*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Pormestarimalli ei ole kansanvaltaisin

Vuonna 2006 kuntalakiin tehdyn muutoksen seurauksena kunnilla on mahdollisuus valita kahden johtajamallin välillä: kunnanjohtaja toimii virkasuhteessa, kun taas pormestari on luottamushenkilö.

Pormestari valitaan valtuuston vaalilla, valtuutettujen joukosta ja valtuuston toimikaudeksi, eli neljäksi vuodeksi kerrallaan. Pormestarimallissa valitaan myös toimialakohtaiset apulaispormestarit, jotka puolestaan toimivat lautakuntien puheenjohtajina. Niiden alaisuudessa toimivat virka-asemassa olevat toimialajohtajat sekä jaostot ja johtokunnat.

Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana, vaikkakin sen alaisuudessa. Kun Helsinki päätti siirtyä pormestarimalliin, perusteluna käytettiin oletusta, että kaupunginhallituksen työskentely helpottuisi, kun hallituksen ja sen puheenjohtajan toimikausi on yhteinen.

Aiemmin, jolloin kaupungin johtajisto valittiin yli vaalien kestävään virkasuhteeseen, esittelijöinä toimineiden kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien toimikausi kesti seitsemän vuotta. Tässä ajassa valtuuston voimasuhteet ehtivät useinkin muuttua, eivätkä kaupungin johtajiston määrälliset edustussuhteet vastanneet enää kaupunkilaisten keskuudessa vallitsevia poliittisia kannatussuhteita. Erityisesti tämä näkyy Perussuomalaisten asemassa. Puolueella ei ole edustusta kaupungin johtajistossa, vaikka puolue on kasvanut.

 

Kuntatason ”pääministerivaali”

Pormestarimalliin liittyy myös heikkouksia. Virkamiehistö erotetaan nyt selvästi poliitikoista, mitä on perusteltu poliittisen vallankäytön tekemisellä ”läpinäkyvämmäksi”. Myös aiemmin kaupunginjohtajat on valittu tehtäviinsä poliittisin perustein, mutta nyt vallan käytön värit aiotaan kirkastaa.

Ongelmana on, että jatkossa kaupungin johto vaihtuu usein, toiminta ei muodostu pitkäjänteiseksi, ja pormestarin asemaa voidaan käyttää äänten ostamiseen jatkokautta varten. Niinpä Jussi Pajunen sekä edeltäjänsä Eeva-Riitta Siitonen ja Raimo Ilaskivi ovat arvostelleet pormestarimalliin siirtymistä.

Varteenotettavimmat ongelmat liittyvät tehtävien täyttöön: kun puolueet nimeävät ehdokkaansa ennen kuntavaaleja ”läpinäkyvyyden lisäämiseksi”, ne samalla kalastelevat ääniä käyttäen pormestariehdokkaita täkyinä, estävät tehtävien täytön puolueettomilla asiantuntijahenkilöillä ja siirtävät valinnan valtuuston sumplittavaksi, vähän niin kuin entisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa.

Suurin ongelma poliittisen järjestelmän näkökulmasta on, että pormestarimalli muodostaa myös ”kuntatason pääministerivaalin”. Tämä ohjaa kuntalaisia keskittämään äänensä niille pääpuolueille, jotka kamppailevat pormestarin paikasta.

 

Pormestarivaali sotkee puolueiden tuloksen kuntavaalissa

Helsingissä on kuntavaalien yhteydessä käynnissä pormestarivaali. Tuleva pormestari ratkaistaan käytännössä siinä, mikä puolue vaaleissa kirii suurimmaksi. Mallin heikkous on se, että henkilövaali vääristää puoluevaalin tulosta. Ja tässä kaikessa on tietenkin gallup-kyselyillä asemansa itseään toteuttavina tai kumoamaan pyrkivinä ennusteina.

Helsingissä pormestarin paikasta ovat mielipidetiedustelujen mukaan kamppailemassa kokoomus ja vihreät. Kuntavaalien yhteydessä käytävä pormestaritaisto onkin yksi keskeinen selitys siihen, miksi vihreiden kannatus on noussut. Vasemmisto suuntaa kuntavaalien ääniään vasemmistolaista politiikkaa tekevälle Vihreälle liitolle nostaakseen Helsinkiin ensimmäistä kertaa ei-oikeistolaisen liiderin.

Perussuomalaisten kannatusta puolestaan syö oikeistolaisesti ajattelevien paine suunnata ääniään porvarileiriä ja konservatiiveja edustavalle kokoomukselle. Vastaava tilanne vallitsee myös muissa valtuuston pienemmissä ryhmissä, kuten kepussa.

Läpinäkyvyyttä ei paranna eikä kansanvaltaa lisää se, että kaupungin johtavia tehtäviä eivät voi enää kansalaiset vapaasti hakea. Näin johtotehtäviin ei ehkä saada pätevimpiä henkilöitä. Kun vallankäytöstä tehdään läpinäkyvämpää, se on vain kiertoilmaus sille, että valtapolitiikasta tulee räikeämpää ja jopa röyhkeämpää.

 

Tahto valtaan

Pormestarivaalin kampanjat käynnistyivät tänään, kun Ilta-Sanomat järjesti väittelyn vihreiden Anni Sinnemäen ja kokoomuksen Jan Vapaavuoren kesken. Heistä ylivoimaisesti paremman asialistan esitti Vapaavuori, joka ilmoitti kannattavansa Kruunuvuoren sillan rakentamista myös autoilukäyttöön (aloite, jota Sinnemäki sinnikkäästi vastustaa).

Olen Vapaavuoren kanssa samoilla linjoilla myös siitä, että Helsinkiin ei pidä rakentaa suurmoskeijaa, joka voisi pahimmillaan lisätä jännitteitä, aiheuttaa vastakkain asetelmia, luoda tarpeetonta oman identiteetin korostusta, toimia yhteiskuntarauhan kannalta kyseenalaisen aineiston levityskeskuksina sekä asettaa esteitä muslimien integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan.

On myös asioita, joista olen molempien ehdokkaiden kanssa eri mieltä. Sekä Sinnemäki että Vapaavuori vastustavat Malmin lentoaseman suojelua. Vastauksistaan päätellen Vapaavuori on kuitenkin taipuvaisempi ratkaisuun, jossa alue luovutettaisiin takaisin valtiolle aseman säilyttämiseksi nykytarkoituksessaan.

Molemmat pormestarivaalin pääehdokkaiksi nousseet ovat esimerkkejä siitä, miten valta-asemaan voi nousta puoluetoiminnan kautta, puolueen tuella ja etupäässä siksi, että selkänojana toimii joka asiassa poliittinen puolue.

Anni Sinnemäki on taistolaisperheen kasvatti, jonka isoisä tosin kannatti Lapuan liikettä. Sinnemäki tuli tunnetuksi popartistina ja retrospektiivisten protestilaulujen sanoittajana, kunnes hänet valittiin populistisen hurmoksen saattelemana eduskuntaan. Häneltä puuttuu ylempi korkeakoulututkinto, joka on ollut (yhtä lukuun ottamatta) jokaisella tähänastisella Helsingin kaupunginjohtajalla ja ylipormestarin arvon saaneella. Tohtoreita ovat olleet Raimo Ilaskivi ja yliopiston rehtorinakin toiminut Antti Tulenheimo.

Jan Vapaavuoren taustaa rasittavat kolme rikostuomiota, joista yksi on väkivaltarikoksesta ja viimeisin vuonna 2001 rattijuopumuksesta, joten kovin helppo valinta ei ole näiden pääehdokkaina pidettyjen kesken. Mutta minkäpä teet, kun puolueet päättävät asiasta etukäteen, eivätkä tehtäviä voi enää nuhteettomat ja ansioituneet muut henkilöt edes hakea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Stadin kundiksi ei voi leimautua, jollei edes ole katutappelussa ollut ja pidätettynä. Osalle on taas vaatimuksena vasemmistolainen aktivismi, mielenosoitukset ja Kallion pubissa uhoaminen. Näin erityisesti työläiskaupunginosissa. Kyllä molemmat ovat pormestariainesta selvästi.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Toisinaan kansalaiset tosiaankin samastuvat voimakkaasti rötösteleviin poliitikkoihin, koska löytävät heistä kumppanin, jonka arvelevat ymmärtävän myös omaa asemaansa.

Juuso Hämäläinen

Eikö tämä ole juuri tärkeää. Poliitikko, joka ymmärtää kansaa eikä vain pyhäkoululaisia. Tämän pidemmällehän ei demokratiaa voi viedäkään koskaan.

Juuso Hämäläinen

Moskeihajuttuun pitää kokeilla Saksassa jo testattavaa ideaa. Samoihin tiloihin laitetaan useampi uskontokunta. Se edistää yhteistoimintaa.

Samaa malliahan on käytetty vähittäiskaupassa. Ostoskeskuksissa ovat vierekkäin kilpailijat. Sopii myös henkisen puolen tarjonnalle hyvin. Siihen tottuu nopeasti. Vain tiukkapipot ovat taas vastaan.

Käyttäjän jussisalminen kuva
Jussi Salminen

Perussuomalaisten kannatusta voi syödä myös huonot ehdokkaat ja huono politiikka.

Taitaa muuten Vapaavuoreltakin puuttua ylempi korkeakoulututkinto.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Tietääkseni Vapaavuorella on ylempi korkeakoulututkinto oikeustieteestä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Pormestarimallin epäkohdista olen Hankamäen kanssa samaa mieltä. Koko malli alkaa vaikuttaa fiaskolta, joka kannattaa pikimmiten lopettaa.

Heitän lonkalta muutaman näkökohdan, Hankamäen näkökohtien lisäksi:

- Jo vuosien ajan on näyttänyt siltä että Anni Sinnemäki käy pormestarikampanjaa, on näytellyt voimakasta johtajaa. Seuraus on ollut että demokraattinen keskustelu ja vuorovaikutus on kaupungin johdossa kuoleutunut (esim. yleiskaava, suhtautuminen kaupunkitutkijoihin yms). Eli henkilövaali johtaa henkilövaltaan. Ei hyvä, ei lainkaan.

- Yhden henkilön nimeäminen pormestariehdokkaaksi (tässä tapauksea Sinnemäki) turhautti Pekka Saurin, hän lähti käveleen koko politiikasta. Moni piti Sauria kuuntelevampana ja demokraattisempana, siis parempana.

- Minkä ihmeen takia pormestariehdokkaat ylipäänsä pitäisi nimetä ennen kuntavaaleja. Vaalien luonne muuttuu olennaisesti, nimenomaan huonompaan suuntaan. Vaaleista tulee turhauttava henkilöshow. Kansalaisten asiakirjo hukkuu.

- Tampereella demarit eivät nimeä pormestariehdokasta ennen kuntavaaleja. Arvostan sitä. Vaaleissa kaikkien pitää olla vain samanarvoisia valtuustoehdokkaita, ei yhtään enempää. Ehdokkaan nimeäminen on hirvittävää puoluevaltaa.

- Olen seurannut Tampereen kaupungin toimintaa pormestariaikana ja se tökkii päivä päivältä enemmän. Siellä on toinen "sinnemäki" (Anna-Kaisa Ikonen), jonka pitää näytellä jotain suurta ja politiikka on sen mukaista. Kaupunkilaiset vaietkoot kun pormestarit näyttävät mahtiaan (esim. Eteläpuiston kaavan pakkorunnominen vastoin Elyä, vastoin lakia).

- Asiakeskeinen, paneutuva ja harkitseva virkamiesjohto on loppujen lopuksi turvallisempi ja uskottavampi kuin poliitikkokiihkoilijat.

- Erkki Tuomiojalla on hyviä näkökohtia:
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/erkki-tuomioja--...

- Jan Vapaavuori järjesti Euroopan pankista ison lainan Satolle ja VVO:lle. Ostiko hän tällä kannatusta tulevaan pormestarivaaliin? VVOhan on demareiden ja ay-liikkeen verottoman ja köyhältä kansalta nyhdetyn osinkotulon lähde, suuri rahoittaja. Tätä voi ehkä pitää monen mutkan kautta tapahtuvana lahjontaluonteisena toimintana?

- Jos Vapaavuorella on valmiutta vaihtoehtoihin Malmin suhteen (ja ehkä Kruunusiltojen suhteen), niin se on hänelle plussa. Vihreiden totaalinen vaihtoehdottomuus ja pakkovalta on aidosti pelottavaa. Välttäköön Helsinki sellaisen jatkumisen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut