Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Hallituksen jallitus

Hallituksen riipimisestä kasaan saattaa tulla haasteellista, eli suomeksi sanottuna vaikeaa. Antti Rinteen muille puolueille lähettämät kysymykset ovat viritetyt vihreälle frekvenssille niin, että ne voisivat olla lähtöisin vihreiden itsensä kynästä.

Uuden Suomen toimituksen jutussa Perussuomalaisten pelaamista pois hallituksesta murehdittiinkin jo asianmukaisesti. Kun listalla ovat ensimmäisinä ilmastopolitiikkaa, kehitysyhteistyötä ja ihmisoikeuksia koskevat kysymykset, ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että valtaa Sdp:ssä käyttävät nuorehkot naiset ja maahanmuuttajat.

Meille perussuomalaisille tärkeistä kysymyksistä, kuten maahanmuuton rajoittamisesta ja julkisen talouden tilasta, ei puhuttu avoimesti mitään. Suoraa puhetta talouden tilasta vältellään, ja talouden kysymyksiä lähestytään ”kestävän talouden” (siis ympäristöpolitiikan), ”tasa-arvoisen työelämän”, koulutuksen ja sote-uudistuksen näkökulmasta.

Mainittakoon, että väestöpyramidissa nuorison kohdalla oleva lommo ei ole mikään ongelma, sillä julkisen talouden kestävyysvaje ei johdu ikääntyvän väestön ja nuorten määrän välisestä epäsuhdasta vaan työllisyysasteesta ja työn tuottavuudesta. Ei ole siis tarpeen lisätä nuoremman sukupolven määrää esimerkiksi maahanmuutolla, kun nuorille ei löydy nykyäänkään töitä.

Kestävyysvajetta parantaisi vain työllisyysasteen nostaminen ja tuottavan työn osuuden lisääminen kaikesta maassamme tehtävästä työstä. Tämä taas tarkoittaa, että on vähennettävä huoltavan ja holhoavan työn osuutta, jota sosiaalietuusperäinen maahanmuutto ja työperäisenä maahan saapunut (mutta sosiaalietuusperäiseksi muuttunut tai perheenyhdistämisten kautta muuttuva) työperäinen maahanmuutto on lisännyt.

En pyri kuitenkaan vastaamaan esitettyihin enkä esittämättä jätettyihin kysymyksiin tämän enempää, vaan annan puoluejohtomme tehdä sille kuuluvan työn. Omat kannanottoni kysymyksiin voi päätellä kirjastani. Sdp:ssä ei pidä kuitenkaan ihmetellä, mikäli oikealta tulee lähinnä sarkastisia vastauksia.

Hallituksen kokoonpanosta totean sen, että Rinne koettanee muodostaa hallituksen vihreiden ja demarien muodostaman koalition ympärille. Vihreät todennäköisesti tarttuvat tähän Rinteen hunajaiseen kosintaan kuin kevätpörriäiset liimapaperiin, ja lisäksi tulee muita puolueita, kuten Vasemmistoliitto, krisut ja Rkp.

Vihreät ovat kuitenkin hallituskumppanina Sinisiäkin epäluotettavampia. Vihreät lähtivät hallituksesta kuin kuppa Töölöstä vuonna 2014, kun lausuttiin taikasana ”ydinvoima”.

Hallituskumppanien etsintä vasemmalta on joka tapauksessa ymmärrettävää. Olen melko varma siitä, että demarien yhteistyöstä ei tule Kokoomuksen kanssa tällä kerralla mitään, sillä Kokoomus ei halua apupuolueeksi. Tämän estävät taloutta koskevat erimielisyydet.

Ollessani Yleisradion Radio Suomen eduskuntavaalitentissä 8.4.2019 kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja vihreiden Emma Karin välille syntyi jo tuolloin mittava sanaharkka, jossa Zyskowicz avoimesti syytti Emma Karia valehtelusta tämän pitäessä laitonta maahanmuuttoa ”paperittomien” oleskeluna maassamme, vaikka laki Zyskowiczin mukaan tuomitsee kielteisen päätöksen saaneet laittomiksi.

Tätä mieltä olen itsekin, ja vaadin heidän ottamistaan säilöön, sillä paluun mahdollisuudesta päättäminen on kehnolla lainmuutoksella jätetty maassa oleskelevien itsensä arvioitavaksi. Säilöön ottaminen on siis tärkeää, paitsi rikosten ehkäisemiseksi, myös siksi, että kiinniotettuna myös halukkuus palata oma-aloitteisesti lähtömaahan kasvaa.

Zyskowiczin ripitys Emma Karille jatkui studion takatilassa, ja jätin heidät kiistelemään keskenään toivottaen hyvää matkaa yhteiseen hallitukseen.

Luen tilannetta niin, että hallitus, jossa joko Kokoomus tai Perussuomalaiset olisivat vasemmiston ja vihreiden tilkkeenä, ei ole mahdollinen. Tuloksena olisi kiristyvien ympäristönormien, rakentamisen esteiden ja rautatiekiskojen Suomi, jossa raideliikennettä kehitettäisiin jokaisen suomalaisen kesämökille, eikä saunapuita saisi luonnollisestikaan polttaa.

Meille perussuomalaisille mahdollinen hallituskoalitio taas olisi sellainen, jossa päähallituspuolueina olisivat Perussuomalaiset ja Kokoomus, mutta tämäkin edellyttää, että Kokoomuksessa asioista päättäisivät konservatiivit eivätkä huvitteluliberaalit. Rinteen pitää joko tyytyä tällaisen koalition vähemmistöosakkaaksi tai muodostaa itse kansanrintamahallitus. Tilannetta mutkistaa, että puhdas punavihreä hallitus (kannatus 37,4 %) tai Kokoomuksen, Kepun ja Perussuomalaisten hallitus (48,3 %) eivät ole mahdollisia, ja siksi jonkun täytyy tehdä kompromisseja.

Hallitus, jossa Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat mukana, on mahdollinen, jos Antti Rinne epäonnistuu vasemmistovetoisen hallituksen kokoamisessa ja tyytyy kolmanneksi pyöräksi. Mikäli varsinaiset hallitusneuvottelut kariutuvat, hallituksenmuodostajan tehtävän pitäisi siirtyä toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajalle, Jussi Halla-aholle, jolloin Rinne jää vastauspapereineen vetovoimaiseksi kuin lehtiä haravoiva suntio.

Ministerien pitäisi kuitenkin olla mustissa autoissaan jo ennen lehtien varisemista puista, sillä Suomen hallitusratkaisua varjostaa jälleen pian alkava EU-puheenjohtajakausi, joka maksaa meille jäsenmaksun lisäksi noin 70 miljoonaa.

Mikäli Sdp erottaisi ryhmästään kansanedustajaksi juuri valitun CMI-toimija Hussein al-Taeen tämän sanomisista syntyneen kohun vuoksi (niin kuin korrektia olisi), Sdp menettäisi suurimman puolueen asemansa, ja Perussuomalaiset olisivat askeleen lähempänä hallituksenmuodostajan tehtävää. Jos taas silmätikkuna olisivat jonkun perussuomalaisen edustajan pullautukset, koko puolueemme julistettaisiin varmaankin hallituskelpoisuuden ulkopuolelle.

Pallo on ilmassa ja mahdollisesti tulossa kohti. Elleivät nämä vaihtoehdot onnistu, ovat edessä uudet eduskuntavaalit vaalikampanjoista tykkäävien iloiksi.

Klara vapen, eli puhtain asein myös eurovaalitaistoon!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

"..tai Kokoomuksen, Kepun ja Perussuomalaisten hallitus (48,3 %) eivät ole mahdollisia"

Nuo kolme puoluetta kattavat paikoissa 107 edustajaa, ja jos kristilliset vielä ottaisi mukaan, olisi hallitusrunko mahdollinen.

Rinteen en usko onnistuvan, vaikka sitä matalalla profiililla hallitukseen osallistuvan keskustan avittamana hieman salaa toivonkin. Maissijalosteiden lisätilaukset Suomeen saisi tehdä samantien.

Kokoomus pelaa ehdoillaan Rinnettä joko kohden edellistä tai luovuttamaan. Jälkimmäisen realisoituessa valtikka olisi pykälän lähempänä Orpon kämmentä.

Välissä olisi kuitenkin vielä Halla-ahon tunnustelut. Edellä mainittu hallituskumppanitrio olisi perussuomalaisia lähimpänä. Epäegoistiselle luonteelleen sopien H-a, jota on lähes mahdotonta kuvitella pääministeriksi, tekisi peliliikun, mikäli luovuttaisi postin maahanmuuttokriittistä otetta osoittaneelle ja yli puoluekentän arvostusta nauttivalle Essayahille, vastineeksi nipulle sopivia ministeripestejä sekä ohjelmalinjauksia.

Kyseistä kompromissiehdotusta olisi valtanuijaa havittelevan Orpon vaikea hylätä ilman, että joutuisi hakemaan seuraavalla kierroksella tukea demareista ja hyväksymään vesitetyn hallitusohjelman pääministeripolulleen.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Hyvällä tuurilla PS. pääsee rakentamaan hallitusta, ja mukaan tulisi KOK,Kesk.KD. Siinä olisi huippu hallitus seuraavaksi 4-vuodeksi!

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Kun keskusta ei halua lainkaan hallitukseen, niin persujen ja kokoomuksen hallitus on mahdoton.

Ja Kokoomus on Suomen eurooppamyönteisin puolue ja ajaa kärjessä kunninahimoista ilmastopolitiikkaa.

Eli mistä persut taas kerran luopuisivat, vai kuvitteletteko, että vain muut luopuvat tavoitteistaan.

Tämä yksisilmäisyys ja kykenemättömyys sopia tekevät juuri sen, että persuja ei hallituksessa nähdä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut