*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Oi Saara Saara, miksi nauroit?

Mitään ei pitäisi juhlia ennen kuin lopputulos on selvillä. Britannian X Factor -kilpailun finaaliin edennyttä Saara Aaltoa juhlittiin ja hehkutettiin Helsingin Senaatintorilla viikko sitten tuhansien ihmisten ja ilotulitteiden voimalla.

Vähäinenkin munaus riittää yleensä pilaamaan menestyksen kuin menestyksen, mikäli se on tarpeeksi näyttävä ja tapahtuu ratkaisevalla hetkellä. Suomalaiset valitettavasti hervahtivat jälleen kerran slaavilaisperäiseen fiilistelyyn ja repivät peliverkkarinsa ennen ratkaisevaa finaalia ja äänestystä.

Niinpä britit saivat tilaisuuden äänestää ikään kuin toiseen kertaan Euroopan unioniin kuulumisesta. Suomalainen kilpailija oli brittiäänestäjille liikaa, mutta hienoa, että suomalainen pötki edes hopealle Britannian sisäisessä musiikin Valioliigassa! Kotiin päin vetäminen näyttää olevan ominaista kaikille kansakunnille, eikä siitä pidä moittia vain meitä suomalaisia. Ei ollut siis tappio tämä, vaikka ulkomusiikilliset tekijät olisivatkin ratkaisseet.

Luulen kuitenkin, että brittien oma ehdokas Matt Terry voitti ensisijaisesti siksi, että altavastaajaksi julistettuna hän säilytti nöyryytensä loppuun asti. Yleisö turtui siihen, että tuomarit, juontajat ja media suitsuttivat Saara Aaltoa kuin uutta kuningatarta, joka joutui imemään ennakkosuosikin paineet itseensä kuin pesusieni.

Koko ohjelma kumosi lopulta myös oman viihdyttävyytensä, kun ylisanat loppuivat. Tällöin mikä tahansa esitys läsähtää kuin pannukakku. Kun tuomarit nousevat joka esityksen jälkeen seisomaan kuin jumalanpalveluksessa osoittaakseen kunnioitusta esiintyjälle ja tuottajat puolestaan tekevät aaltoja (pienellä kirjaimella), lähetyksen show-luonne on ylittänyt viihdyttävyyden rajan.

Viihteen tehtävä on hillitä pitkästymistä. Kun viihde sinänsä alkaa pitkästyttää, olisi aika viheltää peli poikki. Vielä viikko sitten Saara Aalto olisi voittanut, koska kamelin selkä ei ollut katkennut. Mutta viime maanantaisen Suomi-mainoksen ja Britanniaan levinneen viestin vaikutuksesta – siis sen, joka kertoo, että tässä on kyse maiden välisestä kilpailusta – jälkeen ilmat pääsivät pihalle, noste katosi, ja samalla katosi myös osa karismasta ja hyvin tehdystä menestyksestä, joka lähti loivaan laskuliukuun.

Se on surullista, koska hillitymmällä taktiikalla ja alleviivatummin välitetyllä ja korostetummalla nöyryydellä Aalto olisi voinut voittaa. Median ja tuotantoportaan ehkä jo tarkoituksellinenkin riepottelu ei vain enää antanut tilaa kohdata yleisöä vaatimattomasti. Aalto pakotettiin omaksumaan diivan rooli, koska se oli ainoa suojaväri, joka mahdollisti kehumalla esitetyn kritiikin kääntämisen camp-huumorina takaisin kohti kehujia. Kyseessä oli tuottajien virittämä klassinen harhautus, jossa hiillostettavaa hengästytettiin ja viimeisellä metrillä pyyhkäistiin ohi. Ymmärrän täysin Simon Cowellin kaksimieliset sanat voittajalle: ”You know, why you are the winner.

Mitä sitten ajattelen Saara Aallosta laulajana? Kerrottakoon nyt poikkeuksellisesti sekin, vaikka tämä on poliittisten suhteiden käsittelylle omistettu blogi enkä pyri uudeksi Simon Cowelliksi Idols-kilpailuun.

Saara Aalto on ansainnut nyt saavuttamansa tähteyden määrätietoisella työllä ja muistuttaa siten kaikille, että koskaan ei kannata luovuttaa. Hän pärjäsi laulukilpailussa, koska hänen taustansa on Sibelius-Akatemiassa. Hän ei ole menestynyt populaarimusiikin teossa, sillä hänen profiilinsa ei ole tarpeeksi pop, mutta toisaalta hänen ääniresurssinsa eivät riitä oopperalaulajaksi, vaikka ne riittävätkin popmusiikkiin. Hän on ollut siis väliinputoaja, joka menestyi nyt popartistien joukossa, koska hän ylitti tason siellä.

Saara Aallon maneeri on, että hän hakee ilmaisuvoimaa vibrasta (älkää ajatelko ohjelman mainostauoilla markkinoituja leluja). Väriltään kaunis, kirkas ja heleä ääni todellakin aaltoilee ja värisee myös tahattomasti. Ääni nousee vaivattomasti ylärekisteriin ihan vaikka koloratuurioopperoiden esittämistä varten mutta jää ohueksi hengityksen tuen puutteiden vuoksi. Tiedän kaksi takavuosien naislaulajaa, joiden ääni muistuttaa Saara Aallon ääntä tässä suhteessa. Toinen on Kate Bush ja toinen israelilainen, alun perin oopperalaulajana aloittanut mutta sittemmin kevyen musiikin pariin siirtynyt Ofra Haza.

Linkkaan tähän loppuun YouTube-videot Saara Aallon ja Ofra Hazan esityksistä, niin voitte todeta yhtäläisyyden. Oheinen esiintyminen oli Aallon paras, ja se sopi hänen äänelleen toisin kuin kumpikaan finaaliin valituista kappaleista. Tilanteen pelastaa se, että myös toiseksi tuleminen voi olla tyylikästä. Filosofisesti katsoen häviäjä oikeastaan voittaa, koska samalla näyttämöllä ollessaan hän voi osoittaa suuripiirteisyytensä. Voittajan pitää olla kiitollinen, mutta häviäjä voi ilmaista riippumattomuutensa mielipiteistä.

Ofra Haza:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Viime kädessä vain ja ainoastaan tuotantoyhtiö ja sen valitsema teleoperaattori tietävät, mitä tai miten oikeasti äänestettiin. Koska kyseessä eivät olleet viralliset vaalit, niin äänestysprosentit ovat juuri ne, mitä ilmoitettiin. Niitä ei voi tarkistuttaa, eikä äänten laskennasta voi valittaa.

Iso-Britannia voitti ja hyvänä kakkosena perässä tuli piskuinen Suomi.

Tämä tulos kelvannee myös niille briteille, jotka äänestivät Saaraa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Niitä ei voi tarkistuttaa, eikä äänten laskennasta voi valittaa."

On totta, että tälläkään suoralla demokratialla ei ole luotettavaa sähköpaimenta.

Uskon kuitenkin, että tulosta manipuloitiin tuotantoyhtiön toimesta siinä, kun esiintyjille valittiin tietyt esitykset ja heidän persoonaansa joko tuettiin tai kulutettiin julkisessa sanassa.

Brittiyhtiö itse halusi britin voittavan, koska natiivi kotoperäinen on varmempaa rahaa yhtiölle.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Äänestettäköön uudelleen yhdessä brexit-uusinnan kanssa ;)

Ei vaitiskaan.

Minusta Saara esiintyi ja lauloi hienosti. Voittajaksi pääsee aina yksi kerrallaan ja makuasioista ei kannata kiistellä. Toivottavasti hän saa nostetta uralleen ja pääsee toteuttamaan unelmiaan. Parempihan Saara oli, mutta hyvä tuosta toisestakin sijasta on ponnistaa.

Kyllä näinä ankeina aikoina kannattaa iloita hopeastakin. Voittajalle tietenkin myös onnittelut.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Toivottavasti hän saa nostetta uralleen ja pääsee toteuttamaan unelmiaan."

Samaa minäkin toivon! Huvittavaa vain, että lopputulos oli niin kuin missikisoissa: voittaja itki ja hävinneet hymyilivät.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kummaa vouhotusta yhdestä keinotekoisesti rakennetusta karaokekisasta. Itseään ja manageriaan Saara Aalto edusti eikä Suomea. Takapajulaa, minkä kuvan hän maastamme briteille kisan aikana haastattelussa antoi. Vaikka tottakin, niin tarvitsiko nuoleskella paikallisia ja sanoa se?

Toki menestyminen maassa, jonka historian kulkuun on vaikuttanut niin Rikhard Leijonamieli, Ruusujen sota kuin Wallis Simpsonkin on kunnioitettavaa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Tuure Piittinen,

tällaisilla isoilla julkisuustapahtumilla on aina myös yksilöt ylittävä piilofunktio tai ilmifunktio, ja niinpä analysoin asiaa tässä.

Onpa osallistujien itsensä asema sitten tämä tai tuo, arviointia ansaitsee se, miten formaatti tekee tähden, kieltää ja myöntää suosiota, manipuloi yleisöjä ja joskus jopa ohjaa peittämään sen, että nuorisoa on paljon työttömänä, ja siksi heille tarjotaan sirkushuveja.

Siksi me filosofit näitä asioita analysoimme.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kovasti tästä irtoaa analyysiä. Tuskin Saaran tavoite edes oli kisan voitto vaan kansainvälinen näkyvyys ja läpimurto kovempien taustavoimien talleihin. Onnistumisen tässä pääsemme arvoimaan joidenkin vuosien kuluttua jos hänelle saadaan aikaan omia kansainvälisiä hittejä. Suomalaisen umpimielisyyden Saara on varmasti kokenut enemmän taakaksi kuin mahdollisuudeksi. Siirtyminen tekemään töitä Englantiin avaa varmasti edelleen niitä henkisiä lukkoja, joita kotimainen yleisö on selvästi aiheuttanut.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Samaa mieltä, ei täällä Suomessa ole mitään mahdollisuutta menestyä, jos ei noudata suomipop-linjaa.

Nämä ns. tutkimusblogit ovat yksi hyvä esimerkki siitä, että täällä pitää kaikkea analysoida ja miettiä.

Ei Saara tarvitse analyyseja, eikä mitään sen kummempia kommetteja kuin Onnea! ja Hienoa!.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Haluaisitko säästää vaivaa minulta ja kenties monelta muultakin kertomalla, että missä tuo suomalainen umpimielisyys on ollut kukkeimmillaan ja pidäkkeenä Aallon musiikilliselle uralle?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Börje Uimonen,

mnustakin on koskettavaa, kun joku pitkän yrittämisen jälkeen onnistuu.

Mutta se ei tee tarpeettomaksi analysoida myös sitä, millainen ideologinen koneisto viihdemaailma on, ts. kuinka viihteen ja jatkuvan televisiosta tulvivan show'n kautta mahdollisesti turrutetaan yleisöjä pyrkimällä viemään huomio pois joistakin muista asioista.

Jotakin tällaista ehkä sinäkin tarkoitit paheksuessasi, että "kovasti tästä irtoaa analyysiä", samoin muutamat muut tässä kommenttiketjussa.

Nautiskelkaamme nyt kuitenkin, vaikka seireenit veisivät.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Moraalinen voittaja mm.esiintymiskyvyltään ja ilmaisullaan Englannin maaperällä ... tarkoittaa voittoa "äänimäärien samankaltaisuudessa" ... virhemarginaalilla !

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

En kyllä ymmärrä pätkääkään, miksi Aallon tai suomalaisten olisi pitänyt ryhtyä nöyrästi himmailemaan, kun kaikki sujui hyvin. Ei Aallolla ollut mitään syytä sanoa, että 'Yritän parhaani, katsotaan mihin se riittää.' Silloin, kun voiton mahdollisuus on olemassa, silloin siitä on pelattava täysillä.

Kuten joku sanoi Tuuli Petäjä-Sirenistä Lontoon hopeamitalin jälkeen: 'Menestykseen tarvitaan onnea. Mutta työn tekeminen parantaa onnen todennäköisyyttä.' Sama näyttää pätevän myös Saara Aaltoon. Työ tehdään täysillä loppuun saakka. Ja jokaisesta menestyksestä iloitaan täysin siemauksin.

Hyvä, Saara! Naura edelleen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut