*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Eurooppa sisällissodan partaalla 20–30 vuoden kuluttua?

Arvatkaapa, missä Euroopan kaupungissa protestipartaiset filosofit Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat nuoruuden manifestinsa. – No tietenkin Brysselissä.

Brysselin yliopistossa toimii nykyisin nuorehko historian professori David Engels (s. 1979), jonka mukaan Euroopan nykyinen kehitys johtaa sisällissotaan 20–30 vuoden kuluessa. Samannimisestä edeltäjästään poiketen tämä Engels ei tosin näe kansallisvaltiota väkivallan pesänä, joka tulisi kukistaa, vaan oikeudenmukaisuuden ja yhteiskuntarauhan takeena, jota ilman ajaudutaan kaaokseen.

David Engelsin mukaan tapahtumien kulku lähitulevaisuuden Euroopassa on yksinkertainen. Terrorin ja etnisten konfliktien lisääntyminen johtaa mikrovaltioiden syntymiseen hieman minarkistisen tai libertaristisen ultra-anarkismin tapaan. Tuloksena on valtion hallinnan menetys ja useita rinnakkaisia yhteiskuntia, joissa valitsevat omat lakinsa.

Merkkejä Euroopan hajoamisesta on olemassa suurten yhdenmukaistamispyrkimysten ja federalismin keskellä. Esimerkiksi pyrkimys yhteistuumin kumota Dublin-asetus on johtamassa siihen, että EU tulee puuttuneeksi entistä enemmän kansallisvaltioiden sisäisiin asioihin, sisärajojen valvontaan ja väestöpolitiikkaan. Tätä taas kansat vastustavat, mikä tarkoittaa, että yhtenäisyyden tavoittelusta puristuu ulos eripuraa.

Lopulta separatismia esiintyy kansallisvaltioiden omassakin piirissä, kuten nyt nähdään Kataloniassa. Syntyvä mikrovaltioiden saaristo vastaa uudelle ajalle ominaista ruhtinaskuntien tilkkutäkkiä eikä ole useimmille tyydyttävä. Ihmiset kyllästyvät aikaa myöten kaaokseen ja alkavat kaivata autoritaarista järjestelmää, joka olisi konservatiivinen, ja alkaa kehitys takaisin kohti itsenäisiä kansallisvaltioita.

Tällaiseen uuteen kansallisvaltioiden järjestelmään liittyisi myös pakotettu solidaarisuus, joka puolestaan muistuttaa Euroopassa nykyisin peräänkuulutettua suvaitsevuuden ihannetta.

Onkin huomattava, että suvaitsevuus edellyttää suurta konformismia, eli sopeuttamista, mukauttamista ja harmonisointia, joilla kulttuurisesta moneudesta saadaan hiottua särmät pois. Tuloksena on monokulttuuria, vähän niin kuin hiiren ollessa kissalle räätälinä.

Engelsin mielestä Eurooppa on jo tällaisen tapahtumakulun keskellä: autoritaarisuus kasvaa, samoin nationalismi ja pontevat puheet. Se sopii Engelsille, sillä hän tykkää vanhoista hyvistä ajoista, jolloin maailma oli mallillaan. Hän jopa aikoo muuttaa perheineen Unkariin, koska Viktor Orbán on hänen mielestään kelpo liideri. Tätä hän ihannoi vastalauseenaan nykyiselle Belgialle.

Ollaanpa Engelsin johtopäätöksistä mitä mieltä tahansa, kannattaa joka tapauksessa pohtia Euroopan hajaannuksen juurisyitä. Sekä liian pitkälle viety monikulttuurisuus että integraatio tuottavat eripuraa, aivan niin kuin Newtonin lain mukaan voimalla on aina vastavoima. Siksi on hyvä muistaa Eurooppa-intoilussa piilevän idealismin vaarat.

Hullunkurisinta suomalaisten suhtautumisessa eurooppalaisuuteen on ollut valittelu siitä, että Suomessa vallitsee suvaitsemattomuus. Suvaitsevuus ja suvaitsemattomuus ovat käsitteitä, jotka kantavat sisällään omat vastakohtansa.

Suvaitsevaisuus on Euroopassa ollut aina nimenomaan konformismia, eli ryhmäpaineesta johtuvaa samanlaisuuden ja yhdenmukaisuuden tavoittelua. Se ei siis ole juuri koskaan ollut sitä, mitä suomalaiset Keski-Eurooppaan lentäessään luulevat sen olevan, eli moniarvoisuutta ja vapautta. Päinvastoin: nimenomaan suvaitsevuus on edellyttänyt suurta mukautumista ja sopeutumista vallitseviin oloihin ja samalla suuria yhdenmukaisuuden vaatimuksia, joilla ihmisiä on pakotettu hyväksymään toistensa arvoja Valistuksesta alkaen.

Suvaitseminen ei siis vain luo joitakin vapauksia, vaan se luo myös merkittäviä mukautumisen ja sopeutumisen haasteita ja sitä kautta vapauden rajoituksia. Tässä mielessä olisi virheellistä väittää suvaitsevuuden tuovan vapautta. Mitä suurempi ja monipuolisempi yhteiskunta on, sitä enemmän sen on standardisoitava, harmonisoitava ja sertifioitava, kun taas suurimmillaan henkinen vapaus on yleensä pienessä valtiossa, jossa ulkoinen kontrolli ei rajoita.

Totta kai myös pieni valtio voi olla suvaitsematon, ja suvaitsematon yhteiskunta voi olla totalitaarinen sekä ihmiset siellä epävapaita. Mutta he ovat usein tavattoman epävapaita myös suvaitsevaiseksi viritellyssä laajakantoisessa yhteiskunnassa, joka on omien vaatimustensa kautta totalitaarinen.

Juuri sellaista totalitarismia kohti on varottava Euroopan unionia kulkemasta, ja siksi minä ainakin arvostan tätä supisuomalaista yhteiskuntaa, joka omine karkeuksineen ja hiomattomuuksineen on aina jättänyt tilaa vapaudelle ja luovuudelle.

 

Lähde

Engels, David, Le déclin La crise de l’Union Européenne et la chute de la République romaine. Paris: Éditions du Toucan, 2012.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Engels/Hankamäki: "Eurooppa sisällissodan partaalla 20–30 vuoden kuluttua?"

Hankamäki ja siteeraamansa nuorehko prof. Engels ovat optimisteja tulevaisuuden visiossaan. Nykymenolla näyttää ilmeiseltä, että Euroopan poliittinen ja yhteiskunnallinen tasapaino kohtaa vakavia iskuja jo 5-15 kuluessa. Iskut ovat itse asiassa jo alkaneet.

Kansallisvaltioiden määrätietoisella vainolla ja alasajolla on seurauksensa. Muotoutumassa oleva multikulturelli willkommen-alle-Eurostoliitto ei kykene vakautta ylläpitämään.

Marxin ja sen vanhan Engelsin aatteiden pohjalle perustettu rautainen N-liitto oli sentään vahva supervalta verrattuna uusavuttomaan ja pullamössöiseen Brysselin E-liittoon. Tulevaisuus voi kuitenkin yllättää; jokin odottamaton käänne, jota kukaan ei odottanut..

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Marxin ja sen vanhan Engelsin aatteiden pohjalle perustettu rautainen N-liitto oli sentään vahva supervalta verrattuna uusavuttomaan ja pullamössöiseen Brysselin E-liittoon."

Tuosta toteamuksestasi ymmärrän, että implisiittisesti haluat viestittää ajatusta siitä, että supervaltastatus olisi jotenkin positiivinen asia ja että siitä olisi hyötyä maan kansalaisille.

Neuvostoliiton kohdalla supervaltius oli kuitenkin vain seurausta siitä, että vallan kaapannut roistoklikki kyseisessä valtiossa halusi varmistaa kansantalouden resursseista piittaamatta hallitsemansa orjayhteiskunnan jatkumisen ja parhaassa tapauksessa sen laajentamisenkin.

Juu, ei ole EU sellainen - Gott sei Dank!

(MUOKKAUS: tämä oli siis tarkoitettu vastaukseksi ensimmäiseen kommenttiin.)

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

"Tuosta toteamuksestasi ymmärrän, että implisiittisesti haluat viestittää ajatusta siitä, että supervaltastatus olisi jotenkin positiivinen asia ja että siitä olisi hyötyä maan kansalaisille."

Ymmärrän Hankamäen kirjoituksen eri tavalla. Hän tarkoittaa käsittääkseni vain sitä että "suvaitsevuutta" vaativa Eurooppa tulee romahtamaan omaan suvaitsevuuteensa, jossa suvaitaan vain EU:n johdon määräämiä arvoja. Näihin arvoihin kuuluu maailman suvaitsemattomimman uskonnon massatunkeutuminen Eurooppaan.

Natsismi on kuollut, eläköön islam. Paitsi että eihän se natsismikaan kuollut ole. Kannattaa muistaa, että 2. maailmansodan aikana Adolf Hitler liittoutui Lähi-idän muslimijohdon kanssa. Palestiinan juutalaisille suunniteltiin keskitysleiriäkin, mutta hanke kaatui koska Rommel ei pääsyt Palestiinaan asti.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Kiitos kommentista Juha Kuikka. Aber, aber mein Kamerad - du verstehst mich leider nicht so gut.

Ensinnäkin, halusin korostaa kansallisvaltioiden merkitystä ja paremmuutta liittovaltiokehityksen sijasta.

Toiseksi, halusin tehdä selväksi, että tuleva (!) EU-liittovaltio pyrkii hegemoniseen asemaan Euroopassa.

Siispä, tämän piti olla selvää: Brysselin liittovaltio ei Eurooppaa pelasta, vaikka se ilman muuta haaveilee supervaltiostatuksen perään. Vai kiistääkö joku tuon pyrkimyksen? Tottahan toki liittovaltiolla haetaan voimaa kaupankäyntiin ja sodankäyntiin; vastapainoa Kiinan, USA:n ja Venäjän mahdille.

Neuvostoliiton supervaltiutta minä olen viimeinen henkilö ihannoimaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tietyllä tavalla ihannoit sitä kuitenkin verrattuna "Brysselin pullamösssöihin".

En muuten usko, että EU:ssa on mitään varsinaista supervallan luomisstrategiaa. Kunhan nyt saavat nykyisenkin tilanteen mukaisen konstellaation tyydyttävästi toimivaksi ja koossa pysyväksi.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #9

Taisin osua arkaan paikkaan. Juhalla yliherkkyyttä Bryssel-komennon suhteen?

Rautalangasta ei tarvinne enempää selkovääntää sitä eroa, mikä lähtökohtaisesti vallitsee Venäjän/Neuvostoliiton ja läntisen Euroopan välillä. Ensinmainittua aluetta on noin tuhat vuotta johdettu raa'alla hirmuhallinnolla. Sen sijaan jälkimmäinen on jakautunut voimakkaisiin kansallisvaltioihin, joista moni on hyvinkin pitkään saanut maistaa itsenäisyyttä, kansanvaltaa, yksilönvapauksia ja ihmisoikeuksia.

Neuvostoliittoa/Venäjää voidaan yhä hallita rautaisella otteella; läntistä ja pohjoista Eurooppaa ei.
En todella ihannoi rautaista neuvostodiktatuuria. En millään 'tietylläkään' mielellä. Otahan Juha myös huomioon, että jankkaava psyykkaaminen ei ole reilua.

Muuten, huoh. Eihän meillä mitään järkeä olisi juhlia itsenäisyyttämme, jos sydämessämme olisi jokin sairaalloinen kaipuu nuolla Kremlin tai Brysselin saappaiden pohjia. You got it.

Pertti Kostiainen

EU teki suuren virheen kun alkoi kauppaamaan tännekkin tulevia nuoria miehiä aitoina pakolaisina. Kaikki jotka vähänkin viitsivät ottaa selvää tajuaa että nämä ovat tulleet hakemaan itselleen helppoa elämää.
Oikeat hädänalaiset ovat vielä siellä ja heitä ei auta kukaan kun kaikki ovat kiireisiä silittämään näitä nuoria mies keikaareita. Mua sylettää tää tekopyhyys.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Käykää ihmeessä Euroopassa.Vielä se on mahdollista.

www.youtube.com/watch?v=c8aUI4hy2dM

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Eurooppalaisella tasolla asiat näyttävät tuolta, ja vanhojen kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden hajoamiskehitys on ennakoitavissa. Kun ne hajoavat, hajoiaa myös se eurooppalaisen uuden ajan kognitiivinen emergenssi jota nimitämme "edustukselliseksi demokratiaksi".

Eikä näköpiirissä ole mitään joka edes jarruttaisi saati estäisi tätä kehitystä. Yksittäiset älypäät siellä täällä saavat saarnata kuuroille korville. Poliitikot ovat psyykensä pohjamutia myöten valtataistelijoita, ja valtakeskittymät ovat syntyneet ja niitä ylläpidetään koska ne ovat poliittiselle toiminnalle samaa kuin olympialaiset urheilijoille.

Suomen kohdalla tämä tragedia on aikalailla eriviritteinen johtuen kansallisesta alistushistoriastamme:

http://alkonkassalla.blogspot.fi/2017/12/suomi-100...

Ilmoitusasiana kerron tässäkin, etten juhli maani merkkipäivää. Se ei enää tunnu minun maaltani.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Naulan kantaan niin Hankamäeltä kuin Olkkoselta! Kiitokset teille.

Parin edellisen eduskuntavaalien jälkeen toivo paremmasta ja järkevämmästä sekä oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta heräsi. Nyt se näyttää kuolleen. Enkä ihmettele yhtään, niin totaalisesti meidät taas petettiin!
Silti kannustan pitämään toivoa yllä. Mitä muuta meillä enää on? Kai jotain, koska emme ole nousseet yhtenä kansana vastarintaan. Pitääkö odottaa siihen asti, että kaikki viedään, vai nousemmeko ennen sitä. Ehkä viimeistään sitten kun mitään hävittävää ei enää ole. "Kaik on mänt"; Rokan sanoin!

Niin kuin sata vuotta sitten!

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Vain suora demokratia saattaisi pelastaa tilanteen luisumista totalitariseen kaaokseen aivan lähitulevaisuudessa. Päättäjien tulisi ajaa kansalaisten enemmistön haluamia asioita, sen sijaan että ajavat omia visioitaan tai kuten nyt, ovat vain renkeinä ajamassa EU:n isompien poikien visioita.

Suorat sitovat kansanäänestykset voitaisiin ottaa välittömästi käyttöön, valtiota ja kansalaisia koskevissa asioissa ja poliitikkojen tehtäväksi tulisi vain toteuttaa sitovien kansanäänestysten tulokset. Ensin tulisi äänestää nykyisestä EU:sta ja eurosta.

Ne keillä on perspektiiviä katsoa maamme kehitystä pidemmällä aikavälillä rehellisesti, näkevät suoraan mihin ollaan menossa. Eikä yksikään uusi johtaja ole ratkaisu, vaan suora demokratia.

Käyttäjän SamuliMatilainen kuva
Samuli Matilainen

Ei liity lainkaan aiheeseen, mutta sain juuri valmiiksi valtavan kumitusurakan. Päätin lainata kirjastosta Hankamäen teoksen Työttömän kuolema (2005/2010) ja koko opus täynnä jonkun feministin muistiinpanoja, etenkin kappaleen 7 feminismiin liittyvät kohdat olivat täynnä naurettavia remarkkeja kuten "yleistää", "ei ole", "???", "miehet=parempia?", "PULIUKOT", jne... Olin juuri jokin aika sitten miettinyt että minulla on ollut sama pyyhekumi jostain lukiosta asti, mutta nyt sain ainakin kulutettua sitä... ja samalla hyvät naurut :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut