Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Suomen ei pidä olla autoilun Kuuba

Yksityisautoilu on perustuslaillisen liikkumisen vapauden ja yksilönvapauden symboli sekä väline. Se ei ole koskaan ollut sosialististen aatesuuntausten suosiossa.

Niinpä ei tarvitse ihmetellä, miksi vasemmistopuolueet ovat olleet mestareita ahdistelemaan autoilijoita verojen kiristyksillä, normeilla ja säännöillä. Samoin ovat toimineet vihreät, joiden riveissä on paljon uustaistolaista ajattelua. Heidän mielestään valtiovalta tietää aina parhaiten, mikä on yksilöille hyväksi.

Kun hallitus Sdp:n esityksestä viimeksi nosti autoveroa tavoitteenaan saada valtion kassaan lisää rahaa, tulos oli, että autokauppa väheni, jolloin myös valtion verokertymä heikkeni, kun viivan alle jäi entistä vähemmän rahaa. Tämä on vihervasemmistolaisen taloustaituruuden merkkipaalu.

Nyt Sdp on osoittanut Edisonin-viisautensa hiuksia nostattavalla ehdotuksella, jolla kiellettäisiin uudet polttomoottoriajoneuvot kokonaan, ja tilalle loihdittaisiin 750 000 sähköautoa ”nopealla aikataululla”.

Myös istuvan hallituksen esittämä tavoite 250 000 sähköautosta ”lähiaikoina” sekä siihen liittyvä oletus Suomen siirtymisestä vähitellen kokonaan sähköiseen liikenteeseen pitää hylätä utopiana, jonka hyrskeessä ei ole otettu huomioon polttomoottorilla varustetun ajoneuvokannan (noin 2,8 miljoonaa ajoneuvoa) kestoa, siinä kiinni olevia pääomia eikä sähköautojen (liikenteessä noin 2 000 kappaletta) kelvottomuutta paljon energiaa vaativaan raskaaseen sekä pitkän matkan liikenteeseen.

Sähkökään ei tule pistorasiasta, ja liikenteen sähköistäminen on arveluttavaa myös ympäristöpoliittisesti. Muutamien väitteiden mukaan dieselauto kulkee jopa 200 000 kilometriä samoilla päästöillä, jotka johtuvat pelkästä sähköauton akun valmistamisesta.

Omasta mielestäni sähköautojen veroetua ja hankintatukea pitäisi alentaa, ja sähköautoilun laajan tukemisen sijasta pitäisi poistaa vuotuinen käyttövoimavero dieselautoilta, siirtämättä kuitenkaan verorasitusta dieselpolttoaineen hintaan.

Toistaiseksi niin sanotulla dieselverolla on kompensoitu dieselpolttoaineen alempaa verotusta. Mikäli dieselpolttoainetta verotettaisiin bensiinin tavoin, se olisi bensiiniä kalliimpaa.

Koska dieselautoja käyttävät nykyisin ammattiautoilijoiden lisäksi monet muutkin, tulisi ajoneuvojen verotus ja polttoaineiden hintataso yhdenmukaistaa. Tällöin dieselautoilija saisi kompensaatiota hieman kalliimman autonsa hintaan lähinnä alemman kulutuksen ja koneensa paremman kestävyyden kautta. Ajoneuvonsa tyypin ja ominaisuudet jokainen valitsee luonnollisesti itse.

 

Autoilun verotuksen suuri epäoikeudenmukaisuus

Suomessa on Euroopan kalleimmat autot mutta pitkä matka toisen ihmisen luo. Tavallaan nämä seikat liittyvät toisiinsa: liikenneverkon ylläpito on suhteellisesti kalliimpaa kuin tiheämmin asutussa Keski-Euroopassa. Valtio on kuitenkin palauttanut liikenteen hyväksi vain osan liikenteen verotuksen ja autoveron tuotosta. Autoverolla on kerätty tuottoa muihin tarkoituksiin kuin teiden käyttäjien hyväksi.

Euroopan unioni antoi merkin Suomen autoverotuksen epäoikeudenmukaisuudesta pakottamalla Suomen alentamaan käytettyjen tuontiautojen verotusta jo useita vuosia sitten. EY-tuomioistuin piti Suomen autoverotusta ”syrjivänä”. Sitä se onkin.

Ei ole oikein, että Suomessa uusista autoista joutuu pulittamaan keskimäärin parikymmentä prosenttia enemmän kuin naapureissa. Jopa Viron-pojat ajelevat nykyisin paremmilla autoilla kuin suomalaiset.

Suomen henkilöautokanta on mätänemässä. Ajoneuvojen keski-ikä huitelee kymmenen vuoden paikkeilla. EU-maista tuodaan käytettyinä Audin, BMW:n ja Mersun pari sataa tuhatta kilometriä ajettuja malleja, jotka kuluttavat 15 litraa sadalla ja toimivat korjaamojen kultakaivoksina. Pihat ovat pian laatuautojen raatoja täynnä.

Autojen hinnassa kannettava autoverotus on tullut tiensä päähän. Sen on aika mennä.

Autoveron ja vuotuisen ajoneuvoveron suuri epäoikeudenmukaisuus piilee siinä, että vero on kiinteä ja ajoneuvokohtainen, mutta veronkannon peruste johtuu valtiolle aiheutuvista kuluista, joita syntyy esimerkiksi tienpidosta ja kansainvälisistä päästövastuista sekä poliittisista ympäristösopimuksista.

Nykyisin ei toteudu ’periaate käyttäjä maksaa’, vaan myös ne ihmiset joutuvat maksamaan, jotka käyttävät teitä maksuosuuksiaan vähemmän ja jotka tuottavat pakokaasuja ”hiilidioksidiverojen” arvoa vähemmän.

Esimerkiksi Ferrarin perusmallista joutuu Suomessa pulittamaan 400 000 euroa, vaikka autolla ei ajaisi ollenkaan tai ajaisi mitättömän vähän. Muualla maailmassa hinta on vaivaiset 150 000 euroa.

Tämä epäoikeudenmukaisuus pitää korjata. Verotuksen oikeutus ylipäänsä on siinä, että veroina kannettavat varat kiertyvät tavalla tai toisella maksajien hyväksi ja että julkisten fasiliteettien käyttäjät suurimmaksi osaksi maksavat palveluista koituvat kulut.

 

Autoilun verotuksesta käyttöön perustuvaan laskuttamiseen

Verotuksen epäoikeudenmukaisuudet voidaan korjata, sillä käytön mittaamiseen on tekniset keinot. Autovero ja ajoneuvovero pitäisi korvata käyttöön perustuvilla veroilla. Veroa ei siis kannettaisi ajoneuvon hinnassa eikä pelkkien ominaispäästöjen ja nimellisten kulutusarvojen perusteella vaan tien päällä: käytöstä. Käyttöä voitaisiin mitata paikannusjärjestelmällä, jonka tietoturvallisuus ja yksityisyydensuoja olisi varmistettu.

Vakuutusasiakkaiden halutessa voitaisiin järjestelmään liittää myös yksityiset vakuutusyhtiöt, jotka voisivat määrittää vakuutusmaksut ajoneuvon käytön perusteella. Paljon ja vaarallisesti ajava maksaisi enemmän kuin riskitön tai vähän ajava kuski, mikä olisi oikeudenmukaista, kun ketään ei pakotettaisi maksamaan toisten puolesta.

Tämä ei murtaisi vakuutusyhtiöiden keskinäisyyden periaatetta, eli yhteisvastuullisuutta, ja sitä, että onnettomuuden sattuessa muut osallistuvat korvaukseen. Mutta se auttaisi tasaamaan vakuutusmaksuja nykyistä bonusjärjestelmää paremmin, sillä bonusjärjestelmä perustuu pitkän ajan kuluessa kertyvään vahinkohistoriaan, kun taas paikannusjärjestelmä olisi reaaliaikainen.

Tekniset fasiliteetit mahdollistavat nykyisin käyttöön perustuvan verottamisen. Kun istuva hallitus aikoi liikenneministeri Anne Bernerin ehdotuksesta korjata autoverotuksen ongelmat kertaheitolla, ajatus itsessään oli kannatettava, mutta keinot hätäisiä ja huonosti harkittuja.

Nopea ja äkillinen muutos olisi romahduttanut vasta hankittujen autojen arvon, ja valtio olisi voinut joutua korvausvelvolliseksi omaisuudensuojan rikkomisesta. Jo nopean muutoksen odotus riitti hyydyttämään autokaupan ja tuottamaan tappiota kauppiaille ja valtiolle. Niinpä muutos pitäisi toteuttaa asteittain.

 

Tekniikka mahdollistaa ja vaatii järjestelmän uudistamisen

Polttomoottorikäyttöisistä autoista ei voida luopua nopeassa tahdissa, mutta autokannan uusiutuminen on perusteltua teknisistä ja ekologisista syistä. Uusi auto kuluttaa ja saastuttaa parhaimmillaan vain puolet siitä, mitä saman tehoinen kymmenen vuotta vanha. Lisäksi uudet autot ovat vanhoja huomattavasti turvallisempia.

Jatkossa kyse ei olisi verottamisesta lainkaan vaan asiakkuuteen sekä teiden ja katuverkon käyttämiseen perustuvasta laskuttamisesta ja maksamisesta. Tämä ei saa silti merkitä tieverkon yhtiöittämistä eikä olla askel valtion omaisuuden myyntiin tai tieverkon yksityistämiseen.

Laskutuksen siirtäminen Petteri Orpon (kok.) esityksen mukaisesti pelkkiin polttoaineveroihin olisi sikäli epäoikeudenmukaista, että sähköautoilijat eivät maksaisi silloin mitään, vaikka hekin käyttävät teitä. Niinpä arvostelin hallituksen ehdotusta kirjoituksessani ”Populismia tankkiin, Petteri Orpo”.

Uusi varainkeruumalli mahdollistaa myös sen, että maalla ja taajamissa asuvien eroja teiden ja katujen käyttäjinä voidaan yhdenvertaistaa teiden ja katujen erilaisilla käyttömaksuilla. Myös taajamien pysäköintimaksut ja valvontakulut voitaisiin korvata ajallisesti ja alueellisesti porrastetuilla ruuhkamaksuilla.

Ongelmana käyttöön perustuvassa mallissa on lähinnä kansalaisten yksityisyydensuoja. Jos ajoneuvojen paikannukseen perustuva ja käyttämiseen pohjautuva järjestelmä toteutetaan, on varmistettava sekä teknisesti että juridisesti, että ihmisten liikkeitä ei seurata kanslioista eikä keskuksista, vaan seuranta ja laskutus toteutetaan automatisoidusti ja anonyymisti.

Yksityisyydensuojaa järjestelmä ei murtaisi nykyistä enempää, sillä onhan nytkin melkein jokaisella mukanaan avoinna oleva matkapuhelin, jonka kautta sijainti ja käytetyt reitit voidaan paikantaa.

Käyttäjäpohjaiseen laskutukseen siirtymistä ei ajan myötä voida estää. Kun tekniikka järjestelmän käyttöön ottamiseksi on olemassa, on järjen ja oikeudenmukaisuuden sanelemaa, että käyttämiseen perustuvaan laskutukseen siirrytään.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän kostiainenpertti kuva
Pertti Kostiainen

Nyt pitäisi myös noiden vouhottajien ilmoittaa kuinka paljon olisi teiden käyttöoikeus maksu per vuosi kun porukat siirtyy sähköön.

Ei voida odottaa että vanhojen kotteroiden köyhät maksaa kaiken, teidenhoidot ja myös sosiaalirahoja joita nyt kaikki autoilijat maksaa ja sitten teslasipilät eivät maksaisi mitään.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Paikannusjärjestelmiin liittyy hyvin suuria turvallisuusriskejä - siis muitakin kuin tietosuoja. Jotta miljardit saadaan autoilijoilta perittyä, pitää laitteen epäkuntoon joutuessaan joko estää auton käynnistäminen tai mätkäistä kunnon sakot. Muuten ajoneuvon käyttäjä itse estäisi välittömästi laitteen toiminnan.

Toisaalta paikannuslaitteita on erittäin helppo häiritä. Juurihan joku nimeltä mainitsematon naapuri laittoi koko Lapin Norjaa myöten pimeäksi eikä siihen varmaan pakettiautoa isompaa vempelettä tarvittu. Käytännössä yläkoululainen nörtti osaisi estää paikannussignaalin käytön kaupunginosassa tai kaupungissa. Jos liikenne on signaalista riippuvainen, se tietenkin estyy (tai kaikki kuljettajat joutuvat maksamaan ison sakkomaksun).

Se, että paikannusjärjestelmä nyt toimii johtuu yksinomaan siitä, että järjestelmästä on ihmisille hyötyä eikä sitä kannata häiritä. Avaruudesta aikamerkkiä lähettävän gps-satelliitin signaali on voimakkuudeltaan hyvin olematon. Se on verrattavissa lähinnä kaukaiseen tähteen jota ei näe paljaalla silmällä vaan sitä on erikseen katsottava kaukoputkella. Jos tuollaisesta tähdestä alkaa olla ihmisille haittaa, ei kummoista taskulamppia tarvita signaalin peittämiseen.

Mitä taas vapaaehtoiseen, vakuutusyhtiöiden ajotapaseurantaan tulee, niin ainakaan viimeksi se ei ollut hinnaltaan kilpailukykyinen. Kuukausikustannus oli 30 euron luokkaa (esim 360 euroa vuodessa) kun samaan aikaan vuoden liikennevakuutus maksoi noin 120 euroa. Sijoitusta ei tietenkään voi perustella edes silloin, vaikka sillä välttäisi vakuutusmaksun kokonaan. Ehkä sitten, jos vakuutusmaksu olisi tuhansia euroja vuodessa ja siihen saisi merkittävän alennuksen.

Käytön mukainen verotus hoituu jo nyt polttoaineverolla. Sähköautojen käyttämiseen perustuva verotus tulee kovaa vauhtia perässä, kun erilaiset kotitalouksiin sopimattomat pikalatausjärjestelmät yleistyvät. En usko hetkeäkään, että kukaan antaa autoilijoiden valmistaa itse polttoainetta autoonsa, jos sähköautot enemmän yleistyvät.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitos esittämästäsi palautteesta.

Olen ottanut esille tuomasi näkemykset huomioon suunnitellessani vaihtoehtoa autoverolle ja vuotuiselle ajoneuvoverolle.

Lähden siitä, että autoilun kokonaisverotusta olisi laskettava yleiseurooppalaiselle tasolle.

Jos autoveroa ja ajoneuvoveroa alennetaan, olisi kuluja joka tapauksessa kompensoitava.

Kustannuksia ei voida periä pelkästään polttoaineveroja perimällä tai korottamalla, koska sähköautoilijat eivät maksaisi silloin tien käytöstä lainkaan!

Sähköautot yleistyvät kuitenkin koko ajan.

Koska "käyttäjä maksaa" -periaate on oikeudenmukainen, olisi laskutettava teiden käyttämisestä ajomäärien mukaan.

Niinpä näen auton käyttöä mittaavan paikannusjärjestelmän hyvänä keinona verottaa ajoneuvon käytöstä oikeudenmukaisesti.

Myös muutama sana veropolitiikasta yleisesti.

Liikenteen verotuksesta siirretään toki varoja muun toiminnan kuin liikenteen yhteyteen, eli kyse on toimialakohtaisesta tulonsiirrosta. Tästä periaatteesta on vaikea irtautua muissa puolueissa esiintyvän poliittisen vastustuksen vuoksi ja yleisestikin, sillä muita veroja olisi vastaavasti korotettava.

Ajoneuvoveron tuotto on noin 1,2 mrd ja autoveron noin 1 mrd. Polttoaineveron tuotto on noin 3 mrd, joten yhteensä autoilusta kannetaan noin 5,2 mrd.

Loput liikenteen 8,3 mrd:n kokonaisveroista eivät ole autoiluun liittyviä kohdeveroja vaan arvonlisäveroja. Liikenteen juoksevat kokonaismenot ovat noin 2 mrd, mutta korjausvelka lähestyy jo 3 miljardia, ja rappeutuvia väyliäkin joudutaan huoltamaan ja rakentamaan uudelleen.

Vaikka autoilun kokonaisverotusta vähennettäisiin puoleen, olisi veroja joka tapauksessa kannettava enemmän kuin kuluu tienpitoon. Samanaikaisesti liikenne sähköistyy, eikä sähköveroakaan voisi nostaa, koska se kohdistuisi kaikkiin sähkön käyttäjiin.

Teiden käyttöön kohdistuva verotus olisi tässä valossa oikeudenmukainen keino purkaa auto- ja ajoneuvoverotusta, jota kannetaan riippumatta ajomääristä.

Sen sijaan tietulleja tai tienkäyttömaksuja en kannata muille kuin ulkomaiselle raskaalle liikenteelle, jolta ne pitäisi periä raja-asemilla.

Monet kansalaiset ovat turhaan huolissaan paikannusjärjestelmän tietoturvallisuudesta ja yksityisyydensuojasta. Yksityisyydensuoja, anonymiteetti ja automatisoitu laskutus voidaan toteuttaa tietoturvallisuudesta huolehtien.

Onhan lähes jokaisella nytkin mukanaan avoinna oleva matkapuhelin, josta haltijan sijainti ja käytetyt reitit voidaan paikantaa, joten uusi järjestelmä ei toisi olennaista muutosta nykytilanteeseen.

Nykyisinkin tietoturvan murtaminen ilman vakavaa syytä on syytteen alainen rikos.

Lopuksi toteaisin, että verotus koetaan yleensä kielteisenä asiana, sillä sen kautta hoidetaan yhteisiä kuluja ja siirretään varoja vuotavalla sangolla paikasta toiseen. Ilman veroja ei kuitenkaan selvitä, ja valtion finanssipolitiikka on yleensä kompromissien hakua. Kompromissit taas ovat politiikan olemus. Ne eivät ole kenenkään kannalta mahdollisimman hyviä mutta eivät myöskään kenenkään kannalta äärimmäisen huonoja, ja tämä puoltaa niiden tavoittelua.

En ole yllättynyt kriittisestäkään palautteesta, mutta jonkin verran siitä, jos nykyisestä auto- ja ajoneuvoverosta halutaan pitää kiinni.

Liikkumavara valtion budjetissa on vähäinen, eikä liikenteen verotuksen nettotuotosta muille toimialoille voida luopua ilman, että pitäisi korottaa esimerkiksi ansio- tai pääomatuloverotusta, ja nämä puolestaan ovat jo tapissaan niin, että veroasteen korottaminen heikentäisi niiden tuottavuutta.

Niinpä ainoa keino luopua Suomen muita maita korkeammasta auto- ja ajoneuvoverosta on etsiä niille kompensaatio saman toimialan piiristä, kuitenkin tavalla, jolla siirrytään könttäveroista oikeudenmukaisempaan "käyttäjä maksaa" -laskuttamiseen.

Ystävällisin terveisin,

Jukka

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Suomen nimenomaan pitäisi olla autoilun Kuuba -- maa, jossa autot pidetään ajokykyisinä mahdollisimman kauan. Se on nimittäin ympäristön kannalta parasta.

Auton valmistaminen saastuttaa enemmän kuin sen käyttäminen. Siksi käyttökelpoisten autojen vaihtaminen uudempiin vähempipäästöisiin on ympäristön kannalta väärin.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Auton valmistaminen ei lopu siihen, kun se myydään uutena. Jos auto palvelee pitkään, sitä joudutaan huoltamaan ja korjaamaan. Kun tähän ynnätään iso polttoaineenkulutus, voi olla, ettei ympäristö enää tykkääkään.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Suomen tulisi olla sokerin tuotannon Kuuba, mutta menivät myymään tanskalaisille, ja uhkaavat lopettaa nyt kokonaan.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001869303....

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Sokerin tuotanto on lähes loppunut jo Kuubassakin. Ennen maailman kolmanneksi suurin viejä on vuosikaudet ollut sokerin nettotuoja. Se on vähän kummallista maassa, jossa auringon paisteesta ei ole puutetta. Sokerin valmistukseen kasvi ei tarvitse muuta kuin vettä, hiilidioksidia ja auringon valoa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kuubassa on eniten ja maailman hienoimmat toimivat jenkkiautot. Kyllä Suomessakin pärjää kesät talvet Volvo Amazonilla, Ladalla ja Saabilla- muista nyt niin väliä. Kokeilin Amazon vm.-70 muutama vuosi sitten ja pelasi kaikissa olosuhteissa. Ja katseita ja kyselijöitä riitti. Nyt kukaan ei edes huomaa Citikkaani paitsi naapuri, jolla on "vain" C2.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut