*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Tuliko Nobel-palkinto Suomeen?

Taloustieteen Nobel-palkinto myönnettiin tänään suomalaiselle Bengt Holmströmille, mutta maamme tieteen ja tutkimuksen kannalta tilanne on hieman samanlainen kuin Nico Rosberg voittaisi formula-autoilun maailmanmestaruuden.

Holmström on toiminut jo vuodesta 1994 alkaen Massachusetts Institute of Technologyssa ja sitä ennen vuodesta 1983 Yalessa. Tohtoriksi hän väitteli 1978 Stanfordissa, joten Holmströmin uran yhteydet suomalaiseen yliopistolaitokseen ovat käyneet melko huteriksi.

Sitä paitsi kansainvälinen tiedeyhteisö mieltää palkinnot annetuiksi tutkimuspaikkana toimiviin yliopistoihin, ei tutkijoiden kotimaihin, vaikka akateemisen yhteisön ulkopuolella mielellään niin ajatellaankin. Jokainen yksilö puolestaan katsoo palkinnon oikeutetusti myönnetyn vain hänelle itselleen tai ryhmälleen.

Huvittavaa onkin, että muutama päivä sitten suomalaisessa mediassa iloittiin erään Nobel-palkitun fyysikon olevan ”käymässä Suomessa” palkinnosta tiedottamisen hetkellä, joten siinäkin tieteellinen tunnustus jo ikään kuin ”hipaisi” kotimaatamme.

Toisaalta ei omassa maassamme harjoitettava tiede ja tutkimus ole niin huonoa, ettei sitäkin kannattaisi arvostaa ja vähän mainostaakin. Ansioituneimmat lähtevät täältä parempien liksojen perään muualle, mutta muutoin maamme yliopistojärjestelmällä on keskeinen rooli kansakuntamme kulttuurin ja yleissivistyksen rakentamisessa.

Tämän johdosta maamme ei ole sillä tavoin luokkayhteiskunta kuin Yhdysvallat tai Britannia ovat. Niissä ehkä tieteen kärki on terävämpi, mutta myös professorikunnan ja opiskelijoiden välillä on etäisyyttä, joka halvaannuttaa luovuutta ja älyllisyyttä. Näissä maissa tieteen kuuluisuudet on ostettu yliopistoihin, mutta opiskelijakunta pelaa pihalla koripalloa.

No, ainakaan Bengt Holmströmin toiminta ei ole ollut tällaista. Päinvastoin: kyseessä on taloustieteilijä, jonka commitment talouden kehitykseen ja yhteiskuntaan on ollut aitoa. Omasta mielestäni jokaisesta taloustieteilijästä pitäisikin löytyä filosofi, joka pohtii talouden olemusta: mitä on velka, mitä on varallisuus ja mikä on rahan olemus, esimerkiksi. Talous on liian tärkeä asia jätettäväksi vain omaan disipliiniinsä. Monet taloustieteilijät ovat olleet kautta historian yhteiskuntafilosofeja ja filosofit puolestaan taloustieteilijöitä, ajateltakoonpa vaikka Adam Smithiä, Karl Marxia tai Milton Friedmania.

Voidaan kenties todeta, ettei Holmströmin tarvitsisi olla nobelisti todetakseen, ”kuinka huonossa kunnossa talous on”, mutta ainakin hänen huomautuksensa tieteellisten voimavarojen leikkauksista puoltavat paikkaansa ja osuvat nappiin. Omasta mielestäni kalliin työvoiman maat eivät voi missään tapauksessa kilpailla suorittavan työvoiman hinnalla halpamaiden kanssa, joten Suomen ainoa vaihtoehto on panostaa asiantuntemukseen ja tehdä jotakin, mitä muualla ei osata.

Myös monia Holmströmin näkökantoja vastaan voidaan väittää. Hän ilmoittautuu individualistiksi ja liikkuu liiaksi mikrotaloustieteellisellä tasolla, jolloin perinteinen kansantaloustieteellinen makroanalyysi helposti sivuutetaan. Samalla jää esittämättä suuri osa globalisaation ja internationalismin arvostelusta, eikä kansantalouksia tunnusteta enää itsemäärääviksi ja toimintakykyisiksi yksiköiksi. Ja tämähän se on se filosofinen ja poliittinen ongelma!

Holmström ei muuten ole maamme neljäs nobelisti vaan viides. Harvoin muistetaan, että Suomella on yksi ”piilonobelisti” tukholmalaisessa Karoliinisessa Instituutissa. Suomalainen Ragnar Granit nimittäin sai lääketieteen Nobelin vuonna 1967 yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa. Hän piti kiinni suomenruotsalaisuudestaan, ja hänellä oli kämppä Kruununhaassa, jossa eräs sukulaiseni kävi porraskäytävän toisella puolella hoitamassa flunssiaan. Ehkä juuri siksi hän eli yli yhdeksänkymppiseksi! Minulla on myös noilta ajoilta perintönä saatu kirja Ung mans väg till Minerva. – Ei nobelistiksi ilman asianmukaista filosofiaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

"Suomen ainoa vaihtoehto on panostaa asiantuntemukseen ja tehdä jotakin, mitä muualla ei osata."

Jep. Mutta niin kauan kun tämä reitti ei maistu suomalaisille, palkat olisi syytä laskea alas. Sitä mukaa sitten takaisin ylös kun rupeaa niitä tuloksia tulemaan. Kaikkein surkeintahan tämä nykyinen meno on; ei oikein tehdä mitään mutta maksetaan silti ahkeran ja osaavan palkkoja.

Kilpaillaan nyt aluksi edes jollakin.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Hyvä ystävä, talous on ympyrä.

Jos palkkoja lasketaan (osittain tai kautta linjan) ns. kustannustaso alenee, mutta myös hintatason pitäisi laskea.

Jos menet vaikka Itävallassa hienoon ravintolaan, syöt kympillä hyvin, koska maassa on alempi yleinen palkka- ja hintataso. Samoin Saksassakin asuminen maksaa vain puolet tai kolmanneksen siitä, mitä Suomessa.

Pohjoismaissa palkkatason laskun pitäisi merkitä sitä, että myös hintojen täytyisi laskea. Tätä taas rahanvalmistuslaitokset, eli pankit, pelkäävät.

Jos palkkoja lasketaan, pitäisi esimerkiksi asuntojen hintojen tulla romahdusmaisesti alas, mikä merkitsisi vakuusarvojen romahdusta ja luottotappioita pankeille.

Maassamme on eletty pitkään hyvinvointikuplassa, jonka vuoksi sekä palkka- että hintataso ovat kansainvälisesti kestämättömiä.

Palkkojen laskeminen on kuitenkin huono keino ongelman hoitamiseen. Jos palkkoja alennetaan, yritykset eivät siirrä kustannustason alenemista vientihintoihin vaan omiin liikevoittoihinsa. Mitään takeita kustannustason alenemisen siirtämisestä vientiä ja talouskasvua vauhdittavaan hintojen alenemiseen ei ole.

Parempi olisi oma rahapolitiikka, jolloin valtio voisi säädellä valuutan ulkoista arvoa ja kansantaloudelle voitaisiin antaa vientisysäys.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kun palkkataso seurailee kansantalouden tuotantoa kaikki on hyvin balanssissa. Palkkatason lasku ei ole sen suurempi ongelma kuin sen nostokaan. Kilpaillulla markkinalla kustannusten aleneminen siirtyy kyllä myös hintoihin. Jos voitot jollain alalla kasvavat, sinne siirtyy myös tuotantoresursseja.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #5

Mukavaa, että vedät tuotantonäkökohdankin tähän.

Palatakseni Holmströmiin, hän juuri on korostanut, että tuotannon pitäisi toimia tehokkaammin, eli paremmalla hyötysuhteella.

Olen itse aina korostanut, että kansantaloudessa pitää tuottaa arvoja - materiaalisia arvoja tai henkisiä arvoja - mutta yhtä kaikki: arvoja, jotka ovat vaihtokelpoisia.

Nykyisin liian suuri osa työelämästä toimii pelkän huoltavan verkoston ylläpitämisessä ja byrokratiassa, joka ei tuota vaihtokelpoisia arvoja vaan pahimmillaan epäarvoja.

Kaiken menestyksen avain on arvotuotanto, niin kuin ammateista ensimmäinen on maanviljelijän ammatti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sakari tekee tuossa kommentissaan kyllä sen "tavantallaajan" näkemysvirheen, että palkat ja hinnat olisivat jotenkin eri asia ja että olisi olemassa joku instanssi, joka päättäisi "hinnoista".

Palkat ovat yksi osa hintaröykkiöstä. Palkka on työn hinta. Palkkojen alentaminen tarkoittaa siis hintojen alentamista "per sé". Jos parturi ottaa itselleen vähemmän työpalkkaa, saat tukan leikkuun halvemmalla.

Ja toki vientiyritykset, kuten kaikki muutkin yritykset, pyrkivät optimoimaan menestymisensä, joskus siinä onnistuen ja joskus ei, mutta päämäärä on ilmeisen selvä kaikille yrityksille. Hintojen aleneminen liitetään vientihintoihin, jos siitä lisääntyneen kysynnän kautta katsotaan olevan hyötyä yrityksen tulokselle. Silloin vientihintojen laskusta hyötyvät myös omistajat.

Jos suomalaiset palkat mielestäsi ovat kestämättömän korkeat muuhun euroalueeseen verrattuna, mikä käsittääkseni nykypäivänä ei enää edes pidä paikkaansa, niin sehän tarkoittaisi vain sitä, että tässä eurokolkassa asuisi hyvätuloista porukkaa, jotka pystyvät euroalueen valtaosan silmin rälläämään mielin määrin muissa euroalueen "maakunnissa".

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #31

"Sakari tekee tuossa kommentissaan kyllä sen "tavantallaajan" näkemysvirheen, että palkat ja hinnat olisivat jotenkin eri asia ja että olisi olemassa joku instanssi, joka päättäisi "hinnoista"."

"Tavantallaajan"?? Tallaanko mielestäsi tapoja?

Entä olisivatko mielestäni "palkat ja hinnat jotenkin eri asia"?

Päinvastoin: nimenomaan sanoin, että palkkojen ja hintojen välillä on tunnettu riippuvuus. Globaali markkina on kuitenkin kyseenalaistanut tämän ympyrän kansantalouksien sisällä. Olen edelleenkin sitä mieltä, että yritykset eivät välttämättä siirrä työvoiman hinnan mahdollista laskua vientihintoihin, tai ainakaan takeita siitä ei ole. Juuri siksi suomalaisten firmojen kansainvälinen kilpailukyky onkin niin huono. Toinen paljon vaikuttavampi syy kansainvälisen kilpailukyvyn laskuun on jäsenyytemme eurossa, kun emme voi devalvoida edes siinä määrin kuin Ruotsi, jolle esimerkiksi puunjalostusteollisuudessa riittää tuo noin 5 %:n kilpailuetu.

Nähdäkseni työvoiman hinnan alentaminen on huono elvytyskeino, koska se alentaa kotimaista kysyntää eikä takaa vientihintojen laskua. Kyllä oma valuutta ja rahapolitiikka olisi parempi!

Mielestäni kommenttisi ei ollut argumentti siihen, mitä oikeastaan sanoin, ja muutenkin ajatukseni oli ymmärretty väärin, mutta kiitos kommentista joka tapauksessa, Juha. On aina ilahduttavaa keskustella ilmeisen asiantuntijan kanssa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Se on vain pankin myöntämä MUISTOPALKINTO. Alfred Nobel olisi tuskin tuollaista hyväksynyt.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Niin, ja Nobelin keksintöä ovat hyödyntäneet pankkiryöstäjätkin, ainakin aikana, jolloin pankeissa jotakin vietävää oli...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Holmström on syntynyt Helsingissä ja suorittanut kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Ainakaan Wikipedia ei noiden tapahtumien väliin listaa mitään ulkomaisia meriittejä tai edes asumista Suomen ulkopuolella. Ja jo ensimmäisellä rivillä määritellään: "suomalainen ekonomisti". Tämä riittää minulle!

Pärjäsin pitkälle aikuisikään mainitsemalla kaksi nimeä silloin, kun oli lueteltava suomalaisnobelistit. Nyt luettelo on nopeasti venähtänyt.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Pärjäsin pitkälle aikuisikään mainitsemalla kaksi nimeä silloin, kun oli lueteltava suomalaisnobelistit. Nyt luettelo on nopeasti venähtänyt."

Niin, paljon enemmän on nykyään muistettavaa. Suomalaiset haluavat kyllä pitää kiinni nobelistiensa housunlahkeista ja mieltävät heidät mielellään suomalaisiksi, vaikka kotimaa olisi käytännössä vaihtunut.

Melko dramaattista on suomalainen Nobel-historia joka tapauksessa.

Esimerkiksi Taata-Sillanpää voitti Nobel-komitean äänestyksessä mm. Hermann Hessen, ja palkinto olikin pitkälti Ruotsin sympatian osoitus talvisotaan joutuneelle Suomelle. Sen saaja jäi toviksi Ruotsiin ja luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa sotaponnistusten hyväksi valtiolle. Saa nähdä, mitä Holmström tekee rahoillaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... palkinto olikin pitkälti Ruotsin sympatian osoitus..."

- Eikö tuo ole samanlaista vähättelyä kuin jääkiekkomestaruuden hetkellä lausuttu "vastustajat pelasivat kakkosmiehistöillään"?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #10

Ei ole. Heidän ykkösmiehensä - Curt Lindströmhän - oli tuolloin meidän riveissämme! :D

Sitä paitsi Suomessa ei ole koskaan ymmärretty, mistä asioista ruotsalaiset ovat suomalaisiin nähden oikeasti ylpeitä tai kateellisia.

Luullaan, että ruotsalaiset ovat ylpeitä, kun eivät edes opettele suomen kieltä, vaikka Suomessa opiskellaan ruotsia. - Väärin. He ovat häpeissään ja jopa kateellisia, koska eivät osaa meidän kieltämme, kun taas meillä on sivistyksellinen yliote osatessamme heidän kieltään!

Toiseksi: luullaan, että ruotsalaiset ovat ylpeitä, koska eivät joutuneet toiseen maailmansotaan. - Väärin. He ovat kateellisia, koska eivät päässeet osoittamaan urheutta suomalaisten tavoin.

Kolmanneksi: luullaan, että ruotsalaiset ovat ylpeitä voittaessaan aina euroviisut tai MM-lätkän. - Väärin. Heillä on vain huono itsetunto, joka ei salli heidän hävitä. Sen sijaan suomalaisten hyvä itsetunto kestää tappiotkin, ja siksi suomalaisilla ei kerta kaikkiaan ole motivaatiota aina voittaa...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Toistan tässä vähän itseäni, mutta sen kenties sallitte;

MIT-professori Bengt Holmström on vuosikaudet ollut Suomen talouden "toisinajattelija", jolla on ollut sitkeä ja innokas kannattajakuntansa. Katson kuuluvani heihin, ja siksi erityisesti iloitsen tästä tunnustuksesta!

Holmströmin ongelmanratkaisunäkemykset poikkeavat radikaalisti Suomessa vallalla olevasta menettelystä.

Holmströmin teesit ratkaisuhakuisen toimintamallin puolesta:
1. Tarkoin rajattu ja konkreettisesti määritelty ongelma
2. Riittävän niukat resurssit
3. Tiukka fokusointi kyseiseen ongelmaaan.
*

Keksintöihin ja toiminnan tehostamiseen liittyen mieleeni on jäänyt MIT-professori Bengt Holmströmin teesit:

"Raha on tuhoisaa innovatiivisuudelle".

”Innovaatiot syntyvät niukkuudesta ja tarkkaan sanelluista reunaehdoista, eivät siitä, että syydetään julkista rahaa tutkimus- ja kehityshankkeisiin ja annetaan tutkijoiden käyttää vapaasti luovuuttaan”.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kuria+ja+n...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuki.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Professori+Holms...

*
Viite, linkki:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83286...

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Olen samaa mieltä siitä, että raha on paholaisen lantaa, varsinkin löysä raha, jos sitä syydetään subventiomaisesti, niin kuin maatilan isäntä talikoi naapurinsa pellonpientareelle sontaa.

Kas, alkutuotannossa ei mikään subventoitu kannata - ei esimerkiksi energian tuotannossa, kuten tuulivoiman rakentamisessa.

Alkutuotannon pitää tuottaa itsensä. Jos se ei pysty tuottamaan itseään, se ei pysty ylläpitämään mitään muuta.

Näin sanoo logiikka.

Kuitenkin DDR:ssä syötettiin leipää hevosille, koska leipä oli valtion subventioiden vuoksi rehuviljaa halvempaa. Siksi järjestelmä romahti, toisin sanoen lakkasi olemasta heti, kun piikkilanka kerättiin ihmisten ympäriltä pois.

Näin tulee käymään myös sertifikaattitalous EU:lle.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Ilmeisesti valtioneuvoston tilaaman asiantuntija-arviolausunnossa, joka on asiantuntijoiden Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola 21.2.2014 julkistama arvio - Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset - on otettu kantaa Suomen talouden tilaan. Yhtenä asiantuntijana on mm. nyt talousnobelin saanut B Holmström.

http://vnk.fi/documents/10616/339615/Holmstrom-kor...
"Lyhykäisyydessään voidaan arviomme kriisin taustasta kiteyttää seuraavasti: Nokia-vetoisen ICTklusterin menestys ylläpiti pitkään Suomessa suotuisaa, jopa petollisen suotuisaa talouskasvua.
Budjettiylijäämät olivat isoja ja työttömyys alenevalla uralla. Kuten nyt on nähtävissä, näissä oloissa syntyi asetelma, jossa palkat nousivat enemmän – ja julkiset menot kasvoivat ripeämmin – kuin olisi ollut kestävän kehityksen kannalta suotavaa."

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publish...

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitos linkistä, Lauri. Jopa minä ymmärrän ironiasi taloustieteen kultti- ja oraakkeliluonnetta koskien!

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että suomalaisessa järjestelmässä esimerkiksi tenure track -järjestelmää on sovellettu aivan liian ahtaasti, orjallisesti ja normatiivisesti.

Yleensäkin yliopistollisten tutkimusresurssien jakaminen on sidottu liiaksi työelämänormeihin ja urapolkuideologiaan, jotka ovat tappaneet luovan ja älyllisen ajattelun yliopistoista.

Tuloksena on ollut (Esa Saarisen käsitettä lainatakseni) "uomakipittäjiä", joilla hän tarkoittanee laput silmillä kulkevia disipliinitutkijoita. Pitkälle voi kyllä pötkiä, mutta sivuille ei nähdä ollenkaan, eikä sen vuoksi ymmärretä, missä kuljetaan.

Ja sitten on paljastavaa tietenkin tuo mainitsemasi ristiin puhuminen. Haastatteluissa ja juhlapuheissa tieteen viranomaistahot valittelevat tätä kaikkea, mutta vallankäyttäjien ominaisuudessa he itse pönkittävät entistä tiukempien hirttosilmukoiden solmimista kaikille tutkijoille ja tieteilijöille.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Hyvä, kun toit suomalaisen Ragnar Granitin Nobel-palkinnon esiin.

On maamme köyhä ja siksi jää! Siksi varmaan emme halua hyväksyä edes kaikkia suomalaisena tehdyn tiedemiestyön palkintoja?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ragnar_Granit
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/granit.html

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tieteessä on olennaisempaa missä tieteellinen työ tehdään kuin henkilö.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

"Tieteessä on olennaisempaa missä tieteellinen työ tehdään kuin henkilö."

Aivan. Ragnar Granit teki palkintoon johtaneen tutkimustyönsä Helsingin Yliopistossa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Ääritieteellisen ajattelun mukaan tieteessä on olennaista vain tiede itse, niin sanottu "tieteen paras" - ei paikka tai henkilö.

Kyseinen käsityskanta on kyllä melkoista persoonan riistoa varsinkin niillä tieteenaloilla, joilla subjektiiviset tulkinnat maailmasta ovat keskeisessä roolissa.

Ajan, paikan ja ihmisen hävittävä ihanne onkin kotoisin luonnontieteistä, joissa myös tekijät ovat korvattavissa kenellä tahansa toisella tieteenharjoittajalla. Muissa tieteissä moinen ideaali johtaa vain todellisuuden kieltämiseen.

Todellisuudessa kaikki tiede on riippuvasta ajasta, paikasta ja siitä, kuka sitä tekee. Kontekstualisoinnin ja historiallisuuden unohtaminen on yksi tieteen ääriajattelijoiden helmasynneistä.

Tiede sitoutuu aikaan, paikkaan ja kansakuntaan, ja tieteellä pitäisi olla kansallinen funktio oman maan olojen edistäjänä, aivan niin kuin omalla valtiolla on velvoite edistää kansakunnan henkistä tilaa tiedettä tukemalla. Näin ajatteli jo J. V. Snellman.

Kansainvälisyyden palvominen ja siihen pakottaminen kuolettavat kotimaisen yhteiskuntakritiikin, tappavat suomen kielen tieteen kielenä ja tuovat kirveen sen puun juurelle, jossa kasvaa yhteiskunnallinen totuus.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Olkoon opiskellu missä tahansa, niin Nobel on kuitenkin hieno juttu.

Suomalainen tyyli tällaisiin voittoihin on aina väheksyvä.

Ihan kiva, mutta kuitenkaan ei riittävästi. Suomalaisten lasi on aina puoliksi tyhjä.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Suomalaisten lasi on aina puoliksi tyhjä."

Suomalaiset huitaisevat lasinsa niin nopeasti puolilleen tai kokonaan tyhjäksi! Tosin shampanjalasia ei kuulu alun perinkään kaataa täyteen, ja sitä pidellään hienovaraisesti varresta toisin kuin monet, jotka kannattelevat sitä kupista...

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Hienoa olla taas suomalainen. Kiitos uuden nobelistin.
Ihmettelen vaan, miksi näitä ihmisten riesaksi syntyneitä talouslamoja ei saada aisoihin, vaikka viisaita näyttää löytyvän.
Rauhannobelistikin valitaan, mutta sodat vaan jatkuvat yhä raaemmissa muodoissa.
Ehkä on sitten niin, että talouksia ja yhteiskuntia johtamaan valitut tahot eivät ihan hallitse viisaudella. Ehkä se ei olekaan e.m. tahojen syy, vaan heidät valinneilla valitsijoillaan on viisaus hukassa?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"Ihmettelen vaan, miksi näitä ihmisten riesaksi syntyneitä talouslamoja ei saada aisoihin, vaikka viisaita näyttää löytyvän."

Palkinnot jaetaan hienoista teorioista, ei taloudellisista käytännöistä.

Muutama vuosi sitten eräässä tutkimuksessa todettiin, että New Yorkin taksikuskit ennustivat talouden kehitystä paremmin kuin pörssiasiantuntijat.

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka on altis joukkoharhalle ja seuraa auktoriteetteja, vaikka pitäisi uskoa omaa kokemusta tai vaikutelmaa. Tieteenharjoittajatkin menevät siis toistensa perässä, eikä kukaan uskalla poiketa porukasta, vähän niin kuin Euroopan rahaunionissa nyt taitaa käydä.

Taloustieteissä ilmiötä tehostaa, että monet taloustieteilijät ovat sidoksissa yhteiskunnallisen vallan käyttöön ja tietävät muokkaavansa taloutta omilla kannanotoillaan.

Taloustieteissä asiat ovat niin kuin ulkopolitiikassakin: Jokainen sana on teko, ja puheiden merkitys arvioidaan pörssikurssien käyräpiirtureilla.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Pistetään pahempaa vähän tähän väliin! :)

Mikä on se tutkimustyö, josta Bengt Holmström Nobel-palkinnon itse asiassa sai? Vai oliko tässä kyseessä palkinto, joka myönnetään mielipideautomaattina toimimisesta? Vai onko kyseessä urapalkinto?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Holmström palkittiin sopimuksia koskevista teorioista, jotka ovat kyllä ihan kauhean abstraktilla tasolla.

Sikäli kuin olen hänen julkaisujaan katsonut, hän näyttää olevan "taloustieteen Jaakko Hintikka", eli hyvin formaalia on tuotantonsa.

Sopimukset ovat kyllä sinänsä kiinnostavia, koska koko yhteiskunnan toimivuus perustuu sopimusinstituutioon ja siihen liittyviin lupauksiin sekä sitoutumiseen.

Kysymykseen, mihin sopimukset sitten perustuvat, voidaan vastata, että lähinnä kahteen: (1) sopimusten osapuolille koituvaan hyötyyn ja (2) luottamukseen, joka puolestaan on määriteltävissä psykologisesti.

Filosofisesti katsoen kuvaan astuvat yhteiskunnallinen luottamuspääoma ja kansakunnan tai jopa ihmiskunnan kokonaisetu, eli kuviota ei pidä tarkastella vain individualistisesti eikä mikrotaloustieteen näkökulmasta, sillä takaa pilkistävät makrotason ilmiöt. Mikrotason toimijat osaltaan rakentavat makrotason hyvinvointia, mutta myös makrotasolla (politiikassa) määritellään mikrotason ehdot.

Tätä kautta sopimusinstituutio (vaikka mikrotason toimijoiden ilmiö onkin) sisältää ja luo VALTAA sekä altistuu sille. Toisin sanoen: kaikki kaatuu lopulta ilmiön nimeltä "poliittinen vallankäyttö" syliin, ja näin asian pitää ollakin.

Nähdäkseni talouden instituutioilla on lopultakin vain välinearvo hyvinvointia luotaessa, ja siksi yhteiskunnan sopimuskuvioista pitää päättää demokraattisessa prosessissa.

Sopimuksissa kiinnostavaa onkin, miten yksityiset sopimukset (joilla voidaan ohittaa lakejakin ja esimerkiksi tuomioistuinkäytäntöjä) liittyvät yhteiskunnallisen luottamuspääoman luomiseen, valtaan ja yhteiskunnalliseen kokonaisetuun sekä hyvinvoinnin luomiseen.

Ajatellaan nyt esimerkkinä vaikka optiosopimuksia: Ne eivät ole aina olleet sen enempää firmojen kuin sen omistajien tai työntekijöidenkään - vaan lähinnä optio-oikeutettujen - edun mukaisia.

Asiasta valmistui jo kymmenisen vuotta sitten tutkimus, joka osoitti, että optiosopimuksilla ei ole toivottua johtajia sitouttavaa vaikutusta yritykseen. Optioiden lauettua osakeannissa pomot vaihtavat optionsa osakkeiksi ja osakkeet edelleen rahaksi sekä lähtevät yrityksistä jättäen jälkeensä savuavat rauniot.

Optiosopimukset ovat siis edullisia vain optio-oikeutettujen omalta kannalta ja johtavat individualismin mukaisesti yksittäisten toimijoiden suureen omaan etuun.

Samanaikaisesti johto on saattanut vedättää keinotekoisesti osakkeen kurssia korkealle vain kasvattaakseen optiosopimuksessa sovitun ostokurssin ja pörssikurssin eroa ja päästäkseen sitä kautta hyviin myyntivoittoihin. Yritys toimii siis rahastuksen välineenä. Työvoimaa potkitaan, ja toiminnan tehostuminen voi olla vain hetkellistä. Lopulta firmoihin on voinut syntyä selvää tuhoa.

Tässä siis konkretisoituna, missä viitekehyksessä liikutaan. Yhteiskunnassa tehdään huonompia ja parempia soppareita. Ei pidä tehdä huonoja sopimuksia; ei myöskään epäoikeudenmukaisia yhteiskuntasopimuksia!

Optiosopimuksista olen kirjoittanut muun muassa oheisen linkin takaa löytyvissä kirjoituksissani:

http://jukkahankamaki.blogspot.fi/search/label/Optiot

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Vau, olipa hyvä vastaus. Sopimustapojen käsittely on tosiaan hyvin monimutkainen asia.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #30

Niin, ja eikös yksi "Benkun" teoriajärjestelmän näkökulma ole sopimusjärjestelmä sinänsä epäsymmetrisen tiedon olosuhteissa. Eli hieman tarkentaen, tilanteessa, jossa tietoa on rajoitetusti, ja vielä osapuolilla vaihtelevassa määrin, eri vinkkeleistä, sekä objektiivisesti että suhteessa heidän omiin intresseihinsä, jotka ovat - kuten oikein tähdensit - ensijaisia kannusteita yleensäkään pyrkiä sopimuksiin.
Päätöksenteolle sinänsä on yleisesti vallitseva tila rajoitettu tieto seikoista, joista sovitaan, ja erityisesti sopimuspointtien vaikutuksesta sovittuihin asioihin ja toimintoihin, unohtamatta collateral damages - eli tahdosta ja tavoitteista riippumattomat vaikutukset, joita on muuallakin kuin sodassa, aina.
Minusta tuntuu, että jos joskus 90-luvulla, kun Mauno Koivisto kirjoitteli muistelmiaan, jossa hän jatkuvasti palaa tähän puutteellisen tiedon oloissa tapahtuvaan pakottavaan päätöksentekoon, olisi Manun ja Bengtin välillä kehkeytynyt pitkä perusteellinen ja puutteelliseen lopputulokseen johtanut syvä sekava ja sumea keskustelutuokio, jota olisi ollut aivan pakko jatkaa... ?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #32

En muista kuka entinen ministeri mainitsi Kekkosen toteamuksesta vieraillessaan Tamminiemessä Koiviston hallituskaudella 70-luvun lopulla.

Kekkonen oli sanonut: "Pääministerikin kävi täällä aamupäivällä puhumassa jotain itsekseen, mutta en minä oikein saanut selvää mitä hänellä oli asiaa."

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #32

Veikko: kantilaista transsendentaalifilosofiaa arvostavana ja soveltavana olen aina painottanut päätösten teossa juuri sen aineksen merkitystä, jota ei tiedetä.

Esimerkiksi ei-toivutuilla tai ei-ennustettavilla sivuseurauksilla on ollut dramaattisia eettisiä vaikutuksia, ajateltakoonpa vaikka hyönteismyrkky DDT:n käyttöä.

Transsendentaalifilosofinen tietoteoria ohjaakin pidättäytymään peruuttamattomista ratkaisuista tai odottamaan lisäinformaatiota mieluummin kuin ostamaan sikaa säkissä. Varsinkaan ei pitäisi pelata upporikasta tai rutiköyhää. Näin on, jos ajatellaan esimerkiksi geenimanipulaatiota koskevia päätöksiä ja sopimuksia.

Kuitenkin taloudessa ja politiikassa ahneus ja kiire ohjaavat usein polttamaan hihat, ja kotiin tullaan Laika-koirina.

Holmströmin työhön tämä liittyy niissä asiakohdissa, jotka koskevat sopimusten tekoa epävarmuustilanteissa, kun tuloksia ei tiedetä tai ne ovat epäennustettavia (aivan kuten viittaat). Tästä avautuukin sitten tie mitä monimutkaisimpiin formalisointeihin.

Filosofisesti katsoen Holmströmin pyrkimykset edustavat tieteelle tyypillisiä hallintayrityksiä. Esimerkiksi heideggerilaisen tiedekritiikin näkökulmasta Nobel-komitea palkitsee pitkälle formalisoituja teorioita siksi, että ne toteuttavat kartesiolaiseen huoleen (cartesian anxiety) liittyvää maailmanhallintayritystä.

Ihmisen halussa sovittaa elämän kompleksisuus "viululle ja pianolle" näkyy siis inhimillinen Angst, ja minun mielestäni Nobel-voittajien vuotuinen juhlakeskustelu muistuttaakin hieman koulupoikien välituntiväittelyä...

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #36

Miten paljon tieteenteko pitäisi olla sidottuna korkeaan moraaliin ja miten korkea moraali voidaan määrittää?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan:

Bengt Holmström istui Nokian hallituksessa 1999-2012.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Holmstöm taisi testata käytännössä jotakin Nobel-palkituista teoreettisista palkitsemisjärjestelmistään Nokialla.

Optiojärjestelyt sumensivat pelimiesten arvostelukyvyn ja Nokia kaatui osaltaan niiden maksimoinnin epärealistisiin järjestelykuvioihin.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #27

Älkäämme unohtako, että myös Nobel itsessään on palkitsemisjärjestelmä.

Juhlikoot nyt ja moitittakoon minua kyynisyydestä, mutta itse en paljoakaan pidä koko palkitsemis/rankaisemis -ajattelusta missään yhteydessä. Se tuo lähinnä mieleen Pavlovin koirakokeet.

Palkitsemisjärjestelmän kautta palkitsijat tavallaan palkitsevat itsensä jakaessaan kiitosta omien huolenaiheidensa käsittelystä. Siksi he etsivät palkittavaksi jonkun omia näkemyksiään edustavan tyypin, kuten nyt esimerkiksi vihreiden Heikki Hiilamon, jolle myönnettiin tämänvuotinen valtion tiedonjulkistamispalkinto. Epäisänmaallisen disinformaation jakaminen Hornet-hankintoja moittivassa kirjassa "Aavelasku" ei sitä estänyt - luultavasti vain edisti.

Yleensä palkinnot kylvävät vain eripuraa, kateutta ja epäoikeudenmukaisuutta työyhteisöissä. Esimerkiksi yliopistoissa menestykselliseen vuorovaikutukseen perustuvan toiminnan toinen puoli (eli muut osalliset) jää(vät) usein huomiotta.

Miten paljon juhlitut nobelistit ovat esimerkiksi oppineet kollegoiltaan ja jopa omilta oppilailtaan? Aivan niin kuin Nokian optioilla rikastuneet seisoivat työryhmiensä harteilla.

Optiosopimukset ovat vanhan patruunahengen luomista firmoihin - mutta ilman omistajuuden ja johtajuuden yhteen sitovaa pitkäaikaista vastuuta.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Suomalaisista nobellaureaateista 40% on ollut suomenruotsalaisia, siis ruotsinkielisiä. Ihmettelen vain, vaikka määrä on tosin niin pieni, että sattumalla on siinä osuutensa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Otoksen pienuus ei varmastikaan riitä sen johtopäätöksen tekemiseen, että ruotsinkieliset olisivat jotenkin etevämpiä.

Tätä seikkaa tunnettu svekomaani ja henkilökohtainen ylimääräinen professori Axel Olof Freudenthal piti täysin itsestäänselvänä katsoessaan kielisodan aikana, että suomenkielisille ei tulisi avata tietä korkeampaan opetukseen lainkaan ja että "ruotsinkielisen rodun" tulee hallita "Uralilta kotoisin olevia" suomenkielisiä.

Yhä edelleen RKP jakaa Freudenthal-mitalia. Lisäksi suomalainen Svenska Kulturfunden on Nobel-säätiötäkin varakkaampi organisaatio, mutta se ei jaa tukea suomenkieliselle tutkimukselle lainkaan vaan ainoastaan ruotsinkieliselle (siitä huolimatta, että Suomen Kulttuurirahasto tukee tutkimusta kielestä riippumatta). Olen vaatinut muutosta kyseiseen epätieteellisyyteen ja ylenkatseellisuuteen.

http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2010/02/kulttuur...

Näistä historiallisista syistä voi tietysti epäillä, että Nobel-komitea suosii ruotsinkielisiä. Huvittavinta oli, että komitea kuittasi Martti Ahtisaaren "Venäjän federaation edustajaksi" omissa luetteloissaan, koska hän "on syntynyt Viipurissa vuonna 1937".

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000192794...

Hyvä selitys, mutta huomaako komitea, että Viipuri oli tuolloin osa Suomea?

Itse uskon, että Nobel-komitean valinnoissa ei paina niinkään se, mitä he uskovat palkittavista ihmisistä, vaan enemmänkin se, mitä komitea ajattelee itsestään. Komitea haluaa osoittaa ja tuottaa omaa arvoaan menemällä viisaina pitämiensä tueksi ja taakse.

Toiseksi komitea haluaa käyttää poliittista valtaa kohdistamalla huomiota maailman ongelmapesäkkeisiin. Palkinto myönnetään yleensä sääli- tai kannustepalkintona jollekin maalle, ajatussuunnalle tai kulttuurille, jolloin palkittava henkilö itse on sivuroolissa. Nytkin suomalaisen palkitseminen oli vähän kuin F. E. Sillanpään laakeroiminen talvisodan aikana. Suomen talous kun on ajautumassa todelliseen "eurokuntoon", ja kenties halutaan rohkaista tekemään järkevämpää ja eurokriittisempää politiikkaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut