Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Häivähdys hävittäjähankinnoista

Rahalliselta arvoltaan suurin yksittäinen kauppa, josta seuraava eduskunta joutuu päättämään, koskee Hornet-kaluston uusimista (niin sanottu HX-hävittäjähanke).

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho puolestaan joutui äskettäin korjaamaan Yleisradion jutusta liikkeelle lähtenyttä väärinkäsitystä, jonka mukaan puolueemme olisi vihreiden ja vasemmistopuolueiden kanssa valmis vähentämään hävittäjien määrää.

Tämä ei pidä paikkaansa. Perussuomalaiset ei ole puolueena esittänyt, että koneita hankittaisiin vähemmän kuin 64. Puolustusvoimien hävittäjäkaluston määrällisen tarpeen arvioiminen on asiantuntijatehtävä, jota suoritetaan konetyypin valinnan yhteydessä. Olennaista on, että toimintakyky korvataan täysimääräisenä.

Ilmailun harrastajana olen jo pitempään seurannut hankintaprosessia. Muutamat ovat kyseenalaistaneet koko hankinnan tarpeellisuuden ja verranneet sitä maa- ja merivoimien kustannuksiin sekä puolustuksen eri lohkoilla tavoitettavaan tehokkuuteen.

Aprikoimista seuratessa toivoisi, että puolustuksen eri osa-alueet olisivatkin korvattavissa toinen toisillaan. Tosiasiassa Puolustusvoimat on saanut hoitaakseen entistä enemmän tehtäviä kyberuhkien kasvaessa. Samalla tekniset aselajit ovat kallistuneet, eikä mikään osa-alue kompensoi toista.

Merivoimat on 1,2 miljardin alushankinnan pyörteessä, josta sovittiin vuoden 2018 budjetissa. Neljän monitoimikorvetin valmistus alkaa tänä vuonna. Myöskään Hawk-harjoitushävittäjäkanta ei kestä uudistettuna ja täydennettynäkään ikuisesti. Aikansa kehittyneemmän konetyypin hankkiminen 1970-luvulla on kuitenkin osoittanut, kuinka pitkälle kalliina pidetty mutta tulevaisuuden potentiaalia sisältävä kauppa kannattaa.

 

Miksi hävittäjiä tarvitaan?

Kukaan tuskin toivoo tilannetta, joka vallitsee Baltiassa. Baltian maissa ei ole lainkaan iskukykyisiä ilmavoimia, muutamaa kopteria ja pärinäkonetta lukuun ottamatta. Niinpä muut Nato-maat joutuvat lähettämään sinne omat koneensa Air Policing -toiminnan muodossa, myös Bulgaria, joka on päivystänyt ilmatilaa kämäisillä MiG-21-koneillaan.

Ilmavoimien entinen komentaja Heikki Nikunen kirjoittaa teoksessa Suomen Ilmavoimat 90-vuotta (2008, s. 28) seuraavasti: ”Sotakokemukset ovat osoittaneet laatuun panostavan ilmatilan hallinnan olevan välttämättömyys maan turvallisuuden kannalta. Ellei offensiiviseen vastailmatoimintaan pystyviin ilmavoimiin ole panostettu, ovat kaikki muut puolustusinvestoinnit, suuretkin, osoittautuneet turhiksi.

”Sotakokemuksilla” Nikunen viittaa vuoden 1991 Desert Stormiin Kuwaitissa ja Irakissa, vuoden 1999 Kosovon operaatioon, vuoden 2001 Enduring Freedomiin Afganistanissa sekä vuonna 2003 käytyyn Irakin sotaan. Kaikissa maaoperaatiossa on ilma-aseella ollut ratkaiseva rooli.

Ja miten muutoin voisi ollakaan? Jos ilmatila on vihollisen hallinnassa, on vihollisen hallinnassa helposti myös sen alapuolella oleva maapohja, ja laskuvarjojoukkoja sataa taivaalta niin Savossa kuin Pohjanmaallakin.

On luonnollisesti varottava 1920-luvun virhettä, jolloin lähes koko puolustusbudjetti humahti kahden panssarilaivan rakentamiseen. Toinen ajoi epäonnisena miinaan, ja toinen jouduttiin luovuttamaan lopulta Neuvostoliittoon sotakorvauksena. Tuloksena kalliista investoinnista oli malli Cajanderina tunnettu maajoukkojen varustelu, jonka mukaisesti sotilaille oli antaa vähäpätöisten varusteiden ohella kokardi Talvisodan alkaessa 1939.

 

Mitä Hornetien tilalle?

Kallis hävittäjähankinta on välttämättömyys, jota ilman rajoiltamme puuttuu palokunta. En pyri ottamaan kantaa siihen, millä konetyypillä nykyiset hävittäjät tulisi korvata, mutta vahvat ehdokkaat tulevat nähdäkseni Yhdysvalloista ja Ruotsista.

Lockheed Martin F-35 on tutkassa näkymätön häiverynnäkkökone ja sellaisena etulinjan hyökkäysase, jolla on tarkoitus lentää vihollisen ilmatilassa. Se on yksikköhinnaltaan kallein. Myös haavoittuva se on, sillä häiveominaisuudet tahtovat kadota käytössä, ja kone vaatii paljon kallista ja aikaa vievää ylläpitoa. Kone on todettu ylivoimaiseksi muita koneita vastaan tutkassa näkymättömyytensä vuoksi, vaikka sen suoritusarvot jäävätkin tehokkaimmista ja nopeimmista koneista. Norja ja Tanska ovat hankkineet näitä koneita Nato-jäsenyytensä vuoksi, sillä niillä on paikkansa Naton strategiassa etulinjan koneina (Nato-kannastani täällä).

Ruotsalaisella JAS-39 Gripenillä on monta etua puolellaan. Kone on edullinen hankkia, lentää ja huoltaa. Jo koneen nykyinen C-versio on Nato-yhteensopiva, ja sen elektroninen tiedustelu on kehittynyttä. Kahden koneen partio voi tietoja vaihtamalla jopa paljastaa ilmassa olevan tutkassa näkymättömän häivekoneen. Lisäksi koneet voivat toimia lyhyiltä nousuteiltä, ja koneen kääntöaika maatukikohdassa on lyhyt.

Boeing F/A-18 Super Hornetin hankinta on kuin vaihtaisi Chevroletinsa uuteen. Puolustusvoimien entinen komentaja Juhani Kaskeala on asettunut korkeimpana upseerina konsultoimaan Boeingia Suomen hävittäjähankinnoissa. Etuna konetyypillä ovat jo valmiina olevat maajärjestelmät, jotka muodostavat (aseistuksen ohella) leijonanosan kaikista kustannuksista.

 

 

Nopein (2 390 km/h) ja voimanlähteiltään tehokkain on eurooppalaisen BAE Systemsin Eurofighter Typhoon, jota kaupitellaan Britannian myyntitoimiston kautta. Nopeudella ei kuitenkaan ole entisenlaista merkitystä aikana, jolloin aseet ammutaan horisontin takaa, ellei sitten ole muuten vain kiire Kuopiosta Suomenlahdelle filmaamaan (oheisessa kuvassa filmaa tämän tekstin kirjoittaja).

Mukana kilpailussa on myös ranskalainen Dassault Rafale, jonka heikkoutena ovat omintakeiset ase- ja maajärjestelmät. Muutamien arvioiden mukaan Suomeen aiemmin hankitut ilmasta maahan -aseet ovat jo nyt ratkaisseet hävittäjähankintojen suunnan.

Jokainen asehankintasopimus on samalla myös eräänlainen liittolais- tai puolustussopimus, joten ulkopolitiikan osuus tulee olemaan valinnoissa vahvaa. Myös kauppapolitiikan vaikutus on huomattava, jolloin keskeiset kriteerit ovat hankintahinta, käyttökustannukset, huoltovarmuus ja teollinen yhteistyö.

Mikäli Suomi haluaa huippukoneen, joka edustaa viidennen sukupolven tekniikkaa ja josta on puoleksi vuosisadaksi eteenpäin, valinta on F-35. Tutkassa näkymättömän koneen Suomi tarvitsee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että liitymme Natoon. Kone on haavoittuva ja kallis, minkä vuoksi paine hankintamäärän vähentämiseen kasvaisi. Tavanomaisissa ilmatilanvalvontatehtävissä voi olla hyväksikin, että läsnäolo rajoilla näkyy ja kuuluu, ellei sitten ajatella, että näkymättömän konekannan olemassaolo merkitsee potentiaalista ”läsnäoloa” myös aina silloin, kun vihollisen tutkassa ei havaita mitään.

JAS-39:n E-versio on erinomainen kompromissi, ketterä ja Suomen oloissa käyttökelpoinen kone, joka on omasta mielestäni vahva ehdokas myös hintansa ja käyttökustannustensa puolesta. F-35:llä lentotunnin hinta on noin 26 000 euroa, mutta Gripen-C:llä noin 7 000 euroa, jonka on arvioitu vastaavan myös uudemman E-tyypin kuluja. Super Hornet taas on hyväksi havaittu ja pelkkää päivitystä parempi uusi konetyyppi. En hämmästyisi, vaikka lopullinen valinta tultaisiin tekemään F-35:n, Gripenin ja Super Hornetin kesken.

 

Ei häveliäisyyden häivää

Joissakin viime aikojen puolustuspoliittisissa kannanotoissa on esitetty epäilyjä perussuomalaisten Venäjä-kytköksistä, ja ehdokkaita on nimitelty putinisteiksi. Tavallaan on ehkä hyväkin, että tällaista maalinhinausta suoritetaan, jotta väärän tiedon levittäminen voidaan ampua alas.

Omasta puolestani totean saman, minkä usein ennenkin: ainakaan tämän kirjoituskoneen näppäimistöä ei sormeta sen enempää Putin-agentti kuin Nato-trollikaan, joten ensimmäiseksi tulisi air-to-air-ohjuksella puhdistaa ilmatilasta moiset panettelut perättöminä ja pöyristyttävinä.

Myös Malmin lentoasema olisi vielä pelastettava tässä kirjoituksessa mainitsemistani syistä, ennen kuin ex-ministeri Merja Kyllösen (vas.) junailema ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen jäljiltä ELY-keskuksen huoleksi siirretty päätös ehtii realisoitua kulttuuriperintökohteen tuhotyöksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Valitettavasti Suomen ja Venäjän välit koko ajan kiristyvät. Molemmat osapuolet varustautuvat sotilaallisesti toisen hyökkäyksen varalta. Venäjällä on ylivoimaiset hyökkäysjoukot rajan takana ja Suomikin yrittää varustautua niiden torjuntaan.

Eikö vaikkapa Perussuomalaiset voisi käynnistää rauhanprosessia? Neuvoteltaisiin jännityksen liennyttämisestä, joukkojen ja aseiden vetämisestä kauemmas rajasta.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitos hyvästä ajatuksesta, Leo!

Mikään yksittäinen puolue ei voi kuitenkaan toimia ulkopolitiikan pillipiiparina, ei myöskään Perussuomalaiset, vaikka puolue onkin maanpuolustushenkinen, isänmaallinen ja maltillinen ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan.

Sen sijaan ulkopolitiikasta on viisainta puhua yhdellä suulla.

Toivoa voi, että muutkin puolueet tulisivat kannallemme eivätkä olisi aina meitä vastaan.

Mitä Suomen ja Venäjän väleihin tulee, en usko, että maiden välit olisivat erityisesti kiristymässä. Verrrattuna EU:n ja Venäjän väleihin ovat Suomen ja Venäjän suhteet hyvässä kunnossa, vaikka kitkaa aiheuttaakin Itä-Ukrainan tilanne ja Krimin miehitys.

Venäjä ei ole huono naapuri, mutta se voisi olla paljon huonompikin. Uskon, että Venäjällä osataan arvostaa kaltaistamme naapuria, joka on sille lähes ainoa ongelmaton rajanaapuri.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... kaltaistamme naapuria, joka on sille lähes ainoa ongelmaton rajanaapuri."

- Eikä todellakaan ensimmäistä kertaa:

https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/histori...

Käyttäjän ReinoNyrhinen kuva
Reino Nyrhinen

Asiallinen kirjoitus mutta pari kohtaa pisti silmään koneiden vertailussa.Lockheed Martin f-35 yksimoottorinen ei niin nopea kuin kilpailijat mutta "näkymättömyys"korvaa puutteen.Häiveominaisuudet ,toisin kuin kirjoittaja antoi ymmärtää,säilyvät elinkaarenajan.Polttoainesäiliöt,aseistus sijoitettu rungon sisään ,kulmia pyöristetty joten tutkapintaa vähemmän kuin kilpailijoilla.

Koneen tietotekniikka huippuluokkaa."kommunikointikyky"toisien samanlaisten yksiköiden kanssa mahdollinen.

Hinta laskenut alle 90 milj.$.Tosin hinta ei sisällä kaikkea tarvittavaa aseistusta.

Käyttöikä noussut nykyisten hävittäjien 6000h-8000h.

Miksi hankkia huonoa kun parempaakin on tarjolla.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Niinpä, ja siksi pidänkin F-35:ttä edelleen kärkiehdokkaiden joukossa, etenkin jos hinta laskee.

Teknisiä ongelmia on kuitenkin ollut paljon. Suomi ei voi lähteä maksamaan minkään kalliin asejärjestelmän kehittelykustannuksia.

Muistamme, että myös uusien kuljetuskopterien kalustosta enin osa oli yhteen aikaan käyttökelvottomana maassa.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Ainakin aiemmin häiveominaisuudet kestivät vain hetken aikaa. Sitten pinnoitteet piti korjata. En tiedä onko tilanne F-35:n pinnoitteissa muuttunut. Ja nimen omaan pyöristetyt kulmat lisäävät tutkapinta-alaa. Ideaali on veitsentärävät särmät ja kaikki särmät ja pinnat on kallistettu sellaiseen kulmaan että tutkan aalto kimpoaa pois.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Vuonna 2016 Bulgaria poisti viimeisimmät MIG-21 hävittäjät palveluksesta ja nykyään heidän hävittäjäkalustonsa koostuu yksinomaan MIG-29 hävittäjistä joita on modernisoitu ja osasta tehty NATO-yhteensopivia. Bulgaria on hankkimassa uusia hävittäjiä ja yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista on heille ollut JAS Gripen C/D malleja käytettyinä esimerkiksi Ruotsista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... heidän hävittäjäkalustonsa koostuu yksinomaan MIG-29 hävittäjistä joita on modernisoitu ja osasta tehty NATO-yhteensopivia."

- Omat koiratko valmistautuvat puremaan Kremliä?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Ralf:

Tekstini viittaus MiG-21:n käyttöön Romaniassa ja Baltian ilmavalvonnassa perustui siihen, että vielä esimerkiksi vuonna 2007 konetyypillä todellakin lennettiin Air Policing -tehtävässä.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Annetaan Naton päättää, onko valinta F-35 vai Super Hornet. Sehän sen päätöksen tekee kuitenkin.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Nato on puolustusliitto, jossa Suomi ei ole jäsenenä, joten Naton kannanotot eivät voi vaikuttaa Suomen valintaan.

Siihen, mitä Suomi voi ostaa, vaikuttaa hyvin paljon se, mitä myyvä maa sallii myydä.

Poliittisesti asiaan voivat vaikuttaa ostomaiden hallitukset, joista toki suuri osa on (Ruotsia lukuun ottamatta) Naton jäseniä.

Myös ranskalaishävittäjän ja yhteiseurooppalaisen Typhoonin toimittavat maat ovat kaikki Naton jäseniä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kun hävittäjäkoneiden kappalehinnoilla on huomattavia eroja, tulee mieleen:

Eikö edullisia koneita voitaisi saman tien hankkia nimellismäärää enemmän, ja toisaalta eikö kallista tavaraa ostettaessa olisi luontevaa tinkiä määrästä?

Blogisti uskoo, että Gripen olisi myös käytössä edullinen, eli hintaeron vaikutus jatkuisi ja jopa kumuloituisi kaluston elinkaaren aikana. Aikamoinen valtti Saabille!

PS. YouTube-lentonäytöksessä rajuimmalta näyttää Eurofighter, joskaan tämä kriteeri ei liene sieltä painavimmasta päästä. "Lennä sitten oikein matalalla ja hiljaa, varoitti äiti lentäjäpoikaansa", ja sekin temppu näkyy onnistuvan kohdasta 3:30 alkaen.

https://www.youtube.com/watch?v=ZUMJW4yne-U

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

JAS-39 on kyllä erinomainen kone, ja sitä on kehunut Ilmavoimien kokenein koelentäjä Jyrki Laukkanenkin.

Hän muuten piti viime syksynä kiintoisan luennon Hornetien edeltäjien hankinnoista Ilmailumuseolla.

Mitä määrän muuttumiseen laaduksi (tai laadun määräksi) tulee, tämä dialektiikka riippuu olennaisesti käyttötarkoituksesta (strategiasta ja taktiikoista), joiden mukaisesti eri ominaisuuksia valinnassa sitten painotetaan.

Tässä kohden tosin kaartotaisteluominaisuutemme luultavasti kuitenkin ehtyvät.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

HX-hanke ja Suomen puolustusvoimat. Monitoimihävittäjät hankitaan puolustamaan Suomea. Hankintojen eräs tavoite on nostaa Suomen sotilaallinen puolustuskyky mahdollisimman korkeaksi. Tämä tarkoittaa että vihollinen joutuu sitomaan hyökkäykseen paljon kalustoa ja erilaisia resursseja. Käytännössä sotilaallisen, ehdottoman ilmaylivoiman saavuttamiseksi on hyökkääjällä oltava vähintään kolminkertainen kalustollinen ja tekninen sekä laadullinen ylivoima. Jos näin ei ole hyökkäys heikentää oleellisesti vihollisen muuta sotilaallista toimintaa. Samalla kasvaa merkittävästi riski koko hyökkäyksen epäonnistumista.
Venäjän ilmavoimista on 3/5 osaa keskitetty läntiseen sotilaspiiriin jonka luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Jostain syystä pelkästään Suomen lähialueelle on sijoitettuna ja aktiivikäytössä noin 200 taistelukonetta. Näihin kuuluu hävittäjät, hävittäjäpommittajat, pommikoneet sekä tiedostelukoneet. Vuosina 2015-2016 tilanne oli tämän näköinen. Kuolan niemimaalla on ainakin kolme tukikohtaa joihin oli sijoitettu ilmataistelukalustoa. Severomorsk-3’ssa oli noin 20 Suhoi-33 hävittäjää, muutamia Antonov-26 ja Antonov-12 kuljetuskoneita, Iljushin-38 kaukotiedustelukoneita sekä Kamov-27 taisteluhelikoptereita. Monchegorski’ssa oli noin 25 Mig -31 hävittäjää sekä 20 Suhoi-24 rynnäkkökonetta ja 10 Mig-25 tiedustelu / pommikonetta. Olenogosrk’ssa noin 40 Tupolev-22M meri- ja kaukotiedustelukonetta sekä niiden pommikoneversiota ja muutamia Antonov-12 kuljetuskoneita. Alakurtin tukikohdassa, noin 50 km Suomen rajasta oli Mi-24 taistelu- ja Mi-8 kuljetushelikoptereita. Karjalassa Äänisen länsipuolella oli Petrozavodsk’in (Petroskoi) ja Besovets’in tukikohdissa sekä lentokentillä oli yhdessä noin 50 Suhoi-27 hävittäjää. Leningradin lähistöllä on ainakin kaksi tukikohtaa. Pribylovo’ssa oli Mi-24PN taistelu- ja Mi-8 kuljetushelikoptereita. Pushkin’ssa oli noin 15 Suhoi-24 rynnäkköhävittäjä ja 20 Suhoi-27. Kaliningrad’ssa olevilla Chkalovsk’in ja Chernjahovsk’in tukikohdissa oli yhteensä noin 20 Suhoi-24 rynnäkköhävittäjää ja 10 Suhoi-27 hävittäjää.
Venäjän hävittäjät, hävittäjäpommittajat ja rynnäkköhävittäjät sekä pommikoneet ovat pääsääntöisesti suunniteltu ja alun perin rakennettu 1970-luvun jälkeen ja lähes koko kalusto on entisen Neuvostoliiton peruja. Kaikkia konetyyppejä on päivitetty ja päivitetään jatkuvasti uudempiin versioihin osa aina neljänteen sukupolveen asti. Uusia viidennen sukupolven hävittäjäkoneita ei Venäjällä ole, muutamaa Suhoi-50 (Pak Fa) hävittäjäpommittajan prototyyppiä lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti Venäjän kalusto on suhteellisen vanhaa ja ollut kovassa käytössä, lue sotilaallisessa työssä ja toiminnassa. Tiedon hankkimista, sotilastiedustelusta puhumattakaan ei helpota se että kalustosta on useita eri malleja ja lukematon määrä erilaisia versioita. Muutamia havaintoja, yksityiskohtia ja esimerkkejä. Suhoi-24 rynnäkköhävittäjää (maataistelukonetta) on valmistettu vuosina 1967-1993 mutta se on edelleen käytössä. Uusi korvaava malli on Suhoi-34 jonka ensilento tapahtui 1990 ja käyttöön se tuli 2010-luvulla. Mig-25 tiedustelu- ja pommikoneiden käyttöönottovuosi oli1964. Suhoi-27(Mig-27) hävittäjä otettiin palveluskäyttöön 1986, koneesta on useita eri malleja ja versioita. Mig-29 hävittäjän ensilento oli 1977 käyttöön 1982. Koneesta on yli kymmenen eri mallia ja versiota. Mig-31 ensilento oli 1972 ja käyttöönotto vuonna 1982. Sen viimeisimmät mallit ovat Mig-31M, Mig-31D ja Mig-31BS joiden käyttöikä päättyy 2030-luvulla. Tyypillistä venäläisille hävittäjille on niiden suuri lentonopeus, lähes kaikki pystyvät 2-Mach’in nopeuteen osa jopa 3-Mach’iin. Toinen seikka on eri mallien ja versioiden asevarustelu joka on lievästikin kirjava mutta käyttötarkoitus huomioiden yleensä tehokas. Heikoin lenkki näyttää olevan huolto - ja käyttökunnossa pitäminen, varaosien saatavuus jne. Tätä ongelmaa pahentaa eri mallien ja versioiden kirjavuus. Esitetään arvioita että jopa 40 -50 % koneista olisi korjattavana, rikkoontuneina, odottaisivat varaosia jne. ja siten poissa käytössä.
Kunhan Suomi pitää 2030-luvun puoliväliin asti Hornetit töissä jona aikana ehditään saada 100 kpl Jas Gripen 39 E mallia käyttöön, tasoittuu tilanne todella hyvin. Tarvitsemme vähintään kolme toimivaa lennostoa, jokaisessa noin on 30 käyttövalmista konetta. Kriisitilanteessa koneet voidaan laivueittain hajauttaa ympäri Suomea. Jas Gripen 39 E toimii loistavasti väliaikaisilta kentiltä käsin. Nousuun ja laskuun riittää 800 metriä tien pätkää. Päämekaanikko ja neljä lentosotilasta tarkastavat, tankkaavat ja aseistavat koneen noin 15 minuutissa. Meteor-ohjus, ilmasta-ilmaan on tehokas. Jassm-risteilyohjus, ilmasta maahan täytyy tosin saada ”Jassikoiden” mukaan ja käyttöön.

Jouko Vanne

Pari kysymystä:
"... on tutkassa näkymätön häiverynnäkkökone ja sellaisena etulinjan hyökkäysase, jolla on tarkoitus lentää vihollisen ilmatilassa..." Mutta ei ole näkymätöntä ja äänetöntä konetta. Ilmapuolustuksella on nopea tapa tehdä aistinvaraista havainnointia ja välittää se yhtenäiseksi ilmatilannekuvaksi täydentämään esim. tutkaverkostosta saatavaa tietoa. Kahdeksallakymmenellä miljoonalla saa monta silmä- ja korvaparia.
"... aseet ammutaan horisontin takaa" Miksi ampua ne kahdeksankymmenen miljoonan koneesta, kun ne voidaan ampua hieman hitaammasta ja paljon halvemmasta maastokuorma-autosta?

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Jas...
"Kahden koneen partio voi tietoja vaihtamalla jopa paljastaa ilmassa olevan tutkassa näkymättömän häivekoneen"

No mihin sitten sitä kallista häivekonetta kannattaa hankkia, jos kahdella halvemmalla koneella se häive-etu häviää?
Eiköhän idänihmeen koneissa ole samat kyvyt paljastaa nuo tutkassa huonosti näkyvät koneet.
Tuskin ruotsalaiset kuitenkaan NIIN paljoa on Venäjää edellä näissä hommissa.

Jossain kehuttiin JAS:n tarvitsevan noista kaikista vaihtoehdoista lyhyimmän kiitoradan.
Toisinsanoen sillä voi nousta/laskeutua "metsäteille", kun kentät on pommitettu paskaksi.
Tämä olisi nimenomaa suomen tilanteessa etu.
Myös ovat kuulemma helppo ja halpa huoltoisia, joita pystytään huoltamaankin siellä metsän keskellä.

Mutta eiköhän uskota kuitenkin lennoston poikiin ja annetaan heidän päättää mitkä ovat suomelle parhaaat.
Vähän on sellainen fiilis (en osaa sanoa miksi) että siellä on enemmän tietoa kuin usarin keskustelupalstaalla.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Hyvä kirjoitus, Sakari!

Ja samaa mieltä kanssasi siitä, että Malmin lentokenttä pitää säilyttää.

http://johannasirenkaplas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

En luota häiveominaisuuteen ennen kuin olen näkemättä sen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Luulen, että noilla lähtökohdilla sinua on varsin vaikea saada vakuuttuneeksi asiasta.

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

Gripenissä arveluttaa eniten tuotannon pieni volyymi. Netistä löytyneiden tietojen mukaan Gripenin E/F –versioista on tehty tilauksia tähän mennessä noin 100 kpl, joista Ruotsiin noin 70 kpl ja Brasiliaan noin 30 kpl. Tuohon jos lisätään Suomeen mahdollisesti tilattavat noin 60 kpl ollaan vielä reilusti alle 200 kpl kokonaismäärässä. Tämä tarkoittaa sitä, että konetyypin jatkokehitys, päivitykset ja aseintegraatiot tulevat kalliiksi, kun kustannuksien jakajia on noin vähän. Jatkokehitystä kuitenkin tarvitaan, sillä HX-koneilla on tarkoitus lentää Suomessa 2060-luvulle asti.

F35-koneita on tähän mennessä toimitettu asiakkaille suunnilleen sama määrä kuin Gripen E/F:llä on tilauksia yhteensä. Pelkästään Yhdysvaltojen omat asevoimat ovat suunnitelleet tilaavansa yhteensä yli 2000 kpl F35:n eri versioita, mihin määrään voi lisätä ilmeisen hyvin vetämään lähteneet vientikaupat. Vientikauppojen määrä tuskin pienenee jatkossakaan, sillä valmistaja on ilmoittanut Suomen käyttöön ensisijaisesti ajatellun A-version yksikköhinnan putoavan noin 80 miljoonaan dollariin vielä tämän vuosikymmenen kuluessa. Vuonna 2017 toimitettujen suunnilleen 100 kpl F35A:n yksikköhinnaksi kerrottiin noin 90 miljoonaa dollaria.

Mutta mitäpä näistä maallikko ymmärtää. On mielenkiintoista kuulla HX-ehdokkaiden todelliset tarjoushinnat, jos ne joskus yleisölle kerrotaan, ja nähdä minkä konetyypin ammattilaisemme mieluiten työkalukseen kelpuuttaisivat.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#18

Tässä hyvä kommentti Jaakko Aallolta:

Jaakko Aalto 19.1.2019 21:12

"Epäilyttää myös Gripenin elinkaaren pituus. Konetyyppi on vanha. Ainoa Euroopan maa joka niitä on hankkinut on Tsekki, joka vuokrasi muutamia koneita kymmeneksi vuodeksi. Ilmeisesti hekään eivät luota elinkaaren pituuteen."

http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

- - -

Tässä myös kokonainen kirja, joka paneutuu eri konetyyppeihin:

https://www.docendo.fi/paras-havittaja-suomelle-ho...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Blogi sisältää sekä sinänsä paikkansa pitävää faktaa että mielipiteitä.

Ensin asiaa, jolla on relevanssia lähestyviin vaaleihin ja perussuomalaisten uskottavuuteen puoleena:

"Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho puolestaan joutui äskettäin korjaamaan Yleisradion jutusta liikkeelle lähtenyttä väärinkäsitystä, jonka mukaan puolueemme olisi vihreiden ja vasemmistopuolueiden kanssa valmis vähentämään hävittäjien määrää.

Tämä ei pidä paikkaansa. Perussuomalaiset ei ole puolueena esittänyt, että koneita hankittaisiin vähemmän kuin 64. Puolustusvoimien hävittäjäkaluston määrällisen tarpeen arvioiminen on asiantuntijatehtävä, jota suoritetaan konetyypin valinnan yhteydessä. Olennaista on, että toimintakyky korvataan täysimääräisenä."

---

Olen jo osaltani omassa blogissani 19.1. kiinnittänyt huomiota Halla-ahon puolueen kantana esittämään näkemykseen siitä, että maamme parhaiden ilmasodan asiantuntijoiden valmisteleman HX-projektin lähtökohta 64 koneen vahvuudesta voidaan hylätä.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26803...

Jos kyse on pelkästä väärinkäsityksestä, miksi ihmeessä Halla-aho ei vaadi oikaisemaan sitä? Kuten oman blogini keskustelun loppupäässä totean, sananvapauslaki velvoittaa yksiselitteisesti tiedotusvälineen julkaisemaan vastineen tai oikaisun maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viestikin julkaistiin.

Ellei YLE:ltä sellaista oikaisua kuulu, sehän silloin tarkoittaa kaikille äänestäjille, että puolueenne on samaa mieltä siitä, että alkuperäinen YLE:n uutinen on todella sisällöltään oikea. Suomen laki on tässä perättömästi siteeratun oikeuksien puolella, mutta luopuminen lain takaamasta oikaisuoikeudessa tarkoittaa jompaa kumpaa näistä kahdesta:

1) Perussuomalaiset hyväksyy YLE:n uutisen H:n kannasta oikean sisältöiseksi
2) Perussuomalaiset on tästä eri mieltä, mutta avuton julkisuuden hallinnassaan ties mistä syystä, ja kuvittelee jonkin oman naamakirja- ja blogiviestintänsä vastaavan tässä valtakunnallista tiedotusvälinettä äänestäjien kannalta.

----

Sitten tuohon mielipidekirjoitteluun.

"Puolustusvoimien hävittäjäkaluston määrällisen tarpeen arvioiminen on asiantuntijatehtävä, jota suoritetaan konetyypin valinnan yhteydessä. Olennaista on, että toimintakyky korvataan täysimääräisenä."

Ovatko Ilmavoimien HX-asiantuntijat jossakin antaneet ymmärtää, että täysimääräinen toimintakyky olisi saavutettavissa jollakin tietyllä konetyypillä vähemmällä kuin 64 koneen vahvuudella? Onko Suomelle jotenkin haitallista, vaikka toimintakyky jopa suorastaan paranisi verrattuna nykyiseen Hornet-kaluston suorituskykyyn? Epäilevätkö perussuomalaiset, että Ilmavoimien asiantuntemus tästä aiheesta ei riitä samalle tasolle kuin poliitikkojen keskuudessa?

"Mikäli Suomi haluaa huippukoneen, joka edustaa viidennen sukupolven tekniikkaa ja josta on puoleksi vuosisadaksi eteenpäin, valinta on F-35. Tutkassa näkymättömän koneen Suomi tarvitsee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että liitymme Natoon. Kone on haavoittuva ja kallis, minkä vuoksi paine hankintamäärän vähentämiseen kasvaisi."

MIkä tekee 5. sukupolven monitoimihävittäjän "haavoittuvaksi"? Pienempi tutkapoikkipinta-alako, vai sensorifuusio? Mistä tulee se "paine" vähentää suomalaisten suojaa sodan oloissa ja lisätä infrastruktuurimme tuhoutumisen riskiä? Koko ajan on lähdetty siitä, että pysytään poliittisesti hyväksytyssä 7–10 mrd € raamissa, joka huomioidaan takuuvarmasti aivan kaikille HX-ehdokkaille. Nytkö olette siirtelemässä maalitolppia kesken pelin?

Totta kai käyttöperiaate osin muuttuu, jos valittavan koneen ja sen järjestelmien ominaisuudetkin muuttuvat, ja vastailmatoiminta voi painottua sen mukaan enemmän defensiiviseen tai offensiiviseen suuntaan.

Et sitten luota siihen, että tämän asian merkitystä osattaisiin riittävästi arvioida maamme parhaiden ilmasodan asiantuntijoiden toimesta?

"JAS-39:n E-versio on erinomainen kompromissi, ketterä ja Suomen oloissa käyttökelpoinen kone, joka on omasta mielestäni vahva ehdokas myös hintansa ja käyttökustannustensa puolesta."

Kuten tiedät, siitähän lentää vasta ensimmäinen prototyyppi. Ja nyt olet jo tekemässä siitä "vahvaa ehdokasta", vaikka luettelemiesi ominaisuuksien lisäksi valintaperusteita on toki muitakin:

https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/...

Kuinka arvioit esimerksi huoltovarmuuden näkökulmasta Ruotsin tuotantokapasiteettia Gripenille kriittisine komponentteineen, verrattuna muita ehdokkaita valmistaviin suurvaltoihin, koneelle, jonka käyttäjäperhe maailmanlaajuisesti jäänee monia kilpailijoita suppeammaksi?

----

Mitenkähän sellainen olisi, jos keskeneräisen arviointiprosessin (johon kuuluu tässä kuussa ilmoitettavan hintapyynnön lisäksi paljon, paljon enemmän) tekijöille annettaisiin työrauha tehdä loppuun oma osuutensa, ja odotettaisiin aivan kaikessa rauhassa sitä päivää, kun he esittävät perustellut näkemyksensä poliitikoille? Se päivä tulee aikanaan vuorenvarmasti, sille on projektiaikataulu, jossa ymmärtääkseni on pysytty.

Mitä viisaampi maallikko, sitä vähemmän toitottamista julkisuuteen pitkälle menevää erityisasiantuntemusta vaativista kysymyksistä silloin, kun edes oikeatkaan asiantuntijat eivät vielä tiedä riittävästi.

Ja kääntäen: tomppelipoliitikon varma tavaramerkki on ennenaikainen ratkaisun julistaminen ongelmiin, joita ei täysin ymmärrä mutta luulot ja ideologia saavat korvata ymmärryksen puutteet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut