J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Politiikan mätä moraali

Suomi ei ole ilmastoltaan yhtä mukava maa kuin Italia. Ei paista aurinko, ei kasva pinjoja eikä sypressejä, eikä valmisteta myöskään Alfa Romeoita. Mutta yhdessä suhteessa Suomi alkaa muistuttaa Italiaa: politiikan moraalin osalta.

Italiassa on vaikea saada asioitaan hoidetuksi ilman mafiaa tai ilman signorea, joka ”auttaa”. Suomessa korruptio ei ole taloudellista vaan sosiaalista. Suomessa ei livautella setelitukkoja vaan vaihdetaan sosiaalista pääomaa, jonka tuloksena ihmiset on verkostoitu. Laskut on maksettu ja maksut saatu virkanimityksinä, joiden tuloksena poliittiset edustajat tekevät kytköstensä mukaisia päätöksiä.

Suomi on optimaalisen kokoinen yksikkö ”hyvä veli”-verkoston hallintamuodolle. Täällä kaikki tuntevat kaikki. Siksi myös kilpailevan puolueen kansanedustaja on usein naapuripuolueen edustajan parempi kaveri kuin hänen oma äänestäjänsä kentällä. He tietävät hallitsevansa Suomea.

Näyttönä tästä on vaikkapa viimeviikkoinen uutinen, että Sdp ei lähde mukaan vihreiden ja Vasemmistoliiton Stubb-välikysymykseen, vaikka puolueen oppositioasema suorastaan vaatisi sitä. Omassa maltillisuudessaan puolue ”ymmärtää” ministeriä, joka ei vain erehtynyt tai salannut jotakin vaan tieten tahtoen valehteli vääristelemällä hallintarekisterien kannatussuhteet.

 

Kaikki konnat Linnassa

”Kaikki konnat linnaan” on tieteenfilosofian klassinen esimerkki huonosti laaditusta laista. Siinä ei ole määritelty, kuka on konna, mikä on rikos, mistä ihmisiä syytetään tai rangaistaan ja kuinka rangaistus pitää toteuttaa.

Nyt itsenäisyyspäivänä, kun kaikki konnat ovat taas Linnassa, on hyvä palauttaa mieleen politiikan mätä moraali. En tosin vaadi ankarampia rangaistuksia mistään; riittäisi kun poliitikot joutuisivat markkinataloudelliseen kuluttajavastuuseen reaaliajassa. ”Ankarampien rangaistusten” perääminen on niiden yksinkertaisten huvi, jotka eivät ajattele normiruuvin kiristämisen sivuseurauksia, kuten päätöksenteon katoamista syvemmälle kulisseihin, salailun lisääntymistä, poliittisiin tehtäviin hakeutumisen vähenemistä ja rangaistusten tehottomuutta väärinkäytösten ennakoltavaikuttavana estomuotona.

Niinpä poliittisen vastuun ei pidä olla rikoslaillista eikä ylipäänsä juridista vaan moraalista. Onhan toki poliitikkokin yksityishenkilö, joka ottaa suuren riskin ryhtyessään hoitamaan itseään isompia asioita.

Toivottavaa kuitenkin olisi, että poliittiseen vastuuseen joutuisi nykyistä helpommin myös Suomessa. ”Hyvä veli”-verkosto armahtaa, poisselittää, ymmärtää ja jopa palkitsee rötökset liian helposti. Poliitikon rikosrekisteri voi olla pitkä kuin elokuvan lopputekstit, mutta paikka hallituksen ministeriksi aukeaa helposti.

 

Muistoja Pohjolasta

Paavo Lipposen hallituksen jälkeen lähes kaikki pääministerit ovat joutuneet eroamaan tai ainakin eron partaalle jonkin väärinkäytöksen vuoksi.

Anneli Jäätteenmäki joutui jättämään eroanomuksen ennen kuin hallitustyöskentely oli ehtinyt edes alkaa. Häntä ei tosin tuomittu mistään. Käsitykseksi jäi, että Anneli-parka oli vain polttanut hihansa pyytämällä salassa pidettäviä asiakirjoja ja perehtyäkseen ulkopolitiikkaan etuajassa. Niinpä muuan presidentinkanslian virkamies lähetti hänelle niitä runsain mitoin eduskuntafaksiin. Hämärän peittoon jäi, keneltä määräys urkkijaksi lavastamiseen tuli vai tuliko keneltäkään, mutta kyseinen virkamies siitä ainoastaan tuomittiin. Suomen kansa palkitsi Annelin lähettämällä hänet europarlamentaarikkona Brysseliin.

Matti Vanhanen puolestaan muistetaan vaalirahaskandaalista. Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n tarkoitus oli perustaa Suomeen järjestelmällinen korruptioautomaatti, aivan kuten professori Esko Riepula ja tutkija Petri Koikkalainen kuvaavat teoksessaan Näin valta ostetaan. Tämä yhdessä lautakasajupakan kanssa aiheuttivat sen, että Matti Vanhanen luopui pääministerin ja kansanedustajan tehtävistään näennäisen vapaaehtoisesti mutta käytännössä poliittisen paineen takia. Ero hoidettiin elegantisti puheenjohtajavaihdoksen kautta keskustan puoluekokouksessa. Hänen seuraajastaan Mari Kiviniemestä tuli sattumapääministerinä tunnetun Vanhasen sijainen, joka ei ehtinyt rötöstellä lyhyen toimikautensa aikana. Vanhanen siirtyi Anne Bernerin johtaman Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi, ja Berner palkittiin ministerinviralla nykyhallituksessa.

Jyrki Katainen osti filosofiaa Pekka Himaselta 700 000 euron arvosta ilman, että hanketta olisi kilpailutettu. Tämä kultainen kädenpuristus oli syy oikeuskanslerin nuhteluun, epäluottamusäänestykseen eduskunnassa ja epäsuosioon ajautumiseen. Niinpä Katainen ilmoitti (Vanhasen tapaan) luopuvansa pääministerin tehtävästä ja puolueensa puheenjohtajuudesta. Hän kapusi samaan pelastusveneeseen kuin Anneli Jäätteenmäki ja suuntasi Brysseliin. Euroopan unionin komission puheenjohtaja Barroso ”ymmärsi” Kataisen tilanteen ja siirsi talouskomissaarin tehtävät EU-parlamenttiin valitulta Olli Rehniltä Kataiselle.

Suomen pääministereitä vaihdetaan nykyisin pääministeripuolueiden puoluekokouksissa, joten Kataisen seuraajaksi tuli kokoomuksen juppisiiven Alexander Stubb. Stubb pyöritti diskurssia levyn loppuvaimennukseen asti. Hän sämpläsi itsensä valheen urakierteille vasta nykyhallituksessa, jonka asema ei puoli vuotta istuttuaan näytä erityisen vahvalta. Stubb on jäänyt kiinni eduskunnalle valehtelemisesta, ja myös pääministeri Juha Sipilä petti ensi töikseen kansalle antamansa koulutuslupaukset. Perussuomalaisilla puolestaan on muurahaisia sukissa, sillä Suomi on saanut jotakin aivan muuta kuin tilasi.

Onko Paavo Lipposen jälkeen ollut yhtään rehellistä pääministeriä? Hän vei Suomen eurovaluutan jäseneksi pelkkänä ilmoitusasiana, vaikka edeltäjänsä Esko Aho oli luvannut, että asiasta ei päätetä Suomen liittyessä Euroopan unioniin vaan kysymyksestä järjestetään erillinen äänestys. Lipposen mestariteko oli, että hän ikään kuin petti Ahon lupauksen hänen puolestaan. Lisäksi Jäätteenmäen tietourkinnan tarkoitus oli paljastaa, että Lipponen kaupitteli Yhdysvaltoihin kranaatinheittimiä, jotka ovat vientikiellossa sotaa käyviin maihin.

Entä Harri Holkeri? Tällä kohden muistini alkaa jo horjua, joten minä juon nyt kahvia. Ei mulla muuta. Sori siitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Tuntuu kyllä tosiaankin siltä, että viimeiset pääministerit hallituksineen ovat olleet lähinnä jonkun asteen roistoja. Suomen perustuslakia on rikottu ties miten monella tavalla ja kansan yli kävelty moneen kertaan. Asioitakin hoidetaan salakähmäisesti ja omaa etuaan ajatellen. Suomen kansa on unohdettu. Ei siis ihme että äänestysaktiivisuus laskee, eikä taida nousta kovin pian. Ainoa toivo olisi, että äänestysikäiset aktivoituisivat ja äänestäisivät eduskunnan ulkopuolisia puolueita.

Tähän täytyy saada poliittinen muutos ja pian, muuten tilanne voi riistäyttyä käsistä pahasti. Eivät yleensä rauhalliset suomalaisetkaan tätä kauaa vierestä katsele.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Mätä on turvottanut paiseen niin että se pian puhkeaa itsestään, - rahat loppuu! "Jollei käsi kävisi niin syvällä veronmaksajan taskulla, tekisi mieli onnitella hienosta liiketoimesta, sillä tuulivoimalla totisesti tehdään kunnon hillot. Yhteenlasketut vuotuiset tuet olivat n.73 miljoonaa euroa vuonna 2013, 140 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja vuonna 2019 arviolta jo yli 200 miljoonaa euroa. Aika mahtava, miljardien eurojen potti niille, jotka osasivat lobata. Sähköä ei ehkä kovin paljon synny, mutta rahaa kyllä."
http://paivanbyrokraatti.com/2015/09/25/pb-mauri-p...

Mauri Pekkarinen oli luomassa tukiautomaattia tuulivoimalle. Nyt tuista hyötyy vävypoika.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013032916780974_u...

Kohti vähäpäästöistä Suomea - Uusiutuvan energian velvoitepaketti
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen 20.4.2010
https://www.tem.fi/files/26643/UE_lo_velvoitepaket...

Mauri Pekkarisen perhe hyötyy tuulivoimasta - ”Ne on ihan härskejä”
http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-142716931...

Käyttäjän SeppoRaittila kuva
Seppo Raittila

* Perustuslakirikkomuksissa ei saa koskaan unohtaa 90-luvun lamaa,
etenkin miten kävi tuhansille yrittäjille - moninkertaisesti rikollisiakaan törkeyksiä ei ole edes pyydetty anteeksi, korvauksista puhumattakaan:
http://www.etvk.fi/ns-pankkikriisi-oli-suurelta-os...
http://www.etvk.fi/velkavankeina-suomessa-2015-ssp...
Taustaa poliittisesti: http://www.etvk.fi/professori-ja-valehtelun-kulttu...
ja taloudellisesti: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015319015...

* Paavo Lipponen myönsi jälkeenpäin että valehteli Niinistön kanssa kansalle EU:sta ja eurosta: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1081358588...

* Stubb teki valehtelussaan ennätyksen: väittää, ettei valehdellut, mutta valehteli niin nopeasti, ettei sitä voi selitellä muuttuneella tilanteellakaan, kuten yleensä vaalien jälkeen tehdään (uskomattominta on että kyseinen "EU-tietäjä" ilmeisesti oletti ettei hänen valhettaan voi nopeasti paljastaa) : https://www.facebook.com/Kunnollista/photos/a.4851...

MATELUMIELISTEN AIKA?
Suomen kansa ei tunnu ymmärtävän sitä, että edustuksellinen demokratia on loppunut ajat sitten (ks. esim. vaalivilppi etenkin viime vaaleissa https://www.facebook.com/notes/seppo-raittila/vaal... - Mm. Terttu Savolan mukaan jo aiemmin...).
Ja sitä, miksi joskus perustuslakikin on vessapaperia, mutta joitain tavallisia lakeja ja pienempiä säädöksiä noudatetaan automaattisesti ja kohtuuttomin seurauksin pilkkua myöten.
Koska Suomen kansa ei hahmota, ketkä oikeasti saavat poliitikot toimimaan siten kuin ne toimivat. Eli ketkä hyötyvät EU:n ja Suomen politiikasta.
(Sellainen aihe ei herätä tunteita eli valtamedian sensuuri aiheesta on onnistunut. Bilderberger-kokousten merkittävyyttä onnistuttiin sensuroimaan jopa kymmeniä vuosia niin, ettei juuri kukaan tiennyt niiden olemassaolostakaan.)
Suomen kansa on lyöty niin alas, että perustuslakirikkomukset-aihe ei edes useimmille ole kovin tunteita herättävä. Saati että niistä (laajemmissa piireissä) pidettäisiin erityisemmin kirjaa. Tai että niiden kohdalla mielenosoitettaisiin voimakkaammin kuin muita lakeja rikottaessa.
Vaikka samaan aikaan Suomen poliisivaltiollistuminen etenee.
Pienemmästä päästä esimerkki: Nykyisellään poliisi voi tehdä rajuja kotietsintöjä ilman että edes kertoo epäilevänsä kohdehenkilöä rikoksesta. (http://mvlehti.net/2015/12/06/lukija-kotietsinta-k... ja lisää: http://mvlehti.net/?s=kotietsint%C3%A4)
(Lähinnä syyskuuhun asti Suomen poliisivaltiollistumisesta on tilanne täällä: https://www.facebook.com/notes/seppo-raittila/suom... - Sen jälkeen tilane on edelleen heikentynyt.)

Suomen kansaa on nöyryytetty useita vuosisatoja.
Neuvostoliiton aikana lait silti olivat yleensä jossain kunnioituksessa. Sitten (spekulaatio)markkinoiden räjähtäessä 1980-luvun puolivälistä alkaen maailman tuloerot ovat jatkuvasti kasvaneet ja nykyisellään maailmassa on hyvin monia yrityksiä ja jopa yksityishenkilöitä, joilla on enemmän taloudellista voimaa (irtonaista rahaa) kuin maailman valtioiden enemmistöllä.

Niinpä ei ole ihme, että eliitin tahtoa toteuttavien valtapoliitikoiden ja kansanenemmistön välinen kuilu on nykyisin ennätyssuuri.
Nykyisellään esim. HS voi jopa suoraan ja voimakkaasti liputtaa EK:n puolesta mielipiteelliseen tyyliin ja lytätä AKT:n naurettavalla logiikalla: http://nyt.fi/a1449286595331?ref=hs-art-luetuimmat-2 - NWO-agendaansa se ei ole jättänyt, vaikka Stubbille tuossa nauraakin. (Ei agenda yhdestä miehestä ole kiinni.)

Vuodesta 1990 alkaen Suomen kansalle oleellista perustuslakia ja muita lakeja (enimmäkseen Suomen kansalle tärkeitä) on rikottu niin tiheästi, ja itsenäisyys on myyty niin salaillen, kaunistellen ja vähitellen (nyt jo valmistellaan pohjavesien ja metsien myyntiä jne., Soklin kaivosoikeudet meni jo pilkkahintaan), ettei kansakunnalla ole enää itsetuntoa eikä mitään kenenkään tunnistamaa "viimeinen pisara" -rajaa...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut