*

J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Sanan vankeus

Olohuoneessamme on kaksi elefanttia: Suomessa on sananvapausongelma, joka johtuu reaalitodellisuudessa olevasta toisesta ongelmasta, eli maahanmuutosta. Sitä kansan suuri enemmistö ei ilmeisestikään halua, mutta poliitikot on taivuteltu suostumaan massamaahanmuuttoon Euroopan unionin painostuksesta. Sananvapauden ongelmaksi maahanmuutto-ongelma on kulminoitunut neljässä muodossa:

1. Tiedotusvälineiden toimitukset myötäilevät maahanmuutolle suopeaa hallitusvaltaa (A) poliittisen vallan pelossa, (B) taloudellisen ehdollistamisen vuoksi ja (C) mainetekijöihin vedoten.

Ad A. Valtavirran media myötäilee hallitusvaltaa, koska se on riippuvainen poliitikkojen halukkuudesta antaa medialle lausuntoja. Tämän käänteispuolena media on sitoutettu ideologiaan, jota sanotaan ”yhteiskuntavastuuksi”. Medialle on siis siirretty osa yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä, ja siksi se selittelee asioita poliittiselle vallalle parhain päin. Erityisen kuuluisa tästä on Yleisradio, joka on poliittisesti hallittu ja jossa monikulttuurisuuden edistäminen on kirjattu toiminta-ajatukseen, vaikka monikulttuurisuuden ideologia on erittäin altis filosofiselle ja tieteelliselle kritiikille.

Ad B. Kaupallinen media puolestaan on riippuvainen mainostajista, joten se pyrkii näyttäytymään ”arvoneutraalina”, mikä johtaa poliittisten asioiden viihteellistämiseen. Se siis välttelee kertomasta maahanmuuton ongelmista rehellisesti eli kaikessa karuudessaan, kuten tekee nyt MV-lehti. Kaupallinen valtamedia on poliitikkojen pihdeissä myös lehdistötuen kautta. Yksi syy päätoimittajien haluun sensuroida mediaa voi olla se, että he ovat periaatteessa vastuussa julkaisunsa sisällöstä ja siksi heitä uhkaillaan suoraan viranomaistahoilta, mahdollisesti sisäministerin määräyksestä. Näin voisi päätellä siitä, että tiedotusvälineiden kommenttipalstat laitettiin lukkoon monen median toimesta erään kuun ensimmäisenä päivänä, ikään kuin kyseessä olisi ollut viranomaispäätös.

Ad C. Mainetekijät puolestaan ovat oletuksenvaraisia uskomuksia. Niiden pohjalta maahanmuuton kritisoimista pidetään kiellettynä. Sanankäytön pahimmat uhat eivät olekaan virallis-formaaleja rajoituksia, joista seuraisi julkisen sanan jupakoita tai oikeudenkäyntejä, vaan ne ovat piileviä epäsuoria ehtoja. Juuri niihin liittyvät mainetekijät ja niistä seuraava poliittinen korrektius, jonka tärkein tulos puolestaan on Rakkausministeriön alaan kuuluva ”muunneltu totuus”. Esimerkiksi toimittajia, opettajia, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja asiakaspalvelijoita painostetaan luopumaan tai vaikenemaan maahanmuuttokriittisistä näkemyksistään työpaikan menettämisen hinnalla tai uskoteltuun ”omaan etuun” vedoten, mikä on johtanut anonyymiin esiintymiseen. Kyse on persoonan riistosta, joka rikkoo ihmisoikeuksia. Ihminen on tällöin myyty hermoverkkojaan ja synapsejaan myöten. Itse kieltäytyisin tekemästä mitään sellaisen työnantajan hyväksi, joka vaatii yksilöä kieltämään itsensä ja ajatuksensa. Tappio filosofialle jäisi tällöin pienemmäksi.

2. Tiedotusvälineet ovat vaarantaneet oman maineensa sensuurilla, asioiden vääristelevällä painottamisella ja tosiasioiden kertomatta jättämisellä. Juopa vallitsee myös toimitusten sisällä, jossa maahanmuuttoa vastustavat toimittajat vaiennetaan aamupalavereissa ja kahvipöydissä. Tämän tuloksena toimitukset itsesensuroivat.

Kaiken takana on pelko siitä, mitä toiset sanoisivat. Lopulta ihmiset puhuvat double-speakiä vain siksi, että ovat toistensa odotusten vankeja. Kaksi maahanmuuttokriittistä toimittajaa voivat siis kirjoittaa maahanmuuttoa suosivasti vain tyydyttääkseen näkemyksiä, joita he olettavat toisillaan olevan! Tämän tuloksena toimittajat itsesensuroivat.

Marko Hamilo julkaisi aiheesta tuoreen kirjan Punavihreä kupla, ja samat asiat paljasti jo Helsingin Sanomien entinen pääkirjoitustoimittaja Martti Valkonen teoksessaan Sananvapaus kauppatavarana ja sitä edeltäneessä verkkokirjassa Journalismin salat, osat 1 ja 2.

Olen itsekin kuullut usean toimittajan kertovan, miten tiettyjä juttuaiheita vastaan aloitetaan valtava sensurointivyörytys toimituksissa, ja tiettyjä henkilöitä sekä puolueita halveksutaan avoimesti ja ylimielisesti. Sensuroijat ovat yleensä joko ”edistyksellisen” sukupolven tanttoja, uusvasemmistolaiseen agendaan sitoutuneita nuoria tai pääomapiireissä ja Bilderberg-seurassa ripitettyjä päätoimittajia. He määrittelevät asenteiden muokkaukseen ja mielipiteiden manipulaatioon tähtäävät tarkoitusperät viestimissä. Kyse on ideologisesta normatiivista, jota puolustetaan ”viestimen linjana”. Mutta haluavatko yleisöt linjan? – Yleisöt haluavat tietää asioiden todellisen laidan, jota edistää vapaa tiedonkulku, ei ”suodatus”.

3. Tiedotusvälineiden ”viides kolonna” ovat toimittajien ja pääkirjoitustoimittajien ohella kolumnistit ja ne asiantuntijat, joilta media tietää aina saavansa haluamansa mielipiteen. Kolumnisteiksi palkataan kirjoittajia, jotka myötäilevät maahanmuuton edistämistä, kehittämistä ja lujittamista, esimerkkinä nyt vaikka kirjoituksestaan ”Valkoinen roskaväki” (Ylen verkkosivut 28.9.2015) paljon kritiikkiä niittänyt Jari Tervo.

Kirjoittajavalinnoilla luodaan kuvaa, että toimituksen ulkopuolellakin ajatellaan samoin kuin toimituksissa. Maahanmuuttoa arvostelevia ihmisiä häväistään mediassa perättömillä lausumilla ja solvauskampanjoilla, mutta ongelmien ytimestä, eli maahanmuutosta, ei sallita sanottavan mitään negatiivista. Maahanmuuttokriitikot leimataan pejoratiivisesti ja stereotyyppisesti ”reppanoiksi”, joita ilmeisesti on jo 88 prosenttia suomalaisista. Ironiaa, parodiaa ja sarkasmia ei suostuta suvaitsemaan tyylikeinoina, jos esittäjä on maahanmuuttokriitikko ja kohde maahanmuuttaja tai maahanmuuttopolitiikka. Mutta ivaa, pilkantekoa ja herjaamista ymmärretään ja harjoitetaan mielihyvin toimituksissa, jos kohteena ovat maahanmuuton arvostelijat.

Myös tieteen edustajia viedään kuin sikaa korvasta. Tekstien sensuroimisen lisäksi koko ihminen voidaan laittaa liipaisimelle ja sulkea julkaisusaartoon median ulkopuolelle. Hänet siis – ajatelkaa – likvidoidaan. Ihmistä pidetään ”ei-toivottuna henkilönä”, ja usein se myös sanotaan häikäilemättömästi ylpeillen, pitäen cordon sanitairea oikeutettuna ja sensuroijan omaa asemaa parantavana ansiona. Menetelmä on tuttu jo tieteellisen sosialismin ajoilta yliopistoista, ei tosin oikeasta tieteestä, johon menettely ei kuulu.

Mikäli akateemisesti ansioitunut ihminen paljastaa totalitarismin nykyiset kuplat, eli ”kommunismin, feminismin ja islamismin” räikeät paheet puhtaasti loogisin asein, uusvasemmistolaiset pitävät sitä suurena rikkomuksena, joka oikeuttaa heitä repimään kirjoittajan tutkimukset kappaleiksi ja tuhoamaan virkauran. Mutta heistä itsestään ei saisi sanoa mitään kriittistä, vaikka heidän omat esityksensä ovat voimassa saman akateemisen suopeuden turvin kuin kaikki muukin. Pää puskissa elävien pseudotieteenharjoittajien piirissä jo sanan ”massamaahanmuutto” käyttämistä pidetään pois jynssäämistä vaativana ”ääriajatteluna”, mikä antaa selkeän kuvan realiteettitajun himmentymisestä myös yliopistoissa.

Mediassa maahanmuuton tieteellinenkin kritisoiminen tulkitaan ”rasismiksi”, ja totuudesta muistuttaman jäävät vain yksinäiset numerot. Tämänvuotisen tulijatulvan hinta valtiolle on varainhoitoyhtiö Frontin laskeman mukaan vähintään 1500 miljoonaa, josta 106 miljoonaa katetaan lakkauttamalla 1200 työpaikkaa yliopistolta ja muutama miljoona opintotuen leikkauksilla. Noin 60 miljoonaa aiottiin kattaa eläkeläisten asumistuen leikkauksilla, kunnes poliitikot huomasivat, ettei se juuri nyt käykään, koska ikäihmiset voisivat nostaa myrskyn maahanmuuttoa vastaan. – Mutta mistä otetaan loput rahat?

4. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa kaikki massamaahanmuuttoa puolustava puhe on väistämättä vastuutonta. Tulokset näkyvät siinä kahtiajaossa, joka on revennyt yhtäältä toimittajien ja heidän lemmikkiensä ja toisaalta yleisömielipiteiden välille. Kun suuri yleisö ei ollut maahanmuuton oikeutuksesta, hyödyllisyydestä, tarpeellisuudesta ja mahdollisuudesta samaa mieltä kuin toimittajat ja kolumnistit, se sulki hädissään juttujen kommenttipalstat kesällä. Selvempää näyttöä siitä, että Suomessa vallitsee sananvapausongelma, ei voisi saada.

 

Miten media syö omat toimintaehtonsa?

Sananvapauteen sisältyvät mielipiteidenvapaus ja ilmaisunvapaus. Tämä tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa vapaasti mielipiteitä ja oikeus sekä esittää että vastaanottaa niitä kaikkien kanavien kautta.

Medialla ei ole tietenkään velvollisuutta julkaista muuta kuin se tahtoo. Mutta medioiden toimintaidean – tiedonvälityksen ja yleisönpalvelutarkoituksen – valossa sensuurin ajatus tuhoaa median omat toimintaehdot. Mediassa harjoitettu yleisömielipiteiden sensurointi on kerrassaan hullunkurista. Ajatellaanpa vähän.

Kommenttipalstojen sulkemisen ja blogien sensuroinnin takana on pyrkimys estää kansalaisten poliittisten mielipiteiden esittäminen. Tämän menettelyn ainoa järjellinen motiivi voi olla kyseisten mielipiteiden kieltäminen, eli ajatusten poistaminen todellisuudesta. Onhan maahanmuuttoa suosivan hallitusvallan oma elämä paljon helpompaa, kun ei ole vastustajia.

Mutta poistuvatko ajatukset näin? Katoaako sen takana oleva kansalaismielipide? – Ei varmasti katoa. Psyko- ja sosiodynamiikkaa tuntevana sanoisin, että se vahvistuu, kun aihetta alkaa koskea kielletyn hedelmän houkutus. Sensurointi ei siis toimi myöskään sensuurin harjoittajan omien päämäärien hyväksi.

Toinen hullunkurinen tendenssi meneillään olevassa sensurointipolitiikassa on seuraava: Kun kerran toimituksissa ajatellaan, että vastaanottajien mielipiteiden ei pidä antaa näkyä, niin millä ihmeen ylemmyydentunteella toimittajilla itsellään olisi oikeus odottaa, että heidän yleisönsä puolestaan kunnioittaisivat toimittajia alentumalla lukemaan juuri heidän mielipiteitään ja juttujaan?

Ovatko toimittajat niin paljon viisaampia kuin me?

Ovatko toimittajat niin paljon älykkäämpiä kuin me?

Ovatko toimittajat niin paljon parempia ihmisiä kuin me?

Ovatko toimittajat niin paljon meidän yläpuolellamme?

Pitääkö toimittajia totella, vaikka maailma ei olekaan sellainen kuin he performoivat ja representoivat, lavastavat ja unelmoivat?

Kysymyksen voi esittää myös muodossa: Miksi ylipäänsä kenenkään toisen ihmisen pitäisi päättää siitä, mitä joku toinen saa ajatella ja sanoa?

Tätä kautta tullaan kriteerittömyyden ongelmaan, joka on sananvapauden kannalta aivan keskeinen. Koska yleispäteviä arviointiperusteita näkemysten luvallisuudelle ei voida esittää, jokainen sananvapauden rajoitusyritys on perimmältään vallankäyttöä, eikä siten yhtään parempaa tai huonompaa kuin sananvapauden käyttäminen sinänsä. Tästä seuraa, että kaikki pitää voida sanoa, ja muun muassa siksi ennakkosensuuri on kielletty ja jälkikäteissensuuri on rajattu vain rikoslailliseksi, joka sekin on tosin vallan ilmentymä ja sellaisena usein järjenvastainen. (Sananvapauden periaatteista lisää voi lukea teokseni Kansallisfilosofinen manifesti uudistetusta laitoksesta, 2015, luku 7.)

Vapaata sanankäyttöä tukee vielä vihdoin popperilainen falsifioitavuuden periaate. Myös vääriksi tai virheellisiksi epäillyt ajatukset pitää voida julkaista, koska muuten niitä ei voida arvioida eikä sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan. Jos hyväksyttävyyden kriteerinä pidetään jonkin ajatuksen ”oksettavuutta”, ”ällöttävyyttä”, ”häpeällisyyttä” tai jotakin muuta affektiivista piirrettä, kuten hysteriasta kärsivissä toimituksissa ja tuomioistuimissa nyt pidetään, on länsimaisen rationalismin periaatteet heitetty nurkkaan ja avattu tie poliittisen mielivallan suolle. Funktionalistisesti ajatellen jokainen ajatus on perusteltu jo siksi, että se on sanottu, koska muutenhan sitä ei sanottaisi lainkaan. Sanomisella sinänsä on aina myös itseisarvo, ja juuri näiden aprioris-käsitteellisten ja loogisten ominaisuuksiensa vuoksi sananvapaus on määritelty rajoittamattomaksi perustuslaeissa, joita puolestaan on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.

 

Kun persuaura loistaa kulman takaa

Eräs entinen presidentti sanoi toimittajia ”sopulilaumaksi” hermostuttuaan omien sanojensa vääristelyyn, mutta nykyään tuota vääristelyä tapahtuu eri yhteyksissä ja eri tavalla. Myöskään suuri yleisö ei ajattele niin kuin valtaapitävät toivoisivat. Havainnollistan median harjoittamaa värikynäpolitiikkaa parilla hetken eläneellä esimerkillä.

Esimerkki 1. Median ansiosta kaikki tietävät, että muuan lahtelainen teinipoika kyllästyi massamaahanmuuttoon pitäen sitä epäoikeutettuna ja puki päälleen Ku Klux Klanista muistuttavat vaatteet. Lahden lakana-Lassen tapaus ei olisi saanut huomiota maailmalla, ellei suomalaisen median valtavirta olisi ensin luonut itse ilmiötä. Suomen kansainvälisen maineen mahdollinen ”vaarantuminen” oli siis sekin median itsensä luoma tulos, jolla yritettiin leimata koko suomalainen maahanmuuttokritiikki rasistiseksi nostamalla esille yksi pelkästään symbolisen tason ylilyönti ja vetämällä asioiden välille mielikuvalliset yhtäläisyysmerkit.

Kyseessä oli klassinen mittasuhteiden vääristely, jossa marginaalinen ilmiö asetettiin valtavan suurennuslasin alle. Jos tämän tuloksena jonkun maine kärsi, ei pesuveden mukana mennyt Suomen maine vaan median oma maine. Ihmisillä lienee sen verran medialukutaitoa, että ketään sen enempää Suomessa kuin muuallakaan ei voida enää kurittaa häveliäisyydellä. Jos jollakin on kyseisessä asiassa jotakin hävettävää, väittäisin, että medialla itsellään ja maahanmuuttoa kansalaisten veropiikkiin haalivilla poliitikoilla. Nähdäkseni tästäkin asiasta oli oikein kertoa, mutta ei hysterisoida, panikoida eikä käyttää tapausta maahanmuuttokriitikoiden leimaamiseen rasisteiksi, kuten mediassa tehtiin.

Suurin osa maahanmuuttokritiikistä on ollut täysin perusteltua ja oikeansuuntaista, mutta myös epäasiallisiksi koetut mielipiteiden ilmaisut pitäisi sallia. Jos ”hyväksi yhteiskuntakäytännöksi” määritellään poliittisen korrektiuden noudattaminen, on tuotu kirves sen puun juurelle, jossa kasvaa yhteiskunnallinen totuus.

Esimerkki 2. Kun Timo Soini antoi Saksassa lausunnon, että hänen mielestään niiltä EU-maita, jotka eivät ota maahanmuuttajia, pitäisi ottaa EU-tuet pois, MTV3 uutisoi asiasta tavalla, jossa Soinin esitettiin kannattavan maahanmuuttoa. Tosiasiassa taustalla oli ulkoministerin yritys pysäyttää Suomeen pyrkivät maahanmuuttajat jo Etelä- ja Keski-Eurooppaan, jotta Suomesta ei tulisi siirtolaisten päätepysäkkiä. Kuten tiedetään, myös Dublin-asetus edellyttäisi turvapaikkahakemusten tekemistä siihen maahan, johon ensin saavutaan. Näiltä taustatekijöiltä media sulki valikoivasti silmänsä ja välitti julkisuuteen jutun, jossa Soini esitettiin massamaahanmuuton magneettina, lähes syypäänä koko maahanmuutto-ongelmaan! Juttu perustui toisen käden aineistoon, Der Spiegel -lehden manikealaiseen luentaan, ja sen tarkoitus oli ilmeisestikin heikentää Perussuomalaisten puheenjohtajan kannatusta Suomessa. Sama vääristely päti Helsingin Sanomien ja Yleisradion viestintään Perussuomalaisten toimista esimerkiksi Sote-kiistassa.

Kyseinen uutisointi on esimerkki tahallisesta pyrkimyksestä lukea poliitikkojen lausuntoja sanatarkasti silloin, kun olisi ollut tulkitsemisen tai asiayhteydessään ymmärtämisen paikka. Maahanmuuttoa suosivissa toimituksissa perussuomalaisten viestejä arvioidaan kirjaimellisesti silloin, kun pitäisi nähdä tekstit konteksteissaan ja funktioissaan. Mielivaltaisiin tulkintoihin media antautuu puolestaan aina, kun se ei saa perussuomalaisilta haluamansalaisia kirjaimellisia ja rasistisia kannanottoja omiksi tikkatauluikseen. – Reilua?

En ole erityisen innostunut minkään puolueen kannanotoista, mutta minua lähinnä säälittää maahanmuuttokriitikoihin kohdistuva epäoikeudenmukainen mustamaalaus ja siihen liittyvä panettelu. Olen tieteenharjoittaja ja tiedän, että toimituksissa on luonnollisesti kiire, eikä aikaa ajatteluun ole paljoa. Mutta kyseisellä viestinnällä entinen valtamedia (nykyinen roskamedia) on diskvalifioinut itsensä luotettavan ja vakavasti otettavan argumentaation ulkopuolelle.

Vastaamatta on edelleen peruskysymys: Miksi maahanmuuttoa ei saisi arvostella eikä vastustaa joutumatta töhertelyn kohteeksi mediassa? Minä en löydä tähän tendenssiin mitään järjellistä selitystä. Halu tuhota maamme julkinen talous, väestörakenne, sosiaaliturvajärjestelmä ja turvallisuus ei kelpaa sellaiseksi.

Usein sanotaan, että mielipide on oikeutettu, kun argumentti on perusteltu ja tarkoitus on hyvä. Kun etenkin eräät vihervasemmistolaiset ovat leimanneet meidät vihollisikseen omassa suvaitsevaisuudessaan, ei mikään meidän esittämämme argumentti voi olla siitä lähtien heidän mielestään perusteltu eikä myöskään hyvä. Paitsi ehkä se, että jossa asetutaan kannattamaan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, vaikka universumi ympäriltä räjähtäisi. Mitä vastaansanomattomampi kannanottomme on, sitä huonompi se on tietysti vastapuolen näkökulmasta. Tällaisessa tilanteessa keskustelua ei voida enää käydä, ja haukut on syytä ottaa kiitoksina vastaan.

Filosofisesti katsoen totuuden tavoittelun ei pitäisi edellyttää mitään tarkoitusperää ollakseen voimassa. Se olisi järjen ja sananvapauden ripustamista kahleisiin. Moraalin vuoksi sanon kuitenkin, että itse pidän maahanmuuton vastustamista perusteltuna siksi, että juuri se takaa kansallisen itsemääräämisoikeuden yllä pysymisen, talouden ja työllisyyden turvaamisen, meritokraattisen sosiaalipoliittiseen vastuun, kielen ja kulttuurin säilyttämisen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, väestön kahtia jakautumisen ehkäisemisen, rasismin vastustamisen sekä kansallisen hajoamisen estämisen.

 

Lopuksi

Miksi laittaa häkkiin siivetöntä lintua, joka ei enää omin avuin lentoon pääse? Siinä häkissä istuvat nyt kaksipäisen vaakunakotkan, Adler-kirjoituskoneista tunnetun logohaukan, duunarien, porvarien ja trollipapukaijojen lisäksi myös Mr. Smith.

Media on itse luonut itselleen ongelman. Median ongelma on media itse. Siitä muistuttavat katoavat lukijaluvut samalla, kun valtamedian osakekurssit polkevat ojien pohjia. Tästä ei voida syyttää vain ”digitaalista murrosta”, jonka tuloksena ihmiset peruvat Hesarin tilauksiaan. Ongelma on toimituspoliittinen. En tiedä miksi ihmiset ylipäänsä seuraavat valtamediaa aikana, jolloin voi valita. Kansalaisten ulottuville laajentunut Internet-julkaiseminen on vienyt valtamedialta ihmistajuntoja teollisesti manipuloivan mahdin.

Todettakoon lopuksi, että suoran sensuurin kohteeksi mediassa joutuvat kahdenlaiset jutut: erittäin huonot ja erittäin hyvät. Erittäin huonot ovat tyyliltään ja sisällöltään rabulistisia ja ansaitsevatkin paikan paperikorin partaalta. Erittäin hyvät puolestaan ovat paljastavia, ihmisten silmiä avaavia, analyyttisia ja todellista tietoa sisältäviä kirjoituksia. Juuri viimeksi mainitut  media ja poliitikot kokevat vaarallisiksi omalle vallalleen, ja sen vuoksi ainoaksi hätäpuolustautumiseksi jää sensuroiminen. Kun mitään ei näe, mitään ei ole, kuten piispa Berkeleyn päänvaivassa. Vai onko sittenkin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

37Suosittele

37 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Loistava,analyyttinen kirjoitus. Toivottavasti median edustajat lukevat sen: itsekritiikki on sallittua!

Toni Lahtinen

Ei sillä ole mitään väliä lukevatko median edustajat kirjoituksen eli eivät, koska ... no miten tämän nyt kauniisti sanoisi ... asioiden ymmärtäminen ja omien aivojen käyttö EIVÄT KUULU toimittajien ydinosaamisalueeseen.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Mutta mikä on se voima, joka ajaa eurooppalaisia valtioita kaivamaan oman kulttuurinsa hautaa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Osaako tähän vastata edes filosofi Hankamäki? Tosiasia näyttää olevan, että kaikki tyhjiöt täyttyvät, myös uskonnolliset. Eurooppalaiselle sivistyneistölle on jo vuosikymmenten ajan kelvannut mikä tahansa ideologia, kunhan se on antikristillinen, ja nyt sitten alkaa pää tulla vetävän käteen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mutta mikä on se voima, joka ajaa eurooppalaisia valtioita kaivamaan oman kulttuurinsa hautaa yhä kiihtyvällä vauhdilla."

En muuta keksi kuin se utopistinen päähänpisto-liittovaltio. Eihän tässä mitään järkeä ole kenenkään kannalta.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Euroopan-valtiota yrittivät aikoinaan Roomalaiset, Keltit, Bysanttilaiset, Frankit, Saksalais-Roomalaiset, Preussilaiset, Ranskalaiset ja Saksalaiset. Nyt aika kuitenkin näyttää onnistuuko EU yhdentymään vai hajoittaako kriisit unionin, tai ainakin siitä väitellään.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Göbbels käytti tätä voimaa tehokkaasti hyväkseen toistamalla samaa niin että tulokset ovat meillä näkyvillä.

Reijo Tossavainen

Erinomainen kirjoitus. Kiitos!

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Minä olen ihmetellyt maahanmuuttokritiikittömyyttä ja aivopesua, mutta en näin analyyttisesti.

Toinen valtavirrassa tapahtuva aivopesu on turvatakuut ja suomalaisten sotilaitten lähettäminen taisteluun terroristien maaperälle. Suomen puolueettomuus unohtuu hetkessä, ja se, että näille tantereille joutuvat sotilaat ehkä menettävät uskonsa ihmisyyteen siellä muutamassa kuukaudessa. Palaajat varmaan kadottaneet elämänilonsa kuten Irakin ja Afganistanin sodista palanneille yleensä käy, jos nyt henkikulta yleensä on tallella.

Onko näillä kahdella muutakin yhteistä kuin muslimien valtaenemmistön etujen ajaminen? Mitä hyötyä siitä olisi, kun kestävyysvajeen korjaamiseen ei näin heppoisella tavalla ole mahdollisuuksia?

Mika Vuolle

Erittäin pätevä tarkastelu suomalaisen journalismin synkästä nykytilasta ja koko yhteiskuntaamme jäytävästä moraalisesta ja poliittisesta rappiosta. Suomi kulkee nyt tietä, jonka päässä on aina vakava yhteiskunnallinen kriisi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ovatko "Bilderberg-seurassa ripitettyjen" päätoimittajien perusaksioomat todellakin "kulttuurimarxilaisia"? Hämmentävän yhtenäinen on sensuurihengessään tuo koko sananvapauttasi vastustava maapallo, ja täällä kuitenkin kirjoitat kenenkään estämättä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Hankamäen kirjoituksen poistaminen on kuitenkin vain yhden delete napin painalluksen päässä. Päätöksen tekee kasvoton toimittaja mutu-tuntumalla.

Sensuuria on myös epämääräisen mittainen banni epämääräisestä syystä.

Hankamäen yhteiskunnallinen asema ja titteli kenties suojaavat häntä paremmin sensuurilta. Jotain yhteiskunnallista tajua toimittajillakin sentään on. Ihan kaikkea ei voi eikä kannata sensuroida, vaikka mieli tekisikin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kun media ryhtyy vallan sylikoiraksi syystä tai toisesta, se menettää uskottavuutensa ohella juuri journalistisen vapautensa ja heittää itse roskiin toimittajan huoneentaulunsa. Kieltää itsensä ja sahaa lauluoksansa.
Itsepetoksella on lopultakin hyvin ennustettavat seuraukset. Vain muutama vuosi on mennyt ja media on menettänyt suuren osan luottamuspääomastaan. Mutta onhan osa ihmisistä sentään herännyt todellisuuteen.
Tässä sitä "menetystarinaa vailla vertaa" nyt seurataan...

Kristian Ikonen

Kiitos hienosta kirjoituksesta!

T Piepponen

Siltähän se alkaa näyttää, että kun länsimaisissa yhteiskunnissa ei enää uskonnolla ole niin suurta merkitystä, on "journalisteista" ja sen sellaisista näpertelijöistä tullut uusi, hurmoksellisesti ihmisiä kontrolloiva Papisto. Mentaliteettinsä on kuin helvetinpelolla lapsesta saakka kieroonhakatun leipäpapin pääkopan sisältö. Eli hurskastellaan minkä ehditään, valehdellaan mestarillisesti ja palvotaan mammonaa ahkerasti.

Käyttäjän MariRantanen1 kuva
Mari Rantanen

Loistava teksti. Näinhän tämä juuri on kuten kirjoitat. On vain yksi totuus ja yksi mielipide. Itse olen alkanut lukemaan kansainvälistä mediaa, sieltä saa paljon nopeammin ja luotettavammin tietoa. Käsitykseni esimerkiksi hesarista on aivan samanlainen, kyse ei ole printtimedian romahduksesta vaan toimituksellisesta ala-arvoisuudesta.

Suomalaisen valtamedian tilanne on säälittävä, samoin kuin koko Suomen. Näin lasten oikeuksien päivänä murehdin sitä millaisen Suomen olemme lapsillemme ja lapsenlapsillemme jättämässä.

Janne Suuronen

Erinomainen kirjoitus ja kesti vielä toisenkin lukemisen.

Vastaavia aihepiirejä toki on muitakin, kuin pelkästään maahanmuutto. Myös sellaisia missä olemme Sakarin kanssa eri puolilla rintamaa ja missä media on Sakarin kanssa samalla puolella.

Käyttäjän ErkkiSeppnen kuva
Erkki Seppänen

Sananvapauteen kuuluu myös eri mieltä oleminen asioista. Ja siitä huolimatta niistä keskusteleminen järkevästi täytyy olla mahdollista.

Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelun ääripäiltä - rasisteilta ja suvaitsevisteilta puuttuu tämä perustavanlaatuinen kyky dialogiin ja argumentointiin. Eihän se aina helppoa ole, mutta jos siitä luopuu on koko yhteiskunnallinen keskustelu lapsellista.

Eli peukutus.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

BRAVO!

(Pyydän anteeksi huutoa, mutta tämä kirjoitus jos mikä ansaitsee sen. Eihän konsertissakaan hienon esityksen jälkeen hillitysti taputeta käsiä vaan kiljaistaan kurkku suorana BRAVO!.)

Toivoisin todella, että "päätoimittaja" Huusko vastaisi kirjoitukseen perustellusti.

T Piepponen

En millään malta olla leikkimättä vähän roolileikkiä Huuskona:

" Parahin Juha Lehtinen. Puheenvuoron säännöt kieltävät huutamisen. Isoilla kirjaimilla kirjoittaminen on huutamista netissä. Voisitko jatkossa ystävällisesti olla huutamatta, ettei tarvitse napahuttaa bannia Juha Lehtiselle. Tässä linkki keskusteluohjeisiin: https://oma.uusisuomi.fi/keskusteluohje"

Hitto, että oli piristävää. Korvasi ikään kuin pullan näin kahvitauolla.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Nato geissi oli kyllä median naurettava sirkus, joka tiivistettynä tarkoittaisi että Suomen kannattaa liittyä Natoon koska Venäjä on Suomelle uhka Jos Suomi liittoutuu ja näin liittoutumalla Natoon taattaisiin Suomelle turvatakuu Venäjän uhkaavastaan jota tosin Nato ei silti takaisi.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiinnostava kirjoitus aiheesta, josta kirjoittajalla on vahva mielipide.

Tämä on yksi mielipiteistä, joka kaipaa kommenttia: "Yksi syy päätoimittajien haluun sensuroida mediaa voi olla se, että he ovat periaatteessa vastuussa julkaisunsa sisällöstä ja siksi heitä uhkaillaan suoraan viranomaistahoilta, mahdollisesti sisäministerin määräyksestä."

Esimerkiksi tämä tiedotusväline, jossa nyt kirjoitamme, ei ole moisista uhkauksista kuullut. Tohdin hieman epäillä muidenkaan sellaisia saaneen.

Bloggaaja kirjoittaa myös esimerkiksi: "Suurin osa maahanmuuttokritiikistä on ollut täysin perusteltua ja oikeansuuntaista, mutta myös epäasiallisiksi koetut mielipiteiden ilmaisut pitäisi sallia."

Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, jota tällä hetkellä harjoittaa keskustasta, perussuomalaista ja kokoomuksesta koostuva hallitus, on täysin sallittua esittää kritiikkiä esimerkiksi täällä Puheenvuorossa. Sitähän myös päivittäin tapahtuu. Me toimituksessa katsomme, ettei tuokaan kritiikki mene sellaiseksi, joka koetaan yleisesti epäasialliseksi tai jopa laittomaksi.

Kirjoittaja siis ymmärtääkseni puoltaa epäasiallisten mielipiteiden ilmaisujen sallimista. Tarkoittaako tämä, että kunniallisesti käyttäytyvien ihmisten ajattelutapaa, syntyperää tai muita henkilökohtaisia ominaisuuksia pitäisi mielestäsi saada avoimesti pilkata?

T Piepponen

Hei Markku Huusko.

Voisitteko nyt yhden kerran vastata seuraaviin kysymyksiin, jos kysyn näin - oi ihanaa - ystävällisesti?

1. Kuka määrittelee länsimaissa "asiallisuuden tai epäasiallisuuden"? Joku pappiko? Auktoriteetti? Mikä auktoriteetti?
2. Olen nyt pari vuotta katsellut netissä kuinka "peräkammarin poikia", "mielenterveyskuntoutujia" ja "pahoinvoivia" - suomalaisia miehiä - on syyllistetty miltei kaikesta rasismista lamaan. Miten sellainen pilkkaaminen tuntuu olevan täysin avoimesti sallittua? Kuinka se vähentää aggressioita?
3. Ajattelutapaa pitää saada vaikka pilkata jos sen kokee jotenkin tarpeelliseksi ja perustelluksi. Jos ajattelutapaa ei saa "solvata", ollaan mielestäni ajatustotalitarismin portilla ja siitä seuraa turpaan vetämisen halujen kasvua. Mikä tässä ei pidä paikkaansa?

Hyvää päivän jatkoa, Markku Huusko.

Kysyi Timo Piepponen.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Terve Timo Piepponen

1. Uudessa Suomessa näitä rajanvetoja tekee toimitus.

2. En tiedä kuka on syyllistänyt ketä, joten en osaa ottaa kantaa.

3. Itse en pidä kunniallisten ihmisten pilkkaamista rakentavana keskusteluna.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #25

Tuomionsa kärsineenkään pilkkaaminen ei ole korrektia, mutta niin kuitengin annetaan tarkoitellusti tapahtua.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Ihmisen - kunniallisten tai kunniattomien - "syntyperää tai muita henkilökohtaisia ominaisuuksia" ei ole syytä edes käsitellä, saati sitten pilkata. Eikä niitä vastuullisen kustantajan tietenkään tarvitse/pidä julkaista.

Sen sijaan "ihmisten ajattelutapaa" saa ja pitää voida käsitellä, kritisoida ja jopa pilkata. Tässä on käytännön ongelmana tietysti se, että monet ihmiset kokevat näiden "asiaan" (=ajattelutapa) keskittyvien kirjoituksien kohdistuvan heihin henkilökohtaisesti.

Huuskoa lienee uskottava kun hän kirjoittaa, ettei ole moisista uhkauksista [viranomaistahoilta] edes kuullut.

Epäilyksen varjo kuitenkin jää. Samoin kuin emme tiedä, mitä viranomaiset oikeasti tiesivät viikko sitten torstaina/perjantaina. Olisi mielestäni yllättävää jos eivät tienneet enempää kuin nyt on kerrottu. Nimittäin pidän epätodennäköisenä, että Italian poliisin johtama 17 terroristiepäilyn pidätysruletti ja Suomessa perjantai-iltana toteutettu sotarikoksesta epäilyllyn pidätys olisi ollut sattumanvarainen yhteensattuma, jolla/joilla ei olisi ollut mitään tekemistä tunteja myöhemmin Pariisissa tapahtuneeseen terroristi-iskuun.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Sellainen lisäkommentti tuohon pilkkaamiseen, että politiikassa mukana olevien ja päättäjien ylipäätään tulee sietää tietysti selvästi vahvempaa kritiikkiä kuin tavallisten rivikansalaisten. Terävän satiirin voi joku päättäjä kokea pilkaksikin, mutta sen riskin hän on ottanut.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen Vastaus kommenttiin #28

Tuo on tietysti totta.

Mutta entäpä vanha viisaus "joukossa tyhmyys tiivistyy".

Jos emme ole valmiita purkamaan "joukon" koostumusta, emme voi analysoida ja selvittää, olisiko joukon muodostavilla ihmisillä joku yhteinen nimittäjä, joka selittää tyhmyyden. Tälläinen voisi olla esim. syntyperä - tai sitten ei. Ilman avointa ja rehellistä tutkiskelua tälläistäkään asiaa ei voi selvittää. Eikä tämä mitenkään tarkoita pilkkaamista.

Syntyperän käsittelemättä jättäminen on hankalaa myös seuraavassa - nyt vallitsevassa - tilanteessa: Tiedämme, että Isis'en riveihin värväytyneet taistelijat ovat lähteneet (syntyisin?) - mitattuna taistelijat/miljoonaa asukasta kohden - sellaisista maista kuin Belgia, Tanska, Ruotsi, Ranska, Hollanti, Norja ja Suomi.

Jos emme käsittelisi tätä syntyperä-asiaa tässä yhteudessä, emme voisi tutkia mikä näitä taistelijoiden lähtömaita yhdistää ja onko tällä yhdistävällä tekijällä jotain tekemistä lähtemiseen.

Tässä tapauksessa yhdistävä tekijä on tietysti korkean tason "hyvinvointivaltio". Josta seuraa kysymys, onko hyvinvointivaltiolla jotain tekemistä terrorismin sikiämiseen? Jätän pohdikeluketjun tähän, mutta totean, että ilman syntyperän sisällyttämistä tarkasteluun, tämänkin asteista selitysketjua olisi ollut vaikea selvittää.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #28

Eipä ketään rivikansalaista vaikuttanut kummoisesti pilkkaavan vaikka se teki suomen kansasata (pikemminkin pääkaupunkiseutulaisista) satiiria aina Pekingin näyttelyssä asti, ohjelmasta ei ainakaan mitään kritiikkiä esitetty.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

On viimeaikoina myös näytetty miettivän ovatko Suomalaiset Geneettistä alkuperäänsä Skandinavia germaaneja, Balteja vaiko Slaave, jopa vilautettu että olisimme suoraan periytyneet Saamelaisista. Kaikessa tässä melkeessä on haluttu kiistää että Itämeren Suomalaisilla oma itäiseen ja läntiseen jakautunut geeniperhe joka ei olisi sukua muiilens Indoeurooppalaisillekansoille. Eli vaikka olisikin kuinka kunniallinen ja länsimainen kansa niin kyllä heidän alkuperästään ja etnisyydestään käydään keskusteluja mutta kun kyseessä on pakolainen niin heidän kohdallaan ei alkuperästä puhua.

Seppo Hildén

Hankamäki toteaa kirjoituksessaan että "Yksi syy päätoimittajien haluun sensuroida mediaa voi olla se, että he ovat periaatteessa vastuussa julkaisunsa sisällöstä ja siksi heitä uhkaillaan suoraan viranomaistahoilta, mahdollisesti sisäministerin määräyksestä."

Tähän päätoimittaja Huusko toteaa, että "esimerkiksi tämä tiedotusväline, jossa nyt kirjoitamme, ei ole moisista uhkauksista kuullut. Tohdin hieman epäillä muidenkaan sellaisia saaneen."

En itsekään usko suoraan viranomaisuhkailuun mutta jonkinlaiseen kollektiiviseen itsesensuuriin kyllä. Tämähän on ollut tapana kautta aikain suomalaisissa mediataloissa oli aiheena sitten Urkin terveys, naapurimme NL, tai EU:hun liittyminen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itsesensuuria esiintyi paljon Nato hölinässäja nyt pakolais tulvassa mutta on sitä median lisäksi historian kirjoittamisessa esim vältetään levittämästä yietoja jotka muuttaisisivat nykykäsityksemme historiasta ja mm saisi keskiaikaisen Ruotsin näyttämään ilkeältä siinä missä Novgorod olisi suopea tai että rautakauden Suomalaiset olivat kehittyneempiä kuin mitä on yleinen käsitys tai että Mannerheim kaveerasi Hitlerin kanssa. Vaikea lisäksi sanoa esiintyykö itsesensuuria myös kirjallisuudessa.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Ongelma on siinä että media/valtiovalta on ottanut kasvatustehtävän kansalaistensa suhteen.

Paha virhe!

Ei aikuisia ihmisiä pidä alkaa kasvattamaan ja kohdella kuin lapsia. Ihmisille tule kertoa asioiden todellinen tila mahdollisimman totuudenmukaisesti. Sen jälkeen täysvaltaiset, täysjärkiset kansalaiset tekevät demokraattisesti omat johtopäätöksensä.

Myöskään tp-hakijoihin ei tule suhtautua kuten äidistä eksyneisiin pikku reppanoihin. Se on todella loukkaavaa heitä kohtaan ja johtaa vain ongelmiin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Miksi niin moni on sanonut siirtyneensä seuraamaan kv. mediaa?

Kun puhutaan median konsensushakuisuudesta tai korrektiudesta tiettyjen aiheiden osalta, mieleen tulee ehkä huono analogia, eli suomettuneisuuden ajan ylläpitämä itsesensuuri.

Tänään kyse on eräiden epäonnistuneiden päätösten ja hankkeiden kritiikin välttämisestä, vaikkei mitään myllykirjeitä tai Kokkolan Palloseuran miehiä kylään tulisikaan. Onko media päästänyt päänsä sisään "suuren yhteisen hankkeemme" riippumatta siitä, onko siinä tolkkua vai ei?

Nyt elämme 2010-lukua, emme 1970-lukua. Media ei voi Suomessa yksin hallita ilmatilaa ja siksi yritykset siihen suuntaankin ovat tragi-koomisia. Se on jopa synnyttänyt oman kielenkäytön ja sanaston tätä neliraajajarrutusta varten.

Jopa ennen kohtalaisen hyvätkin journalistit käyttävät kielikuvia, joissa yhdellä puolella ovat esim. "euroskeptikot, rasistit, impivaaralaiset tai populistit" - ja toisella "vakavasti otettavat".
Euroopan kaaokseen osaltaan saattaneita poliitikkoja pidetään toki vakavasti otettavina, vaikka vaara heidän valtansa huojumiseen vaanii itse demokratiassa:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015112020698307_...

On ilmeistä, että vaikka eruoopalaisiin arvoihin kuuluu mm. demokratia, EU ei silti pidä kaikista jäsenvaltioidensa vaalituloksista. Mitä media tästä tuumaa? Se palkkaa kolumnistin sanomaan sellaista, mihin se ei itse kykene:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

On ihme, että eräs harvoista itsenäisistä talousjournalisteistamme palkittiin journalistipalkinnolla (Jan Hurri), vaikka hän sentään tuntee aiheensa ja tekee huolellista työtä.
Ehkä Hurrin hyvä esimerkki antaa luvan muille laiskotella? :-)

Käyttäjän SamiRuokokoski kuva
Sami Ruokokoski

noin yleisemmin, niin tässä blogissa esiintuotu kuin muutkin vastaavat ongelmat ratkeaisivat mikäli osaisimme -tai oikeammin, haluaisimme- päättää kuinka paljon demokratiaa haluamme (jos nyt lähdetään siitä, että jonkin sortin demokratia olisi kuitenkin enemmistön mielestä se vähiten huono vaihtoehto).
nykyinen (edustuksellinen?) malli lienee monelle mieleinen lähinnä siksi, ettei vastuuta haluta itse kantaa ja mistä hyvänsä huonoksi koetusta asiantilasta voidaan syyttää muita.
voisimme niin sopiessamme äänestää ja päättää kaikista asioista napin painalluksella –suuremmista päätöksistä valtakunnan tasolla ja muista paikallisesti.
arvaamista jatkaessani olen seuraavaksi sitä mieltä, että mahdollista liiallista demokratiaa pelätään puoluekannasta riippumatta.
vähemmän nauttineena saattaisin sanoa, että koettakaa nyt rakkaat kanssaeläjät päättää olemmeko kaikki kelpoisia päättämään asioistamme vai omaavatko toiset muita oikeammat näkemykset.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kerro ihmeessä meille nappia painamalla, miten sosiaali-ja terveyshallinto tulisi järjestää; kuinka Euroopan turvallisuutta parhaiten varjellaan; miten saadaan aikaan työmarkkinarauha; ja kuinka Frontexin tulisi huomisesta lähtien hoitaa Schengenin ulkorajoja.

Minusta sinä olet hyvinkin kelpoinen päättämään näistä asioista, mutta jos ei aamuun mennessä tule vastauksia, rupean ajattelemaan, että taidat olla vähän lapsellinen.

Käyttäjän SamiRuokokoski kuva
Sami Ruokokoski

paljon raskaita päätöksiä tarjoat nuorille harteille.
kiitos luottamuksesta, pyrin olemaan sen arvoinen.
mutta siinä mielessä olen kapasiteetiltani rajoittunut, etten ainakaan heti keksi miten kommenttisi liittyy tähän blogiin, viestiketjuun tai minun kommenttiini.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #38

Sori, taisit mainita jotain nauttimisesta. Tarkoitukseni oli enemmänkin vastata kuin kysyä. Suora demokratia ei siis mielestäni ole kovin käytännöllistä juuri milloinkaan tai missään asiassa.

Käyttäjän KirsiVisunen kuva
Kirsi Visunen

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Kun besserwissermäisesti pyritään arvottamaan jokin kanta arvokkaammaksi kuin toinen, ollaan tekemässä hallaa länsimaisen sivistyksen perusteille. Sananvapaus on yksi.

Totuuden etsiminen asioista on tärkeää. Itsesensuurin kehittyessä ei uskalleta puhua oman aseman menettämisen pelossa.

Jos yleisö menettää luottamuksen mediaan, siirtyy se seuraamaan vaihtoehtomedioita ja sitä myöden voi altistua yhä graavimmalle, tarkoitushakuiselle mielipiteen ohjailulle, jossa voivat olla epämääräiset tahot mukana. Aihe on mitä tärkein.

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Hei!

Mitä mieltä olette mediasta nykyään? Onkos se täysin hallituksen vallassa vai onko kyse vaan epäpätevyydestä? Vai toimiiko se kenties hyvin? Teen blogissani aiheesta kyselyn. Tarkoitus olisi saada "kansan" ääni enemmän esiin ja varsinkin nähdä miten yhtenäinen/hajonnut ääni on. Poikkeaako ihmisten käsittelemä kuva olennaisesti siitä, minkä media meille syöttää?

Media on toiminut hieman erikoisella tavalla viime aikoina ja syy saattaa olla hallituksen ohjeistuksessa, yleisestä leimaamisesta sekä puhtaasi vaimentamisen kulttuurista. Kuitenkin juuri kriisien aikana kriisiviestintä on äärimmäisen tärkeää. Mikä on median rooli nykykriisien aikana? Mihin sen kannattaa keskittyä? Onko se vapaata tai hallittua? Luotatko siihen? Vasta näihin kysymyksiin kyselyssä:

https://sibilpolitical.wordpress.com/2015/12/10/ky...

Sibil
https://sibilpolitical.wordpress.com/
http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
http://sibilyanev.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Todella hyvä teksti! Juuri vastaavasta asiasta kirjoitin blogissa. Eli kun finanssikriisin jäljiltä mentiin mediataloissa poispäin tutkivasta journalismista kohti markkinavoimaista tuloksellisuutta (SanomaPro; Bonnier jne.) niin se on aiheuttanut median ja lehdistön riippuvuuden poliittisista päätöksistä. Juuri siitä haluaisinkin tehdä kysely blogissani.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Vielä on toivoa! Usein epätoivo valtaa mielen kun lukee, kuuntelee ja katselee valtamedian propagandaa! Toisinaan sitten, niin kuin nyt lukiessani tämän J. Sakari Hankamäen analyyttisen blogin, usko oikeudenmukaisempaan ja parempaan huomiseen vahvistuu. Kiitos hänelle siitä! Laitoit niille luun kurkkuun ja se on ihan oikein.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut