Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Hävittäjähankkeen ensimmäinen ilmapudotus: Tähtäimessä väärä tieto

Hornet-hävittäjien korvaamishanke on edennyt pitkälle, ja eduskunnan on tarkoitus tehdä asiasta päätös vuonna 2021. Prosessin tietopyyntövaihe ja ensimmäinen tarjousvaihe ovat ohi, kun tarjousten määräaika umpeutui 31.1.2019.

Hävittäjien korvaamisesta liikkuu kuitenkin ilmatilassamme paljon epämääräistä ja väärää tietoa, joista esimerkkejä täällä ja täällä. On ehdotettu, että prosessi peruttaisiin ja käytössä olevien koneiden elinkaarta jatkettaisiin kymmenellä vuodella.

Ajatus saattaa näyttää houkuttelevalta poliitikkojen näkökulmasta, niin kuin säästötoimilta vaikuttavat keinot yleensäkin. Ehdotuksissa voi houkuttaa myös mahdollisuus viivyttää hankintaa teknisen murroskauden yli, sillä koneiden häiveominaisuudet ovat vasta kehitteillä. Tuotannon laajetessa myös ainoan tutkassa näkymättömän koneen hinta voi halventua.

On myös mahdollista, että häiveominaisuuksien etulyöntiasema pystytään murtamaan tunnistamalla koneet infrapunajäljittimillä suihkuvirtauksista. Näin sijoitus häivekoneeseen voi osoittautua hukkainvestoinniksi.

Koneiden välisen evaluaation suorittaminen on joka tapauksessa asiantuntijatehtävä. Poliitikot voivat arvioida hankkeen ajoitusta, rahoituksen määrää ja vaihtoehtoja. On kuitenkin selvää, että HX-korvaushanketta ei voida eikä pidä lykätä.

 

Miksi koneet on korvattava?

Puolustusministeriön ”Esiselvityksessä Hornet-kaluston korvaamisesta” (2015) todettiin, että käytössä olevan kaluston suhteellinen suorituskyky heikkenee. Varaosien saanti vaikeutuu tuotannon lopettamisen myötä. Elektroninen päivittäminen kallistuu ja jää entistä harvempien kontolle eikä onnistu uusimpien ohjusaseiden käyttönottamiseksi koneissa.

Nykyisen konekannan tekohengittäminen Yhdysvalloista, Sveitsistä, Kanadasta tai Australista ”purettavilla osilla” olisi vaikeaa. Sveitsi joutuu itse jatkamaan koneidensa käyttöä, kun kansa hylkäsi hankintaesityksen kansanäänestyksessä. Kanada puolestaan elvyttää vanhaa konekantaansa kaupallisen kiistan takia, joka sillä on Yhdysvaltain kanssa.

Elinkaaren jatkamisesta tulisi niin sanottua ”kallista säästämistä”, ja koneiden korvaaminen olisi edessä lopulta kuitenkin.

HX-korvaushankkeen perusaksioomista poiketen on esitetty, että Suomessa ei lainkaan tarvittaisi nykyisenkaltaista ilma-asetta ja että ilmatorjunta riittäisi. Maasta tapahtuva ilmatorjunta on kyllä kustannustehokasta mutta ei korvaa hävittäjäkalustoa. Kaupunkilegenda maajoukkojen varustamisesta ”olalta laukaistavilla ilmatorjuntaohjuksilla” ei vastaa kysymykseen, millä tavoin suoritettaisiin rajavalvontaa ja kuinka estettäisiin vieraan vallan asevoimia toimimasta ilmatilassamme.

Määritelmällisesti katsoen maasta tapahtuva ilmatorjunta on aivan eri asia kuin ilmatilanhallinta tai ilmaherruuden ylläpito. Jos ilmapuolustus jätettäisiin pelkän ilmatorjunnan varaan, vihollinen olisi jo päässyt ilmatilaamme. Hävittäjäkoneilla mahdollistetaan puolustuksellinen vastailmatoiminta, eli vihollisen pitäminen poissa, ja hyökkäyksellinen vastailmatoiminta, jolla viitataan toimintaan vastustajan kohteiden lähellä.

Koneiden suorituskyky olisi siis korvattava täysimääräisenä. Juuri tästä asiasta on selvityksen pohjalta yksimielisyys. Hävittäjien tarpeellisuudesta saatiin näyttöä esimerkiksi vuoden 2014 rajaloukkausten yhteydessä, jolloin osoittautui, kuinka väärässä kauppaa arvostelleet tahot olivat, esimerkiksi Heikki Hiilamo (vihr.) teoksessaan Aavelasku (1994). Kirjoitin aiheesta täällä.

 

Hankintamääristä kohiseminen on turhaa

Julkisuudessa on puhuttu paljon koneiden lukumäärästä. On kiinnitytty hankintamäärään ja pidetty sitä suoraan verrannollisena kaupan arvoon. On vaadittu koneiden vähentämistä säästötoimena. Tosiasiassa pienempi määrä voi olla kalliimpikin kuin suuri määrä, ja suuri määrä ei välttämättä ole tehokkaampi kuin pieni määrä.

Vertailua vaikeuttaa se, että koneet ja niiden järjestelmät ovat hyvin erilaisia ja vertailukelvottomia niin, että evaluaatiota on sanottu vaikeammaksi kuin edellisellä kerralla, jolloin hankinnasta päätettiin vuonna 1992.

Julkisuudessa on myös virheellisesti tai väärinkäsitysten tuloksena esitetty, että puolueemme Perussuomalaiset olisi esittänyt hankittavaksi vähemmän kuin 64 konetta. Tämä ”tieto” on päätynyt muun muassa Wikipediaan. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kiistänyt ja kumonnut kyseisen väitteen.

Kysymys on alun alkaen suorituskyvyn korvaamisesta täysimääräisenä, ja se voi olla mahdollista pienemmällä tai suuremmallakin konemäärällä. Määriin kiinnittyminen on harhaanjohtavaa, sillä ilmapuolustus on kompleksinen järjestelmä, jossa on kyse myös maa- ja merivoimien yhteistoiminnasta, tietojen vaihdosta, maalinosoittamisesta ja koneiden sensorointitoiminnoista ja vihollisen johtamisjärjestelmien häirintätoiminnoista osana toiminnan kokonaisuutta.

Totta on se, että tarjouspyyntö on jätetty 64 koneesta. Tämä johtunee siitä, että jostain määrästä pyyntö on jätettävä, kun ei voi olla tarjousta ilman määrää.

Tekninen evaluaatio on käynnissä, tarjouksiin pyydetään täsmennykset (tinkimisvaihe) ja konetta testataan Suomessa lähiaikoina. On mahdollista, että määriin tehdään arvioinnin ja tarjousten pohjalta muutoksia. Joka tapauksessa Puolustusvoimien tarkoitus on esittää hallitukselle yhtä konetyyppiä, koulutuspakettia ja laitteistoa. Hallituksella on poliittinen mahdollisuus ja oikeus päätyä toiseenkin valintaan ja esitykseen eduskunnalle, ja päätöksen hankinnasta tekee eduskunta.

On harhaanjohtavaa luoda asiasta sellaista kuvaa, että Perussuomalaiset olisi puolueena jotenkin maanpuolustusvastainen tai laittamassa kapuloita kalliin mutta välttämättömän hankinnan rattaisiin. 

Perussuomalaiset asennoituvat maanpuolustukseen myönteisesti, ja puhuin aiheesta viime torstaina Radio Vapaan Suomen ohjelmassa, jossa aiheena oli turvallisuuspolitiikka. Käsittelin samassa yhteydessä myös Nato-kysymystä, ja ohjelman voi katsella ja kuunnella täältä (hävittäjähankinnoista noin alkaen kohdasta 59:00).

 

Politiikka mukana sekä kauppapolitiikassa että puolustuspolitiikassa

Virallisten kannanottojen mukaan HX-hankkeessa ei ole ennakkosuosikkeja, mutta joitakin vihjeitä hankintasuunnasta antaa se, että nykyisiin Hornet-koneisiin ostettiin pitkien neuvottelujen tuloksena Yhdysvaltalaisia JASSM-risteilyohjuksia, joita ei ainakaan toistaiseksi saada kiinnitetyiksi muihin kuin Yhdysvalloissa valmistettuihin koneisiin.

On tietenkin mahdollista, että kyseisten ristelyohjusten elinkaari päättyy jo ennen uusien koneiden käyttöönottoa. Kaupan arvo oli noin 185 miljoonaa, jolla saatiin hankituksi 70 ohjusta. Koska hankintahinta oli itse konekauppaan verrattuna vaatimaton, tämä aiempi asehankinta ei välttämättä determinoi sitä, mistä koneet hankitaan.

Joka tapauksessa asehankintasopimus on aina eräänlainen liittolaissopimus, joka luo vähintään moraalisen velvoitteen tukitoimiin myös konfliktin aikana. Siksi on viisasta arvioida myös hankinnan ilmansuuntaa oikein, eikä aseita koskaan kannata ostaa taholta, jonka kanssa on vaara päätyä konfliktiin.

Myös kauppapolitiikka näyttelee asiassa suurta roolia. Monella maalla olisi intressi saada tekninen projektinsa rahoitetuksi myymällä hanke mahdollisimman moneen maahan. Ostajalla puolestaan on intressi vastakauppoihin, joista eduskunta tulee varmasti keskustelemaan paljon.

Tilanne on kuitenkin muuttunut olennaisesti viime hankinnasta. Puolustusvoimien ulkomailta tekemissä suurissa materiaalihankinnoissa edellytettiin eduskunnan vaatimuksesta vastakauppoja, ennen kuin eduskunta päätyi rajoittamaan omaa valtaansa julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetulla lailla (1531/2011). Se jouduttiin säätämään EU:n puolustus- ja hankintadirektiivin (2009/81/EY) perusteella.

Suomella ei ole enää myöskään teollisen yhteistyön velvoitetta. Vaikka Suomella on nyt direktiivin mukainen velvoite kilpailuttaa puolustus- ja turvallisuushankintansa, on maallamme EU:sta säädetyn sopimuksen 346 artiklan perusteella oikeus poiketa direktiivin määryksistä ja toteuttaa valtion turvallisuuden kannalta keskeiset hankintansa niin sanotusti kansallisin menettelyin. Tällaisissa yhteyksissä teollisen yhteistyön mahdollisuus on olemassa, ja velvoite voidaan antaa.

Konetyypin hankintaan vaikuttavat olennaisesti myös muut poliittiset tekijät, kuten kysymys siitä, kuuluuko Suomi tulevaisuudessa Natoon vai ei, ja mikä on suhteemme naapurimaahamme Ruotsiin. Koneiden rooli kansallisen puolustuksen kartoilla on nimittäin erilainen kuin se olisi osana Naton strategiaa tai esimerkiksi Ruotsin kanssa hiottavaa strategiaa. Koneiden valinta ei siis säästä myöskään poliitikkoja ulko- ja turvallisuuspoliittiselta pohdinnalta ja työltä.

Ilmavoiminen entinen koelentäjä Jyrki Laukkanen on arvioinut, että Suomi ei tarvitsisi F-35-häivekonetta, joka on tarkoitettu ensilinjan hyökkäyskoneeksi ja jolla on tarkoitus lentää vihollisen ilmatilassa tulematta havaituksi. Hänen mielestään Suomelle sopisivat parhaiten Saab JAS Gripen, Eurofighter Typhoon tai Boeing Super Hornet. 

Valvontatehtävissä, joissa ei ole ensisijaisesti tarkoitus hyökätä minnekään, voi puolestaan olla hyväksikin, että läsnäolo näkyy ja kuuluu – ellei sitten ajatella, että näkymätön kone on ”aina paikalla”.

Jos F-35-koneet saataisiin Norjan maksamaan kappalehintaan, 64 koneen hankintahinnaksi tulisi noin 9 miljardia, ja hankinta sopisi budjetin raamiin. Norja on toisaalta osallistunut hankkeeseen alusta asti maksaen sen kehittelykustannuksia. Koneiden käyttökulut venyvätkin sitten Gripenin noin 7000 euron hintaisesta lentotunnista aina F-35:n noin 26 000 euron tuntumaan.

Poliittinen kysymys on, onko näihin valtaviin ylläpitokuluihin varaa siltikään, vaikka puolustusbudjettia on tarkoitus kasvattaa nykyisestä noin 3 miljardista 4,5:een vuoteen 2022 mennessä. 

30 vuotta on joka tapauksessa nykyisille koneille kelpo ikä, ja uusien pitäisi olla toimintakykyisiä aina 2050-luvulle asti, joten kyseessä on joko investointi hyväksi koeteltuun tai pitkälle tulevaisuuteen.

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaana tuen Puolustusvoimien hävittäjähankintaa siinä muodossa kuin asiantuntija-arvioinnin perustella katsotaan hyväksi, kunhan suunnitellussa kustannuskehyksessä (7–10 miljardia) pysytään.

Kirjoitin aiemmin asiasta jutussani ”Häivähdys hävittäjähankinnoista”.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Jouko Vanne

Uusien hävittäjien hankinnasta kannattaa kysyä venäläisiltä: "Mitä konetyyppiä ette haluaisi Suomen hankkivan?"

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Minäkin tarkistan aina poliittiselta vastustajalta, mitä mieltä hän on asiasta ja teen päinvastoin, niin osun todennäköisesti oikeaan. =)

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kriisitilanteen uhatessa oman ilmatilan puolustaminen voi olla ratkaiseva tekijä torjuttaessa mahdollista vihollista. Pitämällä käytössä nyt olevat noin 50 Hornet-18 A/F konetta 2030-luvun puoliväliin asti, ehditään saada 72 kpl Jas Gripen 39 E/F käyttöön, tilanne muuttuu. Suomi tarvitsee kolme toimivaa lennostoa, nykyisten kahden Karjalan lennoston ja Lapin lennoston tilalle. Lennostoissa tulisi olla 24 konetta käyttövalmiina. Kriisitilanteen uhatessa lennostot voitaisiin joko lentueina tai laivueittain hajauttaa ympäri Suomea. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005973206.html

Puolustusvoimat puolustaa koko maata. Yhteistyö kyllä toimii maavoimien, merivoimien ja ilmavoimin kesken. Tähän tehtävään sekä maamme haastaviin ja vaativiin olosuhteisiin sopii hyvin Jas-Gripen 39 E/F . Monitoimihävittäjä joka varmasti toimii väliaikaisilta kentiltä käsin. Nousuun ja laskuun riittää 800 metriä tienpätkää. Päämekaanikko ja neljä mekaanikkoa tarkastavat, tankkaavat ja aseistavat koneen noin 15 minuutissa. Meteor-ohjus, ilmasta-ilmaan on tehokas. Jassm-risteilyohjus, ilmasta-maahan täytyy saada ”Jassikoiden” mukaan. Elinkaarikustannuksineen, hinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan Jas Gripen 39 E/F on erittäin kilpailukykykyinen. Lentäjien on saatava lentokokemusta ja harjoittelua vähintäänkin 180 lentotuntia vuodessa. Monitoimihävittäjiä ei hankita halleissa seisomaan joten käyttötunnin hinta on eräs merkittävä seikka muiden ominaisuuksien mukana. Hankkeen hinta-arvio noin 5-6 miljardia euroa.

Venäläistä rulettia ja geopolitiikkaa. ”Eräs opettavainen venäläinen sananlasku kuuluu: ”Kazak berjot što ploha ležit” eli ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000833490.html

Matti Simonaho

"Tähän tehtävään sekä maamme haastaviin ja vaativiin olosuhteisiin sopii hyvin Jas-Gripen 39 E/F . "

JASsi on vanhanaikainen, n k "päivitetty pappatunturi". Ruotsin on tukiostettava JASsia ettei SAAB tee konkurssia. Varaosien saatavuus ei ole taattu. Edellisen kisäksi JASsin historiaan kuuluu kohdemaan päättäjien korruptointi.

"Jotain vikaa ohjauslaitteistossa" : https://www.youtube.com/watch?v=Q7u4cJLN-Xg

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Edellisen kisäksi JASsin historiaan kuuluu kohdemaan päättäjien korruptointi". Lisätään tähän vielä trollien käyttäminen ja muut kyökin kautta tapahtuvan kaupittelun menetelmät. Mutta kuten totesit, perusrakenne on tarjokkaista vanhin, elinkaaren jatkumisesta ei ole mitään takeita, kriisitilanteessa täydennyksen saaminen on kyseenalaista ja lopulta, yksikään maa joka saattaisi joutua käyttämään niitä tositoimissa Venäjän tasoista maata vastaan ei ole niitä ostanut.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #5

Jaakko,

Gripeniä tosiaan markkinoidaan voimakkaasti, mutta niin muitakin. Tämän jutun kirjoittajaa tosin ei ole lobannut kukaan, vaan olen päätynyt näkemyksiini pelkän poliittisen mielenkiinnon ja omatoimisen selvityksen pohjalta.

Totta on, että Gripeniä on myyty Etelä-Afrikkaan ja Thaimaaseen sekä Brasiliaan, joilla ei tosiaan ole läheistä kanssakäymistä Venäjän kanssa.

Mutta kyllä koneita ovat hankkineet myös Unkari, Tshekki ja Slovakia, jotka ovat Venäjän kupeessa.

Puolueeton vuoristovaltio Sveitsi teki aiesopimuksen 22 uuden Gripen E-tyypin hankinnasta, mutta rahoitus kaatui kansanäänestyksessä.

Väitetään myös, että Itävalta olisi ostanut Gripeneitä, ellei maa olisi korruption tuloksena hankkinut Eurofighter Typhooneja. Korruptiosta on koneen valmistaja joutunut maksamaan korvauksia, ja asiaa tutkitaan edelleen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #10

Unkari, Tsekki ja Slovakia ovat vuokranneet muutamia kappaleita, muistaakseni 10 vuodeksi. Tämä viittaa siihen, että kyseessä on väliaikaisratkaisu.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Martti ja Matti,

Gripen on tosiaan monien mielestä hyväksi havaittu ja Suomeen soveltuva kone, mutta varjopuolena on tuo hankintamaan luotettavuus mahdollisen kriisin aikana.

Kauppapoliittisesti hankinta voisi olla hyväkin juttu, mutta puolustuspoliittisesti se merkitsisi, että Ruotsin ja Suomen pitäisi kulkea yhtä jalkaa kaikissa asioissa.

Matti Simonaho

Ruotsin hallituksen, asiantuntijoiden, sotilaallisen johdon, median sekä osittain myös EU:n mukaan; "Venäjä on uhka ja voi hyökätä Suomeen milloin tahansa".

Ruotsi lähetti jo 15000 miestä kattavan "Englebrecht -divisioonan" Suomeen 2015/2016 kaikkine suraamuksineen ja kustannuksineen (2+ miljardia) Suomelle.

Vajaa sata vuotta sitten; "Syytä toista siitä mitä itse teet (tai aiot tehdä)" - Paul Joseph Goebbels, Natsien propagandaministeri.

Lisää : http://www.mielipiteemme.fi/index.pl?sivu=arvioint...

Johtopäätös : JASsin kustannukset ovat niin valtavat ettei niitä voida arvioida.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

J. Sakari Hankamäeltä erittäin tarpeellinen selvennys Perussuomalaisten politiikasta – eikä olisi pahitteeksi kuulla asia selvin sanoin vielä Jussi Halla-aholtakin. Onko puolueella varsinaista turvallisuuspoliittista ohjelmaa?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Hannu,

puolueemme on julkaissut periaateohjelman, vaaliohjelman, koulutuspoliittisen ohjelman, ympäristö- ja energiapoliittisen ohjelman, sosiaalipoliittisen ohjelman ja maahanmuuttopoliittisen ohjelman.

Ne voi ladata täältä:
https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/puol...

Varsinaista turvallisuuspoliittista ohjelmaa puolueella ei ole, mutta ehdokkaan vaaliohjelmani voi lukea verkkokirjastani, jonka 5. luvussa turvallisuudesta:

http://hankamaki.pro/Kuinka%20Suomi%20korjataan.pdf

Halla-ahon lausuman hävittäjähankinnoista voi lukea täältä:

https://www.suomenuutiset.fi/halla-aho-havittajaha...

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Hankamäki: "Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaana tuen Puolustusvoimien hävittäjähankintaa siinä muodossa kuin asiantuntija-arvioinnin perustella katsotaan hyväksi, kunhan suunnitellussa kustannuskehyksessä (7–10 miljardia) pysytään."

Viisas kanta, mutta politiikassa valitettavan harvinainen. Poliitikkojen tehtävä on antaa resurssit eli budjetti. Asiantuntijoiden tehtävä on valita paras tuote.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Näin se menee, Seppo.

Poliitikot eivät tosin ole mikään yksiaineksinen ryhmittymä.

Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, on todennäköistä, että maahamme nousee sellainen hallitus, joka koostuu demareista, Vasemmistoliitosta, RKP:stä ja Vihreistä.

Kepu jää todennäköisesti putoavana puolueena sivuun, ja Kokoomuksesta voi tulla korkeintaan vihervasemmiston apupuolue.

Sellainen hallitus todennäköisesti torppaisi koko hävittäjähankinnan.

Kyseisenlainen hallitus laittaisi myös muilta osin tämän maan asiat sekaisin: velanotto ja maahanmuutto jatkuisivat entistä suuremmalla volyymilla ja EU-tukiaisia jatkettaisiin samaan tapaan kuin Jutta Urpilainen teki jo myöntäessään takauksia Kreikalle.

Kansalaiset ovat näköjään unohtanteet, mitä demarit saivat aikaan viimeksi hallituksessa ollessaan (nettisensuurin kiristäminen, vihapuhepoliisien perustaminen, autoveron korottaminen).

SDP:n kannatus johtuukin vain siitä, että kansalaiset "kostoäänestävät" porvarihallitusta vastaan.

Perussuomalaiset olisi kuitenkin tämän ulkopuolelta järkivaihtoehto. Siksi toivon puolueemme nousevan pääministeripuolueeksi. Tämä on nähdäkseni ainoa keino, jolla vastuullinen politiikanteko voidaan taata. Se on todellista turvallisuuspolitiikkaa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Kyseessä lienee Suomen viimeinen iso hävittäjähankinta. Miehitetyistä ilmavoimista jää jäljelle joitakin osia, mutta UAV:t, ohjukset ja maankamaralla miinat, botit ja laseraseet (joiden kehitys lienee jatkossakin melko hidasta http://www.doria.fi/handle/10024/144273) vallannevat alaa.

Tietyssä mielessä 64 hävittäjää lienevät yläkantin ostos, mutta hävittäjät voisivat olla hauska kuumemittari yhteiskunnallisen terveydentilan mittaamiseen. Tulevaisuudessa lienee vaikea pitää kaikkia koneita lentokelpoisina, ja poliitikot voivat säästää purkamalla osan koneista varaosiksi, laittamalla osan varastorasvaan jne. Pääasia, että eurooppapäivänä 09.05. pari konetta humahtaa Marskinpatsaan yli.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Paavo,

tuossa linkkaamassani Puolustusvoimien esiselvityksessä todettiin, että miehittämättömillä ilma-aluksilla ei voida hävittäjien suorituskykyä korvata.

Tämä perustuu tehtävien valvontaluonteeseen, joka edellyttää inhimillistä harkintamahdollisuutta. Ohjuksella ei voi myöskään ampua varoituslaukauksia, vaan se osuu poikkeuksetta.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Venäjän uusi miehittämätön lentoase. Kahdeksan vuoden ”kehitystyön” tulos. Toistaiseksi näköjään traktorin vetämänä, onneksi. https://www.popularmechanics.com/military/aviation......

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Tekninen kehitys ilman muuta kaventaa esim f-35 etumatkaa. Näin on kehitys aina mennyt eteenpäin. Se ei tarkoita, että jo nyt vanhentuneiden tyyppien asema paranisi. Päinvastoin niiden haavoittuvuus kasvaa.

Suomen ilmavoimat joutuvat toimimaan venäjän ilmatorjunnan toiminta etäisyyden sisällä.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Ohjukset apuun. Tällainen on S-400, "Triumfi" (C-400 Триумф eli, Natonimi SA-21 Growler) venäläinen ilmatorjunta- ja ohjustentorjuntaohjus. Ohjusmalleissa 48N6DM, 48N6E3 ja 48N6E2 kantama on noin 200 km ja maksimi torjuntakorkeus 60 km. Teoreettisilla arvoilla ei ole tekemistä käytännössä. Suomelle riittää 30 km torjuntakorkeus ja 100 km kantama, jotka ovat realistisia.

S-400 patteristo on liikkuva järjestelmä joka perustuu maastokuorma-autoihin, nopeus teillä 65 km/h ja maastossa 25 km/h. Patteristoon kuuluu 8 puoliperävaunun ohjusalustaa (lavettia), jokaisessa on 4 ohjusta (ohjuspatteri) yhteensä 32 ohjusta. Täysperävaunussa on ohjaus- ja komentokeskus sekä tutka. Järjestelmän väitetään kykenevän torjumaan hävittäjiä, pommikoneita, häivelentokoneita, risteilyohjuksia ja keskimatkan ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka on alle 3500 km ja nopeudet alle 4,8 km/sekuntia.

Yhden patterin torjuntasektori on 360 astetta joten peittoalueen pinta-ala on noin 30000 km². Suomen vaativat ja haasteelliset maasto-olosuhteet toimivat rajoitteena. Kun koko maata puolustetaan, tarvitaan torjuntaohjuspataljoona, johon kuuluu kaksi patteristoa. Näistä muodostetaan 12 patteria jaettuna kolmeen 4 patterin muodostamaan itsenäiseen yksikköön, torjuntaohjusjaokseksi, jokaisessa on 16 ohjusta. Yksi jaos, neljä patteria on liikkuvana reservinä. Jokaisessa ohjusjaoksessa on oma ohjaus- ja komentokeskus, tutkalaitteisto sekä lataus- ja kuljetuskalusto. Pohjoisin jaos sijoitetaan Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle, toinen jaos Kainuu, Pohjanmaa ja Keski-Suomen alueelle sekä kolmas Etelä-Suomen alueelle.

Tämä tarkoittaisi puolustusvoimiin vähintään 2000 uutta vakinaista sotilasvirkaa joiden tehtävänä on päivystys, valvonta 24/7/365 vrk, koulutus, ylläpito, huolto jne. Tämän lisäksi jokaisesta vuotuisesta kutsuntaerästä olisi koulutettava noin 200 henkilöä ohjusaselajiin ja sen reserviin. Jokaisen jaoksen lähisuojaus vaatisi 4 jääkärikomppaniaa. Kahden ASRAD-R (ItO2005) ohjusjärjestelmän omasuojaus tarvitaan jokaiselle jaokselle. Näin suojattaisiin mahdollisessa kriisitilanteessa ohjusjaoksia jotka eittämättä olisivat vihollisen ensivaiheen tuhoamislistan kärjessä. Mahdollisessa kriisitilanteessa varastossa tulisi olla käyttövalmiina vähintään 800 ohjusta.

Tällaisen torjuntaohjuspataljoonan hankinta, käyttöönotto ja koulutus kestäisi 5-7 vuotta. Ohjusten käyttöaika riippuu ohjusmallista, käytännössä ohjukset olisi uusittava noin 10-15 vuoden välein. Hinta-arvio torjuntaohjuspataljoonalle on noin 3-5 miljardia euroa.

Suomen ilmatila olisi ilmatorjunnan kannalta nyt suhteellisen hyvin suojattu mahdollisen kriisin uhatessa. Aukoton ja täydellinen suoja ei tämäkään järjestelmä ole, kaikkea muuta. Torjuntaohjuspataljoona sekä ilmavoimilla käytössä olevat 72 kpl Jas Gripen 39-E/F monitoimihävittäjää, kolme 24 koneen aktiivilennostoa, nostaisivat kyllä merkittävästi mahdollisen vihollisen hyökkäyskynnystä. Ei tarvitsisi vilkuilla sen enempää Moskovaan kuin Washingtoniin. ”Nato-optiot” sekä ”Eu-armeija” voitasiin unohtaa.

”Чухонцы обороняются ракетами”, "Sushnat puolustautuu ohjuksin".

”Contract signed in October 2018 during an official meeting between Russia's President Vladimir Putin and India's Prime Minister Narendra Modi in New Delhi. Deal worth of $5.43 billion includes delivery of 5 regiments of the S-400 air defence system for the Indian Air Force by 2020”. https://en.wikipedia.org/wiki/S-400_missile_system

Iltalukemiseksi, ilmatorjunnantarkastaja, evp. res. eversti Ahti Lappi ”Ilmatorjunta kylmässä sodassa” ISBN 951-95594-4-2 2003

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Onko tutkahorisontti tuttu. Eivätkä nuo venäläiset systeemit näytä syyriassa kovin luotettavasti pelittävän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut