Jukka Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Suomenkielisyys on monikulttuurisuutta

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila esitti muutama viikko sitten Uuden Suomen blogissaan, että englannin kielestä tehtäisiin Suomen virallinen kieli. Idea ei ollut uusi, sillä sitä oli haudottu Nokian takahuoneissa jo aiemmin.

Niskavillani olivat tuskin ehtineet tasoittua pöyristykseltään, kun entinen yleisradiomies Mikael Jungner kannatti tällä viikolla samaa aloitetta ja sähkötti Facebookissaan, että suomen kieli pitäisi kaiken lisäksi alistaa SAK:n järjestöretoriikasta muistuttavaan ”kielenhuoltoon”. Hankkeesta alkoi kuulua jakoavainten kilinää jo kielitieteilijöidenkin kamareihin.

Englannin kieli on ”aikamme latina” sikäli, että laajalle levitessään myös se muuttui musiikiksi. Merkitykset laventuivat ja epätäsmällisyys kasvoi. Lopulta kieli kuoli pois. Akateemisessa ja muussa kansainvälisessä käytössä olevalle englannin kielelle on käymässä samoin.

Universaalissa käytössä oleva maailmanenglanti on semanttisesti tyhjää, ja brittienglannin merkitykset riippuvat käyttöyhteyksistä, mikä puolestaan korostaa kielen pragmaattisuutta sekä sitoo merkitykset tapoihin ja tottumuksiin. Tämä antaa kielelle ideologisen ja luokkastrategisen ilmeen sekä banalisoi.

Näistä syistä olen vastustanut englannin kielen tunkeutumista akateemiseen maailmaan ja englanninkielisyyden muuttamista suoranaiseksi normatiiviksi. Suomen kielellä julkaisemiseen suhtaudutaan yliopistoissa nykyisin kuin rikokseen, vaikka suomenkielinen julkaisutoiminta on kulttuurikritiikin, poliittisen kritiikin ja omaperäisen filosofian ehto.

Tiedän kyllä, että suomen kielioppi on maailman iloisimpia asioita ja että sen vuoksi kielemme vaikuttaa nykyisin vain ”hyvältä salausjärjestelmältä”, josta Ilmavoimat tosin luopui Nato-yhteensopivuuden vuoksi. Samoin tiedän, että englannin kielestäkin löytyy murteita ja vivahteikkuutta kuin suomen savonmurteesta.

Nimenomaan tämän rikkauden suojelemiseksi kannatan voimakkaasti omakielisyyttä ja kulttuurien defensiivisiä pyrkimyksiä. Myös Neil Hardwickin mielestä englannin virallistaminen Suomessa johtaisi vain suomen kielen näivettymiseen.

Voidaan kenties väittää, että englannin kielen hyväksyminen Suomen viralliseksi kieleksi ei merkitsisi vastakohtaa suomen kielen asemalle ja olemassaololle. Käytännössä englannista tulisi kuitenkin ennen pitkää Suomen hallitseva kieli, jota kaiken maailman kaupparatsut patistaisivat meitä viljelemään kuin siirtomaaloordin kaakaotarhaa.

Minä en halua Suomesta Ambomaata enkä yliopistosta banaanilaivaa. Englannin kielen käyttövaatimukset edustavat angloamerikkalaista kieli-imperialismia, joten on kummallista, ettei moinen kulttuuri-invaasio huolestuta vakaumuksellista demaria.

Suomenkielisyys taas on monikulttuurisuutta, ja monikulttuurisuus on rikkautta! Perustuslain 17 § mukaan Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Niitä puolustamaan on hyviä organisaatioita, kuten Suomalaisuuden Liitto ja Perussuomalaiset r. p. Niinpä toivon, että poliittinen kannatus riittäisi estämään mahdollisen perustuslain muutoksen, jolla englannista tehtäisiin Suomen virallinen kieli.

Brysselin miehet, matkalaukkuprofessorit ja parodiaryhmä Alivaltiosihteerissä esiintyvä Simo Frangén voivat kyllä viljellä englantia aivan tarpeeksi ilman, että englannin kielestä tehtäisiin kaikkia suomalaisia ihmisiä, viranomaiskäytäntöjä ja katujen nimikilpilautakuntia velvoittava virallinen kieli. Sellainen politiikka antaisi jälleen selvän näytön vääristyneestä monikulttuurisuuden palvonnasta, jonka vallitessa yleismaailmallisuuden pyrkimykset johtavat yhdenmukaistamiseen ja sitä kautta monokulttuuriin.

Filosofiasta tiedän, että syvälliset ajatukset eivät taivu eivätkä käänny englanniksi, mutta englanninkielinen diskurssiavaruus muuntaa kaiken kyllä helposti huumoriksi. Englannin kieli sopii mainiosti popmusiikkiin, sillä se venyy ja svengaa kuin purukumi. Sen sijaan kokouksissa ja kapakoissa puhuttu englanti ”makes me happy” niin kuin viskipaukku Sue Ellenin Dallasissa.

Minua vieläkin oikein puistattaa tuo Jungnerin ajatus suomen kieliopin vandalisoimisesta, joka oli kuin suoraan Orwellin romaanista. Olisi aivan naurettava sellainen ihanne, että meidän suomalaisten pitäisi nyt keinotekoisesti opiskella puolikielisille tyypillinen tönkkösuomen kielioppi, jonka mukaisesti vierasperäisesti murteellisesta alkeissuomesta tehtäisiin standardi oikeakieliselle puheelle!

Jungner on koettanut selitellä näkemyksiään parhain päin väittämällä halunneensa vain muokata inhimillistä kieltä tietokonelingvistiikkaan sopivaksi. En kuitenkaan usko hänen pääsevän somekritiikin silmästä koettamalla luikerrella teknokratian maailmaan, vaikka hyppy koneiston rattaaksi onkin perinteinen hätäpoistumistie demariajattelussa.

Digihumanismin junan pitäisi kulkea niin päin, että tekniikasta koetettaisiin tehdä inhimillisempää eikä inhimillisyydestä teknisempää. Myöskään se, että kielen luonnollista kehitystä ei voida manipuloida, ei ole ongelma, vaan se, mikäli sitä jonkun mielestä pitäisi manipuloida.

Miksi tämä tyyppi oli Ylen toimitusjohtaja? Ehkä meneillään onkin populistinen kielipoliittinen kilpailu, sillä vihreiden Osmo Soininvaara antautui asioimaan perussuomalaisten apajilla ja väläytti puolestaan pakkoruotsista luopumista. Jungnerin saama huomio osoittaa, että kun julkkis sanoo jotain järjetöntä, se noteerataan, mutta kun tuntematon sanoo jotakin viisasta, sitä ei referoida.

Jungnerille itselleen mikä tahansa julkisuus näyttää olevan hyvää julkisuutta, kunhan oma nimi on kirjoitettu oikein. Kunpa ne nyt siellä Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa oppisivat kirjoittamaan myös puolueensa nimen oikein (”sosiaalidemokraattinen”), sillä muutoin syntyy vaikutelma, että puolue on ”alidemokraattinen”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Keijo Räävi

Englantia on osattava jos meinataan pärjätä maailmalla. Saara Aalto on tästä hyvä esimerkki.

Suomen kieli on luonnollisesti myös monikulttuurisuutta mutta englanti on se kieli jonka avulla maailma valloitetaan.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"englanti on se kieli jonka avulla maailma valloitetaan"

Juuri tätä minä arvostelen, kun kritisoin angloamerikkalaista kieli-imperialismia, joka on valloittanut maita ja mantuja vuosisatojen ajan.

Valitettavasti kulttuuririisto kohdistuu nyt meihin päin, kun meidät pakotetaan esiintymään englanniksi.

Englantia suomalaiset jo osaavatkin, mutta siitä ei pidä tehdä virallista kieltä, koska valloitus ei jää silloin vain lingvistiseksi vaan muuttuu poliittiseksi.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Englannin ja suomen osaaminen eivät sulje toisiaan pois.

Suomen kielihän on filosofisesti varsin mielenkiintoinen, koska se huomioi taivutuksessa mm. jaollisuuden ja (a)teelisuuden.Lopulta kaikki on lähinnä mereologiaa, ja kielioppi sekä kaikenlaiset nyrkkisäänlt voidaan pitkälti perustella näillä.

Asiahan ei ole monimutkainen, jokainen ymmärtää, että autoa ei voi jakaa osiin, joilla olisi sama merkitys. Vettä voi. Samoin syön leipää - leivän.

Kun selittää asiat kunnolla, ei se suomi olekaan niin ihmeellistä. Loogista suorastaan.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Englannin ja suomen osaaminen eivät sulje toisiaan pois."

Monen kielen osaaminen ei varmaankaan ole toisensa pois sulkevaa, mutta usean kielen yhtäaikainen virallistaminen voi sulkea, sillä se ei ole enää kielitaituruutta vaan taituroimista vallalla.

Kielen virallistamiseen liittyy aina valtapoliittinen näkökohta. Onkin epäiltävä, miten kävisi kolmannen virallisen kielen kanssa, kun suomalaisille näyttää olevan vaikeaa hyväksyä samassa maassa edes kahta!

En vastusta missään tapauksessa sivistystä, ja katsonkin, että Suomen omakielisyys vahvistaa kulttuurista moniarvoisuutta maailmassa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Englannin kieli on ”aikamme latina” sikäli, että laajalle levitessään myös se muuttui musiikiksi. Merkitykset laventuivat ja epätäsmällisyys kasvoi. Lopulta kieli kuoli pois. Akateemisessa ja muussa kansainvälisessä käytössä olevalle englannin kielelle on käymässä samoin."

Tätä en purematta niele. Katsottaessa maailmanlaajuisesti panostuksia tieteelliseen tutkimukseen, anglosaksinen maailma lienee johtavassa asemassa. Kansainvälinen tiedeyhteisö kommunikoi englanniksi (vaikka se käykin erityisesti ranskankielisten kunnialle), mihin on omat historialliset syynsä.

Tieteellinen kielenkäyttö on erilaista kuin pubissa jutustelu. Siinä nimen omaan nähdään vaivaa täsmälliseen käsitteiden määrittelyyn, jotta epätäsmällisyys ei kasva. Monesti englanninkieliset tieteelliset käsitteet lyhennetään alkukirjaimistaan muodostetuiksi akronyymeiksi, jotka tieteellisissä teksteissä sittemmin korvaavat alkuperäiset, pitemmät ja monimutkaisemmat sanalliset ilmaukset.

Suomen kieli on omaleimaista, ja sitä kotikielenään puhuvalle ilmaisuvoimaista ja osin vaikeasti muille kielille käännettävää. Mutta voisiko esimerkiksi Inarin saameksi tai kolttasaameksi kirjoittaa jollakin tieteen alalla tieteellistä artikkelia tai opinnäytetyötä, joka veisi ihmiskunnan tietämystä eteenpäin?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Mononen: "Siinä nimen omaan nähdään vaivaa täsmälliseen käsitteiden määrittelyyn, jotta epätäsmällisyys ei kasva."

Vastaus: Angloamerikkalaisessa tiedemaailmassa käsitteiden määrittely-yritykset eivät valitettavasti johda täsmällisempiin määritelmiin vaan käsitteiden alan laajentamiseen, jotta kaikki voisivat käsitteiden merkityssisällöt hyväksyä.

Samoin käy diplomatiassa: merkitykset määritellään tahallisen laveiksi, jotta niihin jäisi tulkinnanvaraa.

Esimerkkinä vaikka vihapuheen käsite ("hate speech"). Se tuli käännöksenä suomen kieleen, ja EU-yhteyksissä sillä voidaan tarkoittaa nyt melkein mitä tahansa.

Toisen esimerkin tarjoaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen filosofiaa koskeva englanninkielinen diskurssi. Englannin kieli, jolle keskustelu pakotetaan alistamaan, on tältä osin lähtökohtaisesti täysin epätäsmällistä, eivätkä määrittely-yritykset auta asiaa, koska kieli on jo muovannut ideologian valmiiksi.

Englannin kielessä sukupuolesta ja seksuaalisesta kanssakäymisestä käytetään samaa sanaa ("sex"), mikä on johtanut valtaviin sekaannuksiin koskien koko keskustelua. Sen sijaan suomen kielessä on näille asioille eri sanat, mikä kertoo myös ajatteluumme sisältyvästä kyvystä erottaa kyseiset asiat.

Mononen: "Monesti englanninkieliset tieteelliset käsitteet lyhennetään alkukirjaimistaan muodostetuiksi akronyymeiksi, jotka tieteellisissä teksteissä sittemmin korvaavat alkuperäiset, pitemmät ja monimutkaisemmat sanalliset ilmaukset."

Vastaus: Akronyymien lisääntyminen on merkki kielen ritualisoitumisesta. Ritualisoituminen taas on merkki merkitysopillisesta tyhjentymisestä. Esimerkiksi teologiassa sana "Jumala" lyhennetään jo suomen kielessäkin sanalla "Jla", ja sana "yhteiskunta" esimerkiksi "yk". Kirjoittamisen helpotusyritykset kertovat kielen käyttäjien turhautumisesta siihen, että sanat eivät enää tunnu merkitsevän mitään.

En kannata sellaista tieteen ihannetta, joka pyrkii julistautumaan (filosofian piirisää kumotun) semanttisen universalismin taakse, vaan katson, että myös tieteessä vivahteikkuus, metaforallisuus ja jopa runollisuus ovat rikkautta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Syvimmät kysymykset koskevat inhimillistä kieltä ylimalkaan -- havaintotoimintoa, hahmon- ja käsitteenmuodostusta, perustavanlaatuisia kielimuotoja, niin sanotusti "lokatiivisia" asemointeja, jakoa Subjektiin ja Objektiin, mielteitä ja muuta mielensisältöä, jne.

Ja ongelmallista on, että meidän pitää näistäkin esikielellisistä asioista puhua valmiina "annetuilla" käsitteillämme. On selvää, että vain kunkin kielen oma käsitteistö saattaa johdattaa sen ikioman alkuperäisen "metafysiikan" äärelle. Siksi filosofiaa voidaan harjoittaa vain itsekunkin oman äidinkielen "kielimaailmassa".

Syvältä mylletävä "luova" ajattelu voi niinikään tapahtua vain itsekunkin oman äidinkielen pohjalta. Hämmästyttävän todistuksen tarjoaa suuri klassinen maailmankirjallisuus, johon voidaan sisällyttää satatuhatta ikuisia arvoja omannutta teosta, joista kuitenkin vain sormin laskettava määrä on kirjoitettu muulla kuin tekijän omalla äidinkielellä.

"Uskontoelämän alkeismuodoissa" Durkheim palaa jatkuvasti inhimillisen kielen perustavanlaatuisiin ominaisuuksiin. Kielihän on sosiaalista muodostetta -- yksityinen kieli on mahdottomuus. Uskontoelämän alkeismuodoissa on kysymys on alkuperäisestä ajattelulaadusta ja ensimmäisistä ajatusmuodoista.

Alkuperäinen hahmon- ja käsitteenmuodostus palveli sosiaalisen elämänmuodon ulottuvuutena, ja kun todellisuudesta opittiin erottamaan invarianttisia kohteita, ne leimattiin sillä samalla nimellä jolla niitä vastaavia yhteisöominaisuuksia kutsuttiin. Sosiaaliset rakenteet ja ominaisuudet olivat alusta alkaen todellisuuden objektivoinnin perustana.

Jostain tuolta alkuperäisestä hämärästä ovat kotoisin kaikki ajattelumme järkijäsennykset, ihmismielen peruskategoriat. Toisin sanoen voiman, syyn ja seurauksen, ajan, avaruuden, luokan ja hierarkian käsitteet.

Kieli on mahdollistanut kulttuurievoluution. Mutta suuret kulttuurit ovat kehittäneet kukin omia perusratkaisujaan kognitiivisiin ongelmiin, ja loppupeleissä nämä syvät kulttuurierot ovat paljon kovempia tosiasioita kuin mikään mitä voimme "järjellä" käsitellä pitkälle kehittyneiden käsitteidemme varassa.

Kielellis-kulttuurisen kansallisvaltion korvaamaton rooli kaiken ihmisyyden välttämättömänä alustana ja perusrakenteena avautuu sille joka tajuaa miten olennainen osa kieli on koko ajatteluamme.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Kieli on mahdollistanut kulttuurievoluution. Mutta suuret kulttuurit ovat kehittäneet kukin omia perusratkaisujaan kognitiivisiin ongelmiin, ja loppupeleissä nämä syvät kulttuurierot ovat paljon kovempia tosiasioita kuin mikään mitä voimme "järjellä" käsitellä pitkälle kehittyneiden käsitteidemme varassa."

Kieli on myös joutunut löytämään ilmaisut niille asioille, joita sillä kommunikoiva kansa on omassa yhteisöllisessä historiassaan kohdannut.

Jos anglosaksisen kulttuurin piirissä toimiva tiedeyhteisö on saavuttanut etumatkaa esimerkiksi luonnontieteissä ja tekniikassa, eikö ole todennäköistä, että se etumatka jatkuu tulevaisuudessakin tässä kieliryhmässä?

Vaikkapa kolttasaameksi voinee ilmaista vivahteikkaasti arktiseen ilmastoon, kalastukseen ja poronhoitoon liittyviä asioita, mutta pystyykö sillä käymään mielekästä tieteellistä keskustelua seuraavan sukupolven tietokoneista, miehitetyistä avaruuslennoista ja häiveteknologiasta lentokoneen suunnittelussa?

Esimerkiksi han-kiinalaiset nähtävästi siihen pystyvät (tieteellisellä mandariinikiinalla?) alkujaan kuvallisine kirjoitusmerkkeineen ja kenties lainaten soveltuvin osin anglosaksisia ilmaisuja. Kulttuurierot eivät estä heitäkin suunnittelemasta (ja ennen pitkää toteuttamasta) ihmisen kuukävelyä, mutta voivatko he koskaan saavuttaa ja mennä edelle anglosaksisen tiedeyhteisön saavutuksista luonnontieteissä ja tekniikassa?

Toki taannoin kiinalaiset olivat eurooppalaisia paljon edellä monilla osa-alueilla (magneettinen kompassi, ruuti ym), samoin arabiankieliset (tähtitiede).

Tiede kaiketi etenee rakentaen siihenastisille saavutuksille, mikä lienee välttämätöntä ennen kuin merkittäviin edistysaskeliin johtavia innovaatioitakaan voidaan tehdä.

Jotenkin on helpompi intuitiivisesti ymmärtää humanistisilla aloilla kielellis-kulttuurisen kansallisvaltion korvaamatonta roolia.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

"" Kirjaansa "Ajatus ja julistus" sisältyvässä Spengler-esseessä Georg Henrik von Wright pohdiskelee kysymystä, millaisin kriteerein historiallinen kulttuurikausi voidaan erottaa ja määritellä. Minkälaatuinen on se yhdistävä tekijä, jonka perusteella voidaan puhua jonkin aikakauden omaehtoisuudesta, sen omasta "hengestä"? von Wright:

"On tärkeätä todeta, että se "side", joka yhdistää kulttuurin erilaiset ilmaisut kokonaisuudeksi, e i ole kansa, kieli, uskonto, yhteiskuntamuoto, filosofia, taidetyyli, eikä muukaan sisällöltään määrätty historiallinen ilmiö. Tästä näyttää seuraavan, että ko. siteen täytyy olla y h d e n m u o t o i s u u s, joka ilmenee useissa eri "osissa": uskonnollisissa, poliittisissa, sosiaalisissa, tieteellisissä, taiteellisissa ym. kulttuurin ilmiöissä. Juuri tätä yhtäläisyyttä tarkoitetaan, kun puhutaan kulttuurin "hengestä" tai "tyylistä"... ""

http://narkissos-esseet.net/aika.html

Luulen, että eurooppalaisuudesta voidaan puhua suurena kulttuurina. Silloin siihen historiallisesti sisällytetään kreikkalaiset, romaaniset, germaaniset ja lopulta myös nykyiset anglosaksiset ainekset. Tässä visiossa siis suuri kulttuuri luo pohjan useamman kielikulttuurin keskinäiselle kehitykselle, vaikka on edelleen oikein spenglerilaisittain sanoa, että "jokaiseen kieleen sisältyy oma metafysiikkansa".

Mitä luonnontieteisiin tulee, ne ovat erinomaisen selvästi omassa paikassaan ja ajassaan emergoitunut historiallinen ilmiö. Ne nousevat suoraan eurooppalaisen uuden ajan "kartesiolaisen ajatteluparadigman" eli Subjektin eriytymisen ja todellisuuden Objektivoimisen pohjalta. Vaikka ihmisillä on kautta aikain ollut erilaista tiedollista harrastusta, vasta eurooppalaisella uudella ajalla naksahtivat yhteen ne kognitiiviset tekijät, jotka mahdollistivat luonnontieteiden synnyn ja kehityksen.

Tieteellinen ajattelu on läpikäyvästi oman kulttuurimme ilmiö, ja on tavallaan omaa sokeuttamme että esimerkiksi noteeraamme "tieteellisinä keksintöinä" myös itämailla kehitetyn ruudin tai arabien tähti"tieteen". Näillä keksinnöillä ei kuitenkaan omassa kulttuurikontekstissaan ole ollut samaa merkitystä välineellisen järjen elementtinä kuin mitä niillä on eurooppalaisen dynaamisen draivin piirissä ollut.

Muistan jossain kirjoittaneeni että Eurooppa on koherenssin kokoinen manner. Myös uudella ajalla syntynyt ja kehittynyt "tieteellinen selittäminen" kantaa sisällään keskiaikaista teologisen selittämisen perinnettä -- jossa juuri koherenttisella totuudellisuuslaadulla on ratkaisevan painottunut arvo. Korrespondenttisen todellisuusvasteen tavoittelua harrastetaan empirismin opeilla ja kokeellisten menetelmien keinoilla, ja näissä nimenomaisissa yhteyksissä jo toistettavuuden vaatimus pakottaa pukemaan tutkimuksen hyvin "yleisesti" toimivaan kielimuotoon.

Siinä mielessä tieteen ja tutkimuksen kieli voi hyvinkin olla englanti. Jos kuitenkin laajennamme tieteen käsitettä, vedämme mukaan tulkintoja ja hyötyjä, tai siirrymme kokonaan "humanistiselle" puolelle ihmistieteiden piiriin, tällöin omissa sosiaaliyhteyksissään merkityksensä saavat kielet on nostetava kuvaan mukaan.

Jaakko Häkkinen

Aiemmin mm. Risto Siilasmaa on ehdottanut englantia viralliseksi kieleksi:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158527-engla...

Englanti sopii toki Suomessa asuvien yhteiseksi kieleksi - onhan vieraskielisiä jo enemmän kuin ruotsinkielisiä. Se ei kuitenkaan edellytä mitään "virallisuutta".
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180936-suoma...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"...suomen kieli pitäisi kaiken lisäksi alistaa SAK:n järjestöretoriikasta muistuttavaan ”kielenhuoltoon”..."

Mihin mahdammekaan taantua, jos ihmisiltä riistetään heidän kielensä, tieteensä, taiteensa ja moraaliset uskomuksensa.

Käyttäjän vturunen kuva
Ville Turunen

Tämä on tietenkin nyt sivuseikka, mutta en malta olla huomauttamatta: SDP kirjoittaa nimensä aivan oikein. Nimi nimittäin viittaa sosialismiin, aatteeseen, eikä sosiaalisuuteen, ja siksi a-kirjaimia on yksi. Voi toki olla, että nykyään sosiaalidemokraattisuus kuvastaisi puoluetta asiallisesti ottaen paremmin kuin sosialidemokratia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut