Euroopan epävakaus, kansallismielisyys ja Nato
Eurooppaa kuohuttavat tätä nykyä kaksi isoa asiaa: globaali maahanmuutto ja Venäjän aikaansaama Krimin miehitys sekä siihen liittyvä separatistijoukkojen tukeminen Itä-Ukrainassa. Niinpä myöskään Euroopassa heränneessä kansallismielisyydessä ei ole mitään ihmeellistä. Elämme epävarmoja aikoja, ja siksi kansallisen edun valvominen on erityisen tärkeää.
Myöskään Venäjän aseiden kalistelussa ei ole mitään uutta. Kun Venäjä otti viime sunnuntaina haltuunsa kolme Ukrainan laivaston alusta Mustanmeren Kertšinsalmessa, konfliktissa haavoittui (lähteestä riippuen) 3–6 miehistön jäsentä. Mediassa tapaus on nähty ensimmäisenä selkeänä yhteenottona Venäjän ja Ukrainan välillä.
Tunnuksettomia Venäjän joukkoja oli tosin eksynyt Ukrainan alueelle jo aiemmin. Malesialainen matkustajakone puolestaan ammuttiin alas Venäjän valmistamalla ja toimittamalla ilmatorjuntaohjuksella, jolloin tapauksessa kuoli satoja useiden eri maiden kansalaisia.
Venäjällä olisi avaimet myös Syyrian kriisin ratkaisemiseen, kunhan maa lopettaisi Bašar al-Assadin tukemisen. Mutta venäläiset haluavat pitää kiinni Syyriasta, sillä Venäjä tavoittelee maasta tukikohtaa Välimerelle.
Venäjä pyrkii luomaan kriisipesäkkeiden ja valloittamiensa alueiden ympärille puskurivyöhykkeitä, joista löytyy useita kerroksia kuin karjalalaisista puumaatuskoista. Myös Itä-Ukraina on alue, jota Venäjä pitää hallussaan suoraan tai separatistien kautta suojatakseen miehittämäänsä Krimiä. Näin Venäjä pyrkii viemään huomion pois ongelmien ytimestä, siitä, että maa valloitti kansainvälisen oikeuden vastaisesti Krimin, kuten Saddam aikoinaan Kuwaitin.
Euroopan unionin pakotteet ovat jääneet melko merkityksettömiksi Venäjälle, ja tämä on voinut olla EU-maiden tarkoituskin. EU-maat ovat halunneet turvata energiansaantinsa Venäjältä. Eniten pakotteista ovat kärsineet Suomen kaltaiset maat, joiden kauppa Venäjälle on hyytynyt.
En usko Yhdysvaltain nykyisen presidentin olevan asiassa välinpitämätön, vaikka Trumpia putinismista epäilläänkin. Trump on tuominnut Krimin miehityksen monta kertaa, ja Venäjä on hänelle selvä vastustaja. USA ei vain paljoa voi ilman aseellista välintuloa, ja se taas tarkoittaisi sotaa. Venäjä on siitä kurja vastustaja, että jos sen joukkoja pääsee jollekin alueelle, niitä ei saa sieltä millään pois.
Tämä merkitsee, että meillä täällä Suomessa tarvitaan asiantuntevia ja harkintakykyisiä poliitikkoja, jotka osaavat ajatella kansallista etuamme. Suurvaltapoliittisen opportunismin välikappaleeksi joutuminen ei ole meille eduksi. Kansallisen edun valvominen on erityisen tärkeää ja ymmärrettävää epävarmoina aikoina.
Kansallista etuamme on suojeltava myös pidättyvällä maahanmuuttopolitiikalla, sillä väestömme hajautuminen ja erimielisyyden kasvu eivät ole sisäpoliittisesti hyväksi. Ne heikentävät yhteiskunnallista tehokkuutta ja keskinäistä luottamusta sekä maanpuolustustahtoa.
Politiikassa on varottava myös sisäisiä uhkia, kuten putinismin kasvua Suomessa sekä siihen liittyvää henkilökohtaisen edun tavoittelua. Krimin miehitystä ja Ukrainan kriisiä vähätteleviä trolleja esiintyy Internetissä laajalti, ja heidän tavoitteenaan on saattaa Suomi Venäjän vaikutusvaltaan: juuri tuollaiseksi puskurivyöhykkeeksi. Palkkiotaan maansa myymisestä en voi edes arvata.
Omasta mielestäni Suomen olisi ollut viisainta liittyä Natoon yhdessä Baltian maiden kanssa 1990-luvun alussa, mutta sosialististen presidenttien ja ulkoministerien vuoksi niin ei tehty, mistä saattaa koitua heille historian raskas taakka. Nato-ovi on nyt kiinni muttei lukossa; tosin nykytilanteessa ovesta kulkeminen voisi olla epäviisasta, sillä järjestö on eripurainen muun muassa Turkin ja EU:n suhteen vuoksi sekä Kreikan ja muiden oliiviöljymaiden talousahdingon takia.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on esittänyt tukevansa Natoon hakemista lähinnä kahdessa tapauksessa: jos Ruotsi hakee tai jos Venäjän käytös pahenee. Kannanotto ei yllätä, sillä se on analyyttinen totuus, vähän niin kuin se, että possua voi rapsuttaa vasemmalla kädellä, oikealla kädellä tai molemmilla käsillä.
Johtopäätös ei ole siis merkittävä poliittinen linjanveto, vaan se on eräänlainen looginen välttämättömyys nykytilanteessa. Kurjaa asiassa on, että Suomen Nato-ratkaisu on jätetty Ruotsissa tehtäväksi, ja huumoria tavoitellen onkin sanottu (Jörn Donner), että Suomi on ainoa maa, johon Ruotsilla on vaikutusta.
Luen tilannetta niin, että Suomen ulkopoliittinen johto toivoo, ettei Ruotsi hakisi. Muutenhan Suomi olisi jo itse ollut asiassa aktiivinen. Näin toivotaan nykyisen hyväksi koetun tilanteen sekä tasapainon Pohjolassa jatkuvan.
Lupaukset ja toiveet kansanäänestyksestä Nato-asiassa ovat joka tapauksessa pelkkää palturia ja populismia. Ensinnäkin (1), äänestyttäminen avaisi tien suunnattomaan propagandasotaan ja uhkailuun, jotka voisivat heikentää turvallisuutta. Toiseksi (2), äänestyksen järjestäminen olisi valtiojohdon antama signaali, jonka mukaisesti liittymistä tavoitellaan. Jos kansa sanoisi tuossa tilanteessa ”ei”, se vetäisi hallitukselta ja presidentiltä housut kinttuihin, ja Venäjällä voitaisiin nauraa. Tällaista tilannetta tuskin kukaan haluaa.
Ja kolmanneksi (3), Natossa on vain muutama maa, jotka ovat kansanäänestyksen järjestäneet, esimerkiksi Unkari, tosin äänestyksen merkitys oli muodollinen, sillä tulos oli selvä valtaenemmistön vaatiessa kynsin hampain Natoon pääsyä. Espanja puolestaan järjesti kansanäänestyksen liittymispäätöksen jälkeen selvittääkseen kannatusta, ja Georgia järjesti hädissään kansanäänestyksen, vaikka maalla ei ollut edes Nato-kelpoisuutta. Niinpä maa ei ole tänäkään päivänä Naton jäsen.
Suomessa perustuslain säätäjä on ollut niin viisas, että se on jättänyt asian eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä ratkaistavaksi. Tämä mahdollistaa nopeat päätökset, mutta siirtää asian puolueissa harkittavaksi ja sovittavaksi. Niinpä puolueilta ja poliitikoilta vaaditaan erityistä asiantuntemusta ja viisautta.
Perussuomalaisena poliitikkona en ole putinisti. En ole myöskään Nato-trolli. Asiassa pitää kulkea isänmaan etu edellä. Kansallinen etu on unohdettu myös monissa muissa kysymyksissä, ja siksi tarvitaan maltillista ja järkevää harkintaa sekä kansallisen edun ajamista.
Äärimmäisten ja sitovien kantojen lukkoon lyöminen on epäviisasta myös muissa puolueissa, jotka ovat joko torjuneet Nato-jäsenyyden täysin tai ajavat sitä ohjelmassaan. Viimeksi mainittuja tosin ei taida olla kuin yksi.
Itse olen aina ollut Nato-jäsenyyden periaatteellinen kannattaja, enkä näe estettä liittymiselle, mikäli sopimus on hyvä ja tilanne liittymisen sallii. Mutta turvallisuutta ei kannata vaarantaa asialla, jonka tehtävä olisi taata turvallisuus.
Niinpä eipäs–juupas-väittely on turhaa, etenkin kun Nato-jäsenyyden tavoittelusta on tullut Suomen idänpolitiikan modus operandi, eräänlainen instrumentti, jolla ilmaistaan vertauskuvallista etääntymistä tai lähentymistä suhteessa Venäjään. Naton ohella on myös muita mahdollisuuksia järjestää puolustusyhteistyö.
Tulevaisuudessa entistä tärkeämpää on, että asioita hoitavat poliittiset edustajat, joiden toiminta on ennustettavaa ja luotettavaa ja joilta löytyy sekä analyysi- että toimintakykyä reagoida nopeasti eteen tuleviin haasteisiin.
Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki
Hyvä kirjoitus. Tosin jäsenyyttä on turha hakea kriisin uhatessa tai sen ollessa päällä kuten moni suomalaispolitiikko kuvittelee olevan mahdollista. On täysin selvää ettei Natolla ole pienintäkään intressiä ottaa Suomea tai Ruotsia jäseneksi tilanteessa jossa Venäjä on jo aloittanut riidan haastamisen. Näinhän Nato on myös ilmoittanut.
Kun EU on Venäjän kanssa täysin hampaaton eikä YK:sta ole mitään apua, Suomen kokoiselle valtiolle ei jää paljon vaihtoehtoja. Voimme kuvitella pärjäävämme Venäjää vastaan yksin ja voimme presidenttimme lailla uskoa että joku meitä kriisissä ehkä auttaa, tai yrittää liittyä Naton jäseneksi. On olemassa myös venäjäpellervojen lempivaihtoehto, tehdään niin kuin Venäjä haluaa ja annetaan Venäjälle vaikka lisää maata ja alueita Suomesta jos vaikka se leppyisi.
Jotta Suomen olisi turvallista hakea jäsenyyttä, Suomen pitää Ruotsin lailla saada jenkeiltä tai muilta isoilta mailta julkiset turvatakuut jo ennen hakemuksen jättämistä. Jos jäsenyys jää eduskunnasta kiinni, se käytännössä merkitsee Venäjälle tuloviisumia Suomeen. Jos se jää kiinni muista maista, kortti on katsottu ja sen jälkeen Venäjän tuloa rajan yli voi odotella, kuten nytkin. Tosin jos suurin osa Naton maista olisi Suomen hyväksynyt, näiltä voi odottaa kriisiapua tiukassa paikassa. Jos jenkit ovat hyväksymässä Suomea, se voi riittää Venäjälle vaikka Nato ei hyväksyisikään.
Venäjä takuuvarmasti jo nyt laskee ettei Suomi saa apuja munattomalta EU:lta jos Venäjä päättää laajentaa turva-alueitaan Suomen kustannuksella. Naton ja USA:n osuudesta Venäjä ei ole varma joten se voi olla ainoita syitä sille miksi Suomi voi toistaiseksi olla rauhassa. Talvisodan varaan on Suomessa enää 2000-luvulla turha laskea.
Ilmoita asiaton viesti
J. Sakari Hankamäki kirjoittaa selkeällä ja uskottavan kansallismielisellä otteella maamme turvallisuuspolitiikasta ja sen haasteista. Naton turvallisuustakuita Suomella ei toistaiseksi ole ainakaan välittömässä näköpiirissä. Niinpä Suomen on ylläpidettävä ja vahvistettava omia puolustusresurssejaan. Sotilaallista tyhjiötä ei ole varaa jättää meidän alueillemme. Vieraiden valtojen sotilaalliset aggressiot ja interventiot ovat parhaiten estettävissä siten, että niiden hinta on tarpeeksi korkea potentiaaliselle viholliselle.
Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017 pyrkii ottamaan huomioon ajankohtaiset turvallisuusuhkamme ja tähtää suoraviivaisesti puolustuskyvyn vahvistamiseen:
”Suomi vahvistaa kansallista puolustuskykyä ja tiivistää kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Maa-, meri- ja ilmapuolustusta sekä puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä kehitetään toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Kybertoimintaympäristöön rakennetaan uusia kykyjä. Puolustusvoimien strategiset suorituskykyhankkeet toteutetaan Suomen puolustuskyvyn turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä.
Puolustusyhteistyö on tärkeää Suomen puolustuskyvyn ja uhkien ennaltaehkäisyn kannalta. Kahdenvälinen puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on erityisasemassa ja Yhdysvallat on Suomelle tärkeä kumppani. Suomi edistää määrätietoisesti Euroopan unionin puolustusyhteistyön ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Tämä vahvistaa eurooppalaisen puolustuskyvyn perustaa ja unionia turvallisuusyhteisönä sekä globaalina toimijana.”
https://www.defmin.fi/julkaisut_ja_asiakirjat/valt…
Ilmoita asiaton viesti
”En usko Yhdysvaltain nykyisen presidentin olevan asiassa välinpitämätön, vaikka Trumpia putinismista epäilläänkin. Trump on tuominnut Krimin miehityksen monta kertaa, ja Venäjä on hänelle selvä vastustaja. USA ei vain paljoa voi ilman aseellista välintuloa, ja se taas tarkoittaisi sotaa.”
USA voisi halutessaan tehdä hyvinkin paljon rauhanomaisin keinoin pakotteita kiristämällä.
1) Ilmailuteollisuuden tuotteiden vientikielto Venäjälle pysäyttäisi muutamassa kuukaudessa Venäjän sisäisen lentoliikenteen, tai sitten jättäisi silovikeille ja oligarkeille tilaisuuden valita Tupolev -kyytien ja junalla matkustelun välillä.
2) SWIFT-pankkijärjestelmästä erottaminen eristäisi Venäjän taloudellisesti, eli kaupankäynti jäisi maan sisäiseksi ja ruplilla maksettavaksi. Palveluiden ja tuotteiden valikoima ja laatu kaventuisivat olennaisesti.
Venäläisten suuri enemmistö saisi näistä seuraamuksista tarpeekseen, eikä 66-v. Putinin ennuste virassaan pysymiseksi olisi enää häävi. Moskovassa nähtäisiin ennen pitkää värivallankumous, vaikka Kansalliskaarti pantaisiinkin käyttämään voimaa omaa väestöä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta 2. on aika rankka toimenpide.
Jos Venäjä vastaa sulkemalla kaasuhanat talvella niin se voi käynnistää suursodan.
Ilmoita asiaton viesti
Rankkojahan ne ovat olleet Venäjänkin kansainvälisen oikeuden vastaiset toimenpiteet, aivan tahallaan ja harkitusti.
Miksi kaasuhanojen sulkeminen muka sodan käynnistäisi? Kyllä asuinhuoneistot saadaan Keski-Euroopan ilmastossa sentään talvellakin lämpiämään muillakin konsteilla, opetetaan paikallisille lämpöeristyksen teko ja viedään sinne ensi hätään vaikka telttakamiinoita Suomesta…
Siinähän olisi taas Rosneftille miettimisen paikka, kuka heidän kaasustaan sen jälkeen maksaisi.
—–
J. Sakari Hankamäki:
”Nato-ovi on nyt kiinni muttei lukossa; tosin nykytilanteessa ovesta kulkeminen voisi olla epäviisasta, sillä järjestö on eripurainen muun muassa Turkin ja EU:n suhteen vuoksi sekä Kreikan ja muiden oliiviöljymaiden talousahdingon takia.”
Lukot lienevät kokonaan Suomen puolella; toisaalta, ei siitä ovesta niin vain kuljeta nirsoilevan Suomen ehdoilla. En tiedä minkään tahon luvanneen Suomelle erityiskohtelua Naton jäsenhakemuksen käsittelyssä, johon tavallisesti kuluu 1-2 vuotta ja uuden jäsenmaan hyväksyntä puolustusliittoon vaaditaan kaikkien nykyisten jäsenmaiden parlamenteissa.
Olennaisinta olisi toki artikla 5:n mukaisten turvatakuiden antaminen, eikä Nato sitä omien sääntöjensä mukaan voine antaa muille kuin jäsenmaille. Sen sijaan, Naton suurvaltajäsenet voivat tietenkin antaa vastaavat takuut kahdenvälisesti – mistä ei ole tietoakaan (eikä siis sen ansiosta ennalta ehkäisevää pelotetta) tässä vaiheessa, vaan ainoastaan yhteneviin etuihin pohjautuvaa toivotaan, toivotaan -politiikkaa.
Noista Turkin / EU:n sekä Kreikan hurlumhei-talouden aiheuttamasta Naton sisäisestä eripurasta haluaisin kyllä tietää enemmän.
—-
Mikä on Perussuomalaisten linja Nato-jäsenyyteen puolueen linjana? Itsensä persuina esittelevillä on monenkirjavia variaatioita tästä aiheesta, eli puolue vaikuttaa varsin linjattomalta (ja tässä asiassa äänestäjälle arvaamattomalta).
Ilmoita asiaton viesti
”Rankkojahan ne ovat olleet Venäjänkin kansainvälisen oikeuden vastaiset toimenpiteet, aivan tahallaan ja harkitusti.”
Niillä on ydinase.
”Kyllä asuinhuoneistot saadaan Keski-Euroopan ilmastossa sentään talvellakin lämpiämään muillakin konsteilla, opetetaan paikallisille lämpöeristyksen teko ja viedään sinne ensi hätään vaikka telttakamiinoita Suomesta…”
Vastaavat lämpötilat siellä kuin Helsingissä tammikuussa ja tuo kaikki vie aikaa. Energiahuolto pitää olla kunnossa ennen noin rajuja juttuja.
”Mikä on Perussuomalaisten linja Nato-jäsenyyteen puolueen linjana? Itsensä persuina esittelevillä on monenkirjavia variaatioita tästä aiheesta, eli puolue vaikuttaa varsin linjattomalta (ja tässä asiassa äänestäjälle arvaamattomalta).”
Perussuomalaisia yhdistää lähinnä maahanmuuttoteema. Sitten löytyy kaikennäköistä nationalistipersua, EU-kritiikkipersua, raaamattupersua ja suurvaltapolitiikan kysymyksissä vastaukset voivat olla aika kirjavia.
Hankamäen Nato myönteisyys on iso plussa. Ei sentäs ole semmoista sinisilmäisyyttä että ei huomioda koko suurvaltapolitiikkaa millään tavalla, sitäkin kun näkee.
Ilmoita asiaton viesti
”Omasta mielestäni Suomen olisi ollut viisainta liittyä Natoon yhdessä Baltian maiden kanssa 1990-luvun alussa, mutta sosialististen presidenttien ja ulkoministerien vuoksi niin ei tehty, mistä saattaa koitua heille historian raskas taakka.”
Suomalaiset olivat 90-luvulla vahvasti Nato vastaisia ja siihen kyllä vaikutti vahvasti jenkkien törttöilyt silloin. Baltian maissa vähän erilainen historia niin siellä eivät sitten miettineet.
Jälkiviisastelu helppoa toki. Nyt on vähän huono hakea palovakuutusta kun naapurissa palaa jo.
Käytännössä meillä on nyt tämä EU:n talousalue ja missä ollaan mukana, että unionilla on mahdollisuus yhteistoimin tehdä pakotteita. Toki siinä itse kärsitään myös mutta se on kuitenkin realistinen voimankäyttö tapa.
Tiivistyvä puolustusyhteistyö näkyy olevan tämänhetkinen reitti. Voisi olla kyllä ihan hyvä idea lisätä Natovalmiuksia nostamalla puolustusbudjettia vähitellen sille tasolle mitä Nato edellyttää.
Sitä budjettia voi myös käyttää lisäämään taloudellista toimintaa Suomeen. Eihän sen tarvitse olla vain Natoa varten vaan myös meitä varten.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole yksikään Naton pääsihteeri koskaan puhunut julkisesti siihen suuntaan, että juuri nyt tai joskus muulloin olisi jotenkin huono ajankohta Suomelle hakea jäsenyyttä tai ettei Suomi kelpaisi syystä tai toisesta. Ainoastaan he korostavat herrasmiesten tavoin, että jäsenyyden hakupäätöksen tekeminen on kokonaan Suomen asia.
Ei ole kauan siitä, kun Hevosmiesten tietotoimisto levitti varmaa tietoa, että juuri nyt Nato ei ota uusia jäseniä. Montenegrossa olivat onnettomat tästä korkeasta suomalaisviisaudesta niin tietämättömiä että menivät panemaan jäsenhakemuksensa vireille – ja hups vain, sieltähän tuli hyväksyntä että heilahti!
Puolustukseen sijoittaminen 2 % BKT:sta on tässä maailmantilanteessa pelkästään viisasta ja vastuullista valtiontaloutta. Vai ovatko virolaiset ja puolalaiset niin paljon meitä rikkaampia, että heillä on siihen varaa mutta meidän pitää nuukailla?
Ilmoita asiaton viesti
”Tällä hetkellä 23 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maan pitäisi liittyä Pohjois-Atlantin liiton eli Naton jäseneksi.” (EVA, uusin kysely
https://www.eva.fi/blog/2018/11/28/suomen-nato-jas…
Ilmoita asiaton viesti
Suomettuminen onnistui aikanaan törkeän hyvin. Toivottavasti siitä ei jouduta katkerasti kärsimään.
Ilmoita asiaton viesti
Gallupeilla ei pidä kansalta kysellä liitymmekö Natoon vai emme. Se päätös on pystyttävä niiden valtioelinten tekemään joille tämän päätöksenteon on kansa asianosaisille mandaattina antanut. Eli, presidentti, puolustusvoimien johto, hallitus ja eduskunta.
Ilmoita asiaton viesti
Halla-aholta tuli tänään ehdotukset myös energiantuonnin lopettamisesta ja Venäjän johdon pidätysmääräyksestä Krimiin liittyen. Hyviä ideoita mutta en itse lähtisi silti energiantuontia lopettamaan, ihan vielä, mutta Venäjän sotarikoksista Syyriassa on jo niin paljon näyttöä että kansainväliset pidätysmääräykset Putinista ja kumppaneista Syyrian takia voisi olla se, mikä napsahtaisi kunnolla.
Vahinko että Halla-aho ei lähde napakammin ajamaan Nato-jäsenyyttä. Hänellä on paljon hyviä ja terveitä ideoita ulkoturvallisuuteen liittyen mutta jostain syystä teot jäävät vähiin. Moni persu luottaa Halla-ahon näkemyksiin lähes kaikissa asioissa, onkin ihmeellistä, miten Suomen ulkoturvallisuus on joku poikkeus.
Olisihan siinä todellista ironiaa jos Halla-ahosta yllättäen tulisi Suomen ulkoturvallisuuspolitiikan johtajaviitan ottaja ja pelastaja kun muut puolueet presidenttiä myöten nyyhkyttävät nurkassa Venäjä-peloissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mitäs Natolla tekee jos Venäjälle ei hyökätä, eikä ne suoranaisesti hyökkää tänne .. Mitäs Jos Venäjä alkaa tekee kiusaa meille vain koska liityimme Natoon?
Venäjä on aika paskamainen siitä että heille ei pahemmin voida mitään.. Pitää vain yrittää jaksaa elää heidän kanssaan, Ja olla heitä ”suututtamatta”.. Kukaan ei halua sotaa..
Ilmoita asiaton viesti
Olipa Petri olematonta pohdintaa!
Natoon liittymällä nostetaan SUURESTI Venäjän kynnystä hyökätä maahamme, vallata valtioalueitamme. Eikä Nato hyökkää Venäjälle, ellei Putin siihen pakota järjestöön kuuluvaa maata puolustettaessa.
”Suututtamatta Venäjää”…. Suuttuu Venäjän johto tai ei, niin Natoon liittymistä ei siltä ilmansuunnalta tule kysellä. Me teemme , toivottavasti!, puolustuspoliittiset ratkaisut omista lähtökohdistamme. Venäjän etu ei tänä päivänä enää ole automaattisesti Suomenkin etu, kuten hyvään(?) suomettuneisuuden aikaan.
”Kukaan ei halua sotaa.” Kyllä sotahaluisia yksilöitä maailmalla riittää, mutta maamme johto ei varmasti ole HYÖKKÄYSsotaan halukas vaikka Natoon liittyisimmekin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se Venäjä tänne ole hyökkämässä! Korkeintaan tekee kiusaa johonka ei Nato reagoisi mitenkään..
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Ukrainaan. Ei ne sinne ole hyökkäämässä, kunhan härkkivät niin paljon että voivat vaikuttaa heihin ulkoapäin.
Ilmoita asiaton viesti
Pikkuisen eriasia on tuo Ukrainan tilanne, kuin Suomesta jonkun alueen valtaaminen…
Tosin voidaan myös kysyä että tekisikö Nato mitään, jos samalla taktiikalla Venäjä valtaisi jonkun pienen alueen rajalta??
Ilmoita asiaton viesti
Kiva olisi tietää miten paljon Venäjä saisi terrorisoida Suomea ennenkuin Nato maat edes hetkauttaisi olkapäitään?
Pakotteita ynm. näkljään tehdään ilman natoakin.. Joten? Miksi natoon?
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs se Persu voi kannattaa NATO:n liitymistä kun Persut aivan yleisesti kannattavat itsenäistä päätöksen tekoa ilman mitään yhteistyötä muiden maiden kanssa. Yhteistyö muiden maiden kanssa heidän tarinansa mukaan vain haittaavat heidän etujansa. Luulisi heidän sitten EU:kin hyväksyvän jos kerran NATO:kin hyväksytään. Täytyy muistaa, että EU:han on nimenomaan rauhan yhteisö joka takaa meidänkin rauhan. Sen takia se perustettiin ja sen takia se on yhä olemassa.
Oletkos varmasti nyt oikeassa puolueessa? Meinaatkos tällä tavalla saada ääniä itsellesi?
Ilmoita asiaton viesti