Jukka Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

Eivät jaa, ainakaan geopoliittisestisen sijaan mielenosoittajat saattavat jakaa suomalaisten ihmisten mielipiteet kahtia omalla Trump-vastaisuudellaan. Myönnän siis, että otsikkoni on klikkijournalismin multihuipentuma, jolle vertoja voi vetää vain aiheeseen liittyvä mätäkuinen sensaatiojournalismi.

Kun Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kokouspaikaksi oli varmistunut Helsinki, Suomen poliittinen älymystö masinoi mielenosoituksen, jossa ääntään ovat lupautuneet käyttämään ainakin europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) ja kirjailija Sofi Oksanen.

Paljastavaa on, että Putinin käydessä toistuvasti Suomessa kyseinen protestoijakaarti ei vaivautunut kiljumaan Venäjällä tapahtuvia ihmisoikeusrikoksia vastaan, vaikka ne ovat olleet ilmeisiä ja räikeitä. Ja kun Kiina mellastaa Afrikassa riistäen sen luonnonvaroja, Suomen poliittinen vihervasemmisto, valtamedia ja muu itseään älymystönä pitävä porukka on asiasta hiljaa.

Mutta kun Yhdysvaltain presidentti tulee USA:n ja Venäjän yhteisestä aloitteesta sovittuun tapaamiseen käyttäen kokouspaikkana Venäjän astinlautana tunnettua maatamme, Suomen poliittinen suvaitsevaisto kokoaa ”suurmielenosoitukseksi” kuvaillun mudanheittokampanjan, jolla yritetään vesittää Sauli Niinistön hyvillä ulkopoliittisilla taidoilla saavutettu johtamisnäyttö.

Voisiko isäkompleksinsa tehdä selväksi vähemmälläkin Uncle Samin mustamaalailulla? Huomattavasti kypsemmin asiaan suhtautuivat perussuomalaiset nuoret, jotka toivottivat Trumpin tervetulleeksi jopa omaan tapahtumaansa. Ohitsemme pyyhkäisevä presidentti ei taida paikalle ehtiä noin 22 tunnin risteilyllään, mutta myöskään kansalaisten suhtautumisen ei tarvitsisi olla huipputyhmää, vaikka huippukokous kyseessä onkin. Joskus voisi asettua myös ulkopoliittisen johdon tueksi, aivan kuten PS-nuoret.

 

Ensin he loivat hänet...

Lisää gasoliinia Trump-vastaiseen vyörytyskoneeseen lisäsi Yleisradion TV-uutiset viime torstaina, jolloin eräs toimittaja kertoi Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläältä Jon Huntsmanilta saatuihin tietoihin viitaten, että ”Trump aikoo nostaa esiin myös tiedot Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaliin” (näillä sanoilla aiheesta kirjoitti myös Ilta-Sanomat).

Olisi kieltämättä kiintoisaa selvittää, miten paljon tai millä tavalla Venäjä vaikutti vaaliorganisaatioon, ellei kysymys asennoituisi itseensä kuin käärme, joka söi itsensä pois. Puhe vaaleihin sekaantumisesta on väistämättä pelkkää palturia, sillä olisi absurdia väittää, että vaaleissa äänestänyt kansakunta olisi ollut vedätettävissä vanhan poliittisen kilpailijan – Venäjän – puolelle! Vaalithan ratkaisee kansa – ei mikään agenttien juonittelu.

Mikäli nyt vielä Trump pesee väitteet omaan kampanjaansa sekaantumisesta pois, tulee pöytä pyyhityksi kahteen kertaan. Valtamedian omia manipulaatio-, agitaatio- ja indoktrinaatioyrityksiä ei arvostele ainakaan valtamedia itse, joka ilmoitti ”avoimesti ja reilusti” asettuvansa vaaleissa lähes sataprosenttisesti Trumpin vastaehdokkaan puolelle antaen todella oudon kuvan valtamedian puolueettomuudesta. Näin etevää on valheita vastustava ja totuutta edistävä tiedon välitys ja faktapohjainen journalismi. Huvittavaa kyllä, levy pyörii edelleen entisissä urakierteissä.

Sensaatiohakuinen viestintä on harhaan viskattua likasankojournalismia ja kakutuspolitiikkaa, jonka tulokset osuvat lopulta heittäjiin itseensä. Trump-vastaisen valtamedian olisi hyvä muistaa, että myös Trump itse ja hänen julkisuutensa ovat valtamedian oma tuote. Tavallisesta monimiljonääristä maailmanjulkkiksen teki esiintyminen populistisessa Diili-ohjelmassa valtamedian omilla populistisilla TV-kanavilla! Vai kuinka?

 

Anti Suomelle

Suomalaisia odottaa joka tapauksessa harvinainen näytös. Yhdysvaltain presidentti kävi virassa ollessaan Suomessa viimeksi vuonna 1997, jolloin Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin autosaattue sattui katkaisemaan minunkin kaupassakäyntireissuni kiitäessään pitkin Esplanadia ja tukkien kulun Stockmannilta kotiini Isolle Roballe.

Politiikka oli tuolloin toisenlaista. Pirkka-Pekka Petelius ja Jukka Puotila väänsivät johtajien tapaamisesta mieleenjäävän sketsin, jossa jalkansa satuttanut ja koivestaan kipsattu Clinton roikkui leikkauksesta toipumassa olleen hyväkuntoisen Jeltsinin selässä.

Yhdysvaltain presidentin ensimmäinen vierailu Suomeen tapahtui vuonna 1975, jolloin Gerald Ford kävi Helsingin ETY-kokouksessa. Isäntänä oli tuolloin Kekkonen ja näyttämönä Finlandia-talo. Luettelo USA:n presidenttien vierailuista maassamme on kaiken kaikkiaan lyhyt kuin Suomen kesä, ja keskeistä Suomen kannalta onkin lähinnä se, veistetäänkö myös Trumpin ja Putinin tapaamisesta puureliefi Näsinneulan aulaan. Edellistä ja Neuvostoliiton vastavallankumouksen jälkeen pois kannettua on tämän jutun mukaan ehdotettu sittemmin Tampereen yliopiston huomaan.

Muutakin hyötyä kokouksesta voi olla. Lentokonespottarit voivat jälleen tehdä hedelmällisyysriitin ja työntää objektiivinsa esiin puskista Air Force Onen koskettaessa kentän pintaa Helsingin ja Vantaan lentoasemalla. Putinin hyvis-kone täällä jo kierteli ja kaartelikin eksyneen rauhankyyhkyn tavoin tehden ”lähestymisharjoituksia” ilman, että tapaus olisi pahastuttanut edes ilmatilaloukkauksista harmistuneita.

Yhdestä olen joka tapauksessa varma: ystävällismielinen Yhdysvaltain-politiikka on ollut parasta viisautta torjuttaessa mahdollista etupiirijakoa, joka väijyy tämänkin kokouksen asialistan marginaalissa, kun keskustellaan Itämeren jännitteistä, Natosta ja kokonaan uusista puolustusjärjestelyistä, joita on muodostunut Eurooppaan kuin sieniä sateen jälkeen. 

Kokouspöydän anti voi siis olla myös isännille itselleen Hietasen saamaa kala-ateriaa runsaampi, ja itse rohkenen toivoa vain yhtä: ettei Donald Trump Suomeen tullessaan luulisi olevansa matkalla Venäjälle tai johonkin mielikuvakartastossaan Venäjä-myönteiseen vasallivaltioon. Toivottavasti kukaan ei myöskään tule ulos kokoushuoneesta mukanaan hyvä kontrahti ja maininta ”rauha meidän ajallemme”.

 

Sivistyksensä voi osoittaa myös esimerkillisesti

Kun CIA:n, FSB:n, FSO:n, MI6:n ja Kiinan (täysin vailla nimeä olevan ja siten aidosti salaisen) tiedustelupalvelun sekä monen muun tarkkailijatahon virkailijat täyttävät jälleen Helsingin, saapunee kaupungin katuja reunustamaan myös kansalaisten sankka parvi.

Minulle tulee etsimättä mieleen sosiobiologiassa tuotettu tutkimustulos, jonka mukaan ”kädelliset tuntevat fyysistä mielihyvää suurten johtajien läheisyydessä”. ”Jos sulla lysti on, niin kädet yhteen lyö” olkoon siis ihmisten joukkokäyttäytymisen selitys myös nyt.

Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että vierailun lähestyessä suomalaisten kannattaisi hillitä ylikriittisyytensä ja olla vähemmän puulla päähän lyödyn näköisiä. Se, että mahtijohtajat ovat päättäneet saapua maahamme ja kokoustaa täällä, voidaan nähdä hyvän tahdon eleenä suomalaisille ja toisaalta myös suomalaisten luottamuksenosoituksena muille. Kiivaimpienkin kriitikoiden kannattaisi siis osoittaa sivistyneisyytensä pysymällä mahdollisimman sveitsiläisinä.

Myös iltapäivälehtien otsikot ”Euroopan kohtalon viikosta” ovat vahvasti liioiteltuja. Mitään dramaattista tapaamisessa ei sovita eikä päätetä. Ei julkisuudessa, puheissa eikä salaisissa lisäpöytäkirjoissa. Siitä pitävät huolen kaulapannassa olevien presidenttien avustajat ja muut taustajoukot, joiden käsissä talutushihnojen toiset päät ja ydinaseiden laukaisusalkut ovat. Mitään Jaltan konferenssia tästä ei tule.

Maailmanpolitiikan väitetty henkilöityminen on uskoakseni puhdas illuusio. Mitä enemmän politiikka on keskittynyt suurten liiderien käsiin, sitä enemmän todellista valtaa on siirtynyt kulisseihin: neuvonantajien ja strategien kaadereihin. Se voi olla pois demokratiasta ja läpinäkyvyydestä mutta hyväksi kaikelle muulle.

 

Trump-ilmiössä on kyse päämäärien ja linjausten muutoksesta

Entä sitten Donald Trumpin vetämä ulkopolitiikka? Sitä kiitin hyvistä avauksista jo Pohjois-Koreaa käsittelevässä jutussani. Myös suhteessa Venäjään on vallitseva pattitilanne ennemmin tai myöhemmin purettava. Sekä Euroopalla, Yhdysvalloilla että Venäjällä on yhteisiä etuja esimerkiksi Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi, Ukrainan ja Krimin miehityksen lopettamiseksi ja terrorismin torjumiseksi. Euroopan kannalta vaarallisin on Ukrainan tilanne, jossa Yhdysvaltain ei pitäisi antaa periksi.

Liike-elämän piiristä tuleva presidentti on ilmeisesti huomannut, ettei tuleen pidä jäädä makaamaan. Sen vuoksi jotakin on joka tapauksessa tehtävä. Myös Ronald Reagan tarttui aikanaan härkää sarvista ja sai Neuvostoliiton kaatumaan.

Yhdysvaltain asettamia tuontitulleja ja kauppapolitiikkaa on toki arvosteltu paljon. Olisi kuitenkin muistettava, että protektionismi on jokaisen itsenäisen valtion, kansakunnan, kauppaliiton ja valtiomuodostelman oikeus, vaikka se ei olekaan muiden tahojen etu.

Kun EU ja tietyt valtiot ryhtyvät vastatoimiin, myös ne alkavat herätä todellisuuteen, joka olisi pitänyt tunnustaa jo paljon aiemmin. Sekä EU:n että Suomen olisi pitänyt vetää tiukempaa protektionistista politiikkaa eikä antaa kansallisen kapitalismin ja sosialistisen internationalismin kulkea kansallisten etujemme yli. Nyt pääomien viennin ja työvoiman tuonnin on annettu pilata talouttamme tavalla, jonka tuloksena yrityksemme on syöty ja työpaikat viety.

Donald Trumpin vetämän politiikan kautta artikuloituu laajempi poliittisen tietoisuuden nousu ja todellisuuteen havahtuminen. Valtamotiivit tunnustetaan taas politiikan primus motoriksi.

Aiempien analyysieni mukaisesti olen edelleenkin sitä mieltä, että Trump-ilmiössä ja sen kerrannaisvaikutuksissa on kyse länsimaiden poliittisessa tietoisuudessa tapahtuneesta muutoksesta. Se signaloi kansallisen edunvalvonnan paluuta politiikanteon keskiöön liian pitkälle jatkuneen internationalismin tilalle. Monissa kehitysmaiksi luokitelluissa valtioissa, kuten Kiinassa ja Intiassa, kansallista etua onkin osattu edistää ihan koko ajan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Putinin käydessä toistuvasti Suomessa kyseinen protestoijakaarti ei vaivautunut kiljumaan Venäjällä tapahtuvia ihmisoikeusrikoksia vastaan, vaikka ne ovat olleet ilmeisiä ja räikeitä. Ja kun Kiina mellastaa Afrikassa riistäen sen luonnonvaroja, Suomen poliittinen vihervasemmisto, valtamedia ja muu itseään älymystönä pitävä porukka on asiasta hiljaa."

- Tuo puute korjataan näin: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257986-h...

Sauli Niinistö ja Alpo Rusi esittivät huolensa huippukokouksen onnistumisesta. Thaimaalaisen juniorijalkapallojoukkueen suhteen riskit lienevät samaa luokkaa. Niinistön ja Nato-kumppanien kanssa keskusteltuaan Trump aikoo tavata Putinin Helsingissä aluksi ilman avustajiaan. Jotta turvattomampaan jälleen kääntynyt kv. kehitys saataisiin kääntymään takaisin turvallisempaan suuntaan, on huippu/huiputuskouksen isäntamaan Suomen tässä tilanteessa tehtävä myös jotain luovalla tavalla omintakeista. Pystymme tarjoamaan enemmänkin kuin vain steriilin neutraalit neuvottelukabinetit.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Jotenkin tuntuu siltä,että elämme ikäänkuin uudestaan 1930-lukua.
Putinin ja Trumpin tapaaminen saattaa tuoda yllätyksiä.
EU voi joutua entistä enemmän puun ja kuoren väliin globaalipolitiikassa. Samassa jälkijunassa Suomi istuu tukevasti.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Jaetaanko Suomi ja kumpaan leiriin, jää nähtäväksi. Itse lähden siitä että suurella todennäköisyydellä Suomen asemaa sivutaan näiden kahden politiikan ääliön selvitellessä intressejään Euroopassa. Ukraina ja Syyria ovat takuuvarmasti keskustelulistalla, mahdollisesti myös Ruotsin asema.

Trumpia ei Eurooppa kiinnosta ja joku Suomen tapainen "neutraali" kääpiövaltio idässä Venäjän kupeessa vielä vähemmän. Kun Pietari sijaitsee edelleen paikallaan Suomenlahden päässä, Putin voisi riemastua ajatuksesta vetää turvaetäisyys Pietarista Pohjanlahdelle. Kun Trump kahdenkeskisessä keskustelussa lopuksi kysyy Putinilta, mitä tämä tykkää Suomesta ja mitä hän haluaa sen kanssa tehdä, jokainen voi tykönään miettiä, mitä Putin vastaa.

Voi siis hyvinkin olla, että Niinistön tänne hankkimat kaikkien nerojen äidit tekevät ikäviä päätöksiä ja Suomi tullaan muistamaan maana, joka itse maksoi hirttoköytensä ja pujotti sen kaulaansa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Itketään mahdollisen Lavrov-Pompeo sopimuksen sisältöä sitten, kun selviää, mistä herrat presidentit loppujen lopuksi keskustelivat.

Etukäteen parran tutisuttaminen lienee tässä asiassa puhdasta ajanhukkaa.

"Suomi tullaan muistamaan maana, joka itse maksoi hirttoköytensä ja pujotti sen kaulaansa."

Harvinaisen pessimististä spekulointia mieheltä, joka edellisessä palstassaan mainitsee, ettei Trumpia kiinnosta Eurooppa ja joku Suomen tapainen kääpiövaltio vielä vähemmän.

Yhtä kaikki. Suomi ei voi millään tavalla vaikuttaa siihen, mitä tunnetun universumin mahtavimmat valtionpäämiehet keskenään sopivat.

Suomi voi kuitenkin kokouksen yhteydessä antaa sellaisen ulkopoliittisen signaalin, että jatkamme neutraalina valtiona, jolla ei ole tarvetta astua kenenkään varpaille.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Taidat olla huumorimiehiä kun väität Putinia universumin mahtavaksi. Hellitä vähän, raja se on itänuolemisellakin etkä tiedä sen enempää kuin kukaan täällä mitä herrat kokouksessaan päättävät. Joudut elämään uskossa ja armopalojen varassa ja toisille se sopii, toisille ei. Neutraalimaiääs.

Logiikkakaan ei taida olla vahvuuksiasi?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Juristina en lankeaisi noin pahaan argumentointivirheeseen.

En ole väittänyt Putinia universumin mahtavaksi, vaan sanatarkasti "tunnetun universumin mahtavimmat valtionpäämiehet keskenään sopivat."

Nimeä kaikki ne tietämäsi henkilöt, joilla on meidän tuntemassamme universumissa enemmän päätösvaltaa kuin herroilla Trump ja Putin?

Kuka luottaa juristiin, joka ei lue kontekstista kuin haluamansa osiot?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Putin ja Trump ovat kovin vaarallisia johtajia. He eivät kuitenkaan ole yhtään sen enemmän tai vähemmän vaarallisia johtajia riippuen sitä tulevatko Suomeen vai menevätkö muualle, tai osoitetaanko heitä vastaan mieltä kuluneilla besserwisserien iskulauseilla. En toki sano etteikö heihin voisi vaikuttaa kansanryhmien yhteisin voimin, mutta en ole nähnyt yhtään sen oloista tempausta millä tämä voisi edes teoriassa onnistua.

Minä aion istua tuon päivän sellaisessa sijainnissa että lähin kestopäällystetty tie on riittävän monen kilometrin päässä. Ei pitäisi presidentillisten tai keisarillisten kolonnien kulkea noin pienten sorateiden varsilla. Jos ahdistaa, lähden metsävaellukselle enkä usko bongaavani merkittäviä lentokoneita ilmatilasta.

Oikeastaan minulla on tasan kaksi mielipidettä tästä koko aiheesta ja ne ovat hemmetin tylsiä.

1. Mielenosoitukset saavat ihmisiä kaduille, pois facebookin ääreltä. Käveleminen on hyvä juttu, siitä on kansanterveydellisiä hyötyjä ja somesta lähtee pari promillen murto-osaa vihasta pois hetkeksi. Vaikka mobiililaitteetkin ovat, sm-hps (social media hate per second) on yksinkertaisesti kotioloja pienempi kun samalla pitää marssia, huutaa ja kylttejä heilutella.

2. Tapahtumanjärjestämistä harrastavana henkilönä on aina hienoa kun tulee joku uudenlainen tapahtuma Suomeen. Hurja määrä virkamiehiä ja ammattilaisia pääsee oppimaan uutta ja tätä taitoa voi hyödyntää monin tavoin tulevien tapahtumien suunnittelussa.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Ehkä Kiinan "one belt, one road" -projekti säteilee taustalla, koska se aika lailla uhmaa USA:n globaalia valta-asemaa eikä ylivahvaksi paisuva Kiina ole Venäjällekään etu. "One belt, one road" -projektin maainfrastuktuuriväylä tarvitsee Iranin maa-aluetta, joka sijaitsee Kaspianmeren ja Persianlahden välisessä "kapeikossa". Tätä kautta Kiinalle rakentuu maayhteys sen jo pitkälti kolonisoimaan (itä-)Afrikkaan.
Iraniin on siis saatava USA:lle suotuisa hallinto, joka myy öljyään dollareissa ja sallii USA-omisteisten yhtiöiden vahvan osallisuuden em. infrastruktuurihankkeeseen. Saudi-Arabia ja Israel ovat jo mukana tukemassa USA:n intressejä ja nyt ehkä neuvotellaan Venäjän mukaantulosta. Venäjä on Iranin perinteinen kumppani ja sen tuen poisvetäminen voisi jo pelkästään kaataa sikäläisen horjuvan pappishallinnon. Temppu olisi melko ruma ja siksipä siksipä vastineen täytyy olla tuntuva: esimerkiksi selkeä NATO:n vastainen punainen rajaviiva Putinille, minkä taakse aivan varmasti Krim jäisi.

Mutta tämä on vain arvailua.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Se signaloi kansallisen edunvalvonnan paluuta politiikanteon keskiöön liian pitkälle jatkuneen internationalismin ohi."

Tässä hyvä kirjoitus, lyhennelmä tutkija ja yritysjohtaja Lars Bernin haastattelusta:

"Globalismin kulta-aika on ohi"

http://vasarahammer.blogspot.com/2018/06/globalism...

Kaikkien tulisi lukea tuo.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"...ja muu itseään älymystönä pitävä porukka on asiasta hiljaa."
Pitäisiköhän Suomea markkinoida maailmalle ainoana maana, jossa tyhmistö kutsuu itseään älymystöksi? Markkinarako?

Mitä sitten trumputinistiseen tapaamiseen tulee, niin tottakait siitä spekuloidaan. Jonkinlaista kohteliaisuutta nyt kuitenkin odottaisi kutsuttaja vieraita kohtaan niin kommentoijilta kuin mielenosoittajiltakin.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Vastamielenosoitus on Hautahourulallan komissaarikampanjaa, hän on toistaiseksi ainoa kampanjan aloittanut:

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/al-...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Eipä taida suomlaisten mielenosoituksilla olla tässä maailmassa mitään merkitystä.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

En voi sanoa toivovani tällaista diiliä, mutta olisi siitä se hyöty, että Suomen ulkopoliittinen asema tulisi kerralla selväksi ja lapselliset (ja vastuuttomat) puheet Nato-optiosta voitaisiin saman tien lopettaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut