Kunniattomat oman pesän likaajat

Näyttelijä Antti Holman eilinen avautuminen Suomeen kyllästymisestään ja Lontooseen muuttamisestaan oli yksi aihepiirin turhimpia. Kolmenkymmenenkriisistä kärsivän pikkujulkkiksen mielipiteet eivät olisi sinänsä kommentoimisen arvoisia, mutta kritiikin arvoisiksi ne tekee Helsingin Sanomien tapa kytkeä yhteen Holman homoseksuaalisuus ja hänen Suomea, suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan tuntemansa viha.

Varmimmaksi vakuudeksi Helsingin Sanomat lypsi myös Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n puheenjohtajalta Panu Mäenpäältä kommentin, jonka mukaan hän ”ymmärtää” Holmassa esiin kasvanutta kritiikkiä, koska ”suvaitsemattomuus” on niin räikeästi levinnyt. Hesarin jutussa pyrittiin luomaan mielikuvaa, että suomalaiset homot ihan yleisestikin ylenkatsovat kotimaataan, kannattavat massamaahanmuuttoa ja pakenevat maasta ymmärtämättä, että epäviihtyisän tästä maasta ovat tehneet nimenomaan maahanmuuton varjopuolet – eivät suomalaiset itse.

Katsotaanpa ensin tyyliä. En tunne kumpaakaan narisijaa henkilökohtaisesti, joten olen kai sopivan puolueeton arvioimaan heidän asenteitaan. Tyylipisteitä kummallekaan ei oman pesän likaamisesta heru. Pisteet menevät selkeästi pakkasen puolelle. On kliseemäistä arvostella omaa maata kurjuudesta, jotka löytyy kaikkialta maailmasta – yleensä vain paljon räikeämmässä muodossa.

Entä sitten logiikka? Logiikkaa Holman ajatuskuluissa ei ole lainkaan, mikä lienee taiteilijalle ihan sopivaakin. Mutta silti ei pitäisi erehtyä käyttämään julkisuusasemaansa läpien puhumiseen omaan päähän.

Olen itse soveltanut kompensoivan suvaitsevuuden käsitettä kuvatessani sitä ristiriitaisuutta, jonka mukaisesti homot, lesbot ja muut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt puolustavat massamaahanmuuttoa, vaikka se ei ole sen enempää kotimaisten vähemmistöjen kuin enemmistöjenkään etujen mukaista. Kompensoivan suvaitsevuuden kautta vasemmistopuolueet ovat ehdollistaneet suomalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kannattamaan massamaahanmuuttoa ja maailmassa enemmistönä olevien kulttuurien leviämistä maahamme. Vastalahjaksi poliittinen vasemmisto on sitoutunut edustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita.

Kompensoivan suvaitsevuuden mukainen kompleksisuus on seuraus vihervasemmiston kanssa käydystä vispilänkaupasta. Sen vakavin varjopuoli on, että samalla kun kotimaiset vähemmistöt (myös suomenruotsalaiset) luulevat parantelevansa asemiaan edistämällä maahanmuuttoa, niiden todellinen asema suhteellisesti heikkenee. Tämä näkyy tavassa, jolla islamisaatio koettelee homojen ja lesbojen oikeuksia, ja esimerkiksi Vantaalla venäjää puhuvien määrä on jo ylittänyt ruotsinkielisten määrän.

Kompensoivaan suvaitsevuuteen liittyvän ajatuskulun virhepäätelmä alkaa premissistä, jonka mukaan maahanmuutto ja yleisen suvaitsevuuden vaatiminen lisäävät kotimaisia vähemmistöjä kohtaan tunnettavaa suvaitsevuutta. Juuri tämä oletus on karkea erehdys.

Asia onkin aivan päinvastoin. Mitä enemmän maahamme tunkeutuu erilaisia etnisiä vähemmistöjä, sitä enemmän lisääntyy niin sanottu suvaitsemattomuus kaikkea erilaisuutta – myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä – kohtaan ja sitä ahtaammaksi maassa jo olevien vähemmistöjen asema käy.

Vika ei ole suomalaisten ihmisten väitetyssä pahantahtoisuudessa. Olojen konflikoituminen johtuu siitä, että kulttuurin kirjavoituessa ja vähemmistöjen määrän kasvaessa yhteiskunnallinen tehokkuus heikkenee ja syntyy arvo- ja intressikonflikteja. Syy epäviihtyisyyden lisääntymiseen ja niin sanottuun suvaitsemattomuuteen on monikulttuuristumisen leviämisessä taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen sietokyvyn ulkopuolelle.

Antti Holman kokema kurjistuminen, keskusteluilmapiirin kiristyminen, suvaitsemattomuus ja hänen viittaamansa ”tyhmyys” (hän todellakin antautuu käyttämään tuota sanaa) ovatkin seurauksia hänen itsensä peräämästä politiikasta. Mutta hän sen enempää kuin jutun kirjoittanut Antti Majanderkaan eivät tätä ymmärrä, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä heiltä puuttuvat asiaa koskevat teoreettiset, yhteiskuntatieteelliset ja filosofiset käsitteet ja menetelmät. Huomautan kuitenkin, että ei se tee ketään viisaaksi, että sanoo muita tyhmäksi.

Minua ei Antti Holman lähtö haittaa sen enempää kuin kytkintään nostaneen Jaakko Hämeen-Anttilankaan pako romahtavan julkistalouden ja yliopiston raunioista. Menkää vain Englantiin ja pitäkää silmät auki, niin huomaatte, miltä todellinen maailma näyttää, kun uusilla kotikujillanne palavat autot ja kortteleissa räjähtelevät pommit. Pääsette nauttimaan monikulttuurisuuden ja maahanmuuton tuloksista!

Mutta Holman kannattaa myös pitää varansa, jotta ei käy niin kuin tuolle Immosen Juhalle, joka kertoi ulkomaalaisromanssistaan Seiska-lehden viimesyksyisessä jutussa. Sinisilmäiset pohjoismaalaiset karitsat kun ovat kuumaa kamaa monikulttuurisessa alamaailmassa…

Sen sijaan se minua haittaa kyllä kovastikin, että Seksuaalinen Tasavertaisuus Seta ry on pyrkinyt esiintymään maahanmuuton ja islamisaation puolustajana, vaikka kumpikaan tendenssi ei ole suomalaisille seksuaali- eikä sukupuolivähemmistöille eduksi. Kirjoitin aiheesta jo viime syksynä, kun Seta alkoi vaatia pakolaisille ja turvapaikanhakijoille entistä parempia olotiloja pääkaupunkiseudun tuntumaan (kirjoitukseni löytyy tästä).

Tämä punavihreän agendan mukainen politikointi osoittaa, että Seta pyrkii olemaan vihervasemmistolainen järjestö, jossa loogisesti ajattelevat miehet eivät voi eivätkä saa enää toimia. Esimerkiksi Helsingin seudun Setan hallituksen seitsemästä jäsenestä kuusi on nyt naisia ja vain yksi mies, ja hänkin on maahanmuuttajataustainen! Ainoastaan kaksi varajäsentä ovat suomalaisia miehiä. Tämä on ikävä fakta ja antaa huonon kuvan Setasta myös sukupuolten tasa-arvoa edustamaan ilmoittautuneena järjestönä. Valtakunnallisen Setan toimiston yhdestätoista työntekijästä puolestaan kahdeksan on naisia ja vain kaksi miehiä; yhden sukupuolta en kyennyt nimen perusteella arvioimaan.

Mainittakoon nyt vielä sekin, etten kannata myöskään niiden kitisijöiden mielipiteitä, joissa paheksutaan Setan saamia vähäisiä taloudellisia avustuksia. Mutta olen kylläkin sitä mieltä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen nimissä esiintyvän järjestön ei pitäisi olla sillä tavoin sisäänpäin lämpiävä, että siellä saavat ja voivat toimia vain poliittista korrektiutta viljelevät järjestöjyrät.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu