Jukka Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Onko euroalueen jäsenyydestä äänestäminen vaarallista?

Paavo Väyrysen kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa saavuttanee 50 000 kannattajan rajan, vaikka nimien kertyminen onkin hyytynyt noin 35 000 tasolle. Keräysaikaa on kosolti jäljellä.

On mielenkiintoista nähdä, mitä silloin tapahtuu. Kansanäänestyksellä korjattaisiin se virhe, ettei euroon liittymisestä järjestetty aikanaan kansanäänestystä. Esko Aho oli luvannut Euroopan unionin jäsenyydestä äänestettäessä, että euroon liittyminen on kokonaan toinen asia ja että asiasta pidettäisiin erillinen kansanäänestys. Paavo Lipponen puolestaan katsoi, etteivät Ahon lupaukset sido häntä, ja euroon liityttiin eduskunnan päätöksellä ilman lakialoitetta, pelkän valtioneuvoston tiedonannon perusteella.

Olihan se melkoista demokratian pilkkaa. Mikäli asiasta järjestetään lähitulevaisuudessa kansanäänestys, on hyvin mahdollista, että Suomi eroaa euroalueesta. Euron valuviat ovat tulleet niin selviksi ja myös kalliiksi.

Suomea käytettiin mallinukkena Etelä-Euroopan maille, kun maamme hyväksyttiin euroalueen jäseneksi, vaikka Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimukset valtionvelan jäämisestä alle 60 prosenttiin BKT:stä eivät täyttyneet. Valtiontalouttamme kaunisteltiin laskemalla eläkekassoissa oleva varallisuus osaksi valtion omaisuutta, jotta tuolloinen julkistalouden velka saatiin näyttämään pienemmältä. Ja Brysselin neuvottelijat hyväksyivät valheen ketunhäntä kainalossaan. Suomen avulla tasoitettiin tietä myös Kreikan liittämiseksi euroon.

Kympin kysymys on, olisiko Suomen eroamisesta nyt enemmän hyötyä kuin haittaa. Euroopan valtioiden talous olisi varmasti paremmassa kunnossa ilman euroa, joka on monetarismin ja kapitalismin välikappale: syy pääomien vaellukseen, veropakolaisuuteen sekä työvoiman siirtelyyn ja riistoon. Taloushistorian valossa Suomen jokainen lama on voitettu devalvaatioiden tai vientiä kasvuun sysäävien onnenkantamoisten kautta. Itsenäinen rahapolitiikka olisi pienelle viennistä riippuvaiselle kansantaloudellemme tärkeä instrumentti. Siksi eurosta eroaminen olisi paikallaan. 

Eroaminen eurosta ei todennäköisesti kuitenkaan parantaisi Suomen asemaa nykytilanteessa. Markka revalvoituisi voimakkaasti suhteessa euroon ilman voimakkaita toimia. Ja mikäli omaa valuuttaa pidettäisiin keinotekoisesti halpana, se kallistaisi tuontihyödykkeitä huomattavasti, jolloin 40 tuuman televisio maksaisi euroissa arvioiden 2000 euroa, pjongjangilainen koppimopo 30 000 euroa ja Samsungin S6 noin 1500 euroa. Työvoimamme kyllä halpenisi, mutta muutoin on hyvin epäselvää, mistä Suomi eroaisi eurosta erotessaan. Kannattaisiko markan antaa sittenkin revalvoitua, kun euromääräinen valtionvelkamme tällöin pienenisi? Ja miten on laita Suomen Pankin target-vastuiden? Yhtälöitä taloustieteilijöiden ratkaistaviksi riittää.

Veikko Vennamo sanoi aikanaan, että oikeassa pitää olla oikeaan aikaan. Suomen erolla eurosta olisi drastiset poliittiset vaikutukset koko euroalueeseen. Malliesimerkki olisi jälleen annettu.

Suuria linjoja ajatellen voisi olla hyväksikin, että koko euroa ei olisi. Pragmaattisesti arvioiden Suomen ero eurosta voisi kuitenkin syventää sekä euromaiden että Suomen omaa talousahdinkoa. Pako uppoavasta laivasta pitäisi järjestää hallitusti ja muitakin matkustajia ajatellen. Kansanäänestys euroon kuulumisesta pitäisi järjestää kaikissa euromaissa yhtä aikaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

On vaarallista. Liike-elämä tarvitsee toimiakseen jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Tavan pulliaisten näpit on pidettävä erossa näistä raha-asioista.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Markan devalvointi auttoi siihen aikaan, kun päävientituote oli omasta puusta tehty paperi.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Kreikkalaiset järjestivät kansanäänestyksen mutta kansaa ei kuunneltu. Sama kävisi Suomessa varmaankin. Eurosta pitäisi päästä eroon vaikka se nostaisi Suomen tulevan valuutan arvoa todennäköisesti nopeasti ja aiheuttaisi muita lyhytkestoisia ongelmia. Euron systemaattinen epäoikeudenmukaisuus ja valtioiden väliset vedätykset ovat jo riittävä syy luopua yhteisvaluutasta. Eurooppa ei ole riittävän yhtenäinen vaan se koostuu toisiaan vastaan kilpailevista maista, joista useimmat ajavat härskisti omaa etuaan. Pienenä maana Suomi joutuu noudattamaan isompien tahtoa vaikka se olisi kansallisen edun vastaista. Suomi voisi siirtyä vaikka Yhdysvaltain dollariin, jos pitää saada omaa kansallista valuuttaa vahvempi vaihtoehto.

Reino Jalas

“Esko Aho oli luvannut Euroopan unionin jäsenyydestä äänestettäessä, että euroon
liittyminen on kokonaan toinen asia ja että asiasta pidettäisiin erillinen kansanäänestys.
Paavo Lipponen puolestaan katsoi, etteivät Ahon lupaukset sido häntä,”

Mahtaneeko blogistilla tai jollain muulla olla tietoa mitä kautta tuollaisia vuosien 1997-98 Eduskunta-asiakirjoja pääsee selailemaan? Olisi ollut mukava vilkaista millainen debatti asiasta tuolloin käytiin.

Vanha tuttu Aho-Lipponen Youtube-video sekin toki kuvastaa sekin tuon aikaisia tuntemuksia aika hyvin.

Europäätöstä pelkällä Lipposen tiedonantomenettelyllä vastustaneen, ja silloin oppositiossa olleen Ahon silloinen lausunto on melkeinpä oraakkelimainen. Kun sitä peilaa Suomen talouden nykytilanteeseen:

      “Jos ei olisi voitu käyttää valuuttakurssimuutosta 90-luvun alussa,
      meidän kansantuotteemme romahdus olisi ollut miltei 2-kertainen
      siihen verrattuna mitä nyt tapahtui.
      Onko hallituksella olemassa selkeä suunnitelma siitä, miten
      tällaisissa häiriötilanteissa toimittaisiin.”

---
Eduskunnan uusitut sivut ja nykyinen, uusittu hakusysteemi tuntuvat hyvin kömpelöltä ja puutteelliselta.
Edes Googlestakaan ole tällä hetkellä apua, koska sen kaikki eduskuntalinkit ovat nykyisellään toimimattomia.

Täysistuntojen viodeointi aloitettiin vasta 2008. Siitä eteenpäin täysistuntojen sanomiset ovat hyvin tallessa ja löydettävissäkin.

Vanhemmat EU-päätöksen 1994-aikaiset ja sitä vanhemmat asiakirjat menevät sitten jo täysin pimentoon. Pitäisi ilmeisesti itse tallustella Eduskunnan kirjastoon, jos niitä haluaa lukea.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Otto von Bismarck totesi n. v. 1994 (haastattelussaan Erkki Toivaselle), että äänestys EU:n ns. perustuslaista ja sen hyväksymisestä pitäisi järjestää laajan keskustelun jälkeen kaikissa jäsenmaissa yhtaikaa. Ei sekään onnistunut.
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

EU halliitsee pitkälti korruptoituneella "hajoita ja hallitse -menetelmällä" jäsenmaitaan ja niiden poliitikkoja, käyttäen ns. eriaikaisuutta hyväkseen metodeinaan uhkailu, kiristys ja lahjonta. :-)

Uhkailua käytettiin mm. EU-vaaleissa 2014, kiristystä käytetään edelleen mm. Kreikan tukipaketti- ja eurojäsenyysongelmissa, ja lahjontaan voidaan lukea korkeiden virkojen - mm. komissaarit - jakaminen uskollisille eurofanaatikoille (esim. Jyrki Katainen).

Hallittu purku, johon Hankamäki viittaa, näyttäisi olevan paras mahdollinen ratkaisu.

Jouni Peltoniemi

Kyllähän tuo kansanäänestys vaaraksi on. Paitsi, että kansa saattaa äänestää väärin vanhasta tottumuksesta, niin se on aivan liian hidas prosessi. Joka minuutti tässä rikkieurossa pahentaa tilannetta ja lisää eron tai korjausten kustannuksia, työttömyyttä, kiristystä ja konkursseja.

Pekka Nykänen

Eurojäsenyyden myötä Suomen valtio joutuu lahjoittamaan vuosittain miljardeja euroja suomalaisten veronmaksajien rahoja Välimeren maihin. Nyt Kreikalle. Jatkossa ehkä Portugalille ja Italialle. Tämä on riittävä syy Eurosta eroamiseen. Ottakaamme jälleen mallia Ruotsista, joka ei ole Euro-maa ja pärjää erinomasiesti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut