Jukka Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Niinistö ei ole osoittanut aktiivista katumista

Tasavallan presidentin tämänvuotisessa uudenvuodenpuheessa kansalaisia kiinnostanee ensisijaisesti se, pitääkö puheen sama mies myös vuoden päästä. Itse kiinnostuin presidentinvaalikampanjoinnista postin mukana tulleen kansanvallan repaleen, eli äänioikeudesta kertovan ilmoituksen, myötä.

Mitään todellista vaalikampanjointia ei nähdä, sillä Sauli Niinistön kannatus näyttää vahvalta. Parlamentaaristen pääpuolueiden ehdokkaiksi on kertynyt pelkkiä rikkalapiopoliitikkoja valtiomiessarjaan kuuluvien haastajien kieltäydyttyä kaukaa viisaasti leikistä. Tai sitten heitä ei kyseisistä puolueista löydy.

Jos kansalaiset haluavat kuitenkin kaksiosaisen vaalin, he voivat taktikoida. Se tapahtuu seuraavasti. Mietitäänpä, miten tilanne muuttuisi, jos Niinistö ei olisikaan jostakin syystä käytettävissä. Kenellä ehdokkaista olisi todelliset mahdollisuudet nousta presidentiksi ja hoitaa virkaa menestyksekkäästi?

Mikäli politiikan nykylinjoista (EU-federalismi, maahanmuutto, rahaunionin pönkittäminen) eri mieltä olevat kansalaiset keskittäisivät äänensä tällaiselle henkilölle, tilanne muuttuisi täysin. Olen varma, että vain yhdellä ehdokkaalla on mahdollisuudet haastaa Niinistö, ja hän on kokemuksensa, akateemisen statuksensa ja kirjallisen tuotantonsa ansiosta muihin verrattuna täysin ylivoimainen, valtiomiessarjaa.

Henkilövaalin kyseessä ollessa yllätyksiä voi tulla. Niinistöä on helppo kehua pääsarkansa, eli ulkopolitiikan, hyvästä hoidosta. Tosin Venäjä-suhteiden kanssa ei ole kovin vaikeaa saavuttaa menestystä – riittää kunhan pysyy maltillisena eikä salli EU:n painostuksen johtaa Suomen kannalta kurjiin tuloksiin.

Mutta Niinistö on osoittanut täydellistä ymmärtämättömyyttä paheksuessaan työyhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneiden näennäistä ”työhaluttomuutta”, joka on johtunut vain siitä, että töitä ei ole. Pääsyy on ollut, että kaikkea arvotuotantoa ei voida ylipäänsä organisoida palkkatyöksi tai yrittäjätoiminnaksi.

Pitäisikö siis taide ja tiedekin lopettaa, kun suuri osa kyseisestä työstä tehdään käytännössä työyhteiskunnan ulkopuolella? Ideologinen olisi sellainen työyhteiskunta itse, eikä kyse ole mistään ”ideologisesta työttömyydestä”, kuten muutamat työpolitiikan uhreiksi joutuneet ovat antautuneet sanomaan omissa itsemäärittelyn vaikeuksissaan.

Tämä on hyvä muistaa myös puhuttaessa työttömyysturvan aktiivimallista: on posketonta populismia patistella ihmisiä töihin, joita ei ole. Rankaiseminen tekisi uhreista syyllisiä, sillä ei ole ihmisten omassa vallassa päättää, saavatko he töitä vai eivät (aiheesta tässä).

Korjaamista olisi työväen presidentillä myös moralistisissa kannoissaan, joista kertoi vuoden 2013 puhe ”oleskeluyhteiskunnasta”. Ripitys toi mieleen ruoskan, ja avasin asiaa tässä ja tässä kirjoituksessani. Siitä, miksi ”arvojohtaminen” on asenteellista ja vaarallista, kirjoitin jo edellisten vaalien yhteydessä tässä.

Niinistö ei ole myöskään osoittanut aktiivista katumista sen johdosta, että hän oli ministerinä johtamassa Suomea euron jäseneksi. Siinä mielessä hän on monia taloustieteilijöitä jäljessä, sillä melkein kaikki alkavat oikealta vasemmalle, Korkmanista ja Kanniaisesta Haaparantaan ja Jänttiin, tunnustaa, että euroon liittyminen oli virhe. Itse olen ollut tätä mieltä alun perinkin. Paavo Väyrynen on ollut oikeassa lähes kaikessa EU-kritiikissään ja rahaunionia koskevassa arvostelussaan, jota tosin rasittaa hieman se, ettei hänkään ollut täysin viaton, kun Suomea liitettiin Euroopan unioniin.

Ainakaan Nato-kanta ei luo eroa pääehdokkaiden välille, sillä Niinistö on taktisesti päättänyt, ettei kansalaisia kuumottavalla asialla kannata kilpailla. ”Nato-optiossa” roikutaan yhteen ääneen kiinni, vaikka se ei takaa yhtään mitään, ja ”Suomen Nato-kannasta” on tullut pelkkä modus operandi: ulkopolitiikan vaihteleva väline. Uskotellaan, että asema jätti junan, vaikka juna jätti aseman.

Presidentin tilannetta helpottaa, että hän ei päättäisi asiasta suinkaan yksin. Mutta ei päättäisi kansakaan, sillä kansanäänestystä ei Natosta ole missään maassa järjestetty asian agitaatiolle alttiuden vuoksi. Suomen Nato-kanta ja hakemuksen päivämäärä jätetään näköjään hyökkääjän päätettäväksi. Tämä zen-buddhalainen puolustuspolitiikka on alistuvaa mutta omalla tavallaan ovelaa ja toimivaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Jos Niinistö ei olisi ehdolla olisi meillä paremmat ehdokkaat. Väyrysen pahin vihollinen on Väyrynen itse.
Itse kannatan NATO-jäsenyyttä ja EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ja vastustan yhteisvastuuta ja yhteistä finannssipolitiikkaa.
Niinistö on mielestäni paras presidentiksi.
EMU jäsenyys taisi tulla vähän annettuna, olisi pitänyt jättäytyä Ruotsin ja Tanskan leiriin mutta minkäs teet, turvallisuuspoliittisesti ymmärrän ratkaisun mutta talouspolittisesti se oli virhe.
Suomi on Paasikiven ja Kekkosen ajoista lähtien pysrkinyt kaikkiin läntisiin yhteisöihin joihin vain NL/Venäjän painostukselta on uskaltanut(voinut)pyrkiä, siinä mielessä Väyrynen ei edusta jatkumoa vaan oppositiota ja vanhasuomalaista myöntyväisyysmielisyyttä jota toki JKP:in edusti joskus vuosisadan vaihteessa mutta viimeistään Saksalaisen kuninkaan valintayritys oli osoitus länsisuuntauksesta.
Olen Jussi Halla-ahon/Alex Stubbin linjoilla NATO kysymyksessä, olisi pitänyt liittyä jo -90 luvulla ja mitä pidempään odotellaan sitä enemmän asia mutkistuu..Toivottavasti saataisiin positiivinen päätös niin itsenäisyys vahvistuisi kun emme olisi niin riippuvasia sitten enää EU:n kyseenalaisemmasta turvallisuuspoliittisesta roolista.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mutta mitä tehdä, kun ei pysty suhtautumaan oikein millään ihmisyyden mittarilla yhteenkään ehdokkaaseen? Kun ei pidä ketään kyllin älykkäänä eikä moraalisesti rehellisenä? Kun koko ajan toteaa vain joutuneensa keskelle näytelmää, jossa narrit huijaavat niin itseään kuin äänestäjiään?

En tietenkään tahtoisi että joku Jumala johtaisi ihmisiä -- mutta kun en ole koskaan tavannut tai missään tiedotusvälineessä nähnyt tai kuullut poliitikkoa jonka koko ajattelu ei palautuisi yhteen käsitteelliseen korttipakkaan. Sitä ollaan selkä tiukasti painettuna mielen peräseinään, mihin ne fraasijulisteet on liimattu.

Puheet ovat kuin potilaille reseptejä. Kuka uskoo -- joku. Kaikille toki löytyy kannattajia. Kuin eläisimme suljetussa laitoksessa, koulussa, lastentarhassa. Eihän täällä näy yhtään aikuista ihmistä. Ei kannata lyödä vetoa viidestä vanhurskaasta.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi.

Erikoinen ehdokas on tämä kansan puolesta mutisija ja ikioma kummisetä.

Aivan kuin ukko tietäisi puolueiden yleisen kannatuksen ja luottamuksen laskevan kansalaisten silmissä kuin lehmän häntä. Niinistö on kätevästi tuon yläpuolella, koska onhan hän on nyt kansalaisten yhteisesti kannattama ikioma ehdokas ohi puoluerajojen (?) Erikoista sinänsä on tuo kannatuksen koko ja mihin se sitten edes perustuu? Haetaanko Niinistöstä siis jatkossa entistä vahvemmin maan omaa, asioihin puuttuvaa, ja sivusta puoluepoliitikkoja sormi pystyssä ojentelevaa kummisetää ts. uutta Kekkosta ?

Pressallahan ei nykyään ole käytännössä edes merkittäviä valtaoikeuksia. Ainoa konkreettinen valta ymmärtääkseni on presidentin itsensä johtama valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta. Kuluvalta kaudelta on mulle mieleen jäänyt nuhjustelun lisäksi,vähäiset puhumisensa ja tekemisensä, jotka ovat olleet muuten ihan täysin tyhjäpäisiä, tai tyhjänpäiväisiä. Epäselvästä mutinasta ei esille nouse kuin vuoden 2012 selkeä puhe, jolloin Niinistö lupasi tarttua nuorisotyöttömyyteen.

http://tpk.fi/public/default.aspx?contentid=260227...

Loppu on sitten historiaa. Suomessa on nyt n. joka viides nuori duunia vailla.

http://www.sss.fi/2017/07/suomen-nuorisotyottomyys...

Edellseen liityen on Ruotsissa vastaavasti nyt nuorisotyöttömyys alhaisimmillaan ja talous vetää erinomaisesti.

http://www.regeringen.se/pressmeddelanden/2017/07/...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Rahvas valitsi - eliitti harmittelee. Vihapuhe on kriminalisoitu, mutta vahingonilonsa saa kansalainen vielä vapaasti ilmaista; jippii!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut