Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen?
Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti maanantaina ”Sitoudun torjumaan vihapuhetta” -haastekampanjan. Hankkeen internetsivusto valistaa, että ”vaikka jokin loukkaava ilmaisu olisikin laillinen, se ei tarkoita, että se on eettisesti hyväksyttävä.”
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huolestui pian ”sananvapauden väärinkäyttöä” koskevasta paimennuksesta ja arvosteli hanketta Turun Sanomien kolumnissaan katsoen, että ”[d]emokraattisessa valtiossa viranomaisten tehtäviin ei todellakaan kuulu kertoa kansalaisille, mitkä mielipiteet ovat ’eettisesti hyväksyttäviä’.”
Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko puolestaan paheksui jutussaan ”Vihapuhe on totta, Markku Jokisipilä”, ”miksi politiikan tutkija tekee tällaisen ulostulon ministeriön kampanjaa vastaan”. Hän luetteli ministeriön määritelmiä vihapuheen käsitteelle katsoen kaiken olevan kunnossa ja lausuen, että tällaista avautumista ”en arvostetulta tutkijalta odottaisi”.
Ongelma ei ole definitiivinen
Tiede ei ole kuitenkaan ansiokasta siksi, että mukautuu hallinnon tarkoitusperiin, vaan siksi, että se kyseenalaistaa ne.
Maailmassa ei ole myöskään vihaa siksi, että on vihapuhetta, vaan vihapuhetta on, koska ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.
Niinpä asioiden ydin ei ole ympyröiden piirtelemisessä vihapuheen käsitteelle eikä määritelmien saamisessa sananvapaudelle.
Vihapuhe ei ole univokaalinen käsite, joka voitaisiin määritellä kaiken kattavasti tai terävärajaisesti. Se ei ole myöskään ekvivokaalinen käsite, joka voitaisiin määritellä muiden käsitteiden avulla, esimerkiksi ’rasismin’ tai ’syrjinnän’ kautta, koska nämä apukäsitteet olisi jälleen määriteltävä ja niin edelleen loppumattomiin. Näidenkään ilmiöiden luonteesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen, koska ne ovat arvostusten ja mielipiteiden varaisia.
Paheksutaan, mitä on, mutta ei kysytä, miksi
Keskeinen kysymys on, miksi maailmassa esiintyy vihaa. Tätä ei kuitenkaan kysytty sen enempää ministeriön papereissa kuin kommentaattorien puheenvuoroissakaan.
Vihapuheen käsite on vaarallinen, koska se vie huomion pois itse asiasta – vihan olemassaolosta ja syistä – ja ongelmasta, johon olennaisesti kuuluu vihan torjunta sinänsä.
Vihaa esiintyy entistä enemmän, koska Euroopan unionissa on tehty politiikkaa, jonka kansalaiset kokevat oikeuksiensa ja poliittisen tahtonsa vastaiseksi. EU on puuttunut liiaksi kansallisvaltioiden sisäisiin asioihin.
Maahanmuuttokritiikkiä tuskin esiintyisi ilman holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, niin kuin ”rasismiakaan” ei olisi ilman, että kansanryhmien konfliktit on siirretty valtakuntien rajoilta keskelle kansalaisyhteiskuntia: kaduille, kujille, turuille ja toreille, joissa vierasperäiset ja kantaväestö kamppailevat niukoista resursseista, kuten työpaikoista, asunnoista ja sosiaalietuuksista.
Vihapuhetta edeltää usein jokin valtapuhe, jolla kansalaisten tahdonilmauksia ja sananvapautta rajoitetaan julkisen vallan toimesta.
’Rajoitettu sananvapaus’ onkin oksymoroni, eli itsensä kumoava ristiriita, ja sananvapaudella ja rajoitetulla sananvapaudella on sama ero kuin paidalla ja pakkopaidalla. Tunnetusti myös demokratian ja kansandemokratian ero on kuin tuolilla ja sähkötuolilla.
Rajoitukset kohdistuvat emootioiden ja affektien ekspressioihin
Vihapuheen käsite on vaarallinen myös siksi, että siihen liittyy tunteiden tukahduttamista. Jos ihmiset pakotetaan kääntämään epäoikeudenmukaisen politiikan tuloksena heränneet aggressionsa sisään päin, tulokset ovat usein paljon tuhoisampia kuin siinä tapauksessa, että ihmisten pahoinvointi ja viha puretaan ulos.
Sellainen ihminen, joka ei suuttuisi havaitessaan maailmassa vääryyttä, kuten terrori-iskuja tai meritokraattisen oikeudenmukaisuuden rikkovaa länsimaisen suopeuden hyväksikäyttöä, olisi nähdäkseni joko apaattisen välinpitämätön tai psyykkisesti sairas.
Näin on siitä huolimatta, että poliittisiin ongelmiin ei ole suotavaa suhtautua affektiivisesti vaan intellektuaalisesti. Tunteet kuuluvat kuitenkin todellisuuteen ja ovat siten oikeutettuja.
Poliittisen hallinnon pyrkimykset torjua vihapuhetta ovat yhtä paljastavia kuin median luonnehdinnat ihmisten ulostuloista. Pidettäessä kantta kattilan päällä se entistä varmemmin pamahtaa auki.
Ongelmien ongelma on, että poliitikot, media ja julkinen hallinto eivät tunnusta, mikä kansalaisissa herättää vihaa. Vaikuttaa todellakin olevan jotakin, mitä ei saisi sanoa. Maahanmuuton arvostelijoiden ja kansallista etua puolustamaan pyrkivien EU-kriitikoiden kohtelusta ja tuomitsemisesta sen voi vaivatta päätellä.
Vihapuheen yksi syy on sen torjunta
Punavihreäksi kahteenkin kertaan (Marko Hamilon ja Jussi Westisen toimesta) todisteltu valtamedia menee tähän syyllistämiseen täysin palkein mukaan, kun sankaritoimittajat väittävät puolustavansa hurskaasti ja puhtain purjein sananvapautta, vaikka toisella kädellään he ovat valmiit riistämään sananvapauden erimielisiltä pois.
Vihan takaa kajastaakin usein jokin valhe. Valtamediaa sanotaan nykyään valhemediaksi siksi, että valehtelu on vallassa pysymisen keskeinen väline, eikä valta-asemaa ole ilman valehtelua ja totuuden peittelyä.
Perin kieroa on, että tämän normatiivin vallitessa saisivat äänessä olla niin mediassa kuin yliopistoissakin vain ne, jotka tendenssimäisesti edistävät punavihreää agendaa ja monikulttuurisuuden ideologiaa.
Nurinkurisuus näkyy siinä, että kriittiset (ja siten todelliset) tieteenharjoittajat taivutellaan sipsuttelemaan varpaillaan ja ikään kuin kerjäämään oikeutusta omalla defensiivisyydellään, siis keskittymään torjumaan erilaisia kompromettointiyrityksiä, jollainen käsittääkseni oli myös Markku Huuskon maininta ”en arvostetulta tutkijalta odottaisi”.
Vihapuheen käsitteen viljely poliittisessa retoriikassa on leimaavaa ja maalittaa helposti minkä tahansa kritiikin diskurssiin kuulumattomaksi ja sopimattomaksi sekä esittäjän itsensä ei-toivotuksi tai epäkorrektiksi, pahimmillaan toisinajattelijaksi. Näin kaikki, mikä ei sovi median piirtämään narratiiviin, pyritään jynssäämään pois. Filosofisesti katsoen julkisen hallinnon tehtävä ei ole kuitenkaan tehdä ihmisten mielipiteitä soveliaammiksi yhteiskuntaan vaan yhteiskuntaa sopivammaksi ihmisten mielipiteisiin.
Vihapuheen paheksunta on merkki vallasta
Kielitieteilijä Noam Chomsky kirjoitti teoksessaan The Common Good (1998), että ”[ä]lykkäin tapa pitää ihmiset hiljaisina ja tottelevaisina on rajoittaa hyväksyttyjen mielipiteiden skaala, mutta sallia laaja keskustelu noiden sallittujen rajojen sisällä.” – Vasemmistoa sympatisoivana hän ilmeisesti tiesi, mistä puhui.
Ranskalainen kansallismielinen filosofi Alain de Benoist puolestaan sanoi esseessään Gemeinschaft und Gesellschaft – A Sociological view of the decay of modern society (1994), että ”[i]hmisen tappaminen hiljaisuudella on murhan hyvin hienostunut muoto, josta käytännössä saa saman hyödyn kuin oikeasta salamurhasta – lisäksi siitä jää salamurhaajalle hyvä omatunto.”
Olen samaa mieltä kuin Markku Jokisipilä siitä, että sananvapautta koskeva nipistely ja näpistely eivät kuulu kansanvaltaiseen yhteiskuntaan.
Jos sananvapautta rajoitetaan vähänkin, esiin nousee kysymys kriteereistä. Koska mitään yleispäteviä ja kaikkien hyväksymiä kriteereitä ei voida löytää, vain valta lopulta määrittelisi sananvapauden rajat, mikä johtaisi siihen, että sananvapautta ei ole.
Tällä tavoin on helppo ymmärtää tšekkiläissyntyistä elokuvaohjaajaa, Miloš Formania, joka sanoi: ”Ei ole olemassa mitään osittaista sensuuria. Joko sensuuria on, tai sitä ei ole. Mistäkö tiedän tämän? Asuin maassa, jossa oli sensuuri.”
Sananvapaus esiintyy ja punnitaan vain ongelmallisten asioiden yhteydessä, niin kuin vihapuhettakin esiintyy vain ongelmien merkiksi. Sananvapaus voi ylipäänsä olla vain ongelmallista, koska ongelmattomien asioiden sanomiseen ei tarvita mitään vapautta. Tässä mielessä sananvapauden esiintyminen ongelmana on terveen demokratian merkki!
Mikä vihapuhetta generoi?
Opetus- ja kulttuuriministeriön vihapuhehanke saattaa tarkoittaa hyvää, mutta se on strategialtaan täysin epäonnistunut ja naiivi perustuessaan oletukseen, että ihmisten mielipiteiden ja tuntemusten ilmaisuja pitää kieltää.
Omasta mielestäni kyseessä on poliittisen hallinnon raihnainen yritys tukahduttaa poliitikkojen itse ansaitsemaa kritiikkiä ja peitellä ihmisten kokemaa pahoinvointia kieltämällä sen ilmaisut mutta jättämällä syyt voimaan.
Ongelma ei ole vihapuheen käsitteen määrittelemättömyys vaan määrittelyn kautta paljastuva halu estää kansalaisia artikuloimasta yhteiskuntakritiikkiä, vaikka se onkin todellista.
Ei ole ihme, että ihmiset parkaisevat joka kerta, kun heidän suitaan kapuloidaan, ja koetaan ”some-pöyristymisiä”, vallitsee ”some-raivo” ja syntyy ”mikroskandaaleja”.
Ne ovat merkkejä mikrotason ja makrotason sekoittumisesta sosiaalisessa mediassa, jossa mikrotason kasvokkaiseen vuorovaikutukseen perustuvilla alustoilla – kuten Facebookissa, Twitterissä ja monissa muissa laareissa – käydään makrotason poliittisia kiistoja.
Poliittinen personifioituu ja persoonallinen politisoituu, ja seuraa yhteenottoja. Syy: epäoikeudenmukaiseksi koettu maahanmuuttopolitiikka, joka on repinyt kansallisen konsensuksen halki, heikentänyt yhteiskunnallista tehokkuutta ja vähentänyt sosiaalista luottamuspääomaa täsmälleen Robert D. Putnamin vuonna 2000 esittämän teorian mukaan.
Lopuksi
Eräänä merkkinä vihapuhetta koskevien näkemysten mielipiteidenvaraisuudesta ei ’vihapuheelle’ ole voitu löytää hyväksyttävää juridista määritelmää. Se ei ole myöskään sinänsä mikään rikos, vaikka Valtakunnansyyttäjänvirastossa käsitettä onkin käytetty ahkerasti, kun on vedetty poliitikkoja käräjille ”vääristä sanoista”.
Niinpä opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa sananvapauden rajoittamista myös ”laillisuuden” tuolle puolen, viittaamalla ilmaisujen ”eettisyyteen”.
Näin ministeriö koettanee oikeuttaa sananvapauden rajoittamista laittomin keinoin, ja yritys on paljastava. Keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, että tällä tavoin pohjustetaan toimintavapauksia mielipidesensorina toimivalle ”poliittiselle poliisille” (Polpo), joka myös kouluttaa lisää poliiseja kansalaisten sanankäyttöä kyttäämään median taputtaessa käsiään.
Tarkkailu- ja valvontayhteiskunnan sikiäminen kertoo minulle filosofina ja sosiaalipsykologina sen, että poliittisessa hallinnossa on jotakin pahasti vialla. Ihmisistä koulitaan Juudaksia ja pieniä palohälyttimiä, jotka kavaltavat toisiaan, ja viranomaiset toimivat lapsenvahteina oppineille. Lopulta kansalaiset käyttävät viranomaisia ja ilmiantonappeja keskinäisten kostojensa välineinä.
On muistettava, että ihmisoikeuksien ja perustuslakien esikuvana pidetystä Magna Cartasta lähtien sananvapauden tehtävänä on ollut suojata kansalaisia hallitsijoiden ja viranomaisten mielivallalta.
Nykyisessä Euroopassa hallitsijat ja heitä edustavat oikeusviranomaiset ovat puolueellisesti ja kenenkään pyytämättä ottaneet tietyn mielipideklusterin aseman itselleen sekä langettaneet rangaistuksia omille hallintoalamaisilleen tai heitä edustaville ryhmille. Tätä kautta syyttäjistä, tuomareista, virkahenkilöistä ja laillisuuden vartijoista on tullut poliittisia viranomaisia, jotka ajavat meille totalitaristista ja neuvostojärjestelmästä muistuttavaa agendaa.
Tässä kissanhännänvedossa on autuaasti unohdettu Victor Hugon romaani Kurjat (1892), jossa ylimystö sai köyhät kalvamaan toisiaan, jotta rikkaat voivat jatkaa pitojaan. Suvereenisti on sivuutettu myös Molièren satiiri Ihmisvihaaja (1666), joka opetti, että jokaisella on syytä vihata ihmisyyttä itsessään, koska ihminen on läpikotaisin paha ja mätä.
Sananvapautta ei pitäisi kahlita sen enempää rikosoikeudellisesti kuin ”eettisestikään”, koska rangaistuksen uhka ja pakkokeinot saavat yhteiskunnallisen totuuden katoamaan, ja jälkikäteissensuuri kiertyy ennakkosensuuriksi, kun ihmiset pelästyvät ja alkavat itse kuohia käsityksiään.
”Etiikka” on konventionaalisissa ja ei-tieteellisissä arkiyhteyksissä yleensä pelkkää ideologiaa, josta muodostuu propagandaa. Monikulttuurisuuden kompleksista ja itseään kumoamaan pyrkivää tendenssiäkö tässä täytyisi kaikkien julistaa? Myös paljon viitatut ”ihmisoikeudet” kääntyvät yleensä suuriksi velvoitteiksi toisia ihmisiä kohtaan ilman, että olisi ratkaistu, kuka tämän ”vastuun” ja siitä koituvat laskut pystyy tai haluaa maksaa.
Sellainen yhteiskunta, jossa sananvapautta voi käyttää ”väärin” tai ”oikein”, on vaarallinen, aivan niin kuin ”toisinajattelijoiksi” julistaminen on merkki vallankäyttäjien yksipuolisesta julistautumisesta ”yhteiskunnallisen hyvän” lipunkantajiksi. Se on oire median ja tietyn tutkijakunnan sulkeutumisesta omahyväisyyden kehään ja muiden diskriminoimisesta tähän sisäpiiriin kuulumattomiksi.
Mitäpä tähän enää on lisättävänä!?
Ilmoita asiaton viesti
”Paheksutaan, mitä on, mutta ei kysytä, miksi”
Niin.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän tässä jännää onkin, että ilmassa ovat selkeät merkit natsismista. Esimerkiksi kielletään sanoja, josta on suora vertaus natsien kirjarovioihin. EU:ssa jopa suunniteltiin aikoinaan EU:n kohdistuvan kritiikin kriminalisoimista. Saksassa kriminalisoidaan tälläkin hetkellä entistä kovemmin vääriä mielipiteitä.
Sananvapauden rajoittajat ja sananvapauden vastuusta jankkaavat väittävät kuitenkin olevansa kovasti huolissaan fasismista.
Ihan naurahdin ääneen kun kirjoitin tuon. Yritän olla tuntematta sääliä näitä ihmisiä kohtaan, mutta jostain syystä en kykene.
Ilmoita asiaton viesti
Yksikin ”ajattelun ankkuri” mahdollistaa miljoonan kärpäsen surinan suhteuttamisen.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista miten paljon vaivaa näit kertoaksesi miten vihapuheen määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Ikään kuin muista sanoista olisi? Kirjoitat esimerkiksi holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, ikään kuin se olisi jokin objektiivinen asia. Absurdiksi argumentointi kehittyy, kun toteat suurella vaivalla todistamasi termin ”määrittelemättömyyden” merkityksettömäksi. Miksi ihmeessä siitä piti sitten paasata?
Sananvapaus on siis olemassa vain silloin, kun se on ehdotonta. Onko olemassa mitään ehdotonta vapautta? Eikö sananvapautta rajoiteta jo nyt? Pitäisikö meidän luopua kunnianloukkauksen ja yllyttämisrikoksen kriminalisoinnista?
Sensuurista toki jaan Miloš Formanin näkemyksen, mutta se onkin vapausoikeuksista poiketen mustavalkoinen asia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan kuin ei ole ”kärpästen herra” on puhuttava kärpästen kielellä.
Ilmoita asiaton viesti
Hetkinen, haluaako joku kärpästen herraksi? Miksi kenenkään sivistyneen ihmisen pitäisi moista pyrkimystä tukea?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jos ei haluta ”filosofidiktaattoria” on pyrittävä demokratiaan. Käytettävä sanoja, sanoja, sanoja …
Ilmoita asiaton viesti
Kadotit minut. En osaa avistaakaan miten tuo liittyy edelliseen kommenttiisi.
Ilmoita asiaton viesti
Liittyy kärpäsiin. — Peukuttakaa ne jotka osaavat aavistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa siltä, että Hyötyniemi ei ole lukenut Goldingin ”Kärpästen herra” -teosta, tai sitten ei ole ymmärtänyt tarinan moraalia.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy puhua vertauskuvin kun en itse halua banaanikärpäseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Pitäisikö meidän luopua kunnianloukkauksen ja yllyttämisrikoksen kriminalisoinnista?”
Kunnianloukkaukseen mielipiteeni on kyllä siltä osin että jokainen kunniallinen ihminen pystyy puolustamaan omaa kunniaansa, kuolleet ovat ainoat jotka eivät pysty.
Rikokseen yllyttäminen taas pitää voida olla rangaistavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö luulet, että pystyvät puolustautumaan? Johan vanha kansa tiesi ettei ole savua ilman tulta, joten pelkillä syytöksillä saa jo paljon pahaa aikaan.
Olkoon edellä mainittu miten vain, niin olet ilmeisesti Hankamäen kanssa erimielinen, kun et ilmeisesti halua poistaa kaikkia sananvapauden rajoitteita.
Ilmoita asiaton viesti
Rikokseen yllyttäminen taas pitää voida olla rangaistavaa, jos se johtaa rikokseen. Entäs nyt? Se ei rajoita vapautta rikokseen yllytykseen, mutta on rikoksen tapahtuessa rangaistavaa?
Onko tässä vielä jotain valuvikoja?
Ilmoita asiaton viesti
”Kunnianloukkaukseen mielipiteeni on kyllä siltä osin että jokainen kunniallinen ihminen pystyy puolustamaan omaa kunniaansa, kuolleet ovat ainoat jotka eivät pysty.”
Tämä vielä muotoon ”…kyllä koska jokainen kunniallinen ihminen pystyy puolustamaan omaa kunniaansa, kuolleet ovat ainoat jotka siihen eivät pysty, mutta eivät he pystyne enää loukkaantumaankaan”
Ilmoita asiaton viesti
Max, tarkoitatko ”yllytysrikoksella” kiihottamista kansanryhmää vastaan?
Ihan selvyyden vuoksi: yllytys on rangaistavaa ainoastaan rangaistavan pääteon yhteydessä. Siis yllytys varkauteen on mahdollinen vain jos yllytys on johtanut tunnusmerkistön mukaiseen varkauteen.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on itsenäisenä rikoksena rangaistava toisin siis kuin yllytys. Ei tarvitse kiihottua!
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin yllytystä. Puhettahan sekin vain on. Kuten tiedät suhtaidun kiihottamispykälään hyvin kriittisesti. Tarkoitukseni oli vain osoittaa, ettei sananvapaus ole ehdoton.
Ilmoita asiaton viesti
OK, mea culpa, ei mennyt heti perille.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä mieltä olette ajatuksesta, että toimittajat ajavat rajoituksia sananvapauteen siksi, että he kokevat internetin myötä nousseet vaihtoehtoiset uutislähteet, mukaan lukien yksityiset bloggaajat, ammatillisiksi kilpailijoikseen?
Olisihan se vakiintuneiden tiedotusvälineiden näkökulmasta hyödyllistä, että julkaistavaa aineistoa saisivat tuottaa vain ammattilaiset. Tällöin ei tarvitsisi olla huolissaan siitä, että ”kuka vaan” voi kilpailla ja päihittää heidät heidän omassa ammatissaan.
Voisiko tätä kutsua kaipuuksi eräänlaiseen journalistiseen merkantilismiin? Onhan se ymmärrettävää, että jokainen ammattikunta ajattelee, että oikeasti vain he osaavat tehdä työnsä oikein.
Näin ajatellen toimittajien motiivit eivät nousi mutta ainoastaan pukeutuvat eettisiin periaatteisiin. Ellei sitten ajatella, että onhan jokaisella oikeus puolustaa oikeuttaan työhön.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa lienee vinha perä.
Mutta samalla sivuhuomautuksena voisi todetta, että
jos journalistit kauttaaltaan olisivat huolissaan sananvapaudesta ja siitä, että ns. ’unohdettuja’, virheellisiä, harhaanjohtajia, valikoituja, agendallisia, pedagogisia, tarkoituksellisesti painottuneita tai ’väärinymmärrettyjä’ jne. uutisia ei esiintyisi (siis niitä post-truth tai totuuden jälkeisiä), he toki pitäisivät huolen siitä, että nimenomaan heillä itsellään olisi puhtaat jauhot pussissaan.
Onko sattumaa, että medialukutaitoiset kansalaiset ovat alkaneet kriittisesti, jopa sarkastisesti, kutsua median omia hairahduksia esim. ”hihamerkkijournalismiksi”, ”eurofantsuttelijoiksi”, ”kaksoisstandardien vaalijoiksi”, ”puusilmämediaksi”, ”taistolaisperinteen vaalijoiksi” tai ”vallan puudeleiksi” lainatakseni muutamia nimikkeitä?
Lukijat ovat ehkä nykyisin, kiusallista kyllä, valistuneempia kuin toimittajat toivovat? Ylilyönnit ja huonotapaisuus ns. osassa sosiaalista mediaa ovat asioita erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Loistava kirjoitus , jolle voisi antaa useampiakin, kuin vain yhden suosituksen.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen blogi. Käsitteet ovat Suomessa sekaisin – koska niiden halutaan olevan sekaisin.
Ja lisää sekoavat valtamedian toimesta.
Ilmoita asiaton viesti
Blogistihan tekee parhaansa varmistaakseen käsitteiden pysyvän sekaisin, vaikka itsekin toteaa asian olevan merkityksetön argumentointinsa kannalta. Tai ainakin hän näki vaivaa luodakseen mielikuvan yhden käsitteen epäselvyydestä. Miten sellainen kirjoitus voi olla erinomainen? Niin, ellei toivo käsitteistön epäselvyyttä, koska se tukee omaa agendaa.
Ilmoita asiaton viesti
Surrur surrur surrur …
Ilmoita asiaton viesti
Pointti asiassa onkin se, että käsite on sekava ja sellaisena se pysyy. Silti sitä käytetään niin mediassa kuin poliitikkojan/virkamiesten/viranomaisten yms. eliitin puheissa. Tämä aiheuttaa pelkoja siitä, joutuuko edesvastuuseen, jos sattuu sanomaan asian väärin, joka johtaa itsesensuuriin.
Tietoinen kuvio, koska ennakkosensuuri on (vielä) laitonta. Paitsi Saksassa, mutta saksalaiset nyt ovatkin vähän semmoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Edesvastuuseen mistä? Eihän vihapuhetta ole yleisesti ottaen kriminalisoitu. Onko joku esittänyt kriminalisointia? Hankamäki ainakin kirjoitti ministeriönkin varta vasten valistaneen, ettei kaikki vihapuhe ole laitonta.
Ilmoita asiaton viesti
”Edesvastuuseen mistä?”
Tämähän se pointti juuri onkin.
Ilmoita asiaton viesti
Max, mahtaa olla ikään kuin vireillä. Nimittäin EU parlamentti on antanut komission tehtäväksi määritellä vihapuhe yksityiskohtaisemmin.
”Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys vihapuheen yhteisen oikeudellisen määritelmän laatimisesta Euroopan unionissa.” (17.2.2017)
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubR…
Mihinkäs muuhun tuo päätöslauselma on tarkoitus johtaa kuin oikeudellisen EU asetuksen antamiseen. Asetus tulisi olemaan velvoittava ja siten vietävä kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuten päätöslauselman viimeisessä kohdassa todetaan.
”-kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laatia EU:ssa vihapuheen yhteinen oikeudellinen määritelmä.”
No, vaikea taitaa tuo tehtävä olla jotta jokainen jäsenmaa ko. ehdotuksen tulisi hyväksymään. Ainakin pitkissä kantimissa on määritelmän julkisaanti. Tai mistäs minä tuon tiedän. En niin mistään, kunhan arvelen.
Ilmoita asiaton viesti
Surullistahan tuo on, mutta en oikein näe miten tuo toteutuisi. On vain esitettävä järkeviä ja loogisia argumentteja sellaisen estämiseksi. Hankamäkikin pystyisi siihen halutessaan varmasti oikein vakuuttavasti. Kuten kaima kommentissaan totesi, on asia kannatettava jos tarkoituksena on kansan valistus. Jaan valitettavasti hänen pessimisminsä, eli hukkaan taitaa mennä verorahat.
Ilmoita asiaton viesti
Poliisi puhuu jo nyt vihapuheesta. Jos jokin rikoslain tunnusmerkistön ulkopuolinen määritelmä otetaan esimerkiksi poliisityössä käyttöön, se on täysin mahdotonta ilman lainsäädäntöä.
OK, kaikki vihapuhe ei ole laitonta. Mihin tällä määrittelyllä sitten pyritään? Jos sillä on kansanvalistustarkoitus, hyvä yritys, taitaa vain olla toivoton.
Ilmoita asiaton viesti
Olen nähnyt kerran tai kaksikin esitutkinnan lopettamispäätöksen, jossa sanotaan puheen ollut vihapuhetta, mutta ei nouse rangaistavuuden asteelle. Minusta tuollaiset päätökset ovat vihapuhetta
Ilmoita asiaton viesti
Minä en usko tuota ennen kuin näen päätöksessä viitatut pykälät.
Ilmoita asiaton viesti
Esitutkinnan lopettaminen on eri asia kuin syyttäjän tekemä syyttäjättämispäätös.
Ilmoita asiaton viesti
Mennään nyt pilkkuihin: syyttäjän ei tule käyttää väljiä käsitteitä vaan tukeutua rikoslain tunnusmerkistöön ja lain esitöihin ja rikoslain yleisiin oppeihin.
Ilmoita asiaton viesti
Itseäni on ihmetyttänyt suuresti, kun syyttäjä on puhunut vihapuheesta joissakin tapauksissa. Johan siinä nauraa naurismaan aidatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa kyseessä on ollut nyttemmin yleistymässä ollut valesyyttäjä?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt täytyy kompata, sillä laajasti asioita käsittelevä kirjoitus ei johda oikein mihinkään eikä tarjoa ratkaisuja.
Pitäisikö some tai nyt alkuun vaikkapa tämä Puheenvuoro vapauttaa kaikista eettisistä ja moraalisista säännöistä sekä sallia mikä tahansa käyttäytyminen ja kirjoitukset sananvapauden nimessä? Odotan innolla erityisesti kommenttien kehitystä tuossa skenaariossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuului vain pif, maalitus ja taas maa on vähemmän vihainen oikein OM:n oppien mukaan …
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005397924.html
Näin nopeasti se käy – Vartiointiyrityksen päällikkö kirjoitteli rasistisia viestejä vuosia, yksi punkkarien nettikeskustelu muutti tilanteen alle päivässä
Ilmoita asiaton viesti
OM voisi muuttaa nimensä Totuusministeriöksi.
Ilmoita asiaton viesti
Useimmat ihmiset — käytännöllisesti katsoen kaikki — tunnustavat jotakin opillista ismiä, ja nykymaailmassa aatteelliset ismit ja tiedolliset ismit asettuvat samalle lähtröviivalle, mistä kertoo esimerkiksi se että ”monikultturismi” tai ”feminismi” nauttivat akateemista auktorisointia.
Niinpä aika harva tajuaa, että yhteiskunta voi taantua totalitarismiin ihan minkänimisen tunnustuksellisen opin raameissa tahansa. On luonnollista ja houkuttelevaa tulkita todellisuutta kokemuksellisesti niin, että vastakkain ovat aina Oma Oikea Hyvä Oppi ja Vihollisen Väärä Paha Oppi.
Kuitenkin totalitarismiin taantuminen tapahtuu juurikin tuollaisten kahtiajakojen kautta — niin että yhteiskunnallisen keskustelun käsitepinta sementoidaan ja kritiikki kriminalisoidaan.
Totalitarismin tunnusmerkkejä on esimerkiksi ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuurin nousu, ja juuri sellaisen keskellä tätä nykyä jo elämme. Orwellilaisessa uuskielessämme ilmiantokulttuurin nimi on ”journalismi”.
Tieteellä — tai ylimalkaan tositiedolla — ei enää ole tässä maailmassa muuta kuin häiriötekijän rooli. Se, että tämäkin ”vihapuheiden” vastainen kampanja on lähtenyt liikkeelle opetus- ja kulttuuriministeriöstä panee hälytyskellot soimaan. Todellakin — psykososiaaliseen taantumaan kuuluu se että syyt ja seuraukset alkavat mennä sekaisin.
Jostain syystä näinä päivinä tulee mieleen kertomus Hitlerin kampanjasta, johon hän palkkasi 50 fyysikkoa todistamaan ”ettei juutalaisen A Einsteinin suhteellisuusteoria voi pitää paikkaansa”. — Ajatelkaas, meillä on palkattu 50 poliisia todistamaan, että netin vihapuheet eivät ole seurausta mistään vaan kyseessä ovat väärinajattelevat syylliset.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on tavallaan jotain tavattoman liikuttavaa, kun joukko keski-ikäisiä ja vanhempia miehiä on huolissaan siitä, kuinka Opetusministeriön setien ja tätien esityssetti muuttaa nuorison tottelevaisiksi valtion roboteiksi.
Jo minun minun kouluaikoinani tuollaisen vaikutus olisi ollut olematon ja ei se omaa ajattelua eikä nuoruuden kapinaa olisi hävittänyt minnekään. Keskiviikkoaamun Aku ankallakin olisi ollut suurempi vaikutus mikäli se olisi käsitellyt asiaa.
Kun noihin aikoihin lisää kaiken mahdollisuuden tietoon ja jatkuvan somessa pyörimisen, niin en olisi kovin huolissani tästä.
Mitä sitten tulee erilaisiin kampanjoihin, niin voisin ottaa esimerkiksi kiusaamisen. Sillekään tuskin löytyy täysin absoluuttista määritelmää, mutta esimerkkien kautta on pystyttävä havainnollistamaan asioita. Pelkkien kaikkien kannalta absoluuttisen varmasti kiusaamiseksi katsottavien tilanteiden käsittely ei riitä, kun pyritään löytämään rajoja. Sananvapauden ja verbaalisen kiusaamisenkin voisi halutessaan laittaa kylmästi rinnakkain, kumpaa pitäisi painottaa enemmän?
En oikein usko, että tällä haastekampanjalla nuoremmat sukupolvet alistetaan valtiovaltaa palveleviksi lampaiksi vailla tarvetta ja kykyä ilmaista mielipiteitään.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa päättää, ovatko nuo rajoitettua sananvapautta ajavat esivallan toimitsijat naurettavia vaiko pelottavia. Olin palkkalainen OKM:ssä, kun mm. elokuvasensuuri oli voimissaan. Sensuurin tulokset ovat historian valossa täysin naurettavia, enkä nyt viittaa (niinkään) pornoon vaan esim. Harlinin kohteluun. Se on tämä ”keskuksen pikkupiikojen” iankaikkinen vimma ajatusten pesemiseen, joka tässä pelottaa kansalaista. Sauronin tarkkaavaisen silmän alla mietitään mitä ”valta” tahtoo ja mitä valtiovalta tarkoittaa sananvapaudella. Kivasti sitten koketeerataan puhdasmielisinä ja pyllistellään kansalaisyhteiskunnalle ja mielipiteenvapaudelle. Hankamäeltä aivan loistava teksti. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Hankamäki: Noam Chomsky kirjoitti teoksessaan The Common Good (1998), että ”[ä]lykkäin tapa pitää ihmiset hiljaisina ja tottelevaisina on rajoittaa hyväksyttyjen mielipiteiden skaala, mutta sallia laaja keskustelu noiden sallittujen rajojen sisällä.”
—
Ken eli 1970-luvulla, saattaa muistaa, että silloin sananvapauden kielto-maalituksena oli oikea ”suhtautuminen ystävyyspolitiikkaan”, joksi nimitettiin kaveruutta totalitaarisen poliisivaltion kanssa. Se oli virallisen uralla menestymisen kannalta primääri ehto.
Jokseenkin saman kaltaiset piirit ovat korvanneet nuo fraasit mm. ”vihapuhe”-johdannaisilla ja ”tietynlaisilla käsimerkeillä” tai hallitsemattoman maahantulon ”vastustamisella”.
Kuvio on yksinkertainen ja sen looginen virhe on toistuva, ja se johtaa itsensä umpikujaan – valitettavasti turhan myöhään.
Tuo idea myöntää vain sen, että ”Jeppe juo”, mutta siltä puuttuu halu ja kyky kysyä ”miksi Jeppe juo”.
Ilmoita asiaton viesti
””Poliittinen personifioituu ja persoonallinen politisoituu, ja seuraa yhteenottoja. Syy: epäoikeudenmukaiseksi koettu maahanmuuttopolitiikka, joka on repinyt kansallisen konsensuksen halki, heikentänyt yhteiskunnallista tehokkuutta ja vähentänyt sosiaalista luottamuspääomaa täsmälleen Robert D. Putnamin vuonna 2000 esittämän teorian mukaan.””
Tässä yksi suuri aihe nykyiselle vihaiselle puheelle koko EU:n alueella!
Eikö tätä mitenkään tajuta? Suomessa se alkoi Kari Suomalaisen potkuista.
Miksi alunalkaen kaikkea maahanmuuttoon liittyvää kaunisteltiin ja todellisuutta salattiin?
Nyt taitaa olla liian myöhäistä pyytää anteeksi kansalaisilta.
Sensuuri ajaa lopulta kaaokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Vihapuhe on tämän hetken poliittinen ”muotitermi”, kuten aiemmin on ollut ”kestävyysvaje” ym. Termiä toistetaan niin paljon, että se vaikuttaa kaikkeen, ja sillä ajetaan sitten haluttua agendaa. Ja termi tulee häviämään kun poliittinen tilanne muuttuu, tai uusi siihen hetkeen sopivampi termi tulee tilalle.
Itse en usko aivan heti sitä päivää tulevan, että yksikään tämän maan ihmisistä, tai vielä suuremmasta joukosta ei olisi vihainen tai kiukkuinen mistään asiasta. Tunteita ei voi kieltää, ja haukku ei haavaa tee, vaan teot ovat ne jotka oikeasti ratkaisevat.
Toki ongelmallisena voidaan kokea se, että nyt internetin ja sosiaalisen median aikana yksikin vihainen ihminen pystyy levittämään vihaansa tai asiaansa tavalla joka ei aikaisemmin ole ollut mahdollista. Mutta nykyinen lainsäädäntömme jo mahdollistaa monin tavoin niihin pahimpiin tapauksiin puuttumisen, joihin pitääkin puuttua. Samoin täälläkin voidaan tietynlaiseen kirjoittamiseen puuttua eri tavoin.
Vihapuheen tapauksessa tulee erottaa onko siitä tarkoitus tehdä laissa määritelty ja rangaistava asia, vai ainoastaan moraalisesti paheksuttava. Lain osalta ongelmalliseksi muodostuu sen määrittäminen asian vaatimalla tarkkuudella. Nyt näkemäni määritelmät eivät ole lähelläkään sitä, ja eikö meillä ole jo ollut tarpeeksi näitä huonosti valmisteltuja lakeja.
Mikäli asiasta on tarkoitus tehdä vain moralisesti paheksuttavaa ja uusi vaihe poliittisessa korrektiudessa, tai ”väärien” mielipiteiden vaientamisessa, niin onko asialla loppujen lopuksi mitään oikeasti isompaa merkitystä? Voiko ihmisen kokema tunne olla väärä? Miten olisi vanha ja perinteinen argumentointi, ja asioista puhuminen? Tai miten olisi vaihteeksi juurisyihin puuttuminen, sen sijaan että yritetään sanella miten on taas vääriä mielipiteitä, väärin äänestetty ym. mitä tässä viime vuosina olemme nähneet ja kuulleet.
Erikoista on myös miten aukottomasti ja kritiikittömästi monet tahot asiaa ajavat. Koska tämä ja monet muut käytetyt keinot ovat juuri niitä, joita esimerkiksi kaikkien kritisoimat natsit, tai muut fasistit käyttäisivät matkalla väärien mielipiteiden, sekä ihmisten kritisoimiseen ja vaientamiseen, ennen seuraavan vaiheen julmempia toimia.
Tällä kirjoituksella en yritä väittää, että vihapuhetta ei olisi, tai epäkohtiin ei tulisi puuttua. Mutta nyt jo laissa on kohtia, jonka mukaan niin voidaan tehdä. Kritiikkini kohdistuu nyt valittuihin ja käytettyihin keinoihin. Kaikkien kannattaisi pohtia hetki samaa toimintaa toisenlaisessa poliittisessa ilmapiirissä, sellaisessa jossa omat mielipiteet, kokemukset tai ajatukset olisivatkin poliittisesti epäsovinnaisia. Mikä olisi asenne sananvapauteen ym. siinä kohtaa?
Median tulisi mielestäni pitää mielessä ajatusmaailma, että vaikka olisin eri mieltä kanssasi asiasta, niin puolustan loppuun asti oikeuttasi olla eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
”Maailmassa ei ole myöskään vihaa siksi, että on vihapuhetta, vaan vihapuhetta on, koska ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.”
Tavallaan näin, mutta ”vihapuhujat” eivät useinkaan ole vihaisia, sen sijaan vihapuheesta, jotkut tulevat vihaiseksi. Ruotsalaisfeministit kehtasivat esittää, että feminismin kritisointi on vihapuhetta, koska he olivat tulleet vihaiseksi kritiikistä. Suomessa alan piireissä taputettiin käsiä. Maahanmuuttokriittiset harvoin vaikuttavat erityisen vihaisilta, mutta rajakeiksi haukkuvat tuntuvat olevan pyhän vihan vallassa.
Vihapuhe on poliittinen käsite, jolla oikeutetaan valtaa oikeilla mielipiteillä. Vihapuhetta eli väärinajattelua on Suomessa ollut ennenkin ja siitä vihastumista:
”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä maamme kansallisten etujen vastaisten Neuvostoliitolle ja muille sosialistisille maille vihamielisen propagandan ja toiminnan estämiseksi.”
Ilmoita asiaton viesti
Eikö olisi yksinkertaisempaa kieltää ”viha” ylipäätään. Miksi vain vihapuhe?
– samalla voisi kieltää köyhyyden, sairaudet, liikenneonnettomuudet yms.
Ilmoita asiaton viesti
Myös vihateot ovat totta. Silloin kun puhutaan niistä, on kieli pidettävä keskellä kämmentä, ettei tule tunteenpuuskissaan möläyttäneeksi jotain tunteenpuuskan sävyttämää. Ajatellaan nyt vaikkapa viime päivien vihatekoja, joita media on uutisoinut niin ansiokkaan ammattitaitoiseksi, että siinä helposti maltillisempikin eläytymiskykyinen kansalainen menettää melkein tolkkunsa. Las Vegasissa ja Euroopan kaupungeissa on tapahtunut hirveitä ja on löydetty automaattiasearsenaaleja ja Rooman liepeiltäjopa ilmeisesti jonkunväristen jonkunmaalaisten heterojen tai homojen tai sukupuolettomien uskovaisten tai uskottomien terroristikoulutusleirikin.
Nostaahan se helposti kommentoijien vihan pintaan. Suomessakin uutisoitiin tänään raivostuttavaa vihakäytöstä tässäkin US-laatumediassa. Ehkäpä meidän pitää vaan yrittää kommentoida mieluummin myönteisiä puolia keksien kuin kielteisiä ja vihaa nostattavia vaikka edes pikkuhuumorilla – esimerkki:
”… tappelussa käytettiin Makkosen mukaan ainakin golfmailoja ja vesureita.”
– Kommentti: Toista mainituista astaloista on uutisten mukaan jossain käytetty vieraslaji valkoposkihanhen mestaukseen. Liekö niitä ollut nyt rukoushuoneen pihalla? Mitäs vesurilla voisi saada aikaan, millainen astalo Vesuri eli kärkö oikein on, Wikipedia?
– ”Puiden karsimiseen ja vesakon raivaukseen käytettävän vesurin karaistusta teräksestä tehty terä on pitkä, litteä ja toiselta sivulta teroitettu. Tavallisesti pyöreä varsi on suoraan terän jatkeena. Terän kärki taipuu teroitetun sivun puolelle ja toimii vesuria käytettäessä terän suojana iskun osuessa maahan. Vesureita on monen kokoisia yhdelle ja kahdelle kädelle. Vesuri on yhdessä kirveen kanssa työkaluna myös perinteisessä lehdestyksessä.”
– Voidaanko tässä muuten nähdä myöteinenkin puoli? Monet golfseurat kärsivät jäsenpulasta lajisuosion hiivuttua, ja lepikon- ja pajukonraivaustöihinkin voitaisiin ehkä rekrytoida tätä työvälineiden käyttöön teoriaopastusta konkreettisemmin perehtynyttä ekstraajapotentiaalia.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on menty yli siinä, että perusteltu kritiikki koetaan myös vihapuheena. Vihapuheen kasvun taustalla ovat yhteisöllisyyden heikentyminen ja tunne siitä, että vaikuttamismahdollisuudet ovat vähentyneet. Vihapuheessa ei ole kyse pelkästään loukkaavista ja herjaavista sanoista, vaan kyse on ilmiöstä, joka heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita ja asenteita.
Vihapuhetta ruokkii yhteiskunnassa vallitseva eriarvoisuus, valtarakenteet, sekä eri ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot. Vihapuhe vaikuttaa haitallisesti paitsi sen kohteiksi joutuneisiin yksilöihin, myös koko yhteiskuntaan, syy yhteys löytyy poliittisesta heikkoudesta tehdä päätöksiä, jotka kansa kokee oikeudenmukaiseksi, luottamus poliittiseen päätöksentekoon on heikentynyt.
Maahanmuuttokriittinen puhe arvostelee järjestelmää ja poliittisia tahoja, mutta ei ihmisiä, jotka käyttävät järjestelmän sallimia keinoja. Onko hyvä, että vihapuheeseen vastataan ylimielisesti ja yritetään vaientaa toisenlaiset mielipiteet kokonaan.
Vihapuheen tunnistamiseksi tulee myös tunnistaa yhteiskunnassa esiintyviä eriarvoisuutta tuottavia valtarakenteita, joillain ryhmillä on enemmän valtaa ja etuisuuksia sekä mahdollisuuksia osallistua kuin toisilla.
Vihapuheen tunnistaminen ja ymmärrys vihapuheen suhteesta valtarakenteisiin mahdollistaa vihapuheeseen puuttumisen. Tässä poliittinen eliitti on erkaantunut tavallisesta kansasta, ja ruokkivat itse päätöksillään suomalaista vihapuhetta.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta mies, joka keksi käsitteen ”pedagoginen journalismi” ei voi olla aivan väärässä…
Ilmoita asiaton viesti
Tunnustan käyttäneeni tuota termiä, mutta uskon, että moni, mm. Ilmari Schepel, on jo pidemmän aikaa ainakin ajatuksissaan jakanut sen.
Jos olemme ”valioluokan PISA-kansaa” ja meillä on ”maailman paras opettajankoulutus ja koululaitos”, (s) niin journalismiltammekin pitäisi voida odottaa vastaavaa tason kohottamista:
Vain maailman paras on kyllin hyvää… 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kun kerran täällä näyttää olevan niin paljon porukkaa jotka ovat valmiita sallimaan vihapuheen niin kai te hyväksytte myös ääri-muslimien vihasaarnat vääräuskoisia kohtaan niin moskeijoissa kuin netissä sananvapauden nimissä?
Ilmoita asiaton viesti
”Vihapuhe” on joillekin ongelmallista. Mistä se sitten kumpuaa?- ”Vääräuskoisuudestako”?
Ilmoita asiaton viesti
Minulle ei selviä mitä kommentillasi yrität sanoa?
Voisitko selventää?
Ilmoita asiaton viesti
Kysymyksesi selvensi jo- Ei minun tarvitse avata enempää..
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa. Kirjoittelet täällä juttuja salakielellä itsellesi.
Huvinsa kullakin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”…niin kai te hyväksytte myös ääri-muslimien vihasaarnat vääräuskoisia kohtaan niin moskeijoissa kuin netissä sananvapauden nimissä?”
Vihasaarnat moskeijoissa ovat yhteiskunnan verovaroin tuettua, järjestäytynyttä kiihotustoimintaa toisuskoisia vastaan, johon ei puututa rasismipelon takia.
Institutionaalinen, järjestelmällinen vihapuhe on aivan eri tason yhteiskunnallinen ongelma kuin vihaiset yksittäistapaukset somessa, oli vihastunut henkilö sitten islamofiilikko tai islamofoobikko .
Myötätuntoisena ihmisenä voit varmaankin asettua tavallisen muslimin asemaan ja kuvitella mielessäsi miten tavan kristitty vastaavasti hämmentyisi kun kirkon pappi alkaisi kehottaa rikkomaan maan lainsäädäntöä, kieltäämään seurakuntalaisia osallistumasta vääräuskoisen yhteiskunnan toimintaan ja pahimmillaan kirkon tiloissa harjoitettaisiin uskonsotureiden värväystä ja saarnattaisiin vihaa ja väkivaltaa toisuskoisia ja vähemmistöryhmiä ja homoja vastaan.
Kuinka kauan sellainen kirkko saisi pitää ovensa auki virkavallan puuttumatta asiaan?
Viranomaiset ovat voimattomia fanaattisen, primitiivisen ja suvaitsemattoman uskontokulttuurin edessä, etenkin kun valtiovalta uskoo pyhästi uskonnollisen ääriaineksen kotoutuvan paremmin ympäröivään maailmaan jos heille annetaan mahdollisuus harjoittaa kulttuuriaan kaikessa rauhassa, virkavallan puuttumatta asiantilaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vihasaarnat moskeijoissa ovat yhteiskunnan verovaroin tuettua, järjestäytynyttä kiihotustoimintaa toisuskoisia vastaan, johon ei puututa rasismipelon takia.
…………..
Miksiköhän tähän kysymykseeni vastataan vain kummallisilla jargoneilla joilla viitataan muslimeihin kuten tuo toinenkin vastaaja?
Tarkoitatko että vihapuhe pitäisi kieltää muslimeilta mutta ei muilta. Ääri-muslimit vihapuhuvat myös verkossa kuten täällä omia vihapuheitaan kannattavatkin?
Ilmoita asiaton viesti
”Sellainen ihminen, joka ei suuttuisi havaitessaan maailmassa vääryyttä, kuten terrori-iskuja tai meritokraattisen oikeudenmukaisuuden rikkovaa länsimaisen suopeuden hyväksikäyttöä, olisi nähdäkseni joko apaattisen välinpitämätön tai psyykkisesti sairas”
Tästä rohkenen kyllä olla eri mieltä. Kun ihmiset ovat riittävän tyytyväisiä, ei ole tarvetta puuttua yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin, vaikka ne tiedostettaisiinkin. Ja kun ei olla tyytyväisiä, niin köyhä kadehtii vain toista köyhää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei lisättävää, kommenttina vasemmistolaisajattelija George Orwellilta:
”If liberty means anything at all, it means the right to tell people what they do not want to hear.”
”Jos vapaus tarkoittaa ylipäätään mitään, se on oikeus kertoa ihmisille, mitä he eivät halua kuulla.”
Ilmoita asiaton viesti
Vihapuheesta ilmestyy muuten piakkoin kiinnostava kirja, Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet, joka pyrkii selvittämään vihapuhetta ilmiönä sekä avaamaan sen syitä ja seurauksia. Kirjan mukaan vihaajat voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: toiset ovat nettitrollaajia, joille vihapuhe on hauskanpitoa. Toiset ovat vanhempia henkilöitä, yleensä miehiä, jotka ovat usein rasisteja tai naisvihaajia.
Valeuutiset vaikuttavat vihapuheen leviämiseen. Vehkoon mukan Suomessa valeuutiset ovat usein rasistisia ja ne sekä synnyttävät että lietsovat vihapuhetta. Kun ihmiset uskovat lukemiinsa keksittyihin juttuihin esimerkiksi turvapaikanhakijoista tai pakolaisista, he alkavat lähettää vihaviestejä näitä auttaville. On siis aika lakata pohtimasta, onko vihapuheilmiötä ylipäätään olemassa ja ymmärtää, että vihainen nettipuhe ei ole irrallinen todellisuus vaan osa yhteiskuntaa. Jos meillä on yhteiskunnan osa, jossa ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja jossa ei voi avata suutaan, se ei ole mikään pieni asia.
Ilmoita asiaton viesti
Faktantarkastaja Vehkooko on ryhtynyt kirjailijaksi ihan. Varmasti hyvää komediaa tulossa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, onhan niissä nettitrolleissa oma hauskuutensakin, etenkin vanhoissa äijissä, jotka käyttäytyy kuin kersat joiden kivekset eivt ole vielä laskeutuneet. Sellaisiakin kirjasta löytynee, ei niihin voi olla törmäämätä täälläkään.
Ilmoita asiaton viesti
Emmi Nieminen on minulle tuntematon nimi mutta Johanna Vehkoon ulostuloja olen seurannut sen verran, että minusta hän itse on pahin vihapuheeseen ärsyttäjä.
Äärisuvaitsevainen feministi, jolla on useimmiten rasisti- ja solvauskortti pystyssä toisinajattelevia kohtaan.
Jos kirja on samantyylinen, eipä siitä luultavasti viisaastu kukaan, varsinkaan jos ei periaaatteessa ole hänen mielipiteittensä kannalla.
Vihapuhe on kaksisuuntaista.
Ilmoita asiaton viesti
Tupla pois.
Ilmoita asiaton viesti