaipaatko "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen" -aikaa?
Enpä ole alkuunkaan vaalijärjestelmien kaikkien "hienouksien" asiantuntija, mutta ongelma ymmärtääkseni liittyy mm. taktikoivaan äänestykseen: ei äänestä itsensä mielestä parasta vaan jotakuta muuta vastustaakseen jotakuta kolmatta jne jne. Nytkin kiersi juttua "lainassa olevista" äänistä tai kuinka jossain vaalivalvojaisessa taputettiin omalle ehdokkaalle vaikka oli juuri käyty äänestämässä jotakuta muuta. Ei tuomittavaa äänestäjän käyttäytymisenä, tietyllä tavalla jopa hauskaa "peliä", mutta vaalijärjestelmä ei silloin tuota aitoa lopputulosta. Ja tämä saattaa, olosuhteista ja tapauksesta riippuen, olla hyvinkin vakava ongelma. Maailma on nytkin täynnä eriasteisia sisällissotia.
Taidan kirjoittaa tästä aiheesta oman blogijutun vielä tänään.
Tietyllä tavalla ymmärrän valinnan vaikeuden, mutta kun fiksuina pitämäni ihmiset, kuten Muinonen eilen ja Hankamäki tänään alkavat mainostaa tyhjää tai äänestämättömyyttään, niin ei ole kaikki ihan kohdallaan.
Minunkin mielestäni Haaviston pahimpia puutteita on kesken jääneet opinnot. Niinistön kiharapäisyys ei ole niin paha puute.
Risto hyvä, minäkin olen kiharapäinen, ihan luonnonkiharat.
Minä ymmärrän hyvin Hankamäen, Kahelinin, Kortelaisen, Muinosen, Olin-Arvelan ja muiden äänestämättömyyden, tyhjän lipun jättämisen tai muun kuin kahden tarjokkaan äänestämisen.
Tämä kertoo vain siitä, että todellista vaihtoehtoa ei ole, kaksi ehdokasta ovat molemmat eri tavoin tyystin mahdottomia/kelvottomia, demokratia ei toimi (vrt. vaikkapa mediamanipulaation helppous).
Olen aina äänestänyt. Nyt olen tilanteessa, jossa ei kertakaikkiaan ole henkilöä, joka ansaitsisi ääneni. Kunnioitus on ansaittava kuin myös ääni.
Hiljaisuus on puhetta ja suuri hiljaisuus huutaa.

Kommentoi 17 kommenttia