J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Kansanvalta ei pyhitä kaikkea

Suoran demokratian sudenkuoppa on, että kansa ei tiedä kaikkea ja voi myös erehtyä karvaasti. Kun David Cameron lupasi äänestyttää kansaa EU-jäsenyydestä, hän tuli ottaneeksi suuren riskin ja pelanneeksi upporikasta ja rutiköyhää. Siksi hänestä tuli kenties maansa taktisesti tyhmin pääministeri, ja samalla myös entinen.

EU:ssa on totta kai valuvikaa, jonka johdosta brittien eropäätös antoi Euroopan unionille selvän viestin. EU puuttuu liiaksi jäsenmaidensa sisäisiin asioihin, ja siksi unionin vaikutusvaltaa on kavennettava. Ikkunat kannattaa kuitenkin vain pestä mutta ei rikkoa.

En kannata Suomen eroa EU:sta, vaikka se poistaisikin direktiivisuman ja paragrafipainajaisen sekä päästäisi irti euron ahdingosta kohti taloudellista itsemääräämisoikeutta. Eroaminen myös korjaisi maahanmuutosta johtuvia ongelmia muun muassa Schengenin sopimuksesta irtautumisen myötä.

Omasta mielestäni EU sinänsä on hyvä juttu, mutta ilman yhteisvaluuttaa: turvallisuuden takaajana, sosiaali- ja arvoliberalismin edistäjänä ja pelkäksi EEC:n tapaiseksi talous- ja vapaakauppaliitoksi palautettuna. On muistettava, että liityimme EU:hun lähinnä turvallisuussyistä: Suomi ei halunnut jäädä daamiksi Venäjän kainaloon.

Nyt kun Britannian oikeuslaitos on määrännyt, että maan hallitus ei voi aloittaa eroneuvotteluja EU:sta ilman parlamentin hyväksyntää, britit pääsevät todennäköisesti korjaamaan omasta eropäätöksestään koituneita haittoja. EU-jäsenyyden kannattajilla on enemmistö nykyisessä parlamentissa. Ennen asian esille ottamista siellä voidaan myös järjestää uudet parlamenttivaalit, mikä nollaisi tilanteen.

Keskeinen kysymys on, voidaanko kansanäänestys tulkita jälkikäteen vain neuvoa antavaksi, vai pitääkö se ymmärtää sitovaksi. Jos kansanäänestyksen tulos voidaan jälkikäteen mitätöidä alistamalla ratkaisu parlamentille, tämä vesittää kansanäänestysinstituution. Näin demokratia ja EU loittonevat toisistaan entistäkin kauemmaksi, ja kansanvallan idea sulaa pois.

Keskeinen pohdinnan aihe on, kumpi on tärkeämpää: äänestystuloksen kunnioittaminen ja demokratian vaaliminen itseisarvona, vai järkevimmän ja hyödyllisimmän ratkaisun tavoittelu. Kansanäänestysten järjestäminen kun on melkoista hasardihommaa. Suora demokratia ei takaa edustavaa osallistumista, mutta se mahdollistaa kansan johtamisen harhaan, vahvistaa propagandan vaikutusvaltaa ja hukuttaa vastuun kansan syviin riveihin.

Samasta syystä en kannata myöskään Suomen mahdollisen Nato-ratkaisun alistamista kansanäänestykseen. Laki ei sitä vaadi, eikä se olisi poliittisen realismin kannalta mahdollistakaan (aiheesta lisää tässä). Joka tapauksessa britit saavat nyt paluun mahdollisuuden, vaikka Brexit-valo palaakin. Pyörtämismahdollisuutta ja harkitsemisen paikkaa puoltaisi se, että äänestystulos oli vain täpärä ja sikäli sattumanvarainen.

Toivoin ja toivon edelleen, että britit olisivat pysyneet EU:ssa, sillä heidän riesanaan ei ole euroakaan. Eroaikeesta on kertynyt haittaa myös Suomelle, sillä Britannia on ollut Pohjoismaille hyvä kumppani. Jos taas Britannian parlamentti pysyy kansanäänestyksen mukaisessa päätöksessä, Britannia pääsee tavoittelemaan merkittäviä pitkän tähtäimen hyötyjä, joiden tulokset ovat tosin vasta useiden vuosien tai vuosikymmenien päässä.

Tämän puntaroinnin mukaisesti Euroopassa joko jatketaan, ylläpidetään ja arvostellaan raihnaiseksi käynyttä globalisaatiokulttuuria tai palataan takaisin kansallisvaltioajattelun suuntaan. Oireellista on, jos asioista pitää päättää juristien antamilla kansliatuomioilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

"Keskeinen kysymys on, voidaanko kansanäänestys tulkita jälkikäteen vain neuvoa antavaksi, vai pitääkö se ymmärtää sitovaksi. Jos kansanäänestyksen tulos voidaan jälkikäteen mitätöidä alistamalla ratkaisu parlamentille, tämä mitätöi kansanäänestysinstituution. Näin demokratia ja EU loittonevat toisistaan entistäkin kauemmaksi, ja kansanvallan idea sulaa pois."

Ainakin BBC:n mukaan kyseinen kansanäänestys oli neuvoa-antava:

http://www.bbc.com/news/uk-politics-32810887

"Could the necessary legislation pass the Commons, given that a lot of MPs - all SNP and Lib Dems, nearly all Labour and many Conservatives - were in favour of staying? The referendum result is not legally binding - Parliament still has to pass the laws that will get Britain out of the 28 nation bloc, starting with the repeal of the 1972 European Communities Act."

Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, että sitovasta kansanäänestyksestä pyritään tekemään neuvoa-antavaa, vaan se on päinvastoin. Neuvoa-antava kansanäänestys pyritään esittämään sitovana ja näin pyritään sitomaan myös Britannian parlamentin kädet.

Kyseinen tilanne on vallan kolmijako-opin kannalta ongelmallinen, koska tällöin niin päätäntä- kuin myös toimeenpanovalta keskittyisi pääministerille ja hallitukselle. Vallan tasapainon kannalta olisi hyvä, että hallituksen toimilla olisi myös parlamentin siunaus, koska päätöksiä tehtäessä myös ihmisten asiantuntemus tulisi ottaa huomioon. Kansanäänestyksessä ihmiset äänestävät suurena massana ja kenties hyvinkin huonolla tietämyksellä. Sen sijaan parlamentaarikkojen tulee perehtyä asioihin, joista he päättävät, joten tässä tapauksessa voidaankin olettaa, että heillä on sangen hyvä kuva brexit:in seurauksista.

Parlamentti voi myös ainakin teoriassa esittää hallitukselle epäluottamuslauseen. Tällainen toimi voi olla hyvinkin todennäköinen jos hallitus koettaa toimillaan kaventaa parlamentin valtaa. Mietitään nyt asiaa, että hallitus pyrkisi ja saisi ajaa brexitiä ohi parlamentin. Parlamentti suivaantuisi tästä ja esittäisi hallitukselle epäluottamuslausetta, joka sitten menisi niukasti läpi. Tämä saattaisi johtaa uusiin vaaleihin ja samalla koko brexit-prosessi keskeytyisi. Viimeisin onnistunut epäluottamuslause annettiin Britanniassa 1979:

https://en.wikipedia.org/wiki/Motions_of_no_confid...

Mielestäni on selvää, että länsimaisessa demokratiassa hallitus toimii parlamentin tuella. Siksi sen täytyy nauttia parlamentin luottamusta ja siksi parlamentin pitää saada sanoa oma mielipiteensä hallituksen toimista etenkin jos ne ovat niin radikaaleja kuin brexit tulisi olemaan Britannian suhteen.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Ainakin BBC:n mukaan kyseinen kansanäänestys oli neuvoa-antava"

Tavallaan mikä tahansa kansaäänestys voidaan määritellä "vain neuvoa-antavaksi", jos päätöksen toimeenpano riippuu valtioelinten tahdonmuodostuksesta: siis hallituksen toimista, joilla pitää olla parlamentin luottamus ja kannatus.

Tässä tulkinnassahan sitovaa kansanäänestystä ei lainkaan voisi olla, koska kansanäänestyksessä tehty päätös voitaisiin aina torpata toimeenpanoportaassa!

Niinpä pidän selvänä, että Brexit-äänestys oli käytännössä sitova - ei neuvoa-antava. Muuten sitä ei olisi ollut mieltä edes järjestää.

Ja juuri siksi Brexit etenee edelleen, vaikka monien mielestä nyt pitäisi käyttää tilaisuutta huonon päätöksen sivuuttamiseksi.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että "parlamentin pitää saada sanoa oma mielipiteensä hallituksen toimista etenkin jos ne ovat niin radikaaleja kuin brexit tulisi olemaan Britannian suhteen".

En katsele asiaa niinkään valtiosääntöoikeudellisesti kuin valtio-opillisesti ja filosofisesti: punniten täytyykö kansanvaltaa pitää itseisarvona, vai asettaako kansakunnan ja valtion todennäköinen etu edelle.

Käy miten käy, pitkällä tähtäimellä Britannia voi hyötyäkin, vaikka se ja tietyt EU:ssa olevat maat lyhyellä tähtäimellä häviävätkin.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Britannialla ei ole mitään yhtä kirjoitettua perustuslakia toisin kuin monella muulla maalla, kuten Suomella on:

https://www.bl.uk/magna-carta/articles/britains-un...

"Unlike most modern states, Britain does not have a codified constitution but an unwritten one formed of Acts of Parliament, court judgments and conventions."

Tämä tarkoittaa sitä, että kansanäänestyksien asemaa ei ole juridisesti määritelty. Britannian valtiomuodon yksi keskeisiä kulmakiviä on siellä parlamentin suvereenisuus, "Parliamentary sovereignty":

https://www.parliament.uk/about/how/role/sovereignty/

"Parliamentary sovereignty is a principle of the UK constitution. It makes Parliament the supreme legal authority in the UK, which can create or end any law. Generally, the courts cannot overrule its legislation and no Parliament can pass laws that future Parliaments cannot change. Parliamentary sovereignty is the most important part of the UK constitution."

Toisin sanoen parlamentaarinen suvereenius menee juridisesti tiukkojen kansanäänestyksien edelle. Jos brexitiä olisi tukenut esim. 70% äänestäneistä, niin silloin sillä olisi ollut vahva tuki. Brexitiä tuki 52% ja sitä vastusti 48% äänestäneistä, niin tuo tulos antaa parlamentille vapaat kädet toimia, koska kumpikaan puoli ei saanut riittävää enemmistöä. Riittävä enemmistö olisi ollut noin 60% tuki suuntaan tai toiseen.

Keskeinen ongelma brexitin kannattajien kampanjoinnissa oli se, että siinä esitettiin iso liuta valheita. Kenties tunnetuin brexitin kannattajien valhe oli se, että 350 miljoonaa puntaa, joka viikottain maksetaan EU:lle, niin käytetään täysimääräisesti terveydenhuollon kehittämiseen:

https://www.theguardian.com/politics/2016/sep/10/b...

Tämä kaikki johtaakin siihen, mikä pitäisi olla kansanäänestyksien kampanjoiden rehellisyyden merkitys? Onko oikein, että saadakseen voiton kampanjassa voidaan käyttää mitä tahansa, myös valheita, keinoina? Eikö kansalaisten tulisi saada selville kaikki tarpeelliset faktat, että he voisivat tehdä maansa kannalta parhaan mahdollisen päätöksen? Voidaankin kai sanoa, että kansanäänestykset ovat hyvin idealistinen keino pyrkiä ratkaisemaan monimutkaisia asioita, koska suuria kokonaisuuksia ja syy-seuraus -suhteita on usein vaikea hahmottaa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #8

"Britannialla ei ole mitään yhtä kirjoitettua perustuslakia toisin kuin monella muulla maalla, kuten Suomella on."

Olet oikeassa, ja myös brittiläinen tapaoikeus on lainkäyttömuotona erilainen kuin meidän järjestelmämme. Niinpä voi olla hyväkin, että Britanniassa suoritetut oikeustieteelliset tutkinnot eivät käy Suomessa, kuten EU-jäsenyyteen perustuva tutkintojen yhdenmukaistaminen vaatisi.

"tulos antaa parlamentille vapaat kädet toimia, koska kumpikaan puoli ei saanut riittävää enemmistöä"

Olen samaa mieltä yllä olevasta, kuten sanoin jo kolumnissanikin.

"kansanäänestykset ovat hyvin idealistinen keino pyrkiä ratkaisemaan monimutkaisia asioita, koska suuria kokonaisuuksia ja syy-seuraus -suhteita on usein vaikea hahmottaa"

Olet näin ajatellessani ilmeisesti samaa mieltä siitä mitä tuossa jutussani edustin.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hienosti summattu Sakari ja olen myöskin täsmälleen samaa mieltä!

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Edustuksellisessa demokratiassa on vielä syvempi sudenkuoppa. Kansa voi erehtyä edustajansa, tai puolueen valinnassa. Yhdessä asiassa erehtyminen koskee yhtä asiaa. Edustajansa valinnassa erehtyminen koskee useita asioita.

Jos kansa on erehtynyt Brexitissä, kansan on helpompaa muuttaa kantansa, kun ei ole vastuussa kuin itselleen. Jos edustajat erehtyvät heille on kohtalokasta myöntää olleensa väärässä. Heidän uransa yleensä loppuu. Ei kansan ura lopu yhtään mihinkään.

Kansan väärässä oleminen on helpommin oikaistavissa, koska kansa saa halutessaan asiansa uudestaan päätettäväkseen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Siitäpä vasta mahdoton ralli tulee, kun kansa äänestää vuoron perään puolesta ja vastaan ihan vain väärän päätöksen oikaisun vuoksi.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Eikä tule, ei se nyt noin mene. Eihän kansalaisaloitteiden meneminen eduskuntaan ole mitään rallia. Sama mekanismi kansanäänestyksissäkin. Riittävästi nimiä niin tulee uudestaan käsittelyyn. Jos virheellinen ratkaisu, josta aiheutuu paljon haittaa, silloin tulee paljon ääniä ja uusi ääenstys tulee helposti.

Jos yrittää joka kansanäänestyksen jälkeen tuloksen kumoavaa äänestystä, ei se niin helppoa ole. Se juju juuri demokratiassa onkin. Pitää saada riittävästi ääniä ja niitä tulee riittävästi jos asialla on riittävän laajat negatiiviset vaikutukset.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Jorma: "Yhdessä asiassa erehtyminen koskee yhtä asiaa. Edustajansa valinnassa erehtyminen koskee useita asioita."

Asiaa voidaan vieläkin laajentaa ja syventää: antaessaan äänensä aina henkilöä äänestäessään myös puolueelle, äänestäjä ei enää pysty tavoittamaan vallan lonkeroita lainkaan!

Valitessaan ehdokkaan ja puolueen, tulee edustuksellisessa demokratiassa totta kai kannattaneeksi aina jotain ajatusklusteria.

Juuri tästä johtuu politiikan ideologisoituminen: joudutaan valitsemaan puolia ja arvokokonaisuuksia ja tekemään kompromisseja, vaikka kaikki ei aina miellyttäisikään. Valitaan henkilöitä ja puolueita, joiden toiminta on kohtuullisen ennustettavaa eteen tulevissa tilanteissa (pettymyksiäkin on ollut toki paljon).

Mutta: edustuksellisen demokratian hyvä puoli on, että kompromisseja joudutaan tekemään myös puolueiden välillä. Juuri tämä johtaa neuvottelumekanismiin, ja tämä itse asiassa luo koko politiikan: keskustelevan kulttuurin, valmistelutoimet ja asiantuntijamenettelyn.

Näin ollen edustuksellinen demokratia on parempi vaihtoehto kuin kansanäänestykset, joissa tehdään giljotiinimaisia päätöksiä.

"Aikansa kutakin", sanoi pässi kun päätä leikattiin. Näin myös Brexitissä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Englanti harjoittelee vielä kansanäänestysten kanssa. Mainitsemissasi giljotiinimaisissa päätöksissä on se hyvä puoli, kun niitä tekee kansa, kansa ei voi itseänsä erottaa joten voi myös silloin todeta olleensa väärässä ja äänestää uudestaan. Riittävän paljon nimiä ja asia nousee udestaan äänestykseen.

Kansan enemmistö on maltillisia, kansanäänestyksissä ratkaisut ovat yleensä maltillisen konservatiivisia. Jos on hankala kansaa jakava asia, niin toisen puolen voittaessa vaikka niukasti, niin se näkökanta tulee sitten käytännössä koeistettua, kun asiat astuvat voimaan. Jos on huono niin uusi äänestys tulee varmasti.

Mitään katastrofeja ei tapahdu. Yhteiskunnassa on isoja muutoksia tapahtunut Sakarin elin aikana ja vanhempiemmekin elinaikana. Hyvin on siitä kuitenkin eteenpäin menty. Brexit ei ole mikään mullistus. Mediassa asioista ollaan herkkänä. Todellisuudessa, kun historiaa tarkastelee ja yhteiskunnallisia muutoksia, saa asioihin perspektiiviä ja osaa ne suhteuttaa oikeisiin mittoihin. Nyt selvästi liioitellaan Brexitin kanssa.

Jos britit huomaavat, ettei Brexit ollutkaan hyvä juttu, niin ei kansanäänestys ole ollut huono ratkaisu. Eihän edustuksellista demokratiaakaan syytetä siitä, jos oppositio voittaa vaalit. Sehän olisi hölmöä.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #15

"Mainitsemissasi giljotiinimaisissa päätöksissä on se hyvä puoli, kun niitä tekee kansa, kansa ei voi itseänsä erottaa joten voi myös silloin todeta olleensa väärässä ja äänestää uudestaan."

Jos kuitenkin pää on giljotiinin terän vilahdettua irti, on sitä enää vaikea laittaa sen jälkeen takaisin kiinni.

Käyttäjän AriKuivanen kuva
Ari Kuivanen

Hankamäki on puheenvuoron yksi parhaita kirjoittajia perustelluilla kirjoituksillaan.Tässä toisin tähän asiaan vähän toisenlaisen näkemyksen.Kannatan suoria kansanäänestyksiä Sveitsin malliin melkein kaikkiin päätöksiin.Otan esimerkiksi liittymisen euroon josta poliitikot päättivät jopa lievästi kyseenalaisesti.Päätöksen aiheuttamat todella suuret talousongelmat olisi ainakin omasta mielestäni helpompi kestää jos olisi suoraan saanut olla päättämässä asiasta.Nykytilanteessa vastuulliset poliitikot eivät ota mitään vastuuta.Väittämä kansan tiedon ja taidon puutteista tehdä päätöksiä on todella demokratian halveksuntaa.Historia on usen näyttänyt poliitikkojen hölmöilyn ilman vastuunkantoa.Tässä europäätöksessä tavallinen kansa kärsii ei talouseliitti eikä päättäneet poliitikot.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kantoneista koostuva Sveitsin valaliitto eli liittovaltio on vallankäyttömuodoltaan ainutlaatuinen; siellähän ei ole varsinaista valtion päämiestäkään. On vaikea sanoa, miten tuo järjestelmä toimisi meillä, koska perinne ja kansallisvaltioihanne on snellmanilaisessa ja alkiolaisessa Suomessa täysin toisenlainen.

Myönnettäköön, että on kansanäänestyksissä hyvätkin puolensa. Toivottavasti tämä näkyi jo yllä olevasta kirjoituksestanikin, jossa mainitsin, että kansanäänestystuloksen nollaaminen voi halventaa koko demokratian ihanteen.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

"Omasta mielestäni EU sinänsä on hyvä juttu."
Otatko siis EU:n ns. annettuna?
Apurahahakemus vetämässä jossain:)

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kimmo hyvä,

minulla on 20 vuotta ollut jatkuva avoin hakemus jokaisessa Suomen säätiössä ja poliittisessa tutkimustukitoimikunnassa, mutta mitään ei ole myönnetty, joten tuotantoni panos/tulos-suhteen pitäisi olla hyvä.

Kysymykseen, otanko EU:n annettuna, vastaan niin kuin jutussanikin, että kuriin pantuna, karsittuna ja viilattuna EU voisi edelleenkin toimia. Idea hyvä, toteutus mätä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Hankamäki: "Omasta mielestäni EU sinänsä on hyvä juttu, mutta ilman yhteisvaluuttaa: turvallisuuden takaajana, sosiaali- ja arvoliberalismin edistäjänä ja pelkäksi EEC:n tapaiseksi talous- ja vapaakauppaliitoksi palautettuna."
---
Aika moni voi allekirjoittaa tuon tapaisen "Eurooppa-aatteen" - valtioiden välinen yhteistyöelin, joka ei voi pakottaa jäseniään enemmistödiktatuurin voimalla tai uhalla. Siksi olen jo monta kertaa hämmästellyt sitä, miten selkokielisesti Erkki Toivanen asian ilmaisi jo vuosia sitten:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

Toinen tarkkanäköinen tulkinta unionin omista ongelmista (joihin se on jäsenkansansa johtanut) edellisten EU-vaalien jälkeen on Markku Jokisipilän lyhyessä blogissa:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

Näiden välissä kului 7 vuotta, eikä juuri mitään ole EU:n virheistä opittu. Jos EU ei kykene uudistumaan tai muuttumaan jäsentensä käskijästä niiden palvelijaksi, on vain vähän syitä, miksi koko yhteisöä pitäisi viedä yhä tiiviimpiin ongelmiin nykyisin metodein.
- "Mauri on työnsä tehnyt. - Mauri saa mennä..."

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

EU on epäonnistunut kaikessa ja britit tekivät viisaan päätöksen kaikkien eurooppalaisten puolesta. EUn pitäisi nyt tajuta tehdä radikaalit muutokset, hävittää komissio sählimästä ja palata vapaakauppa-alueeksi jossa eurooppalaisilla on vapaa liikkumisoikeus.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos kerran meidän Suomen piti mennä EU:n Venäjän vuoksi,niin mitä siis oikeastaan vältimme EU:lla tässä tapauksessa?

Pelkäsimmekö itsenäisyytemme menettämistä? No se on pitkälti mennyt.

Pelkäsimmekö oman talouspolitiikan menettämistä? No se on pitkälti mennyt.

Pelkäsimmekö että lait sanellaan Venäjältä? No nyt ne sanellaan toisesta paikasta.

Pelkäsimmekö demokratian kaventumista? No sen menettämisen puolesta kirjoitit juuri blogin.

Mitä siis oikeastaan on jäänyt käteen?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut