*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Pukit kaalimaan vartijoina – Asiaa populismista

Miksi valta-asemissa olevat poliitikot arvostelevat ankarasti populismia? – Samasta syystä kuin pesujauhemerkit kilpailevat keskenään.

Yleisradion A-studio antoi eilen Jyrki Kataiselle pitkän puheenvuoron, jossa hän syytti Euroopan unionin ongelmista ”populismia”. Tilanne oli aivan samanlainen kuin tuote-esittelijä selittäisi, miksi tahra ei lähde vaatteista Arielilla vaan ainoastaan Sertolla.

Asetelma muistutti myös tilannetta, jossa muslimi toimii ”islamin asiantuntijana”. Poliittisten ilmiöiden analysoiminen ei koskaan onnistu politiikan sisältä päin, niin kuin uskonnoistakaan ei voida antaa puolueettomia arvioita hurskastellen asioita uskontojen sisäpuolelta päin.

Lieventääkseen Katais-lähetyksen puolueellisuutta Yleisradion toimittaja Esko Varho julkaisi jo hyvissä ajoin ohjelmaa pohjustavan jutun, jossa hän viittasi saksalaissyntyisen ja nykyisin Princetonin yliopistossa vaikuttavan vasemmistolaisprofessori Jan-Werner Müllerin viime vuonna ilmestyneeseen teokseen Was ist populismus? (”Mitä on populismi?”).

Müllerin teoksessaan esittämä populismin määritelmä on pinnallinen ja köyhä, joten se sopii myös porvarillis-byrokraattiseen kansanvallan haukkumiseen. Varho nosti jutussaan esille ”populismiksi” sanotuista ilmiöistä lähinnä niiden ulkoiset piirteet, joita luettelemalla voidaan luoda illuusio käsitteen tulemisesta tyydyttävästi määritellyksi.

Vaikuttavimpaan vasta-argumenttiin, eli väitteeseen, että populismi onkin oikeastaan kansanvaltaa ja demokratian toteuttamista, Müllerin teos vastaa EU-uskollisella liturgialla, jossa kaivetaan esiin rasismikortti. Hänen mukaansa populistien kanssa eri mieltä olevat eivät muka kuuluisi kansaan.

Väite on oudoksuttava, sillä niin Britannian, Yhdysvaltojen, Hollannin, Ranskan, Itävallan, Suomen kuin useimpien muidenkin maiden ”populistisiksi” sanotuissa puolueissa kansaan ja kansakuntaan kuuluminen on pystytty määrittelemään realistisesti ja objektiivisesti. Kansaan ja kansakuntaan kuuluvat todellakin oman maan kansalaiset.

Sen sijaan Müller itse tulee määritelleeksi kaikki muut kuin populistipuolueiksi sanomiensa ryhmien äänestäjät ”kansaan kuulumattomiksi”. Tämä on kyllä aika erikoinen ja jopa rasistiselta vivahtava populismin ja kansakunnan määritelmä!

On selvää, että noin vulgaarilla ja puhtaasti mielivaltaan perustuvalla definitiivisellä argumentilla sen enempää Müller, Varho kuin Katainenkaan eivät voi pötkiä pitkälle. Varho mainitsee kirjoituksessaan myös puolen tusinaa muita populismin tunnusmerkkejä, mutta niiden käsittely jää lähinnä mainintojen varaiseksi, kuten ”eliitin vastustaminen”, ”karismaattinen johtajuus” ja ”vallankumouksellinen agenda”.

Näitä ulkoisia piirteitä moittimalla koetetaan peittää se olennainen kysymys, mistä nämä kaikki oikeastaan juontavat juurensa. Käsittelin populismia viime vuoden marraskuussa julkaisemassani kirjoituksessa, jossa luettelemani populismin tunnusmerkit myös Varhon juttu uskollisesti toistaa, vaikka se sisältämiensä johtopäätösten osalta näyttääkin vain epäonnistuneelta plagiaatilta tekstistäni. 

Heikoimpia populismin arvostelun välineitä niin Müllerin teoksessa kuin Varhon kirjoituksessakin ovat väitteet, joiden mukaan populistien tavoitteena on ”valtiokoneiston valtaaminen”, ”kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen”, ”äänten ostaminen” ja ”puoluepolitiikan heikkeneminen”. 

Tosiasiassa valtiokoneisto on ollut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa vanhojen ja luutuneiden puolueiden ja poliittisten virkanimitysten vallassa tavalla, jonka tuloksena myös Euroopan unionia hallitsee byrokraattinen oligarkki. ”Kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista” harjoittavat nimenomaan Euroopan unioni ja valtansa menettämistä pelkäävät puolueet, jotka vaativat sensuuria ja poliittisia syytteitä sananvapautensa käyttäjille.

Byrokraattien halusta alistaa kansalaisten poliittiset ja taloudelliset vapaudet viranomaiskontrollille kertoo esimerkiksi tämänpäiväinen uutinen, jonka mukaan valtiovarainministeriö aikoo avata sosiaalietuuksien saajien pankkitilit poliisin, Kelan ja sosiaaliviranomaisten suoran tarkkailun kohteiksi. Aloite on tietenkin lähtöisin EU:sta, ja verukkeena tähän orwellilaiseen yksityisyyden suojan raiskaukseen käytetään puhtaasti mielikuvituksellista ”terrorismin torjuntaa” ja ”turvallisuuden takaamista”.

Kuinka onkaan aina niin, että ne, jotka sanovat takaavansa turvallisuutemme ovat samoja, jotka haluavat viedä meiltä yksityisyytemme, omaisuutemme ja vapautemme?

Entä väitteet ”äänten ostamisesta” ja ”puoluepolitiikan heikkenemisestä”? ”Seteliselkärankaisia” arvostelivat muistaakseni aivan muut kuin populistit. Esimerkiksi Perussuomalaisilla on ollut hyvin vahvoja periaatteita, joita ei ole myyty eikä ostettu rahalla, niin kuin Tupun, Hupun ja Lupun keskinäisissä vispilänkaupoissa on ollut tapana tehdä.

Jos perinteinen puoluepolitiikka on tämän tuloksena menettänyt luottamustaan suoran kansanvallan hyväksi, se on myönteinen ja tervehdyttävä seuraus niistä suurista ongelmista, jotka likainen, hämärä ja EU:n katakombeihin kadonnut vallankäyttö on saanut vastavaikutuksenaan aikaan.

Mikäli sitten kansakunnat pitkään jatkuneen dekadentin ja korruptoituneen politikoinnin tuloksena antavat potkut tähänastisille kansan palvelijoilleen ja hankkivat tilalle oikeita ”karismaattisia johtajia”, jotka kykenevät myös itsenäiseen ajatusten muodostamiseen ja linjanvetoihin, tässä kehityksessä ei ole mitään vikaa.

Jos kansankunnat vastustavat ”poliittista eliittiä” ja omaksuvat jopa ”vallankumouksellisen agendan”, ne sitä kautta toteuttavat hienoja valistusfilosofisia ihanteita, jotka ulottivat aikoinaan vaikutuksensa myös Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen ja sen kehotukseen syrjäyttää hallitusvalta, mikäli se alkaa suosia despooteille ja tyranneille tyypillisiä menettelytapoja.

Entä mitä Jyrki Katainen tekee näiden suurten poliittisten ilmiöiden kommentoijana? Hänhän epäonnistui kurjasti jo Suomen pääministerinä humahdettuaan ilmeisestikin aivan liian suurin saappaisiin, joista pois kapuaminen tuntui hänestä itsestäänkin helpotukselta.

Toisella tavalla sanoen voidaan kysyä, mitä syytä on olettaa, että nimenomaan Katainen tietäisi tai ymmärtäisi jotakin populismista tai olisi yleensäkään sopiva arvioimaan ”populismiksi” sanottuja ilmiöitä kokoomuksen jäsenkirja takataskussaan, puolueetonta journalismia harjoittavan Yleisradion ohjelmassa?

Asian taustahan on se, että Jyrki Katainen haukkui populismia jo Politico.eu-lehden haastattelussa samana päivänä, jona Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi viime marraskuussa. Avaus ei ollut diplomaattisesti kovin etevä EU:n komission varapuheenjohtajalta, mutta Kataisen aiemmat poliittiset virhearviot huomioon ottaen ele voidaan ehkä ymmärtää.

Koska Katainen käytännössä toimii komission puheenjohtajan kansliapäällikkönä, hän on Jean-Claude Junckerin äänitorvi ulkomaailmaan päin istuen hänen olkapäällään kököttävänä maskottina, jolla on sama funktio kuin veikeällä Nick Nackilla James Bond -elokuvassa The Man With a Golden Gun. Hänen kauttaan komissio päästelee paineitaan, joita virallisissa tilaisuuksissa ei voi äännellä julki eikä pakata myöskään diplomaattipostia sisältävään säkkiin.

Kataisen retorinen positio populismin arvosteluun on kuitenkin peräti huono. Kaikki varmasti muistavat, että Katainen junaili Kreikalle miljardien tuet ja takaukset kaiken kansanvallan vastaisesti. Hän pidättäytyi vaatimasta Suomen EU-jäsenmaksuihin alennusta vuosiksi 2014–2020, vaikka olisi syvän taantuman alettua voinut.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen tulkitsi Kataisen toimintaa oman edun tavoitteluksi, jonka seurauksena Katainen tuli uhranneeksi maamme edun omille mahdollisuuksilleen parannella asemiaan komissaarinviran tavoittelussa. Britit noita alennuksia kahmivat ja saivat mutta eivät pysyneet EU:ssa siltikään. 

Sen sijaan Suomi on kokoomuslaisten ja kepulaisten pääministeriensä johdolla noudattanut EU:sta satelevia määräyksiä puudelimaisen kiltisti, ja myös Katainen on toteuttanut EU-kollegojensa pienimmätkin toivomukset. Tämän lisäksi hänen ansioikseen voidaan lukea monet virhearvioinnit ja katteettomat lupaukset. 

Kokoomuksen puheenjohtajana toimiessaan Katainen osti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa sairaanhoitajien kannatuksen lupaamalla heille 500 euron palkankorotuksen suoraan julkisten työnantajien kassasta. – Eikö tätä voisi epäillä ”populistiseksi äänten ostamiseksi”? Kauppa oli kansalaisille huono, sillä ensi töikseen Katainen perui valtiovarainministerinä toimiessaan lupauksen ja esitteli niin sanotun pakkolain, joka mahdollisti terveydenhuollon ammattilaisten määräämisen töihin työtaistelusta riippumatta.

Valtion kassan vartijana Katainen osallistui aktiivisesti myös Bilderberg-seuran kokouksiin, joissa hän oman ilmoituksensa mukaan ei ollut ”Suomen edustajana” vaan ”asiantuntijana ja vaikuttajana”. Joku asiaa tuntematon voisi jälleen epäillä, että hän oli siellä globaalin plutokraattisen eliitin ripitettävänä.

Katainen kunnostautui valtiovarainministerinä muutoinkin. Taloustaantuman alettua hän esitti Ylen Ykkösaamussa 4.10.2008, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2025 mennessä täyttääkseen työvoimantarpeen! Vuonna 2015 Suomeen tuli ”etuajassa” kolmisenkymmentä tuhatta maahanmuuttajaa sillä seurauksella, että kustannukset valtiolle räjähtivät ja kuntien sosiaaliturvajärjestelmä asutustointa myöten oli paniikissa.

Mittakaavaltaan vain symbolinen mutta Kataisen arviointikykyä ratkaisevasti kyseenalaistava virhearviointi oli 600 000 euron määrärahan junaileminen Pekka Himasen firmalle, minkä tuloksena Jyrki Katainen alettiin tuntea ”Käteisenä”. Tapaus johti maksimaaliseen toimenpiteeseen, johon oikeuskanslerin tekemä tutkimus voi koskaan Suomessa johtaa, eli nuhteluun hyvän hallinnon periaatteiden rikkomuksista.

Poliittiset seuraukset olivat kuitenkin merkittävämmät. Katainen oli tullut noudattaneeksi lähes kaikkia korruptoituneen politiikanteon metodeja, joista hän nyt syyttää Yleisradion TV-ohjelmassa ”populisteja”.

Kun luottamuspääoma oli kulutettu loppuun ja eron aika pääministerin paikalta tuli kesäkuussa 2014, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ”ymmärsi” Kataisen tilanteen ja pelasti hänet siirtämällä talouskomissaarin tehtävät europarlamentaarikoksi valitulta Olli Rehniltä Kataiselle.

Valinta kävi helposti ja demokratian haittaamatta, sillä EU-komissaarien valintaprosessi on sellainen, että komissaarien nimittämisestä päättää yksin komission puheenjohtaja, jonka puolestaan ovat tehtäväänsä valinneet EU-maiden ministerit keskinäisissä neuvonpidoissaan. Iltalehden kolumnisti Olli Ainola piti Kataisen tekoa vuoden häikäilemättömimpänä juonena.

Kataisen näytöt byrokraattiseen oligarkiaan sitoutuneena ja sitä sisältä päin tuntevana kiipijäpoliitikkona ovat kerta kaikkiaan niin vahvat, että hän jos kuka sopii asiantuntijana arvostelemaan populismiin liittyvää korruptiota, opportunismia, helppojen ratkaisujen tavoittelua, taloudellista kähmintää ja muita kansanvallan varkauksia.

Ongelmana on vain hänen taipumuksensa projisoida omat syntinsä ”populistisiksi” väitettyjen kansankynttilöiden naamatauluun, vähän niin kuin Dorian Grayn tuhmuudet piirtyivät hänen omaan muotokuvaansa.

Valtamedian toistelema tulkinta, jossa ”populismiksi” sanottujen liikkeiden nousu nähdään omana ongelmakokonaisuutenaan vailla ilmiön todellisten syntysyiden tunnustamista, on perimmältään valehtelua: poliittisen todellisuuden salaamista ja vääristelyä. Populismi ei ole huonon politiikan syy vaan seuraus tähän asti huonosti hoidetusta politiikasta.

Niinpä populismi ei ole sitä, että ”esitetään helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin”. Kyllä vaikeisiin ongelmiin voi olla helppojakin ratkaisuja ilman, että ne ovat vähänkään populistisia.

Esimerkiksi käy vaikka euroalueesta luopuminen tai EU:n down shiftaaminen takaisin pelkäksi vapaakauppa-alueeksi. Se on pitkän päälle helpompaa kuin jatkuva vaikeuksissa kieriskely. Niinpä täsmentäisin Kataisen ”helpoiksi” luonnehtimien ratkaisujen olevan pikemminkin periaatteellisia ratkaisuja, joita todellakin tarvitaan.

Tämän tunnustaminen olisi todellista realismia, kun taas nykymenon jatkaminen on toden totta populismia. Tosiasiassahan EU:n talous perustuu jatkuvaan lumerahan syöttämiseen järjestelmään, ja euroalue kokonaisuudessaan on suuri systeemihäiriö.

Kun vaihtoehtoja on kaksi – joko jatkaa nykyisellään tai perääntyä ja aloittaa tervehdyttävä purkutyö kansallisvaltioiden itsenäisen rahapolitiikan palauttamiseksi – pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana. Se ei ole mitään populismia vaan analyyttista rationalismia ja realismia. Sukeltaminen kannattaa lopettaa viimeistään silloin, kun on pohjalla.

Minulla on myös muutama henkilökohtainen vaikkakin etäinen muistikuva Jyrki Kataisesta. Kun Katainen tuli opiskelemaan Tampereen yliopistoon 1990-luvun alkupuolella, hän herätti huomiota poikkeuksellisen pienellä olemuksellaan. Hän oli niin pienikokoinen, että luulin hänen olevan jonkun pitemmälle ehtineen opiskelijan lapsi. No, eipä tuo seikka ole estänyt häntä ylenemästä vallan tikapuilla.

Hänet on nostanut valtaan nimenomaan puolue, joka pisti hänet taskuunsa myöhempää käyttöä varten. Ilman puoluetta juuri kukaan vallassa olevista nykypoliitikoista ei olisi mitään. Puolueeseen liittyminen ja sitoutuminen on pitänyt heidät vallassa – ei heidän oma ajattelunsa. Tämä on korporatismia, joka ei taatusti ole demokratiaa parempi vaihtoehto, moitittakoon sitä sitten populismiksi tai ei.

Tilanne on ihan samanlainen myös vallan vahtikoirana esiintymään pyrkivässä mediassa. Suomalaisten päätoimittajien yhdistys PTY julkaisi tänään kummallisen kannanoton, jonka mukaan ”uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta” ja ”toimittajat käyttävät työssään työnantajansa sananvapautta, mutta eivät omaa sanavapauttaan kansalaisina”!

Todellisuudessa uutisoimatta jättäminen on totuuden peittelyä ja totuuden peittely valheellisuutta. Ilmeisesti päätoimittajat katsovat, että työnantajat omistavat myös toimittajiensa aivot hermoverkkoja ja synapseja myöten niin, että työnantajan privilegio-oikeus määrää päätoimittajat päättämään siitä, mitä toimittajat saavat ja voivat ajatella ja sanoa.

En olisi voinut kuvitella niin sanotulta valtamedialta tyylipuhtaampaa tunnustusta sille jo pitkään ihmisiä vaivanneelle yleishavainnolle, että valtamedian piirissä mitään sananvapautta ei enää ole. Sen merkiksi vähänkin ajattelukykyiset toimittajat kokevat perinteiset mediat vankiloiksi, joista he pyrkivät tai potkitaan pois.

Median ja valtapoliitikkojen kokema populismin ongelma kertoo perimmältään repeämästä, joka ilmaisee, että kansalaiset elävät eri todellisuudessa kuin media ja sen kanssa symbioosissa olevat poliitikot. 

Maan mahtava valtalehti Helsingin Sanomat on pyörittänyt Nelosella mainosta, jossa maailman väitetään siirtyneen ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Muotoilu tuo mieleen postmodernin yhteiskuntateorian ja huvittaa sillä sivuvivahteellaan, että nimenomaan Hesaria itseään on syytelty osatotuuksien esittämisestä ja valikoivasta, jopa valheellisesta, journalismista. Mainos on myös omahyväinen, sillä se artikuloi väitteen, ikään kuin totuus olisi jotakin, joka tiedetään ja omistetaan nimenomaan lasitalossa.

Median ja valtapoliitikkojen painiskelu ”populismin” kanssa on järkyttävä ja lohduton merkki tavasta, jolla molemmat ovat irtautuneet todellisuudesta ja käyttävät ”työnantajansa sananvapautta”. – Mutta kuka heidän työnantajansa oikein on?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

35Suosittele

35 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Hieno ja analyyttinen kirjoitus. Kiitos!

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitos lukemisen vaivasta.

Voidaan sanoa, että populismia moralisoidessaan poliitikot ja valtamedia ovat pukkeja kaalimaan vartijoina, kun taas populismista moititut kaipaavat periaatteellisia uudistuksia monin tavoin korruptoituneeseen politikointiin.

Hienous on tässä kansanvallassa itsessään ja sen itseään korjaavuudessa, joka on myös vapaan tieteen ominaisuus.

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Suoraa kansanvaltaa olisi hyvin helppo lisätä nykytekniikalla, mutta jostain syystä mikään puolue ei taida sitä haluta.
- On helpompi piiloutua ns. asiantuntijoiden ja konsulttien selän taakse. Ja Himasen ja Kataisen tapaus osoittaa, että asiantuntijaksi kelpaa kuka tahansa... kunhan edistää oikeaa asiaa.
- Kansanäänestys EU -jäsenyydestä on tästä oivallinen ja samalla häpeällinen esimerkki. Edes keskustelua "kielletyistä aiheista" ei sallita.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Hankamäen kirjoitukset ovat kyllä loistavia, Oikkosen ohella hän on palstan parhaita kirjoittajia. Hankamäki tullaan vielä nostamaan arvoon arvaamattomaan, nämä ovat niin perusteellista ajattelua kuin olla voi.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Loistava kirjoitus! Tuli juuri katsottua vähän aikaa sitten sinun vanhoja videoita joissa puhuit eri aiheista. Videot oli loistavia Toivottavasti palaat joskus tekemään lisää videoita joissa otat hyvin kantaa asioihin, etkä anna tunteiden tai puolueellisuuden vaikuttaa...

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miten otetaan kantaa olematta puolueellinen? Tuntuisivat olevan keskenään ristiriitaisia toimia ja siten kumoavan toisensa.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Kiitos taas kerran kun jaksat filosofina perkaa auki päivittäistä sekamelskaa.

Opettajan kysymys lapselle: Mikä on auto?

Lapsi: Siinä on renkaita, ovia, ikkunoita ja karvanopat.

Mikäli vastaaja ei ole lapsi, ymmärtää, että objektin kuvaaminen antamalla sille kvaliteetteja ei vastaa itse kysymykseen.

Tieteellinen lähestymistapa on määritellä asia, käydä läpi lähtökohtia, edellytyksiä (premissit) ja vasta sitten vedellä niitä johtopäätöksiä koko edellä käydyn käsitteistön avulla (joka on usein kiistanalainen).

Omani, eli se ainoa ja oikea määritelmä, tässä ja tähän kellon lyömään:
Populismilla kohkaaminen on politiikkaa. Se on vanhojen rakenteiden pelästynyt reaktio, suorastaan sen itsesuojeluvaiston herääminen, kun ne haastetaan periaatteellisella tasolla. Populismia on kaikki se, mikä ei sovi establishmenttiin (eliitti sanana vieroksuttaa eikä parempaa tähän hätään tule mieleen), mikä on tiukan määritelmän mukaan suorastaan sen vastakohta.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Luin tuon Hesarin jutun ja olin äimän käkenä. Tähänkö on tosiaan jo tultu? Kuulosti enemmän Pravdalta kuin vapaalta länsimaiselta "arvostetulta" lehdeltä.
Erittäin hyvä ja perusteellinen analyysi. Kiitos.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Oli taas hyvä kirjoitus. Kiitos.

Populismi sanan takaa on niin helppo huudella ja leikkiä asiantuntijaa. Populismi kuuluu samaan uuteen hymistelysanaluokkaan, kuin vihapuhekin. Poliitikon on tosi helppoa ja yksinkertaista leimata populismileimalla muut, kuin omat mielipiteensä. Samalla poliitikko asettaa kätevästi itsensä " vahingossa " sinne viisaiden ei-populistien älykköjen harvalukuiseen joukkoon. Sieltä tosiviisaiden joukosta sitten jaetaan sitä oikeaa ja ainoaa viisautta, joka on jotain ihan muuta kuin se inha populismi.

Ken kulkee nokka pystyssä, niin ei näe monttua, johon turvalleen lentää. ( viitakon hokema )

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Sataprosenttista tekstiä!

Jos osaisin kirjoittaisin juuri noin, mutta en osaa.

Siinä missä Hankamäki saa aikaan tuon, minä pystyin vain seuraaviin twiitteihin kataisen 'esiintymisen' innoittamana:

" " "

"kataista ei kukaan komissaariksi äänestänyt ..eikä missään vaaleissa voi erottaa .. ja jätkä luennoi oikeusvaltiosta! #yleastudio
suvituuli @suvituuli1

Mikä oli tämän eliitin hätähuudon - katainen puhumaan vakavalla naamalla kuin suurempikin viisas - takana? #yleastudio
suvituuli ‏@suvituuli1

katainen epäonnistui täydellisesti suomen talouden pelastamisessa - palkintona paikka bryssel-elitissä! #yleastudio
suvituuli ‏@suvituuli1

kyllä täytyy bryssel-eliitillä puntit tutista kun on pitänyt katainen raahata suoraan lähetykseen - uskottavuus tasan nolla! #yleastudi
suvituuli ‏@suvituuli1

Milloin kataisesta on tullut suuri poliittinen ajattelija jota kannattaisi kuunnella? #yleastudio
suvituuli ‏@suvituuli1

Kuka haastaa tämän kataisen propagandan? #yleastudio
suvituuli ‏@suvituuli1

katainen = bryssel-eliitti ..buuu!!! #yleastudio
suvituuli ‏@suvituuli1 20h20 hours ago

Aivan uskomatonta tuubaa - vain populisitiko tuhlaavat veronmaksajien rahoja
suvituuli @suvituuli1"

" " "

..hengessä mukana kuitenkin.

Käyttäjän karilaurila kuva
Kari Laurila

Kaikesta muusta pitkälle samaa mieltä paitsi päätoimittaja -kohdasta. Minusta päätoimittajalla nimenomaan pitää olla oikeus päättää juttujen julkaisemisesta tai julkaisemattomuudesta, jokainen rivitoimittaja kun ei julkaisualustan linjaa pysty määrittämään ja mitä tahansa mediaa ei kai ole tarkoitus johtaa sisällissodan aikaisten punakaartilaisten esimerkin mukaisella johtamismallilla.

Päätoimittaja itse sen sijaan on riippumaton ja hänen pitääkin olla. Työnantajan ei pidä voida päättää muusta kuin hänen palkkaamisestaan tai tarvittaessa erottamisestaan, aivan kuten PTY oli tiedotteessaan todennut.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Näyttää herättäneen polemiikkia tuo päätoimittajien kirjoitus. Siinä polemiikissa vain kokonaan unohdetaan, että joku aina päättää, mitä julkaistaan ja mitä ei. Sisältö- ja julkaisupäätökset ovat toimitusten jokapäiväistä rutiinia. Se, että vastuu ja siitä seuraava valta on osoitettu päätöimittajalle, tekee asian varsin selkeäksi. Jos julkaisupäätökset ovat hyviä, ne näkyvät aikanaan levikissä tai katsojamäärissä. Jos päätökset ovat huonoja, vastuullinen on helppo tunnistaa. Jos päätoimittaja päättää, että joku juttu ei ole julkaisemisen arvoinen, se ei ole se kummallisempaa kuin jos toimittaja päättäisi, että hän ei halua tehdä juttua tästä asiasta vaan jostakin toisesta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Negatiivisella populismin määrittelyllä joudutaan kieltämään demokratia koska kaikki populismiksi määritelty on tapahtunut virallisten vaalien ja kansanvallan kautta. Trump, brexit ja perussuomalaiset, Marine Le Pen, siinä se paha mitä populismiksi kutsutaan ja juuri nämä ovat nousseet demokraattisen toiminnan tuloksena.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Sinä päivänä, kun lehdissä on luettavissa tyhjien valkoisten sivujen lisäksi ainoastaan päätoimittajiensa pääkirjoitukset, tiedämme voittaneemme taistelun sananvapauden ja demokratian puolesta.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

”Populistit väittävät, että he ja vain he edustavat kansaa”, Müller kirjoittaa.

”Populistien ydinväite tarkoittaa, että jokainen, joka ei tue populistipuolueita, ei ehkä alun perinkään ole osa oikeaa kansaa”, Müller jatkaa.

Müllerin analyysi vaikuttaa pätevältä. Ohessa lisää tietoa:

http://yle.fi/uutiset/3-9452079

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Olin jonkin aikaa miettinyt "populismin" nousun syistä ja raapaisit tätäkin osa-aluetta, vaikkei se tekstisi keskeinen osa kuulunutkaan olla.

Jos ajatellaan kuitenkin niin, etteivät tyytyväiset kansalaiset äänestä camus'maisella otteella "populisteja" ensimmäisenä ratkaisukeinona - eikä varsinkaan piruuttaan.

Vuosikausia vellonut eurokriisi, globalismin uhrilukumäärän kasvu ja muut pitkään aikaan ratkaisemattomat ongelmat ovat kenties syöneet uskottavuuden luutuneilta poliittisilta liikkeiltä.

Ei kai kukaan estänyt establishmenttia ratkaisemaan näitä ongelmia, kuten toimimattoman yhteisvaluutan purkaminen, paluun kansallisvaltioihin sisältäen oikeuden päättää siitä, ketkä meihin kuuluvat?

He eivät vain halunneet tehdä niin. Ja nyt itku on suuri, kun kangastuksenomaiset fantasiat eivät noudattaneetkaan tämän "todellisuuden" sääntöjä.

He toki voivat esittää omaa vaihtoehtoaan, kuten "lisää tätä samaa" tai "enemmän Eurooppaa". Ja katsoa, mihin se riittää.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Vallanpitäjät ja heihin samastuva media tarvitsevat syntipukkejä, pönkittääkseen horjuvaa asemaansa. Brexitistä äänestäneet britit, Trump ja muut poliittiset kilpailijat leimataan arveluttaviksi populisteiksi ja demonisoidaan uhkaksi demokratialle. Vaikka juuri todellisten vaihtoehtojen puuttuminen on uhka demokratialle.

Valtamedian asemaa uhkaava vaihtoehtomedia leimataan "valemediaksi" ja "virallisesta" narratiivista poikkeavien tietojen luotettavuus kyseenalaistetaan. "Demokratian ja sananvapauden" nimissä. Tietysti.

Trump-uutisointi noudattaa samaa ideologisesti värittynyttä agendaa kuin ennen vaaleja. Asiantuntijoinakin käytetään samoja naamoja, joiden Trump-kielteinen asenne hyvin tiedetään. Uutista olisi voinut lähestyä esim. kiinnittämällä huomiota Trumpin nopeaan ratkaisuun, toisin kuin Suomessa, jossa mokanneen ministerin annetaan jatkaa virassaan.

Yle myös uutisoi aiemmin näyttävästi brittiparlamentin puhemies Bercowin kiellosta päästää Trumpia puhumaan parlamentissa. Mutta siitä on vaiettu, että Bercow ilmeisesti kosiskeli esityksellään liberaalien ja vasemmiston tukea jatkolleen, mutta on nyt menettänyt hallituksen tuen.

EU-komissaari Jyrki Kataisen haastattelun uutisointi sen sijaan on malliesimerkki siitä, miten kritiikittömästi suhtaudutaan siihen, ketkä hän määrittelee "hyviksiksi" ja ketkä "pahiksiksi". Miksi? Koska Katainen toistaa virallista liturgiaa, jonka turvin vallanpitäjät yrittävät söilyttää asemansa, ja valtamedia heidän lakeijanaan.
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Sakarilta taas aivan erinomainen blogi; asiallinen ja perusteltu!

Suomessa tämä kriittisyys ajattelussa on onnistuttu pitkälle tukahduttamaan median yksipuolisella tiedottamisella ja rasisti-kortin estottomalla heiluttamisella, ikään kuin kriittisyys ja rasismi olisivat synonyymeja.

Sinulla olisi Suomessa loistava tulevaisuus politiikassa!

Käyttäjän SeppoRaittila kuva
Seppo Raittila

Tohtori Hankamäki esittää hienossa kirjoituksessaan Kataisen, puoluejärjestelmän ja vallanpitäjien yleisenkin luotettavuuden ja teknisen taitavuuden kyseenalaistavia väitteitä.
Tärkeää olisi levittää (muiden perustelujen lisäksi) tietoa niiden väitteiden takana olevasta parhaasta, oikeudessa pätevästä näytöstä. (Siis siinä tapauksessa, että oikeus ei ole korruptoitunut.)

Seuraavista voi aloittaa sen näytön kokoamisen eli siihen liittyvistä aiheista joitain merkittäviä julkaisuja (linkit valittu niin että sensuuri tai muu kadotus pääsee niihin mahdollisimman epätodennäköisesti iskemään):

1) Kataisen ura lähti liikkeelle Kataisen itsensäkin tunnustamalla väärennysrikoksella(t) ja KRP:n sen tutkinta oli epäilyttävän huonoa, hajoten käsiin
- http://mvlehti.net/2016/02/11/jyrki-katainen-rikol...

- http://mvlehti.net/2016/10/11/mv-lehden-parhaat-pa...

2) Suomen suurimmat rikokset
Nykyajan populisti-syytökset ovat kohtuuttomia siksikin, että eliitti on tuhonnut Suomea monien asiantuntijoiden mukaan jo vuodesta 1986 (ks. jo Suomen valtionvelan kehitys siitä nykypäivään!) eli jo kauan ennen kuin populismin vaarallisuudella pelottelut aloitettiin (ja muu orwellilainen hallintotyyli ja suuremmat sananvapauden rajoittamiset):
- Jotkin rikokset eivät vanhene: http://jukkadavidsson.fi/2017/02/herrat-kaltereitt...

- Tekniikka, millä pankit ja perintäyhtiöt saattoivat 1993 alkaen (ja mahdollista edelleen) periä velan pääoman useampaan kuin yhteen kertaan (korkojen lisäksi) - syyllisten nimet tulevat myös mainituiksi: http://mekansa.net/2017/02/08/kansainvalinen-oikeu...

3) EU:n liittovaltiollistumisen ja totalitarisoimisen lisäämisen yritykset
- https://kansallinenturvallisuus.com/euroedustajat-...
(Lukekaa EU-komission äärikorruptoituneisuudesta huippututkimuskirja Jaana Kivi: Bryssel myyty (2016) eli ERT:llä on ollut pitkälti salainen mutta käytännössä suurin vaikutusvalta 1980-luvun puolivälistä alkaen EU:n suurivaltaisimpaan elimeen eli EU-komissioon. ERT on saanut läpi lähes kaiken haluamansa. Vaikka virallisesti ominaan lähes samat sittemmin toteutuneet linjat on esitellyt EU-komission päämies. - Ja kun tuosta artikkelista jätetään pois demokratiahölinä (vrt. mitä demokratia-käsitys viime vuosina on ollut valtamediassa) ja avoimuuslupaus (sitähän EU on luvannut vuosikymmeniä mutta on ollut salailija ja lobbareiden paratiisi ja nykyisin vähemmän avoin kuin jopa Suomi), jäljelle jää tämä: " "- - - ehdottaa, että “komissiosta tehdään unionin tärkein täytäntöönpanoviranomainen tai hallitus, jotta voidaan vahvistaa unionimenetelmää - - -ja parantaa unionin tasolla toteutettavien toimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta”. Samalla ehdotetaan komission koon huomattavaa supistamista. " !!!)

- Euroopan parlamentin totalitaristista EU:a kaipaileva mietintö vuodelta 2014:
https://kansallinenturvallisuus.com/euroopan-parla...

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Rommakoniemen ura on edennyt yhdessä Kataisen kanssa, palkinto on seurannut tekijäänsä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut