Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna toimittaja Jussi Ahlrothin kirjoittaman jutun ”Kuplan filosofi”, jossa väitettiin, että filosofi Immanuel Kantin (1724–1804) mukaan ”me kaikki elämme kuplassa”. Kirjoituksessa yritettiin puolustella niin sanottua punavihreää kuplaa ja esitettiin, että Kantilta ”voi löytyä vastaus aikamme ongelmaan, yhteisen todellisuuden katoamiseen.”

Helsingin Sanomien kielellä lause merkitsee, että lehdessä etsitään vastausta maahanmuuton ja monikulttuurisuuden oikeuttamiseen.

Kirjoituksen lopussa todettiin: ”Kantin viesti meille, kuplien ajan ihmisille, on, ettei yhteinen todellisuus ole katoamassa, koska sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan.”

On ymmärrettävää ja paljastavaa, että vihervasemmistolainen media myöntää ongelmansa, toisin sanoen oman kuplansa olemassaolon ja etsii sille oikeutusta. Lehti tekee kuitenkin järkyttävän virheen yrittäessään lavastaa Immanuel Kantista asianajajan punavihreän kuplan tai muiden vääristyneiden todellisuuskäsitysten perustelemiseen.

Miksi? – Siksi, että punavihreät ja muut poliittiset kuplat ovat sosiaalisia kuplia, kun taas Immanuel Kant keskittyi filosofiassaan ihmisen havaitsemiskyvyn ja aistimellisuuden tutkimiseen. Kyse on siis täysin eri asioista.

Kantin mukaan havaintomme todellisuudesta riippuvat aistikykymme apriorisista eli kokemusta edeltävistä periaatteista, joiden vuoksi havaitsemme todellisuuden ajallisena ja kolmiulotteisena. Nämä havaitsemisen periaatteet ovat ihmislajille yleisiä ja ominaisia, ja juuri siksi voimme keskustella todellisuudesta yhteisymmärryksessä. 

Lisäksi Kant ei kiellä yhteisen todellisuudenkaan olemassaoloa vaan ainoastaan pitää todellisuutta an sich (sinänsä, itsessään) transsendenttina, eli aistikyvyllemme tavoittamattomana. Havaitsemisen ankkuri kiinnitetään tällä tavoin ihmisen tajuntaan eikä ulkoiseen todellisuuteen. Tuloksena on tietenkin subjektivismia ja individualismia promovoivaa filosofiaa.

Todellisuudesta emme voisi tämän mukaan tietää mitään, vaan meillä voi olla siitä vain erilaisia näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteivät asiat jollakin tavalla myös objektiivisesti olisi.

Kantin havainnonfilosofiaa on pidetty myöhempinä vuosina kumottuna, ja erityisesti sitä vastaan ovat väittäneet fyysikot, joita puolestaan leimaa tietty naiivin naturalistinen maailmankuva. 

Kantilaista ajattelua on myös kehitelty. Esimerkiksi Karl Popperin evolutiivinen tietoteoria voidaan nähdä tällaisena kehitysaskeleena. Siinä havaitsemisen kategoriat ja prinsiipit on nähty tuloksina evoluutiosta. Tämän mukaan aistikyvyn muotojen alkuperä palautuisi ihmisen luontosuhteeseen, josta havaitsemisen periaatteet voidaan johdella. Ollessaan ihmislajille yleispäteviä aistikyvyn kategoriat takaavat nimenomaan yhteisymmärryksessä tapahtuvan keskustelun todellisuudesta.

Kantista ei saa oppimestaria poliittisten kuplien oikeuttamiseen, sillä Kant ei rakennellut poliittisia harhakuvia vaan perusti myös yhteiskuntafilosofiansa teoriaansa havaitsemisen muodoista, jonka hän esitteli teoksessaan Kritik der reinen Vernunft (1781). Kyseessä ei ollut mikään poliittinen kannanotto vaan tieto-opillinen teoriointi.

Kant muotoili tieto-oppinsa pohjalle etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa esimerkiksi teoksissaan Kritik der praktischen Vernunft (1788) ja Zum ewigen Frieden (1795).

Koska aihe puhuttaa, otetaan muutama esimerkki, joiden kautta valottuu, miksi Kantista ei voi vääntää puolustajaa vaikkapa maahanmuutolle tai monikulttuuri-ideologialle.

1) Kantin kategoriseen imperatiiviin on viitattu useasti silloin, kun on haluttu pakottaa tai velvoittaa ihmisiä johonkin. Koska Kantin filosofia on kauttaaltaan universalistista ja idealistista, monet maahanmuuton puolustelijat ovat pyrkineet vetoamaan Kantin ajatteluun.

Teoksessaan Grundlegung zur Metaphysik der Sitten (1785) Kant muotoilee kategorisen imperatiivinsa näin:

Toimi vain sellaisen maksiimin mukaisesti, jonka voit samalla tahtoa tulevan yleiseksi laiksi.

Tämän mukaan ihmisten ei tulisi tehdä mitään, mitä ei pitäisi toistaa rajattomasti uudelleen.

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tämä merkitsee, että jos emme voi ottaa tänne kaikkia pakolaisia, meidän ei tulisi ottaa tänne yhtäkään pakolaista. Ja jos otamme vastaan yhdenkin pakolaisen, meidän tulisi ottaa samalla kaikki.

Nimenomaan praktisen ajattelun kannalta on selvää, että kantilaisella ajattelulla ei voida oikeuttaa maahanmuuttoa. Sen estää universalisoitavuuden periaate: emme voisi kohdella kaikkia maahan pyrkijöitä samalla tavalla, joten meidän tulisi pidättäytyä vastaanottotoiminnasta kokonaan. Valoisana puolena asiassa on, että tällä tavoin teemme loogista, järkiperäistä ja tulevaisuuden kannalta vastuullista politiikkaa.

Miten edellä sanottu sitten sopii yhteen erään toisen kantilaisen perusperiaatteen kanssa, joka on ihmisyys päämääränä sinänsä?

2) Kant muotoili välineellisen kohtelun kieltonsa edellä viitatussa teoksessaan näin:

Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä itsessäsi että toisissa ihmisissä aina myös päämääränä eikä koskaan pelkkänä välineenä.

Tämän luettuaan monet ovat innosta kiljuen rientäneet saarnaamaan kanssaihmisilleen vasemmistolaista yhteiskuntaretoriikkaa ja sosiaaliturvan tärkeyttä sekä heittäytyneet lähimmäistensä käsivarsille voimaantumaan.

Kyseessä on taaskin selvä väärinkäsitys. Kantin etiikka on velvoittavaa sekä itseä että toisia kohtaan. Välineellisen kohtelun kielto tarkoittaa erityisesti sitä, että kaikki ihmiset ovat etupäässä itse vastuussa itsestään ja itselleen. 

Niinpä jokaisen tulisi huolehtia ensisijaisesti omasta itsestään eikä siirtää elinkustannuksiaan toisten kannettaviksi. Jokainen lentoemäntä ja stuertti onkin käytännön kantilainen. Hekin kehottavat laittamaan happinaamarin ensin itselleen ja vasta sitten toisille, sillä jos emme niin tee, emme voi pian auttaa sen enempää itseämme kuin muitakaan.

Myös liberalismin lipunkantajaksi nähtynä oikeuttaa kantilainen filosofia niin sanottua valistunutta itsekkyyttä. Kantin omalle ajalle ominaista oli utilitaristinen hyödyn tavoittelu, mutta myöskään yksilöllinen hyödyn tavoittelu ei johda välttämättä välineellisyyteen. Esimerkiksi Jeremy Benthamin ja John Stuart Millin mukaan tuloksena yksilöllisistä hyötymisen pyrkimyksistä on yhteisön kokonaisedun toteutuminen.

Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannalta tämä merkitsee, että rajat luovat rauhaa. Kant käsitteli pasifismin teemoja myöhäisteoksessaan Ikuiseen rauhaan (1795).

Myöhäisfilosofiassaan Kant vei universaalisuusoppinsa myös pisteeseen, jossa hän muun muassa kielsi masturbaation. Itseään tyydyttävä ihminen kohtelee itseään välineenä ja samalla saattaa itsensä moraaliseen luuppiin. Kun masturboi kerran, on toimenpide toistettava universalisoitavuusperiaatteen mukaisesti over and over again to the deep dark future. Itseään tyydyttävä ihminen myös pidättää nautinnon toisilta ihmisiltä ja kohtelee toisia kylmän kyynisesti. Masturbaatio on siis epäeettistä, kun taas seksuaaliseen kanssakäymiseen antautuminen edustaa parasta ja puhtainta moraalia.

3) Kantin teosta Ikuiseen rauhaan on tulkittu usein väärin. Kantilaisessa universalismissa on nähty jonkinlaisia sosialistisen valtioutopian ituja, mikä teoksen kokonaisuus huomioon ottaen on virheellistä. Kantia ei voitaisi pitää myöskään Euroopan unionin koulumestarina. Hänen filosofiastaan löytyy aineksia ”aikamme ongelmien” ratkaisemiseen, mutta toisella tavalla kuin vihervasemmisto näkee. 

Teoksensa Ikuiseen rauhaan ensimmäisessä pääluvussa Kant kirjoittaa:

Ei saa tehdä semmoisia valtionvelkoja, joita valtio käyttää sisäisen toimintapiirinsä ulkopuolella. Mikään valtio ei saa mennä toiselle valtiolle omaisuudeksi perinnön, lahjoituksen eikä kaupan kautta sen vuoksi, että järjellä varustetuin ihmisten yli ei ole kellään minkäänlaista käsky- eikä omistusoikeutta.

Näissä jylhän jykevissä sanoissa kansallisvaltioiden oikeutus ja valtiollinen itsemääräämisoikeus kytketään kansalaisten ihmisoikeuksiin. Kuinka häikäilemättömästi EU ja sen etuja ajavat poliitikot ovatkaan tuon periaatteen rikkoneet, kun valtiot on velkaannutettu pankeille? (Kirjoitin aiheesta aiemmin muun muassa täällä.)

Kant ei ollut mikään ”kuplan filosofi” vaan rationalisti, jonka käsitys aistikyvyn muodoista oikeuttaa ja selittää sekin perimmältään vain sitä, miksi voimme puhua transsendentista todellisuudesta yhteisymmärryksessä ja universaalisti. Monikulttuurisuuden ja kulttuuripoliittisen relativismin puolestapuhujaa Kantista ei voi tehdä, vaikka Helsingin Sanomat haluaisi.

Helsingin Sanomien propagoima näkemys, että Kant oli ”kuplan filosofi” on vulgaariudessaan häkellyttävän virheellinen ja julkisesti esitettynä vastuuton. Todellisuudessa Kant oli yleispätevän yhteiskuntateorian filosofi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

" Maailma on mielteeni." => " Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava.."

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Helsingin Sanomien propagoima näkemys, että Kant oli ”kuplan filosofi” on vulgaariudessaan häkellyttävän virheellinen ja julkisesti esitettynä vastuuton. Todellisuudessa Kant oli yleispätevän yhteiskuntateorian filosofi".

Tämä Hesarin kirjoitus oli hyvä esimerkki vihervasemmiston taktiikasta, joka perustuu väärennöksiin eli tahallisiin ja harhaanjohtaviin väärintulkintoihin. Kysymys on suunnilleen samasta asiasta kuin väärän rahan painamisessa. Tulos muistuttaa oikeaa mutta on kelvoton ja arvoton. Jollekin se kuitenkin saattaa kelvata.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Ilmesisesti tuollainen kirjoittelu suuren mediatalon julkaisuna on EU:n tarkoittamaa ja hyväksyttävää demokratiaa ja oikeusvaltioon kuuluvaa. Toisin kuin Unkarissa EU:n mielestä. Mitä merkitystä on ns. vapaalla lehdistöllä, kun se harjoittaa manibulontia jonkun aatteen nimissä ja lukuun? Ei mielestäni eroa Unkarin lehdistön kirjoitteluun ja uutisointiin. Kansalaisille jää kummassakin maassa lukea kaikki uutisointi ja kirjoittelu seulan lävitse. Samainen seulan käyttäminen koskee kyllä kaikkia muitakin mediataloja ihan riippumatta siitä ovatko JSN:n jäseniä vai ei.

Käyttäjän KaukoAalto kuva
Kauko Aalto

Miksi vihervasemmisto ei ota ohjenuorakseen kultaista sääntöä, sehän olisi Kantia yksikertaisempi lanseerata kannattajien piiriin.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Minusta kantilainen transsendentaalifilosofia ja perinteinen rationalismi eivät sovi yhteen. Kantin epistemologinen näkemys on rationalismin kritiikkiä. Kant oli enemmänkin empirismin kannattaja siinä mielessä, että hän uskoi luotettavan tiedon saavuttamisen mahdollisuuteen ajattelun avulla ympäröivästä maailmasta ja siihen, että tuo saavutettava tieto on myös jaettavissa muiden kanssa, mutta tuo tieto koski lähinnä luonnontieteellistä päättelyä. Emme voi Kantin mukaan saada suoraa tietoa maailmasta, toisin kuin empiristit väittävät, koska se on aina aistien välittämää ja mielen käsittelemää. Näkökulma maailmaan on rajoittunut johtuen siitä missä ja millaisia olemme.

En pääse lukemaan hesarin artikkelia Kantista, mutta muistikuvieni mukaan Kantille oli olennaista aistihavaintojen ja todellisuuden välistä ongelmaa koskien nimenomaan ihmisen intersubjektiiviset ominaisuudet eikä hänelle ollut tärkeää myöhemmin yleistynyt antropologinen relativismi eli kultturisen taustan synnyttämät eroavuudet vaikka hän kyllä ymmärsi, että erilaiset näkökulmat maailmaan ovat mahdollisia, esimerkiksi avaruusolioilla, ja ne voisivat auttaa ymmärtämään niitä rajallisuuksia, joita meillä on lajina. Ihmiskunnan kupla on siis uskoakseni kantilaisesta näkökulmasta koko lajia koskeva, kuten blogin kirjoittaja myös näyttäisi ajattelevan. Se ei tietenkään poista mahdollisuutta myös pienemmille kuplille sikäli kun niitä olisi joissain tietyissä asioissa.

En osaisi arvioida, miten Kant suhtautuisi myöhempään keskusteluun ja voisiko hän nähdä kulttuurista relativismia kiinnostavana aiheena. Hänelle se ei kuitenkaan tuntunut olevan kovin kiinnostava aihe muuta kuin sillä tasolla, että käsitys maailmasta riippuu siitä millainen olento sitä tarkastelee. Minusta ongelma näissä tulkinnoissa kuitenkin on, että kulttuurinen relativismi käsittelee aika lailla eri aihetta kuin perinteinen tiedon teoria, josta Kant oli kiinnostunut. Kulttuurinen relativismi ei nimittäin pysty eikä nähdäkseni edes pyri vastaamaan tiedon ongelmaan. Epistemologian ongelmakohdat ovat hyvin kaukana kulttuurisista eroista. Perinteinen kysymys on esimerkiksi "onko tieto ympäröivästä maailmasta mahdollinen?", siihen ei oikein mikään kulttuuripohdiskelu auta millään tavalla.

Marko Syysmaa

On taatusti rationaalista väittää ettei maailma möyri persujen ympärillä, ettei ole olemassa valtakunnallista salaliittoa persujen kampittamiseksi. Ei valtamediaa, jonka vihervassariagenda on suunnattu persujen kiusaamiseksi. Persuja, Suomea tai maailmaa ei uhkaa rodullinen tai kulttuurinen epäpuhtaus, islamisaatio eikä edes kristillinen konservatismi, jolla olisi potentiaali taloudellisesti ja sotilaallisesti pyyhkiä muilla lattiat. Ei, vaikka Suomessakin eturivin poliitikko voi järjenvastaisesti väittää kreationismia todeksi. Maailma maallistuu, koska ymmärryksemme siitä lisääntyy - se on loputtoman harmaa eikä asetu mustavalkoisiin ideologioihin. Valtamediassa mainittuna sanat monikulttuurisuus, ilmastonmuutos tai ihmisarvo laukaisevat perussuomalaisissa kontekstista riippumatta saman ennakoitavan, mutta irrationaalisen ja papukaijamaisella tavalla jankutetun reaktion. Ironista kyllä, blogisti todistaa kirjoituksellaan karusti HS:n artikkelin pointin. Olisiko aika höllentää persupipoa ja keksiä jotain uutta?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut