*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet

Tänään ruotsalaisuuden päivänä on jälleen hyvä nostaa esiin muutamia kaksikielisyyteen liittyviä omintakeisuuksia. Kulttuurisesti melko pitkälle Suomea vastaavissa maissa, kuten Sveitsissä ja Kanadassa, ei ole moninkertaista yliopistojärjestelmää, jossa kielierot määräisivät tekemään saman työn useaan kertaan.

Sveitsi on nelikielinen maa, jonka viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retromaani. Kanadan viralliset kielet ovat puolestaan englanti ja ranska. Kummassakaan maassa ei ole monikielisyydestä huolimatta sellaista yliopistojärjestelmää, jossa yliopistojen tehtävät ja toimet täytettäisiin kielipoliittisin perustein ja joissa opetus-, opiskelu- ja työkieli olisi määrätty valtion kielipolitiikkaa silmällä pitäen.

Suomalaisen yliopistopolitiikan kaksikielisyys on eräänlaista apartheidia, joka juontaa juurensa yliopistojen valtiollisuuden aikakaudelta. Valtion virastoissa puhuttiin ja oli oikeus käyttää molempia virallisia kieliä. Perustuslaki sekä valtion kielilaki velvoittivat antamaan opetusta ja mahdollistamaan asioidensa hoitamisen molemmilla kotimaisilla kielillä myös yliopistoissa. Perustuslaki – vaikkakaan ei kielilaki – velvoittaa edelleen julkisoikeudellisia yliopistoja.

Kaksikielisyyden taustalla oli estää maatamme suomenkielistymästä ja taata oma koulutie ruotsinkielisille hinnasta välittämättä. Tiede pyrkii kuitenkin olemaan universaalia. Tutkimusta ei edistä se, että työ tehdään kahteen kertaan: suomeksi ja ruotsiksi.

Kun valtion rahoittamissa yliopistoissa on jouduttu etsimään säästöjä, tässä olisi hyvät mahdollisuudet säästää, mutta aihe koetaan pyhäksi, eikä siitä edes puhuta.

Muutamissa maissa, kuten Egyptissä, toimii toki yliopistoja, joissa puhutaan pääasiallisena työ-, opetus- ja julkaisukielenä eri kieliä kuin asemamaassa. Eräs esimerkki on Kairon amerikkalainen yliopisto. Mutta tällöin syy erikielisyyteen on yliopiston alkuperä, ei valtion kielipolitiikka, joka Suomessa heikentää tieteen hyötysuhdetta, vähentää tehokkuutta ja luo kitkoja päällekkäisyyden vuoksi.

 

Ruotsinkielisyys ei ole yliopistoissa vain symboli vaan vallan merkki

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston kaksikielisyys sekä ruotsinkieliset yksiköt, kuten Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, vääristävät myös yliopistojen nimityskäytäntöjä.

Ruotsinkielisistä tehtävistä ja toimista on tullut bunkkereita, joilla taataan ruotsia ensimmäisenä kotikielenään käyttäville paremmat mahdollisuudet päätyä oppituoleille, kuin suomenkielisille. Tämä johtuu siitä, että sujuvaa ruotsia puhuvia hakijoita on tarjolla yleensä suhteellisesti vähemmän kuin suomenkielisiin tehtäviin, joita suomea hyvin osaavat ruotsinkieliset myös hakevat ahkerasti.

Ruotsinkielisten yksiköiden tehtävä on ollut varmistaa ruotsia äidinkielenään puhuville suomenkielisiä parempi kohtelu ja edustus tieteessä. Esimerkiksi omissa oppiaineissani filosofiassa ja sosiaalipsykologiassa on ruotsinkielisillä professorin vakansseilla ja muilla tehtävillä yliedustus ruotsinkielisten väestölliseen edustukseen verrattuna.

Joillakin tietyillä tieteenaloilla, kuten kasvatustieteissä, on kenties perusteltua, että järjestetään myös ruotsinkielistä opettajankoulutusta. Mutta minkä vuoksi ruotsinkielisille on pyhitetty kokonainen oma kauppakorkeakoulu, kun taloustieteiden kieli on muutenkin valtaosin englanti?  – Ei ilmeisesti minkään muun kuin sen, että omaa koulutusreittiä pitkin ruotsinkielisen porvariston toivotaan uusintavan itsensä talouselämän ja rahavallan asemissa.

Myös uudessa yliopistolaissa (2009) turvattiin ruotsinkielisten etuoikeutettu asema. Lähes kaikilla yliopistoilla on lain sekä suomen- että ruotsinkielisessä versiossa luonteva suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Poikkeuksen tekevät kuitenkin Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, joille ei ole laissa määritelty suomenkielistä nimeä.

On mahdotonta kuvitella, ettei suomenkielisiä käännösvastineita olisi voitu löytää, kun molemmat ovat suostuneet kääntämään nimensä englannin kielelle internetsivuillaan. (Åbo Akademi on ”Åbo Akademi University” ja Svenska handelshögskolan on ”Hanken School of Economics”.)

Kiintoisaa suomenkielisten nimien puuttuminen on, sillä yliopistolain 76 pykälässä vaaditaan, että ”Åbo Akademin, jäljempänä akatemia, tulee erityisesti [...] ottaa huomioon maan kaksikielisyys”.

Ensin lainsäätäjä on jättänyt ilmeisen tahallisesti pois ruotsinkielisten yliopistojen suomenkieliset nimet 1 pykälästä, mutta lain loppupuolella vaaditaan kaksikielisyyden huomioon ottamista. Miten tämä voidaan ymmärtää?

Asiaa on tarpeetonta pohtia järkiperäisesti, sillä Suomen ruotsinkielisten kielipolitiikassa ei yleensäkään ole järkeä. Sitä ei voida ymmärtää minkään logiikan vaan historian pohjalta. Kyseessä on eliitiksi itsensä mieltävän suomenruotsalaisen vähemmistön ylenkatseellisuus ja mielenosoitus suomenkieliselle rahvaalle.

Sen tarkoituksena puolestaan on ylläpitää kahdensadan vuoden takaista muistikuvaa ajasta, jolloin suomenkielisten tie yliopistoihin ja muihin kulttuuri-instituutioihin tukittiin sillä, etteivät he osanneet ruotsia, maan ainoaa virallista kieltä. Voimassa oleva uusi yliopistolaki puolestaan meni valiokuntien, lautakuntien ja komiteoiden läpi poliittisen korrektiuden vuoksi ilman, että kukaan uskalsi siihen puuttua – aivan niin kuin läpi menevät ”kaksikielistä Suomea” tukemaan tarkoitetun säätiön rahamassat Suomen ainoalle yksikieliselle puolueelle, Svenska Folkpartietille.

Suomenkielisten nimien puuttuminen on kuitenkin pelkkä symbolinen kuriositeetti. Omat instituutionsa Suomen ruotsinkielisillä ovat edelleenkin. Koska ruotsinkielisille nuorille riittää suhteellisesti enemmän yliopistopaikkoja kuin suomenkielisille, on ruotsia puhuvien matka maisteriksi edelleenkin helpompi ja lyhyempi kuin suomenkielisten. Ja Helsingin yliopiston kolmesta rehtoraatin jäsenestä yhden pitää jatkuvasti tulla ruotsinkielisten professorien riveistä (74 §), vaikka ruotsinkielisiksi rekisteröityjen osuus kansasta sen enempää kuin opiskelijoistakaan ei ole kolmannes vaan 5,5 prosenttia.

 

Svenska kulturfunden pelaa tieteen raharuletin pelimerkit puolueellisesti

Myös tieteen tukeminen on kielipoliittisesti vääristynyttä. Svenska kulturfonden on Svenska litteratursällskapetin omistama ja hallinnoima säätiö, jonka tehtävänä on ”tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista toimintaa Suomessa” (lainaus säätiön internetsivuilta). Rahaston tuoton jakavat kulturfondenin luottamuselimet, jotka nimeää Svenska Folkpartiet i Finland, siis poliittinen puolue.

Svenska kulturfonden eroaa Suomen Kulttuurirahastosta siinä, että Suomen Kulttuurirahasto jakaa anteliaasti ja ystävällisesti stipendejä sekä suomenkielisille että ruotsinkielisille tieteilijöille ja taiteilijoille – riippumatta millä kielellä työskentely tapahtuu. Sen sijaan Svenska kulturfonden ei myönnä avustuksia suomenkielisille vaan rajaa suomen kielen tylysti pois jo omissa säännöissään ja hakuehdoissaan. Siten se tukee ”kaksikielistä Suomea” aivan samalla tavoin kuin Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland, joka tukee vain Suomen ainoaa yksikielistä puoluetta, Svenska Folkpartietia.

Raharallin keskellä on syytä muistaa, että suomalainen Svenska kulturfonden on Nobel-säätiötäkin vauraampi rahasto, joten napeilla tätä kielipolitiikkaa ei pelata. Takanaan sillä on useiden ruotsinkielisten pörssiyhtiöiden tuotto.

Koska Svenska kulturfonden ei tue suomenkielistä kulttuuritoimintaa, kehotan Suomen Kulttuurirahastoa olemaan tukematta ruotsinkielistä kulttuuritoimintaa siihen asti, kunnes Svenska kulturfonden muuttaa sääntöjään ja käytäntöjään niin, että se myöntää avustuksia tasavertaisesti myös suomenkielisille ja suomen kielellä tapahtuvaan työskentelyyn.

En tarkoita, että suomen kieli ja ruotsin kieli pitäisi uhrata angloamerikkalaiselle kieli-imperalismille ja mitätöidä kotikieltemme asema tieteessä. Päinvastoin: olen aina puolustanut kotimaisilla kiellä tapahtuvaa tutkimusta, opetusta ja julkaisutoimintaa. Esimerkiksi kiitin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaista pari vuotta sitten siitä, että hän legitimoi opiskelijoiden oikeuden tuottaa opinnäyttensä suomenkielisinä ja siten varmisti oikeuden käyttää yliopistoissa molempia kotimaisia kieliä, myös suomen kieltä. Tämän hän taisi tosin tehdä ruotsinkielisiä peläten.

Nähdäkseni tutkimusta tulisi tukea riippumatta siitä, tehdäänkö sitä suomen, ruotsin, englannin tai vaikkapa saksan tai ranskan kielellä. Nyt suomen ja ruotsin kieltä poljetaan kansainvälisissä yhteyksissä, ja Suomessa puolustetaan ruotsin kielen asemaa suhteellisesti paremmin kuin suomen kieltä. Niinpä tilanne pitäisi tasapainottaa poistamalla ruotsinkielisiä suosiva erityiskohtelu yliopistoissa ja tutkimusrahoituksen käytännöissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Mediassa usein valitetaan, miten ruotsinkielisten saamat palvelut tökkivät sairaaloissa, vanhainkodeissa jne. Syylliseksi huonoon palveluun osoitetaan suomenkieliset. Emme opiskele ruotsia riittävästi voidaksemme palvella vähemmistöä hyvin.

Blogista selviää, mikseivät ruotsinkieliset nuoret hakeudu palveluammatteihin voidakseen auttaa omaa kieliryhmäänsä. He haluavat "hienompiin" ammatteihin suomenkielisten palveltavaksi.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Terveyskeskuksissa ei aina saa palvelua sen enempää suomen kuin ruotsinkaan kielellä. Siitä ei tunnu kuitenkaan kitisevän kukaan, vaikka tulisi hoitovirheitä henkilökunnan huonojen viestintätaitojen vuoksi.

On tietenkin selvää, että syylliseksi kaikkeen pyritään aina osoittamaan kielienemmistö ja turvata halutaan vähemmistö, sillä tämä ajatuskulku on klassiseen assosiaatioharhaan perustuvan deluusion mukaista: enemmistöä täytyy pitää erehtyväisenä, jottei vähemmistön tarvitsisi kokea jäävänsä alakynteen edes asioissa, joissa enemmistökannan voitto olisi sille itselleen hyväksi.

Kommentoijan näkemys suomenkielisistä "palvelijoina" pitänee paikkaansa, ja koko kielikysymyksessä heijastuu Suomen ja Ruotsin poliittisten järjestelmien ero: Suomi on tasavalta, kun taas ruotsin kieli on kotoisin kuningaskunnasta, jossa hierarkkisella ja vertikaalisella alamaisuussuhteella on historiallinen perinne.

Marko Parkkola

Saako säätiö säännöissään rajata ihmisiä kielen mukaan? Tuohan rikkoo perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta. Yhdenvertaisuuslakikin kieltää tällaisen 10. pykälässään. Saman lain 5. pykälän mukaan viranomaisten tulisi puuttua asiaan.

Hokasin muuten, että rikoslain kiihottamispykälässä ei puhuta kielestä mitään. Kaikki muut syrjinnän muodot onkin kriminalisoitu, mutta ei äidinkielen mukaan tapahtuvaa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Saako säätiö säännöissään rajata ihmisiä kielen mukaan?"

Ilmeisesti säätiö ei pyri rajaamaan ihmisiä vaan tukemaansa toimintaa.

Toiseksi säätiö voi puolustautua sillä, ettei se rajaa ketään ulkopuolelle, vaan sisältä päin täsmentää tukemansa toiminnan alueen, joka on "tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista toimintaa Suomessa".

Mutta kyllä siinä järjen, logiikan ja tieteen periaatteiden lisäksi myös yhdenvertaisuussäädöksiä koetellaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Selitys lienee, ettei mikään lainsäädäntö kosketa kyseistä säätiötä. Johan se on uniikki siten, että sillä on blogistin mukaan omistaja.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #7

"... mikään lainsäädäntö kosketa kyseistä säätiötä"

Säätiön verovapauden ehtona on yleishyödyllisyys.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #15

Pointtini tuossa oli, ettei säätiöllä ole omistajaa. Hankamäellä meni asiat sekaisin ja siitä vinoilin tohtorille.

Svenska kulturfonden muodostuu itse asiassa 490:stä eri rahastosta, jotka omistaa ja joita hallinnoi Svenska litteratursällskapet i Finland. Näiden tuotoista Stiftelsen för utbildning och kultur på svenska i Finland -niminen säätiö jakaa stipendejä ja avustuksia. Käytännössä avustustoiminnassa puhutaan kuitenkin vain Svenska kulturfondenista.

Marko Parkkola

Yhdenvertaisuuslaki tuomitsee myös välillisen syrjinnän.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Sitä minä en ymmärrä, miksi joillekin se ruotsin kielen osaaminen paperilla on niin tärkeää? Kun käytännössä sitä ei kuitenkaan moni osaa, vaikka osaamisesta olisi ihan paperitkin. Kuten vaikka minulla.

Tarkoitan sitä, että kaikki tietää, ettei yhdenkään opiskelijan taival missään oppilaitoksessa peruskoulun jälkeen jää siitä kiinni, että hän ei osaa ruotsia. (Tuskin jää peruskoulussakaan.) Yo-kirjoituksissa sitä ei ole pakko kirjoittaa ja siitä eteenpäin opiskelijat talutetaan vaikka kädestä pitäen pakolliset ruotsit läpi. Ja tämä on puolustelemisen arvoista?

Lopputuloksena meillä ei ole ruotsia osaavia virkamiehiä tai muita työntekijöitä yhtään sen enempää, kuin jos ruotsi olisi vapaaehtoinen kieli. Erittäin todennäköisesti asia on ihan päinvastoin, sillä turhan asian pakko-opiskelu on täysin väärä motivointikeino.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Antti: " Erittäin todennäköisesti asia on ihan päinvastoin, sillä turhan asian pakko-opiskelu on täysin väärä motivointikeino."

Tästä lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä, mutta kukaan päättäjä ei tarmolla uskalla sitä uudistusta alkaa ajamaan, joka myöskin parantaisi huomattavan paljon kielieripuraista joukkoamme. Kansa ainakin ilahtuisi, että senkin ääntä kuunnellaan.

Muistelin tässä, kuinka meidän RKP:n presidenttiehdokas Nils Torvalds ajoi muinoin juuri tätä uudistusta, kun hän oli puolueensa varapuheenjohtaja. Potkut siitä hänelle tuli, juuri tämän ehdotuksen tähden. Hänen mielestään pakko on huono keino opiskella ruotsia. Se pitäisi olla vapaaehtoinen aine, johon halukkaille annettaisiin riittävät resurssit myöskin sitä oppia kunnolla, jotta siitä olisi maallemme oikeasti hyötyä.

Viisas mies, joten eipä ole omena hänen älykkäältä perilliseltäkään liian kauas pudonnut:) "Järjenkieli" ei meillä, eikä muualla katso mitään liian ahtaasta raosta, vaan näkee laajasti kokonaisuuksia ja siitä myöskin parhaiten sen parhaan ja olennaisemman asian, eli kokonaistuloksen.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

No paperilla....paras oli siskon pojan (8-luokka) lohkaisu, kun kysyttiin, miten toinen kotimainen kieli sujuu...Poika vastasi oppikirjan mukaisesti jag heter Pasi (ja ei, pojan oma nimi ei ole Pasi)

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Se tuli mieleen, että vaaditaanko ulkomailta tulleelta, vaikkapa lääkäriltä, sekä suomen että ruotsin kielen osaaminen edes paperilla? Suomen kansalaisilta kun vaaditaan ja jos muilta ei, niin eikös se ole syrjintää?

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Mutta siinähän syrjitään vain suomalaisia. Ei kai se nyt laitonta voi olla.

Marko Parkkola

Ei vaadita taitoa kummastakaan. Olen ollut lääkärillä, joka ei ymmärtänyt mitä minä sanoin, ja jota minä taas en ymmärtänyt.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Luvan lääkärinä toimimiseen Suomessa saa suomen kilen kokeen läpäistyään. Ei suomalaiseltakaan lääkäriltä vaadita sinänsä ruotsin kielen taitoa, jos opiskelee ulkomailla.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Okei. Kohtuullisen mielenkiintoista, että samaan ammattiin on eri vaatimukset riippuen siitä, missä on opiskellut.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho

Perustuslain vastainen on myös järjestelmä, joka kielellisen taustan perusteella kohtelee opiskelijoita eri tavoin opiskelupaikkoja jaettaessa. Nykyjärjestelmässähän ruotsinkieliset menevät huonommilla papereilla ja heikommilla pääsykoetuloksilla akateemisille aloille, eli kaikkiin muihin kieliryhmiin nähden käyttävät "ohituskaistaa".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut