Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Miksi vaalikoneisiin ei kannata luottaa? – Vältä kysymysten ja tulosten miinat

Useimmat tiedotusvälineet ovat saaneet vaalikoneensa julkaistua. Vaalikoneet ovat kuitenkin vaarallisia sekä ehdokkaille että äänestäjille. Pahimmassa tapauksessa niillä johdetaan molempia harhaan, ja monet ovat asian huomanneet.

En puhu tässä nyt laskukaavoista, joiden mukaisesti koneet antavat ehdokassuosituksia. Niissäkin on kritisoimista, kuten Helsingin Sanomien tapa muokata algoritmejään osoittaa. Lehti laati koneensa sellaiseksi, että se painottaa ensisijaisesti puoluetta ja vasta puolueen kautta ehdokasta.

Lehden alkuperäinen algoritmi oli puoluetta painottaessaan epärehellinen. Sen oikeutusta ei voi johdella väitteestä, että Suomessa on käytössä listavaali, jossa ääni menee myös puolueelle. Asiahan on niin, että puolueen saama tulos riippuu olennaisesti siitä, keitä henkilöitä äänestäjät äänestävät, ja siksi henkilökohtaisen painotuksen tulisi ratkaista. 

Sekä perussuomalaiset että vihreät saivat Helsingin Sanomien koneesta kummallisia suosituksia, kunnes lehti muutti algoritmiaan. Lehti saattoi yrittää vaalivaikuttaa tiettyjen puolueiden hyväksi. 

Mutta vaalikoneiden ongelma on myös sisällöllinen. Vaalikoneissa asetetaan johdattelevia kysymyksiä tai väitteitä, joita leimaa jokin vahva ennakko-olettamus. Lisäksi vaalikoneissa hyödynnetään epätäydellisen tiedon harhaa. Otetaanpa esimerkki kummastakin.

 

Esimerkki 1 (johdattelu)

Helsingin Sanomien vaalikoneessa esitettiin väittämä (3): ”Suomen sosiaaliturvassa olisi syytä siirtyä kansalaispalkan eli vastikkeettoman sosiaaliturvan suuntaan.

Väite sisältää ennakko-oletuksen, että perusturvan kehittämisessä ylipäänsä suunniteltaisiin siirtymistä kansalaispalkkaan, jota maksettaisiin kaikille. Näinhän ei ole. On puhuttu enintään perustulosta, jolla tarkoitetaan sosiaalietuuksien tilkkutäkin korvaavaa järjestelmää. Sen kautta ei jaettaisi mitään entistä enempää, vaan kohde ja myöntöperusteet vaihtuisivat. On myös puhuttu yleistulosta, jolla viitataan samaan asiaan, mutta ei esimerkiksi mihinkään Soinivaaran mallin mukaiseen kansalaispalkkaan.

Edelleen: perustulo ei välttämättä olisi vastikkeeton, kuten väittämässä esitetään. Kaikessa sosiaalisessa vaihdossahan syntyy aina näkymätön jäännöstekijä, joka on sosiaalinen velka yhteiskunnalle. Olennaista onkin se, kuinka tuo tasehäiriö kuitataan.

Ainoa oikea vastaus on olla eri mieltä itse väittämästä. Vastasinkin, että ns. perustulo ei välttämättä merkitse vastikkeettomuutta. Vapauttaessaan kannusteloukuista perustulo mahdollistaisi arvotuotantoon osallistumisen osa-aikatyön lisäksi myös muun toiminnan tai opiskelun muodossa. Siten perustulo voisi tuottaa vastiketta!

Näin kävisi etenkin, jos perustulo vastikkeellistettaisiin. Sitä paitsi Suomessa on jo nyt käytössä eräänlainen perustulo, joka koostuu työttömyysetuuksista, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Juuri nykyjärjestelmä on vastikkeeton, sillä se vaatii ihmistä olemaan toimeton ja rankaisee (eli polttaa työttömyysetuudet) toimintaan osallistumisesta.

Keskeinen kysymys olisi, pitäisikö Suomeen luoda perusturvajärjestelmä, joka vapauttaisi ihmiset kannusteloukuista ja rohkaisisi yritteliäisyyteen. Tähän vastaukseni olisi ”kyllä”.

Kuten huomaatte, kysymyksillä toimitukset voivat ohjailla kansalaisten ja äänestäjien mielipiteiden kohtaamista. Vastoin kuin Helsingin Sanomien Esa Mäkinen väitti vaalikoneensa julkaistessaan, koneet voivat siis johtaa äänestäjiä harhaan.

Siinä yhteydessä Mäkinen totesi: ”HS:n vaalikone suosittelee ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ehdokasta. Tämä johtuu siitä, että suomalaisessa vaalijärjestelmässä ääni menee ensisijaisesti puolueelle.” Hän myös jatkoi: ”Viime syksynä julkaisimme useasti HS.fi:ssä ehdolla olevia kysymyksiä ja pyysimme lukijoilta kommentteja. Palautteen ja testivastausten perusteella teimme uusia kysymyksiä ja karsimme huonoja.”

Tosiasiassa sondeeraus, eli kysymysten muokkaus tunnustelun perusteella, ei kuulu tutkimukselliseen toimintaan. Kyseessä lienee manipulaatio jonkin puolueen hyväksi.

 

Esimerkki 2 (epätäydellisen tiedon harha)

Toisena esimerkkinä olkoon MTV3:n vaalikoneen väittämä numero 17: ”Turvapaikan hakemisen pitää tapahtua EU:n rajojen ulkopuolella sijaitsevissa keskuksissa.

Ajatus voi miellyttää monia maahanmuuttokriitikoita, sillä se luo mielikuvan, että ”hei, näin päästään eroon turvapaikanhakijoiden tulovirrasta, joten kannattaa olla samaa mieltä!”

Oikeasti kannattaisi olla eri mieltä, kuten olenkin, sillä ajatuksessa on koira haudattuna. Perusteluni on seuraava.

Ehdotus ei sulkisi ovia pakolaisuudelta vaan siirtäisi pakolaisuuden perusteet harkittaviksi EU:n ulkopuolella sekä antaisi ratkaisuvallan lähtömaiden tai YK:n käsiin.

Turvapaikanhakijahan pakolaisesta tulee maasta paettuaan (pois lukien pakolaisstatuksen saaneet). Jos turvapaikkaa voisi hakea lähtömaassa, hakeminen tapahtuisi lähtömaan suostumuksella ja siis suojeluksessa.

Tällaista ”lähtöselvitystä” ei pidä ”paettaviin” maihin perustaa. Mikäli vielä pakolaiskiintiötä laajennettaisiin ja voiteluaineeksi otettaisiin Kai Mykkäsen (kok.) varta vasten allekirjoittama GCM-asiakirja, olisimme pulassa.

Ilmasillasta tulisi todellakin ”sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä”, kun YK:n viranomainen löisi turvapaikkahakemukseen pakolaisleiman, ja kyyti Euroopaan alkaisi valtioiden voimatta enää vastustaa, toisin sanoen käännyttää, palauttaa tai karkottaa.

Turvapaikanhakijaksi rekisteröitymisen pitää edelleenkin tapahtua ensimmäisessä turvallisessa maassa. Jokaisella suvereenilla valtiolla on ja tulee jatkossakin olla oikeus päättää itsenäisesti rajavalvonnastaan, väestöpolitiikastaan ja oleskelulupien sekä kansalaisuuksien myöntämisestä tai kieltämisestä. Kannatan kyllä ”tuloselvityksen” perustamista palautettavien alkujuurille, ja käsittelin aihetta tarkemmin täällä.

Näitä tapahtumaketjuja ja dominovaikutuksia kysymykseen vastaavat ehdokkaat ja äänestäjät eivät välttämättä tunne, joten väittämä on petollinen, ja vaalikoneesta tulee helposti harhaanjohtavia ehdokassuosituksia. Kyseessä on siis epätäydellisen tiedon harha, joka voi toki leimata myös kysymyksen laatijoita itseään.

 

Johtopäätökset

Mitä merkitystä näillä vaalikoneita koskevilla huomioilla sitten on?

Vaalikoneet johtavat äänestäjiä harhaan, sillä kysymykset ovat usein kompia, ja niihin sisältyy miinoja. Ne sisältävät presuppositioita, jotka tuputtavat jotakin tiettyä ajattelumallia, vaikka olisi muitakin tapoja ajatella ja toimia. Kysymysten laatijoiden pitäisi taustoittaa lyhyesti, mitä mikäkin vastaus tosiasiassa merkitsee, jotta epätäydellisen tiedon harhalta vältyttäisiin. Näin tehdään tieteellisissä survey-kyselyissä.

Lisäksi äänestäjät vastaavat kysymyksiin usein tuntemustensa perusteella, jolloin koneet kohtauttavat äänestäjien kanssa vain ne ehdokkaat, jotka ovat myös vastanneet pelkkien fiilisten perusteella! Valikoimalla ”arvokysymyksiksi” asenteita kuumentavia väittämiä vaalikoneet seulovat ehdokkaita tiedotusvälineiden pillin mukaan.

Vaalikoneiden kysymykset ja väittämät ovat usein irrallisia, esitteleviä ja pinnallisia eivätkä edusta mitään kokonaista maailmankatsomusta tai arvoperustaa varsinkaan, kun niin sanotut arvokysymykset liittyvät arvostuksiin eivätkä arvoihin.

Tästä seuraa, että äänestäjien ei kannata uskoa vaalikoneiden antamia tuloksia vaan luottaa itseensä ja äänestää niitä ehdokkaita, jotka oikeasti tietävät ja tuntevat asiansa ajajiksi. Erityisesti perussuomalaisen puolueen kannattajien keskuudessa on tärkeää pysyä tarkkana, sillä valtamedia manipuloi ja sondeeraa asioita lähes jokaisessa asiakysymyksessä.

Tämä on osa politiikan niin sanottua medioitumista, eli tiedotusvälineiden pyrkimystä käyttää poliittista valtaa. Valikoivan journalismin lisäksi median syömähammas puree myös ehdokkaiden ja äänestäjien kohtaamiseen ”algoritmiksi” sanotun mekanismin kautta.

Olen itse täyttänyt Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Alma Median, Yleisradion, MTV3:n, Helsingin Uutisten, Maaseudun Tulevaisuuden ja muutamien järjestöjen, kuten Omaishoitajaliiton, Ekomodernistien, Luovien alojen ja Nuorisoallianssin vaalikoneet. Ylivoimaisesti asiallisimmaksi osoittautui Päivän Byrokraatin vaalikone ja sen sata kysymystä.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Matti Simonaho

8/10 Suomalaisesta tarkastelee reaali- ja käsitteellistieteelliseltä perustalta mitä on tehty kuluneen kauden aikana Suomalaisen elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämiseksi, mitä on jäänyt tekemättä sekä myös sellaista mikä on Suomalaisen elinympäristön ja yhteiskunnan tuhoamista - asioita jotka kokonaan tai osittain estää Suomalaisten "oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus", asioita jotka kokonaan tai osittain loukkaa Suomalaisen ihmisarvoa ja yksilön vapautta ja oikeuksia. Edellisistä asioista rakentuu jokaisen Kansanedustajan ja Kansanosanedustajan CV, eikä siitä mitä ennen vaaleja luvataan.

Hyvä johtaja ei vaadi Kansaa kantamaan häntä harteillaan, vaan hyvä johtaja kantaa Kansaa harteillaan. Hyvä johtaja ei kiertele niemen notkoja ja saarelmia sanoen; "Äänestäkää minua (jostain syystä)", vaan sanoo; "Kertokaa minulle ja minä olen teidän äänenne". Hyvä johtaja ei myöskään kiertele niemen notkoja ja saarelmia sanoen;"Tehkää niin kuin minä käsken", vaan sanooo; "Käskekää niin minä teen."

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Paljosta olen samaa mieltä, Matti.

Jo Platon sanoi teoksissaan, ettei kunnon poliitikon pidä kerjätä äänestäjien ovilla, mikä tuo minulle mieleen nykyajasta tutun "maksullisen arvovalintavaikuttamisen".

Siitä korruption ja lobbauksen tutkija Anders Blom julkaisi viime vuoden lopulla väitöskirjan. On kuulemma niin, että poliittinen valta koetetaan nykyisin ostaa vaaleissa mainosrahoituksella ja sitouttamisella.

Vaalilupauksia olenkin käsitellyt jo aiemmin, kun olen sanonut, että se joka eniten lupaa, myös eniten pettää.

Sen, joka jotakin edustajilta toivoo, pitäisi myös itse pystyä kertomaan, mistä rahat toiveiden toteuttamiseen otetaan, kun poliitikot eivät ole taikureita. Tämän tunnustaminen on rehellisyyttä.

Hieman eri mieltä olen siitä, että poliitikon täytyisi olla intressiryhmien agentti ja toteuttaa käskyjä. Vaaleissa puolueet ja poliitikot ilmaisevat linjansa, ja äänestäjät ryhmittyvät heidän taakseen. Sen jälkeen tuota ohjelmaa toteutetaan.

Hyvästä ehdokkaasta muistuu mieleeni Urpo Leppänen, joka kierteli vaalipiiriään ja tervehti ihmisiä sanoen olevansa ehdokkaana sekä tarvitsevansa kansalaisten äänet voidakseen ajaa yhteisiä asioita.

Muuta viisautta minulla ei ole tähän.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Vaalikoneista kannattaa katsoa ehdokkaiden kannat ja heidän esittämänsä perustelut. Eikä oikeastaan sitten mitään muuta.

Matti Simonaho

Omalla erikoisella tavallaan, jokainen kausi on "vaalikone". Se on äänestäjille näyttö siitä että mitä politikko on tehnyt Suomalaisen elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämiseksi, tai onko hän tehnyt jotain mikä on tuhonnut tai tuhoaa Suomalaista elinympäristöä ja yhteiskuntaa.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Lähtökohta asian minkä tahansa arvioinnissa on aina Neutraali. Kun hyväksyttävä reaali- ja käsitteellistieteellinen peruste on esittää (sanat ja näyttö siitä että mitä on sanottu on totta), henkilön saa asettaa eri asemaan: ylentää tai alentaa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Jaakko,

perustelujen lukeminen on tosiaan tärkeää. Niiden kirjoittamiseen uhrasinkin vaalikoneiden täyttömaratonilla paljon aikaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Pahin vika vaalikoneissa on se, että kaikki kysymykset/vastaukset ovat samanarvoisia. Kuitenkin kysymysten kattamilla asioilla on kovin erilainen merkitys äänestäjien (ainakin minun) kannalta(ni). Jotkut kysymykset ovat lähes samantekeviä, mutta muutama on todella ratkaiseva.

Olenkin todennut vuosi vuoden jälkeen vaalikoneiden tulosten täydellisen yhteensopimattomuuuden omien preferenssieni. Kone on tarjonnut useita puolueita ja ehdokkaita, joita en missään tapauksessa äänestä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kannattaa katsoa ehdokkaiden vastaukset, tehdä itse omat johtopäätöksensä ja jättää koneen tulkinnat omaan arvoonsa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin on tehtävä. Kone kutistuu pelkäksi ehdokkaiden vastausluetteloksi.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Itse asiassa näkemys, että kone tietäisi jotakin ihmisen omaa arviontikykyä paremmin, on hieman outo.

Ettei vain koneiden runsaassa tarjoamisessa olisi kyse median pyrkimyksessä vaikuttaa?

Tähän viittaa sekin, että eri intressiryhmät ovat perustaneet ahkerasti omia vaalikoneitaan, joiden painotukset ovat täysin tarkoitushakuisia, kun taas mediassa tarkoitusperät yritetään vielä piilottaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Koneromantiikkaa - ja tietenkin omien intressien ajamista. Medialla, joka tarjoaa vaalikoneita kyse on kaupallisista intresseistä.

Matti Simonaho

Suomi elää poliittista murroskautta, jossa vaanhat "Berliinin muurit" eri Kansan osien välillä kaikkine vastakkainasetteluineen murenevat. Varsinkin nuorten keskuudessa, edustaja joka ei huomioi koko Kansaa lausunnoissaan ja tekemisissään, nähdään Kansan OSAN edustajana eikä Kansan edustajana.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Matti,

Tuossa erään päivän radio-ohjelmassa Radio Vapaassa Helsingissä painotin juuri sitä, että nyt täytyisi poliitikkojen ajaa koko kansan yhteistä etua eikä antautua sellaiseen eturyhmien väliseen kiistelyyn ja kissanhännänvetoon, joka syrjäyttää kansallisen edun.

Olisi taas aika katsella nimenomaan tuon kansallisen kokonaisedun perään.

Matti Simonaho

Yksi suurimmista ongelmista nykyään on että tiedot siitä "kuinka Kansamme voi" ei tietoyhteiskunnassa jostain syystä kulje.

Sille on ihan sama kuinka korkealle koulutettuja Hallituksessa olevat henkilöt ovat ja kuinka korkealle koulutettuja heidän avustajansa ovat, tai mitä puoluetta ovat, kun tiedot alemmalta tasolta puuttuvat kokonaan tai ovat puutteelliset - tai jopa väärät.

Kun johtopäätöksiä ja päätöksiä tehdään puutteellisten, puuttuvien ja/tai väärien tietojen perusteella, siitä ei hyvää seuraa - ja Kansa syyttää siitä Hallitusta.

Verotuloja voi nostaa poistamalla elinympäristöstä ja yhteiskunnasta kaiken sellaisen missä verovaroja todistettavasti käytetään väärin.

Matti Simonaho

Mediaa pidetään "horo skooppina" jonka vaikutusvalta m m politiikassa on vähenevään päin. Sen sijaan äänestäjät katsovat sitä mitä on tehty ja mitä on jäänyt tekemättä koskien elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämistä kuluneena kautena. Voi esimerkiksi käydä niin että miljoona köyhyysrajalla tai sen alapuolella elävää nuorta - joiden puolesta ei kuluneena kautena ole tehty yhtään mitään - ratkaisevat vaalit.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut