Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Vahvoja suosituksia

Aluksi pari sanaa vaalituloksesta. Kannattajani ovat valitelleet ja akateemiset vastustajani iloinneet vaatimattoman äänisaaliini vuoksi. Lähes 700 ääntä oli kuitenkin omasta mielestäni huippusaavutus äänestäjiltä, jotka ylipäänsä ovat pystyneet kestämään minua ja juttujani!

Äänikuninkaan puhdistettua pöydältä yli 30 000 ääntä, saadaan muiden miesehdokkaiden vertailukelpoinen henkilökohtainen äänimäärä kertomalla toisten äänet 2,5:llä.

Esimerkiksi Tom Packalénin äänet romahtivat vuoden 2015 vaalien yli 5000 äänestä noin 2000 ääneen, joilla pääsi nyt viimeisenä läpi Helsingissä. Varasijalle päätyneen Mika Raatikaisenkin äänet leikkautuivat lähes puoleen entisestä.

Sen sijaan kaikki omat ääneni ovat uusia, joten tulos on tässä tilanteessa erinomainen. Olin yksi piirimme harvoista nousijoista. Normaalissa tilanteessa tällä kannatuksella voisi päätyä kaupunginvaltuustoon. Koska naisehdokkaita oli listallamme miehiä vähemmän, he äänten keskittymisen vuoksi nousivat kärkisijoille johtuen vaalissa puhaltaneesta turbulenssista.

Myös muuta kommentoitavaa löytyy. Sellainen poliitikko, jolla ei ole laajaa kannatusta, ei ole tietenkään poliitikko vaan yksityisajattelija, eli filosofi. Ja sehän minä joka tapauksessa olen.

Myönnän toki, etten ole ollut niin sanottu optimaalinen ehdokas. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka vastaa täydellisesti puolueesta vallitsevaa mielikuvaa ja joka on puolueensa eräänlainen peilikuva. Heitä ovat ääniharavat. Koulutukseni oli kai kunnossa, samoin internet-näkyvyys. Oli radio-ohjelmia, kampanjasivut ja vaalikirja. Mutta puuttuvia elementtejä jäi liikaa.

Niitä olivat viisinumeroinen vaalikassa, valtamedian suosio ja ilmaismainos TV-julkisuudessa, organisoitu tukiryhmä ja aiempi vaikuttaminen kuntapolitiikassa. Lisäksi persoonassani on liiaksi salamanterin väriä voidakseni saavuttaa miljoonia ääniä. Myöskään niin sanotuilla dosenttiäänillä ei massakannatusta voi hankkia, vaan se voi tulla vain demaritelevisiota kotisohvillaan katsovilta laajoilta kansanjoukoilta.

Poliittiset valinnat ovat voimakkaasti klusteroituneita, eli vaikuttaminen tapahtuu henkilöityneiden teesien kautta, eikä siinä ole sijaa millekään filosofeinneille. Näin kansa saa aina itsensä näköisen eduskunnan, ja sehän se on eduskunnan olemus ja rooli.

Lisäksi Helsingin vaalipiiri on meille poikkeuksellisen haasteellinen (Vihreät 23,5 %, Perussuomalaiset 12,3 %), mutta en mene nyt syvemmälti siihen. Kansa on antanut asiantuntijalausuntonsa. Poliittisten vastustajiemme kannalta voi olla helpotuskin, etten ole heidän vaivanaan eduskunnassa. Muut hoitakoot järkipuheet ja lehdistö heidän skandalisointinsa.

Omalta kannaltani tulos tuntuu vapauttavalta. Kun ikää on 52 vuotta, täytyy miettiä tarkoin, miten jäljellä olevan elämänsä käyttää. Tiedän toki poliitikkoja, jotka ovat ikuisia pyrkijöitä, mutta heidän osansa ei ole houkutteleva.

Olen siis tuloksen johdosta kiitollinen. Vapauksia on nyt enemmän kuin kansanedustajan tehtävässä. Se onkin nykypäivänä vaikea, kun mitään myönteistä jaettavaa ei ole.

Tällaisessa tilanteessa jokaisen vastuullisen poliitikon on vaikea yhtä aikaa pitää sekä kannatuksensa että lupauksensa. Niin avautuu tie siihen todelliseen populismiin. Esimerkiksi kelvatkoon vihreiden kansanedustajaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius, joka koomikkona on nyt politiikanteon symbolinen kuva.

Ja sitten aivan toiseen asiaan. Mielipideilmaston muutos takaisin rationalistisille raiteille jää Perussuomalaisten tehtäväksi. Siksi esitän vahvan suosituksen.

Ainoa meille aatteellisesti mahdollinen hallituspohja voitaisiin koota meitä pienempien puolueiden, Kokoomuksen ja Kepun, kanssa. Kuitenkin myös tämän koalition edellytykset ovat jo koetellut. Vasemmiston tai vihreiden kanssa yhteistyöstä ei tule mitään, ja krisuista ei ole hyötyä edes tilkkeinä.

Monia saattaa houkuttaa uhrautuminen Suomen talouden puolesta ja ryhtyminen tukipilariksi oikeistohallitukseen. Siinä meille tulisi kuitenkin pelkkä vähemmistöosakkaan tai äänettömän yhtiömiehen rooli.

Niinpä Perussuomalaisten kannattaa itse hakeutua oppositioon, kun neuvotteluista myöskään Antti Rinteen kanssa ei tule todennäköisesti mitään. Rinne ei lähde hallitukseen ilman Vasemmistoliittoa, sillä Sdp:ssä pelätään kannatusvuotoa vasemmalle. Vasemmistoliitto taas ei sovi meidän kanssamme mihinkään, kuten eivät Vihreät ja Rkp:kään.

Vasemmiston ja Kokoomuksen hallitus on Suomen tuho, mutta meidän perussuomalaisten ei tule mennä sellaiseen hallitukseen, jossa tuloksena olisi meidän oma tuhomme ja sen lisäksi myös Suomen tuho.

Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka uhraavat periaatteensa uransa vuoksi, ja meitä, jotka uhraamme uramme periaatteidemme vuoksi.

Antaa muiden puolueiden kantaa nyt vastuu kaikista ongelmista, joita ne ovat maallemme vuosien saatossa aiheuttaneet. Vain pari lyhyttä esimerkkiä. Sote-kortti on Musta Pekka, joka putoaa uuden hallituksen käsiin. Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioita on purettu jo niin paljon, että perääntymistä ei ole. Kun kaikki muut puolueet haluavat yhteiskuntakritiikkiä edustavan ”vihapuheen” sisällyttämistä rikoslakiin, meillä perussuomalaisilla ei voi olla mitään yhteistä niiden kanssa.

Siksi näen ainoana järkevänä vaihtoehtona vetäytymisen vapaaehtoisesti oppositioon, jolloin meitä ei voida ajaa sinne. Hallitusneuvotteluja kannattaa käydä vain sen verran, että kansalaisille ja muille puolueille käy selväksi, mitä edustamme ja kuinka vaikeaa muiden puolueiden on päästä mihinkään sopimukseen ilman meitä, jotka hierrämme kivenä muiden puolueiden kengissä.

Minulle on sitä paitsi käynyt selväksi, että hallituspohjasta on juoniteltu ja sovittu muiden puolueiden kesken jo viime syksynä siltä varalta, että Perussuomalaiset nousevat kärkisijoille. Reilua?

Menneen maailman poliitikot taistelevat silloin, kun he ovat voitolla, ja neuvottelevat vain pakon edessä. Me taas taistelemme silloin, kun olemme tappiolla, ja neuvottelemme reilusti ollessamme voitolla.

Lopuksi vielä vaalitulosta koskeva filosofointi. Sokrates halveksui demokratiaa, jonka uhriksi hän joutui (ja osin itse asettui) osoittaakseen, että kansanvalta voi toimia vastoin omia periaatteitaan. Lisäksi hän piti erään oppilaansa suurimpana riskinä sitä, että hänestä tulee ”kansan rakastaja”, eli kerjäläinen muiden oville. Sitä en halua itse olla.

Demokratia, varsinkin sosiaalidemokratia, on hyvä hallintomalli vain, jos kansalaiset tietävät, mikä on heidän oman etunsa mukaista ja mikä on heille parhaaksi. Mutta kun eivät tiedä, ja sen voi lukea myös vaalituloksesta.

Omasta asemastani sen verran, että en piittaa, vaikka akateemiset tai jotkut muut viiteryhmäni viskaisivat minut susille, sillä olen mieluummin yksin oikeassa kuin muiden kanssa väärässä. 

Kaikki sitä paitsi tietävät, että myös demokratia on pelkkä surkea feikki. Vaihtoehtona kohtalokkaalle suoralle demokratialle ei edustuksellinen demokratia tarjoa edes valistunutta harvainvaltaa vaan despoottien oligargiaa.

Demokratia ei vallitse siksi, että se olisi hyvä hallintomalli, vaan koska se on vähiten huono. Totean nyt saman kuin toisessa väitöskirjassani (s. 171), jossa ratkaisin hyvän yhteiskunnan ongelman. Hyvä yhteiskunta on epätodennäköinen, sillä mikään yhteinen ei ole perimmältään kovin hyvää.

 

Aurinkoista kevättä ja hyvää pääsiäisen aikaa,

Jukka

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Olisit tervetullut lisä Helsingin kaupunginvaltuustoon jossa vihreä pakkovalta tuhoaa Helsingin liikenneinfraa, keskuspuistoa ja Malmin historiallista lentokenttää Kokoomuksen ja SDP:n tuella. Ja uudet eduskuntavaalit ovat taas pian, jo neljän vuoden päästä.
Olen samaa mieltä, Perussuomalaisten kannattaisi jäädä ehdottomasti oppositioon koska millään tämän vaalituloksen tuomalla hallituskokoonpanolla asiat eivät muutu. Toisaalta voisimme saada pian uudet vaalit jos PS lähtisi hallitukseen ja vaatisi noudattamaan yhteisesti sovittua hallitusohjelmaa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kuulun siihen äänestäjäryhmään, jolle olisi ollut ja on vielä tulevaisuudessakin tärkeää saada päättäjien joukkoon urheilijoiden ja julkkisten sijaan yhteiskunnallisesti sitoutuneita älykköjä, joille oma suu ei ole se läheisin ja jos suutaan käyttää, niin sieltä ei tule möläytyksiä tahi sammakoita.

On sinänsä ikävää, että Halla-aho putsasi pajatson Helsingissä. Vähemmälläkin olisi päässyt läpi ja ääniä olisi riittänyt muillekin.

Halla-aho toimii kuitenkin erinomaisena perussuomalaisen maalais- ja akateemisen järjen airueena, vaikka olisi sinne suonut muidenkin tohtoritasoisten päätyvän.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

"Minulle on sitä paitsi käynyt selväksi, että hallituspohjasta on juoniteltu ja sovittu muiden puolueiden kesken jo viime syksynä siltä varalta, että Perussuomalaiset nousevat kärkisijoille. Reilua?"

Tämä pisti silmään, koska jälleen kerran Antti Rinne oli niin typerä, että meni tämän möläyttämään medioille ja vihjaili, että hallitus voisi syntyä nopeasti ja toisaalta tietysti eivät voisi taas kerran enempää demokratiaa halveksia jos / kun kaikki vaalidepatti olisi täten ollut puhdasta sirkusta.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Kansalaiset "varmasti arvostavat" sen että kauppoja hallituspohjasta on tehty ennen vaaleja ilman kertomatta niistä kansalaisille. Luotto poliittisiin päättäjiin ehdottomasti vankistuu....

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kyllä tuo siltä alkaa näyttää, että hyvissä ajoin ennen marssia on kaikkien pohjallisten kanssa neuvoteltu.
Yllätysmomenttia toi ainoastaan se, että siniset pohjalliset katosivat kokonaan ja apilapohjallisia olikin odotettua vähemmän. Toivotaan silti, että pohjallisia löytyy tarvittava määrä eikä tule rakkoja jalkoihin. Kukapa haluaisi hiertävissä kumisaappaissa matkaa tehdä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Muistellaanpa, miten Jussi Halla-aho aikanaan nousi julkisuuteen ja politiikkaan. Ei millään palopuheilla eikä huomion hakemisella linssiluteena suuna päänä, eikä tekemällä yhteistyötä minkään "luottotoimittajien" kanssa, vaan kirjoittelemalla kaikessa rauhassa Scripta -blogejaan, jotka erottuivat virkistävästi valtamedian kuorosta, osoittamalla Keisarin uudet vaatteet ja kollektiivisen tekopyhyyden. Toki siihen aikaa meni, mutta hän päätyi tekemään äsken Suomen ennätyksen henkilökohtaisessa äänisaaliissa.

Ajatusten voima on se, joka politiikassa kantaa. Ei lavakarismastakaan haittaa ole, mutta yksin sen varassa tulee joka eduskuntaan aivan liian monia turhia edustajia.

Sakarilla on edelleen mahdollisuus päästä pintaa syvemmälle ja osoittaa lukijoille asioita, joita nämä eivät kenties muuten huomaisi. Jos ajatukset elävät, ne vaikuttavat olipa niiden esittäjä eduskunnassa tai ei.

Seppo Virkkula

Näkisin mielellään, että asettuisit vielä ehdolle. Aika suuri osa joutuu yrittämään useampaan kertaan, ennen kuin onnistuu tulemaan valituksi. Toki ahkera nettikirjoittelu ja nettivideot auttavat saamaan lisää näkyvyyttä entistä laajemmasta ihmisjoukosta, vaikka kyllähän moni jo nyt on tätä materiaaliasi nähnyt ja osaltaan sen vuoksi sinua äänestänytkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut