*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Et ehkä omista geenejäsi - Asiaa abortista

Aborttiin liittyvällä argumentaatiolla valitaan presidenttejä Yhdysvalloissa. Presidentti pitelee hyppysissään, paitsi ydinaseiden laukaisukoodeja, myös lisääntymiseen ja seksuaalimoraalin liittyviä ratkaisuja. Presidentti nimittää korkeimpien oikeuksien jäsenet, jotka puolestaan ratkovat oikeustapauksia omien luonnollisestikin poliittisten mieltymystensä ja päähänpistojensa mukaisesti. Vallan kolmijako-oppi ei toteudu Yhdysvalloissa kovin hyvin.

Viime viikolla kiinnostusta herätti Donald Trumpin päätös nimittää korkeimman oikeuden jäseneksi abortin vastustajana tunnettu konservatiivi Neil Gorsuch. Korkeimman oikeuden tuomarit voivat lähettää tuomittuja sähkötuoliin, ja he voivat tehdä periaatteellisia päätöksiä myös aborttioikeuden puolesta tai vastaan. Molemmissa tapauksissa surmataan ihminen. Syntymättömän alkion tai sikiön tappamista ei paheksuta kuitenkaan yhtä laajasti kuin rikoksesta tuomitun poistamista elävien kirjoista. – Miksi?

Voidaan ajatella, että tuomitun täytyy kärsiä rangaistus, joten kuolemantuomioita vastustavien mielenosoittajien äänenpainoja vaimentaa tuomiovallan vaakakupissa oleva punnus, joka nojaa aritmeettisen oikeuden tasapainoon. Sikiö puolestaan ei ole ehtinyt tehdä moraalista pahaa, joten kuolemanrangaistus elämän aluksi tuntuu kohtuuttomalta. Tosiasiassa kyse onkin puolustuskyvyttömän elämän lopettamisesta, josta vastuu lankeaa päätöksen tekijöille, toteuttajille ja oikeuttajille.

 

Ihmisarvo aborttikeskustelussa ja rasismikeskustelussa

Kysymys, joka muistetaan esittää rasismia paheksuttaessa mutta jota entistä harvemmin esitetään aborttikysymyksen yhteydessä, koskee ihmisarvoa. Jos ajatellaan – kuten rasismin vastustajat laajasti ja hyvää hyvyyttään ajattelevat – että ihmisellä on kiistämätön ja luovuttamaton ihmisarvo, joka ilmenee muun muassa oikeutena elämään, olisi pääteltävä, että raskauden keskeytykset olisivat lähtökohtaisesti väärin ja moraalittomia. Aborttien yhteydessä kun ihmiseltä riistetään koko hänen elämänsä.

Mikäli ihmisarvo hyväksytään lähtökohdaksi, abortteja ei voitaisi oikeuttaa. Ongelma voitaisiin ehkä kiertää kaventamalla ihmisarvon alaa, mutta myös se vaikuttaa vaikealta. Mihin ihmisarvoisuuden raja voitaisiin vetää? Ihmisarvon käsite ei ole käsitteellis-aprioristen ominaisuuksiensa vuoksi relatiivinen vaan absoluuttinen – ihmisarvoahan ei saisi eikä voisi kiistää.

Vaikeuksiin ajautuukin tätä kautta vihervasemmistolainen liberalismi. Yhtäältä vasemmistoliberaalit pitävät ihmisarvoisuutta ehdottomana vastustaessaan rasismia, mutta toisaalta he kannattavat mahdollisimman laajaa aborttioikeutta ja katsovat siten ihmisarvon loukkauksia läpi sormien.

Feministinaiset puolustelevat aborttioikeutta väitteellä, että koska he ovat naisia, heillä on oikeus määrätä omasta kehostaan (palaan asiaan pian). Heteroseksuaaliset profeministimiehet puolestaan ovat menneet naisten tueksi ja kannattaneet aborttioikeutta helpottaakseen seksin saantia ja luodakseen itselleen vaihtoarvoa seksuaalisilla markkinoilla.

Feministinaisten ja heiltä suosiota kerjäävien mekkoeinarien välisessä vispilänkaupassa vaikuttaa syntymättömien sikiöiden ihmisarvo heikolta valuutalta. Aborttien karu todellisuus onkin heteroseksuaalisen valtakulttuurin merkittävin moraalinen kipukohta. Häveliäisyyssyistä se lakaistaan maton alle, mikä ei tosin käy aivan huomaamattomasti, sillä Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 raskauden keskeytystä, joista kertyy melkoista teurastusta. Tähän ongelmaan verrattuna esimerkiksi homoseksuaalisuuteen ei ole liittynyt juuri minkäänlaisia moraalisia ongelmia, ja homoseksuaalisuutta paheksumalla heteroseksuaalinen valtakulttuuri onkin luullakseni vain peitellyt omaa kaksinaismoralismiaan.

 

Syntymätön ihminen elämäsubjektina

Abortteihin liittyvä perusongelma on joka tapauksessa se, että jos ihmisellä on ihmisarvo, se täytyy olla myös syntymättömällä sikiöllä, sillä ihmisarvo on olemukseltaan absoluuttinen ja sisältää kaikki ihmisenä olemisen potentiaalit. Elävää ihmistähän ei olisi olemassa, ellei sitä edeltäisi kehityksessä myös sikiövaihe. Koska sikiövaihe on aikuisen ihmisen olemassaolon välttämätön ehto, aikuisen ihmisen ihmisarvo riippuu siitä ihmisarvosta, jonka katsotaan olevan myös sikiöllä.

Jos syntyneellä ja elävällä ihmisellä on ihmisarvo, sen täytyy katsoa olevan samanlaisena myös sikiöllä. Jos sikiöllä ei katsota olevan ihmisarvoa, sitä ei voida katsoa olevan myöskään aikuisella ihmisellä. Mikäli hyväksytään ihmisarvon riistäminen sikiöltä abortin muodossa, riistetään samalla ihmisarvo myös kaikilta eläviltä ihmisiltä, jolloin kolauksen kokee ihmisarvo sinänsä.

Paha sanoa, mutta näihin päätelmiin tullaan, jos ihmisarvo hyväksytään perusaksioomaksi. Pulassa on tällöin vihervasemmistolainen ja liberaali teorianmuodostus ja politikointi, joiden piirissä huudetaan ihmisarvon perään, mutta toisesta suupielestä se ollaan valmiita hylkäämään.

Relativistit voivat tietenkin vedota siihen, että sikiö ei ole ihminen samassa merkityksessä kuin sitä paljon täydellisempi lapsi tai aikuinen. Mutta myös huomauttajilta itseltään voidaan kysyä, mitä he näin jälkeen päin ajattelisivat omasta ihmisarvoisuudestaan, mikäli heidän elämänsä olisi lopetettu jo sikiönä, eivätkä he voisi huonoina hetkinään päivitellä, ”Voi äitini, miksi minut synnytit?”

Todellisuudessa sikiö ja päivänvalon nähnyt ihminen eivät ole kovin erilaisessa asemassa myöskään etiikan ja moraalifilosofian kannalta. Aborttien puolustamisessahan pääongelma on, että mikäli raskauden keskeytykset hyväksytään, abortoitavalla sikiöllä ei ole kerrassaan mitään oikeuksia – ei ihmisoikeuksia eikä muita. – Voiko näin olla? Saako näin olla? Asiaa voidaan lähestyä vertaamalla kysymystä eläinten oikeuksiin, joista on puhuttu filosofian piirissä melko paljon yliopistojen naisistumisen vuoksi (lemmikkieläimet palvelevat tyttöjen siirtymäobjekteina, ja ne kiinnostavat opiskelijoita siksi).

Yhdysvaltalaisprofessori Tom Regan on nimittänyt eläimiä  ”elämäsubjekteiksi” (subjects-of-a-life) tunnetussa teoksessaan The Case of Animal Rights (University of California Press, 1983, 2004). Hänen mukaansa eläimillä voi olla oikeuksia, sillä elämällä sinänsä voidaan katsoa olevan itseisarvoa. Omasta mielestäni Reganin kanta on summittainen ja karkea. Moraalisia oikeuksia voi olla vain olennolla, joka kykenee tekemään valintoja, mikä puolestaan edellyttää tietoisuutta, jota eläimillä ei ole varmuudella voitu osoittaa olevan.

Mutta abortteja ja sikiön ihmisarvoa koskevaan keskusteluun Reganin näkemys elämäsubjektista sopii hyvin. Vaikka sikiölläkään ei olisi oikeuksia, jotka perustuvat kykyyn tehdä tietoisia valintoja, on sikiöllä joka tapauksessa niihin potentiaali, jota voidaan pitää myös tietoisen ihmisen välttämättömänä edellytyksenä. Käsite elämäsubjekti viittaa siis elämän itseisarvoon ja tarkemmin fokusoituna ihmisen ihmisarvoon.

 

”Nainen saa tehdä keholleen mitä haluaa”

Nykyisenä voluntarismin läpäisemänä aikana on ajateltu, että ihmiset omistavat itsensä ja geeninsä. Liberaalissa etiikassa on vedottu tavan takaa ihmisten itsemääräämisoikeuteen, joka onkin monessa asiassa luonteva lähtökohta esimerkiksi viranomaisvallan rajoittamiselle ja ihmisarvon mukaiselle etiikalle.

Naisten rajoittamattoman aborttioikeuden kannattajat ja puolustelijat ovat tarttuneet juuri tähän voluntarismia eli ihmisten vapaata tahtoa, itsemääräämisoikeutta ja itsensä omistamista edustavaan teoriointiin. Kyseinen teoriaperinne osoittautuu kuitenkin ohueksi etenkin aborttia ja lisääntymistä koskevan argumentaation kohdalla.

Kuten jo edellä viittasin, naisten pääväitteenä on ollut, että naisella on oikeus päättää omasta kehostaan. On hämmästyttävää, miten pitkälle tämä feministinen argumentti on hyväksytty myös yliopistoissa. Miespuoliset naisista tykkäävät filosofit ovat ilmeisesti pelänneet naisten seksilakkoa, mikäli he asettuisivat vastustamaan noinkin huteraa perusaksioomaa.

Nainenhan ei missään tapauksessa omista kehonsa lisäksi sen sisällä olevaa sikiötä. Sitä ei omista myöskään toista sukupuolta oleva vanhempi, joka aina tarvitaan raskauden alkamiseen. Nimenomaan liberalismiin ja itsensä omistamisen peruaksioomaan, itsemääräämisoikeuteen, perustuvan etiikan kannalta myös syntymätön sikiö voidaan nähdä potentiaalisena ihmisenä, jolla voidaan ajatella olevan oikeuksia ennen syntymää.

Aborttia ei voida puolustella naisten itsemääräämisoikeudella, sillä naisen itsemääräämisoikeus vastustaisi tai loukkaisi sikiön ja syntymättömän ihmisen itsemääräämisoikeutta. Jo Platon ja Kant lähtivät etiikassaan siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta edistää omia oikeuksiaan toisten ihmisten kustannuksella.

Tässä mielessä muutamien teologienkin harjoittama paheksunta, jonka mukaan liberaalin aborttinäkemyksen vastustajat edustavat ”hirveän individualistista suhtautumistapaa”, jää pinnalliseksi ja pelkäksi moitteeksi. Asiahan on aivan päinvastoin: abortteja puolustaessaan feministit itse syyllistyvät, eivät vain individualismiin (eli yksilöllisyyden korostamiseen), vaan myös egoismiin (eli itsekkyyteen).

Ne, jotka arvostelevat laajan aborttioikeuden vastustajia ”sikiön pitämisestä täysivaltaisena yksilönä”, eivät lainkaan huomaa, että abortin vastustajien pääargumentti ei olekaan väite, jonka mukaan sikiö olisi aikuisen kaltainen, vaan väite, että sikiöllä pitää katsoa olevan samanlainen ihmisarvo kuin aikuisella, jotta ihmisyyden yleinen arvo voitaisiin pitää voimassa (kantilainen etiikka).

Psykologisesti tulkittuna naisten pyrkimys vedota ”täydelliseen itsemääräämiseensä”, jota mikään ei saa rajoittaa, saattaa sisältää torjuntaa, jonka kohteena ovat aavistukset raskauden mukanaan tuomista suurista velvoitteista. Vaikka napanuora äidin ja lapsen välillä voi muodostua monin tavoin ongelmalliseksi ja sitovaksi, haasteiden vaikeus ei saisi kuitenkaan johtaa moraalisesti kestämättömien keinojen käyttöönottoon oman vapauden suojelun välineenä. Joskus vaikuttaa siltä, että feministien argumentit ovat myös yliopistoissa niin puolueellisia, että on kysyttävä, voidaanko mitään näkökantaa ottaa vakavasti, jos sen lausujana on feministinainen.

 

Abortit, ehkäisy ja yhteiskunta

Löysä ja varsin pitkälle rajoittamaton aborttioikeus on hyväksytty länsimaissa lähinnä poliittisen välinpitämättömyyden seurauksena ja käytännöllisistä syistä, kun on haluttu helpottaa ehkäisyn laiminlyömisestä johtuvia ongelmia. Aborttia käytetään jälkikäteen vaikuttavana ehkäisynä, ja helppo saatavuus rohkaisee siihen. Tätä kautta tuotetaan, paitsi epäoikeudenmukaisuutta, myös käytännöllistä kärsimystä ja mahdollisesti myös lapsensaantiongelmia jatkossa.

Rajoittamaton aborttioikeus voidaan ampua alas jo edellä mainitsemistani syistä. Abortti tulisi sallia vain lääketieteellisistä syistä, mikäli synnytys vaarantaisi synnyttävän vanhemman terveyden tai hengen, sillä vaakakupissa painaa tällöin myös toisen osapuolen elämä.

Konservatiivisena pidetty aborttinäkemys on siis perusteltu nimenomaan ihmisarvon ja elämän itseisarvoja korostavan etiikan näkökulmasta. Tämän mukaan menetellään esimerkiksi Saksassa, jossa abortit sallitaan lääketieteellisesti perustelluista syistä. Koska Saksa on kehittynyt ja edistynyt maa, aborttien rajoittamista ei voida pitää taantumuksellisena. Kursorisesti voidaan huomauttaa, että Euroopan maista ensimmäisenä abortit laillistettiin Neuvostoliitossa, joka tunnetaankin todellisena ihmisarvon mallimaana.

Aborttikysymys on liittynyt viime aikoina väestöpoliittisiin ongelmiin. Länsimaissa ehkäisypillerin käyttöönoton ja raskauden keskeytysten laillistamisen myötä väestödiagrammeihin on syntynyt kuhmuja, jotka eivät ole enteilleet hyvää huoltosuhteen kannalta. Tätä seikkaa on käytetty sittemmin maahanmuuton verukkeena, vaikka väestön vähenemistä olisi voitu hoitaa muillakin tavoin kuin ihmisten maahantuonnilla.

Kehitysmaissa abortti koetaan ongelmaksi siksi, että sitä ei saa. Sama pätee ehkäisyyn, ja voidaankin sanoa, että väestön liikakasvun vuoksi ”maailma ei lopu räjähtäen vaan kitisten”. Vahva argumentti abortin puolesta on väestönkasvun hillitseminen, joka tosin johtaa kysymään, miten käy ihmisarvon. Olisiko ihmiskunnan ihmisarvoisuus pelastettava rajoittamalla ihmisten ihmisarvoista oikeutta lisääntyä? Nähdäkseni lisääntymisoikeuden rajoittaminen ennakolta ei koettele ihmisarvoa yhtä paljon kuin abortin käyttäminen ehkäisykeinona jälkikäteen, joten tietoista yhden lapsen politiikkaa ja ehkäisypakkoa voidaan pitää perusteltuna.

 

Kansa, kansakunta ja valtio perustuvat geenien valikoitumiseen

Lopuksi voidaan pohtia ihmisen itsemääräämisoikeuden alaa ja rajoja. Kuten edellä viittasin, seksuaalimoraalin, väestöpolitiikan ja lisääntymisen perustana on pidetty yksilöiden itsemääräämisoikeutta ja itsensä omistamista (self-ownership), jotka liittyvät liberaaliin etiikkaan.

Mutta omistaako ihminen todella itsensä ja rakennetekijänsä, kuten geeninsä? Eihän kukaan ole päätynyt tähän maailmaan omien päätöstensä tuloksena!

Sosiobiologian näkökulmasta jokainen yksilö on elämänsä velkaa edeltäjilleen. Jokainen yksilö on myös tietyn geneettisen perimän ja sen ominaisuuksien varaan rakennetun yhteiskunnan jäsen.

Evoluutioajattelun kannalta katsellen yksilöiden geneettiset ominaisuudet ovat valikoituneet ympäristöön sopiviksi pitkän historiallisen kehityksen tuloksena, ja siksi yksilön geeniperimä on luonnonoloissa ja parinvalinnassa muokkautuneen evoluution timanttinen tulos. Voidaan siis sanoa, että yksilö ei itse omista omaa geneettistä perimäänsä, sillä hän ei ole itse luonut sitä. Mutta hän on vastuussa siitä, koska siitä osaltaan riippuu myös koko yhteisön tulevaisuus ja muiden yksilöiden sekä hänen itsensä asema yhteisössä.

Asian tekee yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi geeniperimän ja ympäristön keskinäinen symbioosi. Karl Popperin klassikkoteoksessaan Objective Knowledge (Oxford, Clarendon Press, 1972) esittämän evolutiivisen tietoteorian perusajatusten mukaan ihmislajin tietokyvyn edellytykset ovat kehittyneet evolutiivisesti niin, että tapamme hankkia tietoa ympäristöstä ovat seurausta kyvyistämme sopeutua ja mukautua luonnonoloihin sekä kamppailla niukoista resursseista luonnonvalinnassa.

Popperin ajatus koskee ihmislajia, mutta näkemys voidaan tarkentaa koskemaan myös lajin sisäpuolella vallitsevia eroja. Evolutiivisessa kehityksessä karsiutunut ja karaistunut kansan geeniperimä voidaan tällöin nähdä sosiaalisesti jäsentyneen ryhmän, eli kansakunnan, välttämättömänä alkeistekijänä, joka puolestaan korkeammalle tasolle emergoituessaan saa aikaan yhteiskunnan ja edelleen valtioluomuksen. Valtiolla on siis olemassaolonsa ihmisyhteisön järjestyneenä muotona, ja yhteisöllä tai yhteiskunnalla on perustansa kansassa, joka puolestaan on toimintakykyinen geneettisen perimänsä yksiaineksisuuden vuoksi.

Evolutiivisen tietoteorian ja emergentin materialismin näkökulmasta valtio ei ole ensisijaisesti sosiaalinen konstruktio, vaan se on kulttuurievoluutiossa syntynyt luomus, jolla on juurensa tietyllä alueella asuvan kansan geneettisessä perustassa.

Tietyllä alueella asuvien ihmisten geneettinen koodi on muotoutunut yhteisön menestystä tukevaksi niin, että ihmisyhteisöstä on muodostunut kansa, jolla on yhteisiä menestymistä tukevia ominaispiirteitä, kuten suomalaisilla konsensushakuisuus. Kansa (etninen käsite) puolestaan on muodostanut kansakunnan (poliittinen käsite) ja kansakunta on edelleen organisoitunut valtioksi.

Kansallisvaltioiden olemassaoloa ja itsemääräämisoikeutta voidaan näin ollen perustella evolutiivisella tietoteorialla ja emergentillä materialismilla. Kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeus ei ole tässä valossa yhtään vähäpätöisempi kuin yksilöiden itsemääräämisoikeus.

Itse asiassa yksilöiden itsemääräämisoikeus voidaan nähdä riippuvaisena kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisuudesta rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttoa sekä taata sitä kautta yhteisön geneettiseen koodiin ankkuroitu toimintakyky myös jatkossa, sillä vain yhteisön menestyessä myös yksilöillä voi olla menestymisen mahdollisuuksia.

Asian voi sanoa käänteisesti niin, että jos evolutiivisen selektion tuloksena jalostunut geeniaines rappeutuu tai tuhoutuu, menetetään  myös yhteisölliselle, yhteiskunnalliselle ja valtiolliselle tasolle emergoituneet kulttuuriluomukset. Myöskään kulttuurit eivät ole vain pesujauhemerkkien tapaisia sosiaalisia konstruktioita, vaan niillä on kausaaliset syytekijänsä biologisella ja geneettisellä tasolla. Eräällä tavalla asian voisi sanoa niin, että jos halutaan tuhota jokin kulttuuri, pitää romuttaa sen geneettinen perusta, joka on syntynyt oloihin sopivaksi pitkän evolutiivisen selektion tuloksena.

Aborttien ja lisääntymisen kannalta tämä merkitsee, että olisi väärin väittää yksilöiden omistavan geeninsä. Sinä olet osa geenivirtaa, ja siksi jokaiselle yksilölle kuuluu myös vastuu geneettisen aineksen käyttämisestä. Palveleeko se yhteiskunnan menestymisen vai taantumisen tarkoitusperiä, on sitten poliittinen kysymys.

Ei ole totalitarismin merkki sanoa, että geenisi kuuluvat osittain myös yhteiskunnalle ja valtiolle. Tämä on sosiobiologisesti, emergentin materialismin ja evolutiivisen tietoteorian näkökulmasta perusteltu ajatusmalli.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Itseänikin tympäisee, että vasemmistolaiset, vihreät ja feministit näkevät aborttiin liittyvät kysymykset vain ja ainoastaan naisen oikeuksien näkökulmasta. Itse toki kannatan aborttioikeutta, vaikka abortti ei itsessään ole mikään toivottava toimenpide enkä toivo Suomen ottavan tässä mallia Venäjältä, jossa se on käytännössä ehkäisykeino. Abortin pitää olla saatavilla, mutta se ei tarkoita sitä että kysymys palautuisi muka vain yksilön (tässä tapauksessa naisen) oikeuksiin.

Tämä siirtymä yhteiskuntaan (harva nainenkaan elää jossain piilopirtissä keskellä korpea, etenkin jos tämä on vielä raskaana) näkyy erityisesti silloin kun kyse on selektiviisestä abortista. Esimerkiksi sikiöseulonnan arvosteleminen on paikoin vaikeaa, sillä sitä puolustetaan samoin kuin yleistä oikeutta aborttiin. Tällöin selektiivisen abortin yhteiskunnalliset ongelmat sivuutetaan, aivan kuin se olisi täysin samanlainen toimenpide kuin tavanomainen abortti. Näin ei kuitenkaan ole: tavanomaisessa abortissa sikiö voi olla ominaisuuksiltaan millainen tahansa, mikä tekee prosessista tasa-arvoisen. Päätös ”en halua lasta” on yhteiskunnallisesti aivan erilainen kuin ”en halua juuri tätä lasta”. Jälkimmäisestä seuraa aivan toisenlaisia eettisiä kysymyksiä, samantyyppisiä kuin eutanasiankin kohdalla. Mitä on hyvä elämä? Mikä on kohtuullinen määrä kärsimystä ja mikä kohtuutonta?

Ikävimmillään itseään hyvinä pitävät suvaitsevaiset vasemmistolaiset ja vihreät hyväksyvät lopulta mukisematta maailman, jossa yhteiskunta hyväksyy erilaisuuden ainoastaan pintatasolla, mutta todellisuudessa esimerkiksi Down-oireyhtymän sikiöt abortoidaan silmää räpäyttämättä. Nämä ihmiset voivat fanittaa lyhytkasvuista Peter Dinklagen esittämää Tyrion Lannisteria TV-sarjassa Game of Thrones, mutta jos seulonnassa havaitaan lyhytkasvuisuus, pohditaan aborttia koska "eihän sellainen voi elää normaalia elämää". Samat ihmiset jotka fanittavat Pertti Kurikan nimipäivät-yhtyettä, tekisivät välittömästi abortin jos lapsella havattaisiin mikä tahansa bändin jäsenellä oleva kehitysvamma.

Tähän kiteytyy länsimaisen ihmisen äärimmäinen tekopyhyys. Yksilökeskeisyys ja siihen kytkeytyvä valinnan vapauden eetos on mielestäni yksi länsimaisen yhteiskunnan suurimpia huijauksia. En tarkoita sitä, ettenkö itsekin arvostaisi yksilönvapauksia ja kannattaisi vapaata aborttia. Tarkoitan sitä, että yksilönvapauden ja eräänlaisen ihmisen monimuotoisuuden sallitaan tapahtuvan vain hyvin rajatuissa, kontrolloiduissa puitteissa samalla kun sen väitetään toteutuvan lähes absoluuttisesti. Länsimaat tietyllä tavalla larppaavat hillitöntä yksilönvapautta peittääkseen sen tosiasian, että he jakavat kuitenkin hyvin samantyyppisen käsityksen ihanteellisesta yhteiskunnasta kuin ihmiset esimerkiksi Aasiassa. Länsimaissa tuo tavoite muovata yhteiskunnasta kaunis, harmoninen ja tehokas tulee vain vähän eri muodossa, valistuksen rummuttaman välineellistetyn järjen muodossa. Lopputulos on kuitenkin sama kuin vaikkapa Kiinassa: erilaisuus on lopulta sairaus ja virhe järjestelmässä joka tulee poistaa yhteisen hyvän nimissä. Länsimainen ihminen ei vain voi myöntää ajattelevansa näin ja sortuu siksi Orwellin kuvailemaan kaksoisajatteluun.

Juuso Hämäläinen

Analyysisi on hyödytön, jos kannatat vapaata aborttia. Hukkaan heitettyä aikaa. Et edes kykene erottelemaan mitään kriteereitä elämälle, jota ei tule keskeyttää, jota pitää suojella.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Tiedä noista aborteista. Siittiöitä ja munasoluja eli puolikkaita ihmisiä ( sekä kokonaisia keskenmenoissa) menee "hukkaan" koko ajan tolkuttomasti. Mutta erittäin mielenkiintoista pohdintaa kansoista, kansakunnista, valtioista, perimästä näiden pohjalla. Mutta kait hidas liikkuvuus ja sekoittuminen on sallittua ja terveen populaation merkki.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Elävää ihmistähän ei olisi olemassa, ellei sitä edeltäisi kehityksessä myös sikiövaihe. Koska sikiövaihe on aikuisen ihmisen olemassaolon välttämätön ehto, aikuisen ihmisen ihmisarvo riippuu siitä ihmisarvosta, jonka katsotaan olevan myös sikiöllä."

Tällä logiikalla myös siittiöllä ja munasolulla on ihmisarvo.

Juuso Hämäläinen

Kun munasolu on onnistuneesti hedelmöitetty alkaa ihmisen kehitys. Siittiöt ja munasolut erillään eivät ole minkään yksilön kehitysvaihe. Jollei tätä kehitystä keskeytetä syntyy automaattisesti uusi ihminen.

Logiikkasi oli heikko.

Käyttäjän vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin kuva
Petri Muinonen

No ei. Pelkällä siittiöllä tai munasolulla ei ole ihmisen tekoon riittävästi kromosomeja. Jo peruskoulun oppisisältöön kuuluvaa asiaa, muistaakseni.

Juuso Hämäläinen

En tiedä mihin viittaat. Hedelmöittynyt munasolu tuottaa koko kehittyneen yksilön ilman mitään muita tarvikkeita kuin pääsyä äidin aineenvaihduntaan. Mitä tulee kromosomeihin, mistä niiden luulet tulevan. Ulkoavaruudestako?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

J.S. Hankamäen selvitys - jos ei muuta esitetä - vastaa kysymykseen "miten" - perimä vaikuttaa kansojen, kansakuntien ja valtioiden yms. koherenssiin. Mutta voidaan myös kysyä "miksi" kansakunnat poliittisilla päätöksentoillaan haluaa rajata ihmisen itsemääräämisoikeutta, kuten aborttia, joka usein on myös sosioekonominen ratkaisu.

Aristoteleen ajatukset elävät yhä meissä?

"In the history of biology, preformationism (or preformism) is a formerly-popular theory that organisms develop from miniature versions of themselves. Instead of assembly from parts, preformationists believed that the form of living things exist, in real terms, prior to their development.[1] It suggests that all organisms were created at the same time, and that succeeding generations grow from homunculi, or animalcules, that have existed since the beginning of creation."

https://en.wikipedia.org/wiki/Preformationism

Juuso Hämäläinen

Aborttikeskustelu on mennyt todella metsään jo alkuvaiheissaan. Abortissa ei lainkaan keskustella kehittymässä olevan ihmisen oikeudesta elämään. Puhutaan naisen oikeudesta määrätä kehostaan. Virhe on siinä, että ymmärretään ihmisenalun olevan osa naista. Sikiö on naisessa, ei osa naista.

Ratkaisevaa on ollut myös sen määrittäminen milloin yksilö saa yksilönoikeudet. Pässikin tajuaa, että oikeudet syntyvät, kun yksilö laitettu alulle. Jollei näin ole niin voimme lopettaa koululaisen, joka ei pärjää koulussa ja ei siten ole vanhempiensa toivoma lapsi.

Kaikki yritykset rajata yksilön oikeudet muilla perusteilla ovat keinotekoisia ja pyrkivät helpottamaan vain naisen aborttipäätöstä sekä lääkärin omaatuntoa, jos sellainen on.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Ratkaisevaa on ollut myös sen määrittäminen milloin yksilö saa yksilönoikeudet. Pässikin tajuaa, että oikeudet syntyvät, kun yksilö laitettu alulle."

Missäs ne yksilön oikeudet sitten loppuvat tai kuolevat? Armeijassako? Puolet väestöstä pakotetaan armeijaan opettelemaan niiden "alulle laitettujen" tappamista sodassa.

Juuso Hämäläinen

Käytännössä käy kuten kirjoitit. Ihmisoikeuksia kunnioitetaan vain silloin, kun se on vallanpitäjien etu. Kun maa joutuu sotaan niin paljon omistavat pelkäävät menettävänsä kaiken kahmimansa. Siksi meillä on yleinen asevelvollisuus.

Aseisiin laitetaan yleisen edun nimissä ne, joilla ei ole juuri mitään hävittävää. Poliitikot, valtiojohto, pankkiirit, yritysjohto, rikkaimmat ja korkein armeijan johto ei mihinkään rintamalle mene. Viime sodassa he jatkoivat puuhiaan kaikessa rauhassa keskellä sotaa. Söivät ja joivat parhaissa ravintoloissa ja matkustivat myös Suomen ulkopuolelle jopa lomille. Rivimiehet asuivat vuosia maamontuissa, söivät surkeaa ruokaa ja kuolivat. Yhteisen edun takia, sanotaan. Kun he palasivat sodasta, moni invalideina, heidän piti jatkaa elämäänsä maajussina onnettomilla korpitiloilla.

Venäjän pysäyttäminen viime sodassa oli toki hieno asia. Mutta miesten suuri epätasa-arvo sotimiseen osallistumisessa ei ollut. Ne, joilla oli paljon menetettävää, eivät menettäneet mitään eivätkä he korvanneet mitään joukoille, jotka hoitivat puolustuksen.

Venäjällä sotilaiden äidit ovat aiheuttaneet valtiojohdolle harmaita hiuksia kapinoidessaan asevelvollisten puolesta, kun heitä on lähetetty milloin minnekin tappohommiin mukamas isänmaan puolesta.

Tietenkin yleinen asevelvollisuus on lopetettava. Se on koneisto, joka helpottaa oleellisesti sotien käymistä. Myös hyökkäyssotia. Tätä velvollisuutta täydentää lainsäädäntö, jolla palautetaan sodasta kieltäytyvä kotimaahansa karkurina. Tämä lainsäädäntö osoittaa miten sodat halutaan käydä ja varmistaa valtiotasolla, että miehet ovat rivissä, sama mitä heidät komennetaan tekemään.

Sotimiseen osallistuminen on täysin yksilön oma päätös eikä valtiovallan. Jos maa on puolustamisen arvoinen, sitä puolustetaan ilman lain asettamaa pakkoakin. Jollei maata tulla puolustamaan, ei se ole sen arvoinen. Riittää näitä, jotka jauhavat vanhaa levyä sanoen mitä siitä tulisi, jos itse saisi päättää. Siitä tulisi todella hyvä järjestely.

Meillä on se perustavaa laatua oleva globaali ongelma, ettei ole mitään yksiselitteistä tuomiota hyökkäyssodalle eli väkivallan aloittajalle. Sen tulisi olla kriminalisoitu siten, että hyökkääjän valtiojohto ja ylempi upseerikunta on ilman oikeudenkäyntiä syyllistynyt rikokseen, jonka perusteella he ovat lopun elämäänsä henkipattoja. Heidät saa rangaistuksetta lopettaa kuka tahansa missä tahansa. Ilman hyökkäystä ei sotia synny.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #10

Kulttuuriantropologian mukaan, esivanhempiemme lapset elivät useiden perheiden muodostamissa laumoissa, joissa lapsista huolehtiminen tapahtui kollektiivisesti lauman jäsenten kesken.

Historiasta voimme lukea, että valtioiden, kansakuntien, teollistumisen ja sukupuolten välisen työnjaon seurauksena, nainen määritettiin yksityisen piiriin kuuluvaksi ja hänen valinnan mahdollisuutensa heikkeni. Myöhemmin esiin nousi myös lasten asema, lukumäärä ja abottikysymys.

Abortti on tämän modernin ja postmodernin ajan eettinen dilemma, joka on pyritty ratkaisemaan tavalla, joka aiheuttaa vähiten kärsimyksiä. Ne taas voivat aiheutua useista erilaisista ympäristötekijöistä (raiskauksista, työttömyydestä, köyhyydestä, väkivallasta yms.) tai äidin terveydelle muuten vaarallisista seikoista.

P.S. Sama syy, kärsimyksen vähentäminen, voisi olla myös eutanasian laillistamisen syy.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002621159.html

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Ja taas mainio kirjoitus, kiitos näistä.

Jos rivienvälivattuilu ei kaikille auennut on tässä loogisesti pohdittu mitä Platonin ideanopin uskominen nyt sitten niin kun oikeesti tarkoittaa, jos haluaa edes koittaa mennä logiikassa muutaman askeleen suutaan tai toiseen.

On ihminen, ihmisen universaali idea, ihmisen univeraalit ihmisoikeudet, ihmisarvo absoluuttisina totuuksina ja lähtöpisteinä, kiintopisteinä ja jotka heijastuvat täten jokaiseen ihmisyksilöön. Kuten yllä, sen lisäksi ettei tätä oppia tunnustetaan selektiivisesti, unohdetaan mm. aborttikeskustelussa, voi myös miettiä, olisiko joku toinen oppi, ismi, ajattelumalli - kuvio kuitenkin parempi? Tarkoittaako ihmisoikeudet ja ihmisarvo, jos jotain tarkoittavat, eri asioita eri kulttuurien konteksteissa nyt sitten kuitenkin, onko moisia universaaleja prinsiippejä olemassa?

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Suomessa oikeutta sterilointiin pitäisi laajentaa.
Hormonaaliset ehkäisymenetelmät aiheuttavat terveydellisiä sivuvaikutuksia ja hormonipäästöjä vesistöihin.
Helpompi steriloimisen saaminen kotimaisessa terveydenhoidossa vähentäisi ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja huostaanottoja.

Suomen nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta.

Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

Siitä ei ole kerrottu isoimmissa tiedotusvälineissä.
Kansanedustajista 99,5 % ei ole kertonut kantaa lakimuutoksen tarpeeseen.

Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

Markus Mäki

Sedät puhumassa abortin oikeutuksesta. Tai on tuolla Liisakin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut