Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

USA ja Nato – Suomi says: ”Welcome!”

  • Todennäköisesti myös Kekkonen liputtaisi länsiliittoutumisen puolesta.
    Todennäköisesti myös Kekkonen liputtaisi länsiliittoutumisen puolesta.

En voi salata mielihyvääni sen johdosta, että Yhdysvallat osoittaa auttamisen halua Suomen pulmallisissa puolustusratkaisuissa. Maavoimien mekanisoitu harjoitus Arrow 16 on edelleen käynnissä Niinisalossa, ja Yhdysvaltain kansalliskaartin hävittäjät pyyhkivät Kainuun, Lapin ja Pohjois-Karjalan taivaita runsaan viikon ajan.

Tavoitteena on kehittää kahdenvälistä yhteistyötä Suomen ja Yhdysvaltain välillä ja tietenkin myös testata yhteensopivuutta Nato-standardien mukaisesti. Sivuvaikutukseksi voi toivoa, jos vaikka Kremlissä tätä kautta ymmärrettäisiin, että aggression laajentaminen Ukrainasta liittoutumattoman ja ikään kuin tarjottimella olevan Suomen rajoille ei jäisi kansainvälisesti huomaamatta eikä vaille vastatoimia.

Olen aina ollut Nato-jäsenyyden kannattaja, jo alkaen kammottavista Brezhnevin-aikaisista vuosista, jolloin jumalaton kommunismi uhkasi ihmiskuntaa pilkkopimeällä ja mustanpuhuvalla ydintuholla. Muistelen lämmöllä Richard Nixonia, joka halusi pysäyttää kommunismin leviämisen Vietnamissa, ja Ronald Reagania, joka pakotti ”Tähtien sota”-hankkeellaan Neuvostoliiton polvilleen ja teki lopun hullusta kilpavarustelusta sekä vapauden, yksilöllisyyden ja ihmisarvon polkemisesta. ”Mr. Gorbatchev, open this gate!” Valitettavasti Venäjä on jälleen taantunut kylmän sodan aikaiseen tilaan, ja myös Yhdysvalloilta odotetaan toimia, joita maan nykyinen presidentti ei ole ollut kykenevä täysimittaisesti tekemään.

Suomea on usein moitittu Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi. Minä otan ne haukut kiitoksina vastaan, sillä Yhdysvallat on hyvä ja luotettava valtio, jossa asuu reilu ja oikeudentuntoinen kansa. Yhdysvallat ei puliveivaa vaan levittää perustuslakinsa mukaista liberaalia, demokraattista ja valistusfilosofista sanomaa, jonka se itse on saanut lahjaksi Euroopasta, tarkemmin sanoen Ranskan suuresta vallankumouksesta. Olen viime vuosina perehtynyt eritoten yhdysvaltalaiseen filosofiaan ja sen eurooppalaisiin juuriin.

 

Siistiä selvitystä

Lukaisin luonnollisesti myös ulkoministerille viime kuun lopussa toimitetun Nato-selvityksen. Analyysi aiheutti pöhinää kotimaisissa tiedotus- ja toitotusvälineissä, ja kaikenlaiset muka-asiantuntijat aprikoivat Nato-jäsenyyden vaikutuksia kauniisti ja korulausein kuin arvauskeskuksen pöydälle jätetyssä vanhassa Reginassa. Puhuttiin yleisen asevelvollisuuden lopettamisesta, palveluksen tavantakaisesta lyhentämisestä, resurssien riittävyydestä ja vaikka mistä.

Eipä taida pasifisteina esiintyvien tajuntaan mahtua sellaista kriisiä, joka oikeuttaisi Suomen liittymisen Natoon. Siinä mielessä sekä asevelvollisuuden supistamista vaativien että Nato-jäsenyyttä vastustavien trollailu on pelkkää epärealististen ja vastuuttomien hobittien pähkäilyä.

Totuus on, että maksamme asejärjestelmiemme ja organisaatiomme yhteensopivuudesta jo nyt saman laskun kuin ollessamme jäsenenä Natossa. Kustannustekijöiden ohella myöskään mikään muu pragmaattinen seikka ei puolla Naton ulkopuolella pysyttelemistä. Syyt liittoutumattomuuteen ovat olleet periaatteellisia ja poliittisia.

Yksi syy on se, että on vaikea tehdä periaatteellista päätöstä tilanteessa, jossa kumpaankin ratkaisuun – sekä liittoutumiseen että liittoutumattomuuteen – sisältyy sekä negatiivisia että positiivisia puolia. Ja juuri tästä johtuu keskustelun soutaminen ja huopaaminen – tai variksen lailla kyykkiminen tervatulla katolla. Liittoutumiseen sisältyy monta pientä riskiä, mutta liittoutumattomuuteen yksi valtavan iso.

Toinen syy siihen, miksi Suomen Nato-kannan muodostamista voidaan pitää koulukirjamääritelmänä sanalle ”jahkailu”, löytyy siitä, että Nato-kortista on tullut väline Suomen Venäjä-politiikassa. Jäsenhakemuksen mahdollisuudella on haluttu ohjailla, hallita ja säädellä Venäjän suhteita Suomeen. Liittymisorgasmia lykkäämällä ja pitkittämällä on yritetty tyydyttää Venäjää, ja muu maailma seuraa henkeään pidätellen, tuleeko Suomi-neito vai ei.

Sekä liittoutumisen mahdollisuus että mahdottomuus on nähty Suomessa keinona torjua Venäjän-uhkaa. Asiaan liittyvä kompleksisuus on perua traumaattisista sota-ajan ja YYA-sopimuksen vuosista. Niiden ei pitäisi antaa enää leimata nykyistä suhdettamme Natoon tai Yhdysvaltoihin.

Mitä ajatella tämän valossa uudesta Nato-selvityksestä, jonka narraatioissa riittää joustavuutta ja venyvyyttä kuin täti Eulaalian kudelmassa? Selvityksen tekijät, Mats Bergquist, François Heisbourg, René Nyberg ja Teija Tiilikainen, tarinoivat Nato-jäsenyyden mahdollisuudesta letkeästi, mutta selväksi selvityksestä käy vain se, ettei siitä selviä oikeastaan mitään uutta. Paitsi ehkä se, että Natoon pitäisi astella käsi kädessä Ruotsin kanssa (s. 59).

Vastavalmistuneen Nato-selvityksen tärkeintä antia onkin johtopäätös, jonka mukaan Suomen ja Ruotsin olisi järkevintä joko liittyä yhdessä tai pysyä yhdessä Naton ulkopuolella. Tämä olisi perusteltua sekä poliittisesti että käytännön sotataktiikoiden, karttojen ja logistiikan kannalta. Kytkeytyminen Ruotsiin ei ole kuitenkaan poliittisesti ongelmatonta, kuten jäljempänä osoitan.

 

Miksi suhteet Yhdysvaltoihin ovat ulkopolitiikkamme yksi peruskivi?

Aikana, jolloin kansainväliset sopimukset ovat hajoamassa ja menettäneet luotettavuuttaan, on viisasta varoa myös turhaa sinisilmäisyyttä. Mitä suuremmiksi organisaatiot kasvavat, sitä toimintakyvyttömämmiksi ne tulevat. Esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyys pitäisi hyväksyä jokaisen Nato-valtion parlamentissa, ja tällöin jokin Kreikan tapainen maa voisi hyvinkin estää jäsenyyden ihan vain kostoksi Suomen nihkeydestä maksaa jatkuvia tukiaisia euromaille (tosiasiassa suurin osa varoista valui Saksan ja Ranskan pankeille).

Juuri tämän vuoksi on järkevää pitää yllä hyviä suhteita nimenomaan Yhdysvaltoihin ja mahdollisesti pyrkiä kahdenväliseen puolustussopimukseen suoraan Yhdysvaltojen kanssa. Pekka Visurin taannoisen tutkimuksen mukaan Yhdysvallat on ainoa maa, joka voisi auttaa Suomea kriisitilanteessa. Esimerkiksi Britannialla ei ole kummoisia maavoimia, kuten ei Ranskallakaan, ja molempien sotilaallinen suurvalta-asema nojaa kansalliseen ydinaseeseen, jota kumpikaan maa ei voisi missään tapauksessa käyttää yhdenkään vieraan valtion puolustamiseen.

Olen totta kai tietoinen myös siitä, että Nato-jäsenyys ei vain toisi vaan myös veisi. Baltian mailla ei ole ilmavoimia käytännössä lainkaan, joten sinne kelpaisivat kernaasti Suomen Hornetit, ja saksalaisen sotilasmahdin pääasiallinen kenttätykistö on panssarivaunujen katoilla, joten kysyntää riittää myös Suomen kenttätykistöaseelle, joka on yksi Euroopan vahvimmista. Niinpä puolustussopimus suoraan Yhdysvaltojen kanssa voisi olla jopa Nato-jäsenyyttä parempi vaihtoehto. Se vaatisi vähemmän mutta tarjoaisi enemmän.

Pohjoismaista paras tilanne on nähdäkseni Norjalla, joka on Naton jäsen mutta joka ei ole jäsen Euroopan unionissa eikä eurossa. Mielestäni tällainen asema olisi optimaalinen myös Suomelle.

 

Miksi Nato-jäsenyydestä ei voida eikä pidä järjestää kansanäänestystä?

Joka tapauksessa siitä olen varma, että Nato-jäsenyydestä ei voida eikä pidä järjestää kansanäänestystä. Kansanäänestyksen järjestäminen olisi poliittisen vallan taholta liittymisaikeen ilmaisemista, ja liittyminen puolestaan ei saisi epäonnistua, sillä siinä tapauksessa turvallisuuden lujittamiseen tähtäävä prosessi voisi olennaisesti heikentää turvallisuutta ja vakautta. Mikäli kansa sanoisi äänestyksessä ”ei”, tämä vetäisi Suomen poliittiselta johdolta housut kinttuihin, ja itänaapurissa osattaisiin nauraa. Mikäli siis ankkuri länttä kohti heitetään, sen täytyisi tarttua kiinni, tai muuten maamme lipuu entistäkin lähemmäksi entistä Neuvostoliittoa.

Edellä mainituista syistä Suomen lainsäätäjä on suuressa viisaudessaan jättänyt asian tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan päätettäväksi. Kansanäänestystä ei välttämättä tarvita, ja poliittinen hyväksyntä voidaan saavuttaa myös puolueiden välisen yhteistoiminnan kautta.

Asiaan liittyy myös käytännöllisiä kuvioita. Kansanäänestystä ei voitaisi pitää ennen neuvotteluvaihetta, koska ei tiedetä, mihin neuvotteluissa päädytään tai ottaako Nato ylipäänsä uusia jäseniä. Kansanäänestystä ei voitaisi järjestää myöskään neuvotteluiden aikana tai neuvottelutuloksen valmistuttua, koska silloin liittymispöytäkirja olisi jo jäsenmaiden parlamenteissa hyväksyttävänä. Koska Natoon liittyminen tapahtuu kutsusta, olisi kansanäänestyksen järjestäminen Suomessa jälkijättöistä, sillä Nato olisi tällöin jo omasta puolestaan päättänyt jäseneksi kutsumisesta, ja edessä olisivat vain liittymisseremoniat.

Lisäksi kansalaisilta selvästikin puuttuu sellaista turvallisuuspoliittista asiantuntemusta, jonka pitäisi olla taustalla, jotta auktoriteettiasema voitaisiin myöntää kansan syville riveille. Sotilaspoliittisen tiedon oman salaisen olemuksen vuoksi riittävää tietomäärää ei ole kuitenkaan mahdollista jakaa kansanäänestystä varten, eikä kansalaisilla olisi riittävää pätevyyttä sen merkityksen analysoimiseen (yksi hyvä tietopaketti löytyy tosin tästä).

Niinpä kansanäänestyksen muodossa toimeenpantava demokratia ei ole tässä tapauksessa itseisarvo, vaan sen merkitystä on arvioitava seurausvaikutusten kautta. Kansanäänestysvaihe todennäköisesti ohjaisi Venäjää käynnistämään ennennäkemättömän propagandakampanjan ja myllytyksen äänestystuloksen muokkaamiseksi, joten kansanäänestyksen järjestäminen olisi tästäkin syystä epäviisasta. Tunteisiin ja vedätykseen perustuvalla kansanäänestystuloksella ei voisi olla edes neuvoa-antavaa merkitystä päätöksenteossa.

 

Jäsenhakemuksesta päätettävä ennen Ruotsia

En ole täysin samaa mieltä Nato-selvitysryhmän mielipiteestä, jonka mukaan Suomen ja Ruotsin pitäisi päättää puolustusratkaisuistaan yhdessä. Ruotsin lain mukaan asiasta pitäisi järjestää kansanäänestys, jolloin Suomen tilanteesta päättäisivät käytännössä ruotsalaiset.

Selvityksen Ruotsi-painotus johtuneekin asiantuntijaryhmän puolueellisuudesta. Asiantuntijoista Mats Bergqvist on ruotsalainen diplomaatti ja René Nyberg suomenruotsalainen. On omituista, miksi Suomen kansallista puolustusta koskeva selvitystyö jätettiin kansainvälisen ryhmän käsiin. Tämä lienee osa akateemisessakin maailmassa vallitsevaa internatsistista ideologiaa. Nykyinen konsulttidemokratia ei ole entistä komitealaitosta parempi kuin ehkä siinä suhteessa, että sitä todellakin saa, mitä tilaa.

Niinpä toivotan hallitukselle onnea sen ratkaistessa Suomen Nato-kannan ”ennen juhannusta”. Ajoitus on taktisesti viisas, sillä hankalat päätökset tehdään ja annetaan tiedoksi yleensä aina ennen juhlapyhiä, jolloin ne sulatetaan ulkomaillakin helpommin, jäävät kokonaan huomiotta tai uppoavat lomakiireisiin. Jos jäsenyyttä päätettäisiin tavoitella, se olisi selvä tappio Moskovalle, juuri sellainen, jonka Kreml ehkä ansaitsisikin mentyään muuttamaan Euroopan karttaa Krimin ja Ukrainan osalta. 

Vaikka selvitysryhmä painottaakin nykyisen tilanteen kiperyyttä, aika hakemuksen tekemiselle on oman näkemykseni mukaan hyvä. Hakemuksen tekoon on motiivi ja syy, jonka Venäjä voi löytää itsestään ja omasta toiminnastaan.

En myöskään käyttäisi Nato-jäsenyyden hakemisesta työryhmän sepittämää nimitystä ”suunnanmuutos” (s. 61), sillä suunnasta ei ole ollut epäselvyyttä pitkään aikaan. Nähdäkseni parhaan tuloksen Suomi saisi ilmaisemalla tahtonsa liittyä Natoon ennen Ruotsia ja siellä mahdollisesti järjestettävää kansanäänestystä. Ainoa järkevä käytännön liittymisjärjestely olisi puolestaan niin sanottu nopeutettu menettely (fast track), jonka aikana jäsenyyttä hakeva maa nauttii Naton viidennen artiklan mukaista suojaa.

 

Lopuksi

Lopuksi muutama sana myös Naton kaikkivoipaisuutta ja hyvyyttä palvoville idealisteille. Jo tämän jutun viitekuvassa oleva Kekkonen painotti Suomen kansan omaksi eduksi toimimista ulkopolitiikassa ja puolustusratkaisuissa. Paasikivi puolestaan halusi kaikin keinoin välttää tilannetta, jossa Suomi joutuisi puolustuspoliittisesti yksin – tai toisella tavoin sanottuna: kaksin itänaapurin kanssa. Niinpä tässä ilmaisemani Hankamäen linja on täysin sopusoinnussa Snellmanin, Paasikiven ja Kekkosen muodostaman kansallisfilosofisen linjauksen kanssa. 

On myös varottava luottamasta vieraaseen apuun liikaa. Olisi väärin olettaa, että sen enempää Nato kuin Yhdysvallatkaan pyrkisi ratkaisemaan Suomen itärajalle mahdollisesti syntyvän kriisin nopeasti. Monen maan etu voisi suorastaan vaatia kriisin syntymistä Suomen ja Venäjän välille. Esimerkiksi Saksan ja Etelä-Euroopan maiden etujen mukaista olisi, että Venäjä joutuisi siirtämään joukkojaan Vähä-Aasian öljykentiltä pohjoisemmaksi niin, että sotilaallinen paine sillä maailmankolkalla helpottaisi.

Olisi harhakuvitelmaa tuudittautua luuloon, että mikään vieras valtio suhtautuu asioihimme hyväntekeväisyydellä, ilman omia intressejä. Siksi kehotan jokaista suomalaista iloiten ja pyyteettömästi suorittamaan palveluksensa omissa Puolustusvoimissamme, niin teidän ei tarvitse nähdä tässä maassa koskaan sotaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomen maantieteellisesti hankala asema on ajanut Suomen sen historian aikana useisiin ulkopoliittisiin kahnauksiin naapurien kanssa.

Ensin olimme osa Ruotsia ja suomalaisia käytettiin häikäilemättömästi osana Ruotsin silloista laajenemispolitiikkaa. Suomalaisten osana oli sotia ruotsalaisten sodissa.

Sitten Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Olimme kuitenkin enemmän itsenäisiä Venäjän ikeen alla kuin koskaan Ruotsin vallan alaisina. Ruotsalaisista ja ruotsalaisuudesta emme ole päässeet eroon vieläkään.

Suomen asema suhteessa Venäjään on siitä ongelmallinen, että meillä on kyky ja mahdollisuus tukkia Venäjän pääsy Itämerelle.

Suomen Nato-liitynnän kautta NATO tulisi miljoonakaupunki Pietarin naapuriin.

Kukaan ei tiedä, olisiko talvisodalta vältytty, jos itärajaa olisi vapaaehtoisesti siirretty kauemmas silloisesta Leningradista?

NATO:n ilmaantuminen Venäjän rajalle Suomen kautta eskaloisi kuitenkin vastaavanlaisen, kenties kuvitteellisen, uhan Pietarille. Se olisi jo likimain tykinkantaman päässä NATO:sta.

Venäjä olisi voinut syödä Suomen milloin vain vuoden 1945 jälkeen. Se ei ole kuitenkaan sitä tehnyt. Miksi se valtaisi Suomen juuri nyt? Ainoa järkevä syy olisi nimenomaisesti ennaltaehkäistä NATO:n laajeneminen itään päin.

Saksa oli saman ongelman edessä vuonna 1940. Sen oli toimittava, ettei se jäisi pohjoisen uhan alle, jos Venäjä miehittäisi Suomen ja Englanti Norjan ja Tanskan.

NATO-skenaarioilla me ikään kuin pakotamme Venäjän pelaamaan sotapeliä kanssamme.

Kaipaan jo jotenkin sitä lähihistoriaamme, jolloin teimme kauppaa Venäjän kanssa ja venäläiset matkailijat toivat Suomeen vaurautta. Silloin venäläiset eivät olleet uhka, vaan mahdollisuus.

Nyt tuulee lännestä ja boikotoimme muiden rinnalla Venäjää maksaen siitä kovimman hinnan.

Sodan syttyessä vuotaa ensimmäisenä suomalainen veri.

Emme saa sen enempää apua muualta kuin talvisodassakaan.

NATO on aivan liian kankea organisaatio vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin haasteisiin. Venäjän tankit vyöryvät jo Berliinin Brandenburgin portin alitse, ennen kuin NATO saa aikaan ensimmäistäkään päätöslauselmaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Juuri niin, salamasodalla Hitlerkin aloitti, mutta vastustus ei ollut hääppöinen. Varustautuminen oli laiminlyöty sillä 1.maailmansodan kokemukset olivat niin lähellä ja oltiin yleisesti sitä mieltä, ettei Eurooppa joudu enää koskaan sotaan.

Tehtyään sopimuksen Hitlerin kanssa Englannin pääministeri Chamberlain lausui historiaan jääneet sanat: "Rauha meidän elinajaksemme." Chamberlain ylisti monin tavoin Hitleriä gentlemanniksi ja suureksi taiteen ystäväksi.

Mitä tapahtuikaan kun A.Hitler sai luottamuksen ja vapaat kädet toimia.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"NATO:n ilmaantuminen Venäjän rajalle Suomen kautta eskaloisi kuitenkin vastaavanlaisen, kenties kuvitteellisen, uhan Pietarille."

Juuri niin, uhka on kyllä kuvitteellinen ja se esitetään lähinnä propagandatarkoituksessa (uhka Naton levittäytymisestä rajalle.)

Suomen rajalta Pietarin keskustaan on n. 155 km ja Narvasta (Naton puolelta) matkaa on 135 km, ohjusten (esim Iskander) kantomatka on yli 500 km.

On täysin järjetöntä ajatellakaan, että lännestä ryhdyttäisiin ampumaan ohjuksia siviilikohteeseen, Pietariin, monisatavuotiseen kulttuurikaupunkiin. Sellaiseen uskoo vain jos itse on roisto ja valmis tuhoamaan siviilikohteen (esim. Helsingin pommitukset).

Suomi ei ollut valmis tuhoamaan Mannerheimin käskystä Leningradia Jatkosodan aikana, vaikka olisi voinut sen tehdä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Juha-Pekka (# 1.), tarkastellaanpas näitä argumenttejasi hiukan.

" 1. Suomen asema suhteessa Venäjään on siitä ongelmallinen, että meillä on kyky ja mahdollisuus tukkia Venäjän pääsy Itämerelle.

2. Suomen Nato-liitynnän kautta NATO tulisi miljoonakaupunki Pietarin naapuriin.

3. Kukaan ei tiedä, olisiko talvisodalta vältytty, jos itärajaa olisi vapaaehtoisesti siirretty kauemmas silloisesta Leningradista?

4. NATO:n ilmaantuminen Venäjän rajalle Suomen kautta eskaloisi kuitenkin vastaavanlaisen, kenties kuvitteellisen, uhan Pietarille. Se olisi jo likimain tykinkantaman päässä NATO:sta."

* * *

1. Jos NATO haluaisi tukkia Venäjän pääsyn Itämerelle, eihän siihen Suomea tarvita. Kummalta tahansa Suomenlahden rannalta merimaaliohjus kantaa jokaiseen koordinaattipisteeseen lahdella.

Miksi puolustusliitto estäisi kansainvälisen meriväylän käyttöä rauhan aikana kansainvälisen lain vastaisesti? Jos Venäjä on ensin hyökännyt jotain NATO:n jäsenmaata vastaan, asia tietenkin muuttuu siitä lähtien artikla 5:n mukaisesti.

2. Tasoissa ollaan. Suomen Nato-liitynnän kautta miljoonakaupunki Pietari tulisi samoin NATO:n naapuriin. Sehän on vain hyvä asia kaupankäynnin ja muun rauhanomaisen kanssakäymisen kannalta.

3. Ei tiedäkään, mutta silloisen Neuvostoliiton diktaattorin luonne kyllä tiedetään mm. Molotovin ja Hitlerin & Ribbentropin välisistä neuvotteluista Berliinissä marraskuussa 1940. Itärajaa olisi varmaankin pitänyt vapaaehtoisesti siirtää Tornionjoelle ja Pohjanlahdelle, koska vain se oli Stalinille tarpeeksi kaukana silloisesta Leningradista. Jos etupiirien rajat oli Hitlerin Saksan kanssa näin määritelty, miksi ihmeessä hän olisi tyytynyt yhtään vähempään?

4. Ballististen keskimatkan Iskander M -ohjusten ilmaantuminen Lugan tukikohtaan tekee koko Etelä-Suomesta niiden maalialueen sellaiselle asejärjestelmälle, johon rinnastettuna tavallinen suomalainen kenttätykistö on ritsalla ampumista. Tämäkin eskaloi kenties kuvitteellisen uhan Helsingille, Turulle ja Tampereelle. Tasoissa siis ollaan tässäkin suhteessa.

NATO-jäsenyyden ei tarvitse merkitä Suomessa yhdenkään nykyisiin nähden uuden asejärjestelmän sijoittamista kantaman päähän Venäjän alueesta, vaan ainoastaan valtiosopimusasiakirjoja arkistokaapissa Helsingissä. Paksukaan pinkka A4-paperia tuskin uhkaa vakavasti Pietaria, Kuolaa tai Moskovaa.

NATO-liittokumppanien kanssa voidaan ajoittain harjoitella yhdessä Suomen alueella, minkä jälkeen harjoitusjoukot poistuvat. Siinä ei pitäisi olla Venäjälle mitään sen ihmeellisempää kuin parhaillaan Niinisalossa ja Rissalassa käytävissä harjoituksissa, jotka koskevat olennaisesti vaatimattomampia joukkoja ja kalustoa kuin Venäjän rajamme tuntumassa pitämät Ladoga-sotaharjoitukset ja yllätystarkastukset Venäjän hyökkäysjoukkojen sotavalmiudesta.

Venäjä on 2014 alkaen Euroopassa aktiivisesti sotapelejä harrastanut, eikä pelkästään pelejä. Me emme pakota sitä mihinkään jos varaudumme suojaamaan itsemme, mihin YK:n peruskirja antaa oikeuden kaikille maille. Saamme kansainvälisen oikeuden mukaan tehdä sen myös yhdessä itseämme vahvempien kanssa, jos haluamme menestyä siinä.

"Sodan syttyessä vuotaa ensimmäisenä suomalainen veri." - Näin ikävä kyllä on, ja sitä todennäköisemmin ellemme liity puolustusliiton jäseneksi emmekä voi yksinämme luoda riittävää hyökkäyksen ennalta estävää pelotetta.

"Emme saa sen enempää apua muualta kuin talvisodassakaan." - Jos jättäydymme omasta tahdostamme yksin, emme tietenkään saa. Talvisodassa Suomella ei ollut siinä valinnan varaa, mutta vuonna 2016 taas on - kyse on pelkästään omasta tahdostamme.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Hannu Mononen: kiitos kommenteistasi. Olen samaa mieltä.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

"NATO:n ilmaantuminen Venäjän rajalle Suomen kautta eskaloisi kuitenkin vastaavanlaisen, kenties kuvitteellisen, uhan Pietarille."

Hyvä Juha-Pekka Kosonen. Minä ihmettelen teidän Nato-vastustajien taitoa ajatella asioissa aina Venäjän parasta.

Huomaako kukaan sitä, että meidän oma maamme on tällä hetkellä nollan kilometrin päässä Venäjän rajasta ja että Venäjä voisi vallata maamme suuntaansa vaihtavilla sotaharjoituksilla noin kahdessa viikossa?

Tällaisessa tilanteessa Nato ei voisi auttaa meitä, jos emme ole liittouman jäsen, sillä peruskirjansa mukaan Nato on puolustusliitto, joka ei käy hyökkäyssotia.

Niinpä Nato ei myöskään uhkaa ketään, kuten väität, mutta se tarjoaa jäsenilleen vahvan ennakolta vaikuttavan suojan, josta kieltäytyminen on kaiken kansainvälispoliittisen ja ulkopoliittisen asiantuntemuksen valossa aivan järjetöntä.

Ilkka Huotari

"Yhdysvallat ei puliveivaa vaan levittää perustuslakinsa mukaista liberaalia, demokraattista ja valistusfilosofista sanomaa"

Mutta se levittää sitä asein, eikö niin?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

On parempi, että asein levitetään liberaalia, demokraattista ja valistusfilosofista sanomaa, kuin että asein levitetään totalitaristista, mielivaltaista, putinilaista tai muhamettilaista diktatuuria. Eikö niin?

Ilkka Huotari

No, en tiedä, onko. Ei mitään maata voi pommittaa demokratiaksi.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #29

Suomen ainoa vihollinen Yhdysvallat aikoo siis pommittaa maamme demokratiaksi?

Sanoisin, ettei myöskään tätä blogikirjoitustani voi pommittaa punavihreäksi.

Eikä mitään demokratiaa kannata ylipäänsä pommittaa, kuten Venäjä tekee Ukrainassa.

Ja sama avattuna:

Tarkoitin vain, että teidän Venäjän suosijoiden ja Yhdysvaltain kriitikoiden pitäisi oivaltaa vaihtoehtojen yhteismitattomuus.

Olennaista ei ole se, että asioita edistetään väkivallalla, sillä aseellinen voimankäyttö on osa kaikkea hallintaa ja konfliktien säätelyä.

Olennaista on, mitä politiikan substansseja eli sisältöjä tuolla aseellisella voimankäytöllä edistetään.

Niinpä varsinkin Venäjän suosima tu quoque -argumentti ei päde, vaikka Venäjä perusteleekin propagandassaan Krimin valtausta sillä, että pommittihan Natokin entistä Jugoslaviaa Bosnia-Hertsegovinan sodan aikana.

Yhdysvallat liittolaisineen loi Jugoslavian alueelle demokratian, kun taas Venäjä on tuonut Ukrainan alueelle putinilaisen diktatuurin.

Jos pohditaan Yhdysvaltain toimia laajemmin, olisiko myös Hitlerin, Saddamin, Gaddafin ja monien muiden tyranniat pitänyt jättää "pommittamatta demokratiaksi" ja antaa asioiden olla?

Jo Aurelius Augustinus piti oikeutetun sodan perusteina puolustussotaa, diktatuurin kumoamista ja pyrkimystä vielä suuremman väkivallan välttämiseen.

Ja johtopäätös:

Se, joka ei ymmärrä voimankäyttömotiivien johtumista ajetun politiikan sisällöistä, ei ymmärrä näköjään yhtään mitään.

Reaalipolitiikaksi sanotaan kansainvälisessä politiikassa ajattelua, joka tunnustaa vallan käytön politiikan pääasialliseksi motiiviksi.

Perustattomuuden ongelmaksi puolestaan sanotaan sitä, että valtioiden suvereniteetin vuoksi niiden ohjailuun ei ole muuta keinoa kuin taloudellinen painostus tai sotilaallinen voimankäyttö.

Palataan asiaan, kun olet lukenut ja tenttinyt nuo:

Wendt: Social Theory of International Politics. Cambridge University Press, 1999.

Aalto, Harle, Moisio: International Studies - Interdisciplinary Approaches. Palgrave Macmillan, 2011.

Chernoff: Theory and Metatheory in International Relations. Palgrave Macmillan, 2007.

Katzenstein, Sil: Beyond Paradigms - Analytic Eclecticism in the Study of World Politics. Palgrave Macmillan, 2010.

Jackson: The Conduct of Inquiry in International Relations - Philosophy of Science and Its Implications for the Study of World Politics. Routledge, 2015.

Kurki: Causation in International Relations. Cambridge University Press, 2008.

Jervis: Perception and Misperception in International Politics. Princeton University Press, 1976.

Morgenthau: Politics among Nations - Struggle for Power and Peace. McGraw-Hill, 2006.

Waltz: Theory of International Politics. Addison-Wesley, 1979.

Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #32

Ihan sellainen pikainen kommentti, että en ole missään nimessä Venäjän suosija, vaan Suomen pitäisi mm. heti lopettaa maan myyminen Venäjälle. Monestakin syystä, mutta tässä on turvallisuussyy yksi oleellinen.

En suosi muita, kuin Suomea...

Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #32

Toisekseen, tässä on video, jonka kannattaisi kaikkien Nato-kannattajien katsoa: https://www.youtube.com/watch?v=cKH9bmH2YII

Siinä tulee avatuksi jonkin verrain Ukraina-kriisin kautta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Minusta oli nimittäin aika hämmästyttävää lukea tämä blogi, koska se oli niin kritiikitön Yhdysvaltoja kohtaan. (Ja ymmärrän kyllä, että tuossa videossa ei ole lähteitä siinä esitettyihin väitteisiin, joten asiat kannattaisi varmistaa vielä muualtakin. Mutta siinä on näkökulmia, jotka kannanee ottaa huomioon.)

Itse haluaisin pysytellä näiden Yhdysvaltojen ja Venäjän välisten kiistojen ulkopuolella. Ukraina ei pystynyt, ja se oli maa, jossa ne kiistat konkretisoituivat, osin venäläisen väestön takia (Itä-Ukraina). Suomelle olisi parasta pysytellä kaikin tavoin näiden kiistojen ulkopuolella, siksi myös venäläinen kasvava väestö ja maanomistus on Suomelle uhka.

Ja myös haluaisin pysytellä Naton ulkopuolella, koska se on sitä riippumattomuutta, mistä tuossa Kekkosen kuvassa puhuttiin.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Nyt ei ehdi lukea koko postausta, joka on juuri niin lyhyt, kuin vain filosofilta onnistuu. Mutta otsikosta suositus.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitos nyt tästäkin vähästä, sanoi entinenkin likka kun rukkaset sai.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus ja hienosti perusteltu. Vain parissa asiassa vähän särähti: jenkkien levittämä sanoma ja Nato-selvityksen liittymisjohtopäätös.

En tiedä levittävätkö jenkit demokratian ilosanomaa enää nykyisin, mutta epäilen. Jenkit vain turvaavat intressinsä siellä, missä katsovat sen tarpeelliseksi. Veikkaan, että lähihistoria ja erityisesti Irak on opettanut sen, että kaikki eivät todella halua länsimaista järjestelmää vaan pelkästään apua.

Nato-selvityksen lopputulos yhteisliittymisestä Suomi-Ruotsi -akselilla ei ollut loppuun mietitty. Yhtä aikaa tehty liittyminen tietenkin on parasta antia alueen turvallisuudelle, mutta kumman tahansa liittyminen vakauttaa liittyjämaan turvallisuutta ja Pohjolan alueen käytettävyyttä sota-aikana. Surkein tilanne tietenkin olisi, jos Suomi jäisi yksin ulkopuolelle. Ruotsin liittyminen olisi Naton etujen mukaisinta ja auttaisi vähän myös Suomea sotilaallisessa kriisissä Lissabonin sopimuksen myötä, ainakin teoriassa. Jos vain Suomi liittyisi, Suomi saisi silti Naton turvatakuut ja suurella todennäköisyydellä Ruotsin alueen kautta Nato-apua sekä vielä EU-avun ja oman solidaarisuusavunannon Ruotsilta.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Sakarille:

Ei ole vielä päästy "welcome"-tilanteeseen. Naton edessä on vielä tällähetkellä kansan mielipide. Kansa vastustaa Natoon liittymistä ja Nato ei ota jäseniksi sellaisia valtioita, joissa ei sillä ole kansan tukea takana.

Toinen on poliittinen este Naton tiellä. Suomessa vasemmisto vastustaa, kuten Ruotsissakin. Joten Ensin pitäisi kävellä kansan mielipiteen ja Suomen vasemmiston yli, jos jo tässä vaiheessa voitaisiin sanoa "welcome".

Kansanäänestys pitäisi Nato-jäsenyydestä järjestää. Jos kansa kannattaa Natoa, niin silloin tulosta pitää kunnioittaa, jos vastustaa, niin myös silloin. Sotilasliittoon liittyminen on aika paha rasti, jos kansa on jakautunutta. Jakautunut kansa jo itsessään muodostaa turvallisuusriskin sotilasliiton suhteen. Varsinkin jos tulee ikäviä seurauksia kansalle.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Nato on hieman "teoreettinen" kysymys, koska sen yhtenäisyydestä ei ole oikein takeita. Heikosti on Nato kyennyt toimimaan, ei ole montaa Nato-operaatioita ollut .Suurin osa operaatioista on USA:n omia, johon se on saanut kasattua jonkinlaisen liittouman. Siten Naton sotilaallisesta voimasta ei ole oikein muita takeita, kuin USA:n takeet.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jorma Nordlin, et kai kuvittele, että "coalition of the willing" eli halukkaiden operaatioon osallistujien kokoonpanolla olisi jotakin tekemistä NATO:n peruskirjan artikla 5:n kanssa?

Tuo sinänsä täysin paikkansa pitävä fakta pienemmistä liittoumista ja jäsenmaiden oikeudesta kieltäytyä osallistumasta operaatioihin, jotka eivät liity NATO:n peruskirjaan, toki todistaa valheeksi sen natokammoisten propagandan, jonka mukaan "Suomi joutuisi käymään Yhdysvaltojen sotia" kuuluessaan NATO:on. Ei varmasti joutuisi, koska eiväthän muutkaan joudu!

NATO-maiden johtamista operaatioista YK:n mandaatilla tai terrorijärjestöjä vastaan, joilla ei ole mitään tekemistä Pohjois-Atlantin liiton varsinaisen tehtävän kanssa, ei ole tehtävissä johtopäätöksiä NATO:n toimintakyvystä tai muiden kuin USA:n sotilaallisesta voimasta, kuten väität, koska ns. tosipaikastahan niissä ei ole kyse vaan kunkin jäsenmaan omasta vapaasta poliittisesta valinnasta.

Keskustelu Suomen jäsenyydestä NATO:ssa taas koskee nimen omaan artikla 5:n olosuhteita, johon The North Atlantic Treaty velvoittaa jäsenet ja siinä yhtenäisyydestä on takeet, joten siihen on turha sotkea asiaankuulumattomia viittauksia.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #9

En lähtenyt aivan noin yksityiskohtaiselle tasolle. Käsittelin jäsenmaiden yhtenäisyyttä yleisemmällä tasolla. Valitettavasti vain näyttää olevan niin, että jäsenmaat harrastavat samanlaista ns. "osaoptimointia", kuten EU:ssakin jäsenmaat harrastavat.

Naton pääsihteeri arvosteli vuonna 2009 eurooppalaisia liittolaisia. Naton eurooppalaiset liittolaiset eivät halunneet lähettää lisäjoukkoja Afganistaniin. Presidenttiehdokas Trump totesi vaalikampanjassaan, etteivät liittolaiset maksa osaansa Natossa.

Lupauksia on helppoa antaa ja valtiot voivat tehdä sopimuksia. Mutta kun kyse on valtioista, niin niiden pitäminen on sitten eri juttu, siinä on kyse siitä omasta edusta, joka ratkaisee miten valtio toimii.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Jorma Nordlin: "Heikosti on Nato kyennyt toimimaan, ei ole montaa Nato-operaatioita ollut"

Mahtaakohan johtua siitä, ettei yhteenkään Naton jäsenmaahan ole hyökätty. Hyvin on pelkkä jäsenyys toiminut. Kynnys on liian korkea hyökkääjälle.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #20

USA:lla on ollut monta operaatiota, jotka USA on hoitanut ilman Natoa. Aikanaan ensimmäinen Persianlahden sota nosti esiin Naton ongelman. USA ei tykännyt yhtään, kun ei saanut Natoa mukaan. Joutui neuvottelemaan erikseen jäsenmaiden kanssa, jotta sai perustettua liittouman. Tämän jälkeen on useita operaatioita ollut ilman Natoa. Eli USA on joutunut toteamaan tosiasiat Naton suhteen.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #22

"USA ei tykännyt yhtään, kun ei saanut Natoa mukaan"

Keneltä kysyit? Ehkä hekin ovat lukeneet ja ymmärtäneet ettei se jäsenyys tarkoita sitoutumista USA sotaretkiin. Nato ei ole yhtä kuin USA vaikka täällä niin väitetään.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ennen EU-kansanäänestystä suomalaisille sentään kerrottiin median välityksellä, mikä EU on ja mikä se ei ole, ja miten se toimii.

On mieletöntä järjestää kansanäänestys, ellei sitä ennen anneta kansalle päätöksenteon pohjaksi riittävää paikkansa pitävää faktatietoa. Mitä ihmeen "neuvoa-antavaa" on äänestystuloksessa emotionaalisista tunnereaktioista? Ajatus on yhtä järjetön kuin Suomen turvallisuuspolitiikasta päättäminen Euroviisujen äänestyksessä!

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kiitoksia kommenteista.

Hannun ja Jorman dialogiin: "kansan mielipide" ei ole mikään absoluutti, joka olisi jossakin olemassa joidenkin mielipidemittausten mukaisena, sillä gallupeissa saadaan kyselytekniikan, taustoituksen ja poliittisen tilanteen mukaisia tuloksia. Niinpä sillä ei voida tehdä politiikkaa.

Toisaalta kansanäänestyskin on poissuljettu vaihtoehto kirjoituksessani mainitsemistani syistä.

Kansa ei myöskään aina ole oikeassa, ja ikävä sanoa, mutta kansa ei myöskään aina tiedä tarpeeksi, ja siksi tarvitaan poliittista johtajuutta.

Naton edellyttämä kansalaisten tuki tarkoittaa lähinnä parlamentarismin mukaista edustuksellisen demokratian tukea hallituksen eli valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimille. Tämä saavutetaan puoluetoiminnassa.

Oma näkemykseni on, että Nato-jäsenyyden vastustajat junnaavat asiaa omaksi haitakseen, ja parempi olisi, että hekin käyttäisivät sorminäppäryyttään mieluummin liittymisen edistämiseen kuin Venäjän edun ajamiseen.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Naton edellyttämä kansalaisten tuki tarkoittaa lähinnä parlamentarismin mukaista edustuksellisen demokratian tukea hallituksen eli valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimille. Tämä saavutetaan puoluetoiminnassa."

Ratkaisun läpimenemiseen eduskunnassa ei taida riittää jos ei saa sen taakse vasemmistoa. Kuten jo aikaisemmin todettiin. Tämä on luonnollisesti tyypillinen poliittinen kysymys, jossa osa puolueista vastustaa ja osa kannattaa. Nyt kyse onkin miten uhkaavaksi ja pelottavaksi saadaan Venäjän toiminta näyttämään, jotta puolueet laskisivat olevan kannattavampaa siirtyä kannattamaan Nato-jäsenyyttä.

Toimiiko edellämainittu, niin ei välttämättä näin käy. Vaan Venäjä-pelotteella pelaaminen Nato-jäsenyyskysymyksessä voi myös kääntää tilanteen toisninpäin.

Se nyt näyttää aina olevan sama juttu, kun kansanäänestyksestä keskustellaan, niin ne jotka "laskevat" häviävänsä (eivät välttämättä häviä) vähättelevät kansan ymmärrystä tai kyseenalaistavat äänestystuloksen edustavuuden. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös edustuksellisessa päätöksenteossa. Eli kysellä sen perään, missä määrin oikeasti eduskunnan äänestystulos edustaa kansanedustajien omaa näkemystä ja miten hyvin yksittäinen kansanedustaja on oikeasti perillä asiasta.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #24

"Nyt kyse onkin miten uhkaavaksi ja pelottavaksi saadaan Venäjän toiminta näyttämään, jotta puolueet laskisivat olevan kannattavampaa siirtyä kannattamaan Nato-jäsenyyttä."

Venäjä on kyllä tehnyt kaikkensa saadakseen toimintansa näyttämään pelottavalta ihan itse.

Jorma hyvä: sinun ja Hannun keskustelussa taitavat vastakkain olla laskelmoiva poliittinen pragmatiikka, jossa pelataan taktisilla kannatuslukemilla - ja toisaalta Hannun pyrkimys objektiiviseen arvioon siitä, mikä olisi rationaalisinta.

Nähdäkseni Suomen kansan kannatus Nato-jäsenyydelle on paljon arvioitua suurempi, ja sitä rajoittaa juuri ja vain Venäjän uhka.

Tällöin Venäjän uhka on tekijä, joka aiheuttaa sekä Nato-kannatusta että Nato-vastustusta.

Juuri siksi, että asennoituminen on epäjohdonmukaista ja irrationaalista ja tapahtuu tunneperustein, asiaa ei pitäisi alistaa kansanäänestykseen.

Tämä ei ole demokratian ylenkatsomista vaan kansan kokonaisedun ajattelemista. Sanopa muuten jokin nykyinen Nato-maa, joka on järjestänyt Natoon liittymisestä kansanäänestyksen.

Asian läpimenoon eduskunnassa riittää yksinkertainen enemmistö; määräenemmistöä ei tässä asiassa tarvita, joten vasemmistopuolueiden tuki ei ole välttämätöntä. Sitä paitsi myös sosiaalidemokraateissa on Nato-jäsenyyden kannattajia, kuten Liisa Jaakonsaarikin tuossa paljasti.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen Vastaus kommenttiin #27

Jos Suomen kansan kannatus Nato-jäsenyydelle on arvioitua suurempi niin eikö siinä tapauksessa kannattaisi järjestää se kansanäänestys pikapikaa vaikkei sellaista suuressa maailmassa ole ennen tehtykään?

Kansalaiset asian kuitenkin ratkaisevat koska puolueet eivät vaalien alla mielellään ammu itseään Nato-kysymyksellä jalkaan.

Jos ja kun Venäjän kohkaaminen taas laantuu niin kannatus liittymisestäkin putoaa.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki Vastaus kommenttiin #28

Jo Stalin lupasi Paasikivelle aluevaatimuksia esittäessään, että "tulette saamaan kaikki äänet".

Kansanäänestystä ei tarvita juuri siksi, että kansalaisten tahtotila itsenäisyytemme säilyttämiseen on korkea, ja sen vuoksi siitä ei tarvitse erikseen äänestää.

Itsenäisyytemme säilyttämisen paras tae on sotilaallinen liittoutuminen Naton kanssa.

Äänestystulos sen sijaan olisi mitätön, sillä se ei korreloisi kuitenkaan kansalaisten tahtotilan kanssa juuri tuon mainitsemasi "Venäjän kohkaamisen" vuoksi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Paradoksien lisäksi keskustelussa esitetyistä argumenteista puuttuu logiikkaa.

"Suomella ei ole sotilaallista uhkaa"
"Suomen oma puolustus pitää olla uskottava"

MIKSI jos ei ole uhkaa?

"Natoon liittyminen parantaisi Suomen puolustuskykyä merkittävästi -
tosipaikan tullen ne pommit sataisivat sitten ensimmäisenä meidän niskaamme"

Tarkoittaako Natoon liittyminen "tosipaikkaa" ja pommeja Suomeen?

Miksi pistetään puolustusbudjetissa 2,5 Mrd euroa/v olematonta uhkaa varten. Pitäisikö Suomi julistaa liittoutumattomaksi, demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, jonne minkään maan sotavoimilla ole asiaa. Me kiellämme sen ankarasti.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Hyvä Matti Villikari, on totta, että puolustuspoliittisessa retoriikassa on paljon perätöntä sanahelinää. Eikä Suomi ole Ahvenanmaa.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Tällä mennään ja hyvä niin. Kansa päättää ja pulinat pois. ;-)

"Sipilä totesi, että useat puolueet ovat sitoutuneet siihen, että mikäli hallitus tulisi siihen tulokseen, että se suosittelisi Nato-jäsenyyttä, asiasta pitäisi järjestää kansanäänestys. Sipilän mukaan kansanäänestys olisi myös sitova."

http://yle.fi/uutiset/suomalaisella_laakereseptill...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

NATO:ssa on tällä hetkellä 28 jäsenmaata. Mitkä niistä ovat liittyneet järjestöön kansanäänestyksen kautta?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Hannu hyvä, tähän kysymykseen Jorma ei ole näköjään enää vastannut, koska vastaus olisi liian paljastava.

Mitä tulee Juha Sipilän lupaukseen kansanäänestyksestä, se on yhtä luotettava kuin hänen koulutuslupauksensa.

Koska Natosta ei voida eikä ole perusteltua järjestää kansanäänestystä, pääministeri joko valehtelee tai lupauksellaan kansanäänestyksestä välttelee Nato-kysymyksen ratkaisemista olettaen, ettei asia koske hänen hallituskauttaan. Juuri siksi hän antaa kysymykseen asiantuntemattomia ja heitonomaisia vastauksia.

Yksi mahdollisuus on se, että pääministeri ei tiedä asioista tarpeeksi ja uskoo kuvitelmansa itsekin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut