Stanfordin vankilakoe käynnissä sosiaalisessa mediassa
”Stanfordin vankilakokeena” tunnetaan psykologi Philip G. Zimbardon toimeenpanema koejärjestely, jossa muutamia tavallisia yliopisto-opiskelijoita koottiin suljettuun tilaan, ja heidät jaettiin kahteen ryhmään.
Molemmille annettiin tietyt roolit. Toiset laitettiin vangin asemaan ja toisille annettiin tehtäväksi vartioida toista ryhmää. Molempien yhteisenä tehtävänä oli pysytellä näissä rooleissaan kahden viikon ajan. Sääntönä oli vain se, että väkivaltaa ei saa käyttää, mutta muutoin vankien pitää totella vartijoita. Palkinnoksi luvattiin huomattava summa rahaa.
Koe jatkuikin jonkin aikaa melko ongelmattomasti, ja osapuolet suhtautuivat toisiinsa kärsivällisesti, mutta jo parin päivän kuluttua erimielisyyksistä oli tullut vahvoja arvovaltakiistoja.
Vaikka osapuolet tiedostivatkin asemiensa olevan vain tilapäisiä, ennen pitkää vangit alkoivat ottaa vartijoiden ylenkatseellisuuden todesta. Jo kuudentena päivänä riidat olivat niin pitkällä, että osapuolet olivat käsirysyssä, ja koe täytyi keskeyttää avoimeksi riistäytyneen väkivallan vuoksi sillä seurauksella, että koehenkilöt menettivät taloudellisen palkkionsa.
Koehenkilöt kokivat asioiden ratkaisemisen tappelulla niin tärkeäksi, että he sen vuoksi luopuivat jopa rahallisesta palkinnosta. Aiheesta on valmistunut pari enemmän tai vähemmän havainnollista elokuvaa, Oliver Hirschbiegelin Das Experiment (2001) ja Kyle Patrick Alverezin The Stanford Prison Experiment (2015).
Kokeesta voidaan johdella kevyttä moralismia, joka koskee sitä, kuinka tyhmiä tai viisaita osapuolet olivat. Mutta keskeinen johtopäätös koskee ihmisten taipumusta muodostaa ryhmiä ja tehdä asiakiistoista syviä auktoriteettikysymyksiä.
Kokeeseen valitut 24 opiskelijaa olivat aivan tavallisia idealistisia puunhalaajia, joita nykyään voitaisiin sanoa yhtä hyvin huvitteluliberaaleiksi kuin vihervasemmistolaisiksikin. Heitä yhdisti tavaton optimismi, ehdottomat käsitykset siitä, mikä on oikein tai väärin, ihanteellisuus, hyveen tavoittelu sekä (paha sanoa) myös naiivius. Kuitenkin näistä moraaliposeeraajista ja hyvesignaloijista kuoriutui nopeasti esiin julmia autoritaarisia despootteja ja väkivaltaisia kapinallisia, jotka kohtelivat ystävinään tuntemiaan läheisiä tyrannien lailla.
Sosiaalisen median alustat koettavat vaikuttaa vaaleihin
Stanfordin vankilakoe tuo minulle elävästi esiin sen, mitä nykyisin tapahtuu Internetissä. Kun asioitaan ei saa sanotuksi niin sanotussa mediajulkisuudessa, eli valtamediassa, niitä sanotaan sitten sosiaalisessa mediassa. Mutta sielläkään ei voi sanoa enää juuri mitään, vaikka asian perustelisi itsellään Aristoteleella.
Sen sijaan käynnistyy raivo, jonka kohteena ovat olleet etupäässä perussuomalaiset ja muut maahanmuuttoa ja monikulttuuri-ideologiaa arvostelevat tai vastustavat tahot.
En ole koskaan huomannut perussuomalaisten tekevän perättömiä ilmiantoja tai kokoavan tuhonapin painajia väärinkäyttääkseen automatisoitua sensuuria tai poistaakseen epämieluisiksi kokemiaan näkemyksiä ja henkilöitä sosiaalisesta mediasta. Sen sijaan nykyajan uustaistolaisuutta ja alt-leftiä edustavat varisverkostolaiset ja antifat ovat saaneet perussuomalaisten näkemykset katoamaan sossumediasta nopeammin kuin talkkarin jäiseltä peltikatolta.
Viimeisimpänä tapauksena taitaa olla perussuomalaisten puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle langetettu käyttökatko Twitteriin, vaikka näkemyksensä ovat olleet huomattavan varovaisia ja julkaisemisen arvoisia, niin kuin laajaa kannatusta nauttivan puolueen johdolle kuuluukin. On kansanvallan kannalta kestämätöntä, että parlamentaarisen puolueen puheenjohtajan Twitter-tili lukitaan poliittisten mielipiteiden tai joidenkin tekaistujen ja ideologisten ”yhteisönormien” vuoksi.
Myös Facebookissa ovat sensurointi ja käyttäjille langetetut kiellot johtaneet siihen, että sosiaalinen media pyrkii vaikuttamaan vaaleihin ja estämään muun kuin monikulttuurisuusmyönteisen ja maahanmuuttoa suosivan informaation esittämisen.
Vaaleihin vaikuttamisesta ei siis sovi epäillä vain Venäjää vaan myös sosiaalisen median omistajia ja ylläpitäjiä – ja tietenkin sitä valtamediaa, joka myöntää auliisti ilmaismainosta vihervasemmiston ja huvitteluliberaalin porvariston kellokkaille, mutta kieltää julkisuuden maahanmuuttokriitikoilta, paitsi silloin kun se on kielteistä.
Facebook’s hate look
Perussuomalaisten Riikka Purra pyysi jokin aika sitten Facebookin käyttäjiltä ilmoituksia siitä, millaisten väärinkäytösten, kaltoin kohtelun, sensuurin tai syrjinnän kohteeksi perussuomalaiset ovat joutuneet Facebookissa. Hänen saamiensa tietojen mukaan useita perussuomalaisia oli bännitty, sensuroitu, ghostattu tai feidattu Facebookissa mitä erikoisimmista syistä.
Omien havaintojeni mukaan kaikki tapaukset olivat perusteettomia drakonisten tuomioiden pohjaksi. Purra esitteli asiaa myös Yleisradion toimittajalle, joka antautui kuuntelemaan, ilmeisesti puhdistaakseen Ylen mainetta valikoivan journalismin tekijänä.
Stanfordin vankilakoe on siis käynnissä netissä, jossa läski tummuu ainakin symbolisessa mielessä. Mutta sama idealistien ja realistien välinen kiista on kärjistymässä myös kaduilla, kujilla ja yhteiskunnassa. Kun Saksassa pahoinpideltiin AfD-puolueen kansanedustaja Frank Magnitz, muuan Antifa-järjestöläinen kirjoitti hänen saaneensa ansionsa mukaan. Se ei ollut Facebookin sensorien mielestä vihapuhetta, vaikka olikin.
Sensorien ja kavaltajien harjoittaessa omaa poliittisten oikeuksien takavarikointiaan institutionaalisesti, anonyymisti ja puskista huudellen, voisi odottaa, että he tulisivat ulos kuorestaan ja lopettaisivat edes tieteellisten asiantuntijatahojen ripittämisen sekä ilmestyisivät ulos keskustelemaan rehellisesti ja ainakin esittämään näkemyksensä omalla nimellään.
Facebookissa on käyttökieltoon julistettu myös akateemisia tieteilijöitä, esimerkiksi dosentti Arto Luukkanen, joka juontaa lisäksi omaa TV-ohjelmaa. Salliessaan sananvapauden loukkaukset tai jopa vaatiessaan niitä viranomaisvalta puolestaan luovuttaa tuomioistuinten tehtävät firmojen deletointikeskuksissa työskenteleville nettinörteille, minkä ei pitäisi olla mahdollista. Perustuslakimme yksiselitteisesti kieltää kaiken ennakkosensuurin.
Myös syyttäjälaitoksen arvostelukyky floppaa. Espoon perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajaa vastaan nostettiin juuri äsken syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta hänen toistettuaan Twitterissä paavin tuomitsemat Jussi Halla-ahon lauseet. Eikö oikeuden päätöksen perustelut ja tuomitut asiat olekaan julkisia ja eikö niitä saisi toistaa?
Luonnokseni lakialoitteeksi: laki viestinnällisistä oikeuksista
Rikosoikeudellinen jälkikäteissensuuri on kiertymässä ennakkosensuuriksi pelotevaikutuksensa kautta. Julkaisenkin tässä ensimmäisen lakialoitteeni. Perustuslaillisen sananvapauden turvaamiseksi ja selventämiseksi tähän maahan pitäisi säätää laki viestinnällisistä oikeuksista, jolla taattaisiin täysi ennakkosensuroimaton sananvapaus sosiaalisessa ja muussa mediassa.
Uudessa laissa määrättäisiin erityisesti verkkoympäristössä tapahtuvaan kommunikointiin osallistuvien henkilöiden ja Internet-palvelutarjoajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Samalla poistettaisiin perustuslaillisen sananvapauden ja rikoslaillisen jälkikäteissensuurin välillä vallitseva derogaatio-ongelma.
Tiedotusvälineitä ja Internet-toimijoita velvoitettaisiin laajentamaan kansalaisten mahdollisuuksia saada näkemyksensä esitetyiksi sosiaalisen median palveluissa, keskustelupalstoilla ja mediajulkisuudessa ilman suodatusta tai muita viestien lähettämistä, vastaanottamista tai mielipiteidensä muodostamista tai pitämistä koskevia rajoituksia.
Lailla kiellettäisiin palveluntarjoajia tai sosiaalisen median ylläpitäjiä ja muita yksityisiä toimijoita rajoittamasta kansalaisten sananvapautta, vapaata keskustelua ja uutisointia ”yhteisönormien” varjolla tapauksissa, joissa mitään näyttöä lainvastaisesta toiminnasta ei ole. Laki velvoittaisi sosiaalisen median toimijoita sallimaan palveluissaan ja yhteisöissään kaiken sellaisen julkaisemisen ja ilmaisun, jota ei ole todettu rikosoikeudellisesti rangaistavaksi oikeudenkäynneissä.
Perustuslakimme mukaan maassamme ei ole ennakkosensuuria, ja vapaa tiedonvälitys on turvattu myös YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa. Lailla tulisi turvata täysi vapaus ei-laissa rangaistavalle viestinnälle. Siten Suomi voisi toimia esikuvana muille Euroopan unionin maille, joissa sananvapautta on alettu kahlita jyrkillä uhkauksilla ja totuuden tavoittelua vaarantavilla ehdoilla.
Myös rikoslailliseen jälkikäteissensuuriin tulisi puuttua. Uskonrauhan rikkomista koskeva rikoslain kohta tulisi poistaa ideologisena, ja ’kansanryhmää vastaan kiihottamisen’ tunnusmerkistöä pitäisi selventää niin, että teko voitaisiin yhdistää rikoslain kohtaan vain, jos
(1) on osoitettavissa selvä käsky tai kehotus syrjivään tekoon,
(2) kyse ei ole vain omien mielipiteiden ilmaisemisesta vaan toisten ihmisten taivuttelusta kyseiselle kannalle,
(3) teolla on uhri tai asianomistaja, joka vaatii rangaistusta, korvausta tai hyvitystä, eli kyse on asianomistajarikoksesta,
(4) teolla on toteennäytettäviä seurauksia,
(5) kyse ei ole pelkästä aikomuksesta, kansanryhmän kuvaamisesta kiusalliseksi koetulla tavalla, kansanvaltaisen poliittisen kannatuksen tavoittelusta tai retoriikasta vaan järjestyneestä ja toteutuneesta teosta vihamielisen kampanjan käymiseksi,
(6) kyse ei ole pelkästä huumorista tai subjektiivisesti koetusta loukkaantumisesta,
(7) kyse ei ole siteeraamisesta, esimerkkilauseen esittämisestä tai muussa yhteydessä esitetyn aineiston toistamisesta tiedonvälityksessä,
(8) kyse ei ole tutkimuksen tekemisestä tai tutkimustuloksesta,
(9) kyse ei ole näkemysten esittämisestä tieteellisessä, taiteellisessa tai poliittisessa yhteydessä, ja
(10) kiusalliseksi, halventavaksi tai loukkaavaksi koetulla esityksellä ei ole ollut perusteluja.
Ilman näiden tunnusmerkkien toteutumista ei tekoa pitäisi voida yhdistää rikoslaissa tarkoitettuun ’kansanryhmän kiihottamiseen’ tavalla, joka tekisi tuomitsemisen mahdolliseksi.
Vaaleista ilmiantokisa, käräjistä kansanhuvi?
Tuomituksi tuleminen voidaan nykyään lukea jopa ansioksi tai kansalaiskuntoisuuden merkiksi, kun poliittisten oikeudenkäyntien yhteydessä epäillään, syytetään ja rangaistaan vain erään tietyn puolueen edustajia. Tämä sulattaa pois oikeuslaitoksen uskottavuuden erään savijalan: arvovallan ja kunnioituksen. Se toinen on pelkkä rankaiseminen, jonka merkitys on nyt kääntymässä mainokseksi.
Professori Timo Vihavainen kirjoitti jokin aika sitten ironisesti: ”Juuri nyt olen huomannut netissä paljonkin sitä mielipidettä, että on hienoa, kun globalisaation ja kulttuurivallankumouksen epäilijät, heikkouskoiset ja väärien yleistysten levittelijät saavat ankaran rangaistuksen. Se, jos mikä lisää uskoa totuuden voimaan!”
Minä luen tämän asenteen takaa, että monikulttuuri-ideologia ei oikeastaan ole mitään muuta kuin vanhaa taistolaisuutta uudella nimellä. Sosiaalisesta mediasta ja lähestyvistä vaaleista on tulossa vihervasemmistolaisten ilmiantokisa, jossa ristiretkeläiset kilpailevat pimittämisen taidossa.
Valtamedia puolestaan on ominut itselleen tuomioistuinlaitoksen tehtäviä pyrkiessään päättämään siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei. Harjoittaessaan sensuuria omilla palstoillaan se menettelee aidon orwellilaisen totalitarismin tavoin.
Vaikuttaa siltä, että niin valtamedia kuin mediakapitalistien käsissä oleva sosiaalinenkin media käyvät jatkuvaa informaatiosotaa perussuomalaisia vastaan. Sellainen tiedonvälitys, joka pyrkii poistamaan tietyt ajatukset julkisuudesta, antaa vääristyneen kuvan siitä, millaisia tieteellisiä ja poliittisia näkemyksiä todellisuudessa esiintyy. Siten se toimii aidon valemedian tavoin.
Sananvapaus on joko kaikilla tai ei kenelläkään.
Jukka Hankamäki
FT, VTT
Mediatutkija Suomen Perustassa
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas, Helsinki
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta ainakaan tuota lakiehdotustasi en voi kannattaa. Se, että palveluntarjoajat, sosiaalisen median ylläpitäjät ja muut yksityiset tahot velvoitettaisiin julkaisemaan kaikki niille lähetetyt viestit loukkaa sananvapautta ihan samalla tavalla kuin sensuurikin. Sananvapaus ei pidä sisällään velvoitetta julkaista sellaista, mitä ei halua julkaista.
Facebook, Twitter, ynnä muut ovat yksityisiä yrityksiä, jotka ovat tuoneet kuluttajien käyttöön julkaisupalveluita. Ei niillä ole, eikä ainakaan pitäisi olla, periaatteessa velvollisuutta julkaista mitään sellaista, mitä ne eivät halua julkaista. On tietysti ikävää, että ne ovat jaelleet kirjoituskieltoja tai poistaneet sisältöä hyvinkin huonoin perustein, mutta minusta niillä pitää olla siihen oikeus.
Ilmoita asiaton viesti
Jani,
Vaikka yksityiset palveluntarjoajat voivatkin periaatteessa päättää siitä, mitä julkaisevat, ne ovat kuitenkin tarjonneet palvelunsa yhdenvertaisesti asiakkailleen.
Niinpä valikoiminen sisältöjen tai asiakkaiden suhteen johtaisi markkinointisääntöjen, kaupan alan lainsäädännön ja yhdenvertaisuuden rikkomukseen.
Tilanne on pitkäli samanlainen, kuin kauppias kieltäytyisi myymästä sinulle omenoita sillä perusteella, että olet hänen kanssaan poliittisesti eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
On tainnut takki kääntyä, kun bannaaminen ei enää olekan oman narratiivin kyseenalaistamattomuuden kätevä työkalu?
Lienet huomannut että tälläkin alustalla on puoluetovereitasi, joiden blogeissa on ennakkomoderointi ja jotka eivät kaikkia kommentteja julkaise. Miten innokkaasti luulet heidän tukevan aloitettasi?
Ilmoita asiaton viesti
100% minun voimassa olevista banneista on perussuomalaisten asettamia…
Ilmoita asiaton viesti
Max,
Käyttäjien kommenttipalstoillaan suorittama valikointi on eri asia kuin palveluntarjoajien tai alustojen suorittama valikointi.
Esimerkiksi täällä Uudessa Suomessahan jokainen käyttäjä voi julkaista mielipiteensä omassa blogissaan, eikä tarvitsekaan välttämättä kirjoittaa kenenkään tekstin alapuolelle.
Toiseksi, jokainen blogisti joutuu myös kontrolloimaan hieman sitä, mitä ja kuinka hänen tekstejään kommentoidaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ironista, että vetoat siihen että jokainen blogisti joutuu kontrolloimaan, mutta toinen toimija olisi velvoitettu sallimaan ”kaiken sellaisen julkaisemisen ja ilmaisun, jota ei ole todettu rikosoikeudellisesti rangaistavaksi oikeudenkäynneissä”. Miksi blogisti joutuu kontrolloimaan eri tavalla kuin alustan ylläpitäjä? Mikä määrittelisi eron, oma domain, oma palvelin vai joku muu?
Tuo muotoilu oikeudenkäynneissä laittomaksi todetusta on muuten surkuhupaisa. Olisiko siis alusta velvoitettu sallimaan laittoman materiaalin julkaisemisen, kunnes siitä on lainvoimainen tuomio?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä että sosiaalisen median jätit tekevät yhteistyötä etujensa ankkuroimiseksi vallassa olevien hallitusten kanssa ja tarjoavat ”räätälöityjä sensurointipalveluja”. Tämä on ainakin alan luonnollinen kehityssuunta voittojen maksimoimiseksi, johon mediajätit tulevat suuntautumaan ja mukauttamaan liiketoimintaansa.
Tarkoittaa käytännössä esim. sitä että Kiinaa kritisoiva voi saada bannia yhteisöpalveluista vaikka asuisi Yhdysvalloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Timo,
Varmaankin voittojen maksimointi ohjaa alaa, mutta pääosaan on kyllä nyt noussut ideologinen paimennus, kun EU solmi Internet-jättien kanssa nuo paljon paheksutut sopimukset.
Kaupalliset tekijät sen sijaan ohjaavat pois sensuurin piiristä vapaan viestinnän piiriin, sillä ”nobody can beat market”.
Ilmoita asiaton viesti
”En ole koskaan huomannut perussuomalaisten tekevän perättömiä ilmiantoja tai kokoavan tuhonapin painajia väärinkäyttääkseen automatisoitua sensuuria tai poistaakseen epämieluisiksi kokemiaan näkemyksiä ja henkilöitä sosiaalisesta mediasta.”
Minä olen ja usein. Ongelma ei ole uusi. Minun tuttujani on bannatty facebookista aivan viime aikoinakin. Esim. vanha valokuva henkilön isoisästä oli ilmiannettu lapsipornona. Kun tarpeeksi moni tekee ilmiannon lopun hoitavat botit. Itse olen säästynyt viime aikoina koska pidän tiukkaa fb-kuria ja yksityisyysasetuksia.
Näin siis vuonna 2015.
http://paulivennervirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen pienellä kielialueella käy helposti ja nopeasti niin, että Facebookin ja Twitterin bännäämille henkilöille löytyy uudet kanavat mielipiteiden julkaisuun.
Pienessä maassa uusien kanavien tunnettuus leviää nopeasti.
Uusi verkkolehti kuten esimerkiksi kansalainen.fi https://www.kansalainen.fi/ tai uusi ajatuspaja kuten Suomen Perusta https://www.suomenperusta.fi/ ovat nopeasti löytäneet tiensä suomalaisten kännyköihin ja tableteille.
Pienen maan etu on se, että sana täällä kulkee nopeasti joka ilmansuuntaan rajoille asti, ja nykyisin Internetin välityksellä niiden ylikin.
– – –
Ihmettelin silloin, kun Niklas Herlin päätti julkaista Uuden Suomen yksinomaan verkkolehtenä. En ihmettele enää. Lukevan yleisön ”toimintaympäristö” on viime vuosina muuttunut valtavasti. Vaikka osa haluaa edelleen lukea uutisensa paperilta, monille kelpaa myös netti – ja sitä myötä useampikin nettilehti tai sivusto, jolla vierailla säännöllisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Johanna,
Huomiosi pitää varmasti paikkaansa. Internet-palvelujen elinkaari on lyhentynyt juuri tuon sensuurin vuoksi. Ja tietenkin myös siksi, että syntyy teknisesti parempia palveluja.
Ilmoita asiaton viesti
Toteat: ”En ole koskaan huomannut perussuomalaisten tekevän perättömiä ilmiantoja tai kokoavan tuhonapin painajia väärinkäyttääkseen automatisoitua sensuuria tai poistaakseen epämieluisiksi kokemiaan näkemyksiä ja henkilöitä sosiaalisesta mediasta.”
Ja mitenköhän sinä tämän olet todentanut, seisonut FB:tä käyttävien puoluetoveriesi selän takana tarkkailemassa vai?
Itse en ole koskaan huomannut kenenkään tekevän ilmiantoa. Mitenkä olisin, kun ihmiset käyttävät itsekseen FB:tä tai muuta sosiaalista mediaa ja ilmianto menee suoraan vain palveluntarjoajalle?
Osa hyvästäkin asiastasi menee jatkuvasti pilalle, kun pyrit dramatisoimaan tällaisilla huterilla osuuksilla viestiäsi. Samaa tekee myös Luukkanen jatkuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
Arvasin kirjoittaessani, että perussuomalaisten vastustajat tarttuisivat heti mainintaani, jossa viittaan siihen, että en ole havainnut perussuomalaisten vaatineen ketään hiljennettäväksi mielipiteidensä perusteella.
En todellakaan ole havainnut, että perussuomalaiset olisivat olleet vaatimassa kenenkään mykistämistä sen enempää somessa kuin yhteiskunnassakaan. Eri mieltä on kyllä oltu.
Ilmoita asiaton viesti
Stanfordin vankilakoe ei välttämättä osoita sitä, mitä on väitetty:
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kuuluisa-va…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikista klassisista kokeista on jälkeen päin kiistelty, ja juuri se on osoittanut ne merkityksellisiksi myös tieteenalan menetelmäopin kannalta.
Stanfordin vankilakoekin on ollut omalla tavallaan informatiivinen vastaväitteistä ja heikkouksistaan huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Stanfordin vankilakoe on todettu epäpäteväksi tutkimukseksi.
Ohessa pari linkkiä, mitkä valottavat asiaa:
https://medium.com/s/trustissues/the-lifespan-of-a…
https://www.youtube.com/watch?v=n3rV8ioLw5o&featur…
Ilmoita asiaton viesti
Myös monet muut korkeasti informatiiviset tutkimukset, esimerkiksi Stanley Milgramin koe, on todettu ”epäpäteväksi tutkimukseksi”, vaikka nämä kokeet kuuluvat sosiaalitieteiden klassisiin virstanpylväisiin, aivan kuten ”epäpäteväksi” julistettu psykoanalyyttinen teoriakin.
Aina, kun jotakin väitetään tieteessä päteväksi tai epäpäteväksi, olisi vastattava myös siihen, missä mielessä.
Nykyisten tutkimuseettisten normien valossa sen enempää Stanfordin vankilakoetta kuin Milgramin koettakaan ei voitaisi tehdä, sillä ne johtaisivat valituksiin ihmisten esineellistämisestä objektinomaisiksi koehenkilöiksi.
Tavallaan se on harmillista, sillä näin ei enää voida tavoitella kyseisillä menetelmillä syntyvää tietoa lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsinkö oikein lakialoitteesi, jos ylläpitäisin esimerkiksi kukkienkasteluun tarkoitettua keskustelupalstaa, niin minun pitäisi vain hyväksyä se, että persut pölisivätvät siellä maahanmuutosta päivästä toiseen?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitsisi hyväksyä kaikkia pölinöitä. Voisithan poistaa ne joissa rikotaan lakia. Eihän se ongelmaa poista, mutta osa lähtee kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Manu,
nykyisin ongelmana on se, että maahanmuuton asemasta toivotaan keskusteltavan vain kukkien kastelusta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka näen huteraksi käyttää tuota epäkohtia täynnä olevaa vankilakoetta esimerkkinä, on toki huolestuttavaa huomata, että sananvapauteen on puututtu niin, että bannataan ns. ”vihapuheista”, mitkä sotivat yleistä normia vastaan, tai ehkäpä pikemmin moderoijan henkilökohtaista oikeustajua ja arvomaailmaa vastaan. Mehän nähdään lukuisissa maissa sosialististen ajatuksien olevan myös sensuuriin kohteena ja jopa rikollista, joten meidän on syytä katsoa peiliin, ettei me samalle tielle lähdetä, jotka ajattelevat vastoin ”vihervasemmistolaista” moraalimaailmaa.
Me kykenemme pääsemään todennäköisemmin oikeisiin ratkaisuihin, jos me saadaan kaikki tieto pöydälle. Vastaavasti myös mielipiteiden arvo mitataan avoimin keskusteluin, joten olisi hyvä taata avoin keskustelu ja mielipiteiden vaihdanta jatkossakin.
Merkkejä on ilmassa, että me olemme kaartumassa sellaiseen äärivasemmistolaiseen normiin, ettei vastakkainen ajattelu olisi sallittua, mikä on huolestuttava merkki. Toki jokainen puolue harrastaa omalla tavallaan ajatusten moderointia, ja totta se on, että Perussuomalaiset ovat saaneet suurimman mediavyörytyksen, mille en näe henkilökohtaisesti oikeutusta.
Tämä Hankamäen aloite lähtökohtaisesti on hyvä, mikä pureutuu oikeaan ongelmaan ja tulisi vahvistamaan sananvapautta läpi puoluelinjojen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä Jari,
minä olen aina ihmetellyt, mikä avoimessa keskustelussa voidaan kokea niin vaaralliseksi.
Vastaan John Bryantin sanoin:
”Ei ole mitään syytä vaientaa näkemystä, paitsi jos se on totta, sillä valheellista näkemystä vastaan voidaan helposti taistella tosiasioilla ja logiikalla, kun taas totuutta vastaan ei voida taistella muuten kuin valheilla, jotka ovat suojattomia vääräksi todistamiselta.”
Ilmoita asiaton viesti
Kappas vaan, kun omat kokemukseni ovat juuri päinvastaisia: jos persuja arvostelee asiallisestikin, saa heti valtavan sontaryöpyn naamalleen. Ja usein henkilöön menevän.
Samoin kuin olen kokenut persujen bannauksen ja myös niitä asiattoman kommentin napinpainalluksia – silloin kun mielipide ei satu miellyttämään.
Reijo Tossavainen (ps) sai aikanaan järjestettyä minulle puolen vuoden pannabullan tänne kun olin toista mieltä hänen kanssaan. Ja asiallisesti, toisin kuin hän, joka riipi ja rääpi toista mieltä olevia mielin määrin. Mutta häntä ei US edes huomauttanut – hän sai kaiketi niin paljon persuklikkauksia aikaiseksi.
Niin että ei tätä blogikirjoitusta kovin vakavasti voi ottaa. Ehkä se onkin silkkaa ironiaa tai pelkkä vitsi…?
Ilmoita asiaton viesti
Harmillista kokemassanne ongelmassa on mielipiteiden jakautuminen ja klusteroituminen kuvaamallasi tavalla.
Oletko muuten miettinyt, mistähän mahtaa johtua, että Reijo Tossavaista ei ole näkynyt täällä pitkään aikaan ja mistä se voisi olla merkki.
Ilmoita asiaton viesti
”Kokeeseen valitut 24 opiskelijaa olivat aivan tavallisia idealistisia puunhalaajia, joita nykyään voitaisiin sanoa yhtä hyvin huvitteluliberaaleiksi kuin vihervasemmistolaisiksikin. Heitä yhdisti tavaton optimismi, ehdottomat käsitykset siitä, mikä oikein tai väärin, ihanteellisuus, hyveen tavoittelu sekä (paha sanoa) myös naiivius.”
Kun kerran ihan oikea tutkija näin kirjoittaa, tämän on pakko pitää paikkansa. Mistä lähteestä nämä varsin suoraviivaiset luonnehdinnat ovatkaan peräisin? Suomen Perustan tutkimuksesta kenties?
Ymmärtääkseni blogistin ehdottaman lainmuutoksen toteutuminen tarkoittaisi, että Suomen Uutiset -nimisen sivuston olisi pakko julkaista kirjoitus, jossa Jussi Halla-aho todistetaan rasistiksi. Tuskin edes Hankamäki kannattaa tilannetta, jossa hänen puolueensa media olisi tasa-arvoisempi kuin muut.
Ilmoita asiaton viesti
Lehtien toimitukset ja toimittajat julkaisevat joka tapauksessa, mitä hyväksi katsovat.
Kansalaisten viestinnällisten oikeuksien turvaksi säädetyn lain tulisi koskea lähinnä sosiaalisen median alustoja.
Mutta toki myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19 artikla vihjaa, että niin sanotun mediajulkisuudenkin pitäisi olla avointa kansalaisten mielipiteille:
”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”
Korostaisin tässä loppuosaa: ”kaikkien tiedotusvälineiden kautta”.
Tämä tarkoittaa, että tiedotusvälineiden tulisi välittää todellisuutta vastaava kuva yhteiskunnassa esiintyvistä näkemyksistä.
Kun näin ei nykyään ole, on tietenkin selvää, että media on puoleellistunut ja jokainen ajaa omaa asiaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Aika erikoista argumentointia tutkijaksi itseään kutsuvalta henkilöltä YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, voisipa jopa sanoa, että julistuksen kovin valikoivaa lukemista.
Julistuksen 29. eli toiseksi viimeinen artikla:
1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.
Ja viimeinen artikla menee näin:
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.
Eli millään tiedotusvälineellä ei ole velvollisuutta julkaista nekrut hirteen -tyyppisiä mielipiteitä. Jostain syystä näitä artikloja ei liiemmin lainata todellisuuskriittisessä kuplassa. – Lisäksi mikä tahansa mielipide ei todellakaan nauti sananvapauden suojaa, mistä on meilläkin käyty käräjiä. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että tämä ihmisoikeuksien julistus velvoittaa valtioita eli alueellisen väkivaltamonopolin haltijoita. Suomessa ei ole ennakkosensuuria eikä muutakaan viestinnän etukäteisvalvontaa, joten ihmisoikeuksien julistuksen 19. artikla toteutuu meillä.
Aivan kuin blogisti kommentoisi itsensä kanssa ristiin: toimitukset julkaisevat, mitä hyväksi katsovat, mutta toisaalta tiedotusvälineiden pitäisi antaa todellisuutta vastaava kuva yhteiskunnassa esiintyvistä näkemyksistä, eli ne eivät saisi julkaista, mitä haluavat. Tässä on kai takana harhaluulo, että perussuomalaisten mielipiteet ulkomaalaisista olisivat jääneet jotenkin piiloon. Minä en ole Facebookissa enkä Twitterissä, ja olen oikein hyvin perillä ”esteettiseksi haitaksi” kutsutusta ilmiöstä.
Miksi lain pitäisi koskea vain sosiaalista mediaa? Eikö nettiöyhötystä muka ole jo aivan tarpeeksi?
Voisiko tutkija-blogisti vielä avata perusteita, joilla hän analysoi otsikossa mainittuun kokeeseen osallistuneita?
Ilmoita asiaton viesti
Mikko,
Näytät itse tietävän, miten Facebook toimii, koska sinulla on asiasta vahva käsitys.
Niinpä kuulisin mielelläni, mitä tiedät asiasta, vai oliko arvaus?
Itse tiedän varmasti sen, että Facebookin harjoittaman sensuurin takana on subjektiivisia mielipiteitä ja motiiveja, koska muutamat sensuroidut tai käyttökieltoon asetetut ovat käyneet ylläpidon kanssa keskusteluja, joihin on vastattu kieltoja purkamalla tai pysyttämällä.
Itse en ole ollut kieltojen kohteena.
Ilmoita asiaton viesti