J. Sakari Hankamäki Filosofian, politiikan ja median tutkimusblogi.

Isoille pojille rauhanharjoitukset

  • Kotkan edustalla oleva Suursaari kuvattuna Helsingin Pihlajasaaresta
    Kotkan edustalla oleva Suursaari kuvattuna Helsingin Pihlajasaaresta

Suomenlahdella on ollut mediaseksikästä, kun venäläiset lentokoneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa, ja merestä on pistänyt esiin periskooppi. On kieltämättä mukavaa, että niinkin tylsässä paikassa kuin Itämerellä tapahtuu jotakin.

Kaksi vuotta sitten Venäjän hallinto avautui, ja lehdissä kerrottiin, kuinka Vladimir Putin opasti vankeudessa kasvatettuja lumikurkia muuttomatkalle lentämällä niiden edellä moottoroidulla riippuliitimellä ja toimimalla kurkiauran ”johtokurkena”.

En tiedä onko tämäntyyppinen ”ilmatilan loukkaus” parempaa vai huonompaa kuin Monty Pythonin lentävä sirkus, mutta Suomenlahdelta KGB-agentti Putin voisi viedä kehnon komediansa muualle.

Mitään objektiivista haittaa rajaloukkauksista ei tietenkään ole, sillä Suomen ilmatilassa lentää koko ajan useita ulkomaisia koneita, joten kiusa se ei ole pienikään kiusa. Eikä se järvikään soutamalla kulu.

 

Miksi rajoilla kuhisee?

Syksy on ornitologisesti antoisaa aikaa, ja niinpä minäkin kiikaroin muuttomatkalla olevia lintuja Pihlajasaaressa. Samalla panin merkille, että Helsingin edustalla olevalta kalliosaarelta näkyy 130 kilometrin päässä olevaan Suursaareen asti. Suomi menetti tuon korkeimmalta kohdaltaan 176 metriin ulottuvan saaren Neuvostoliitolle ensimmäistä kertaa talvisodassa ja takaisin valtauksen jälkeen toisen kerran jatkosodassa.

Joka tapauksessa Helsingistä näkyy Venäjän maaperälle ja Venäjältä Helsinkiin, ja muutenkin maamme ei ole vain lähellä Venäjää vaan Venäjässä kiinni.

Niin sanottua pienten erojen politiikkaa hyödyntäen läheiset valtiot pyrkivät usein korostamaan erojaan identiteettinsä ja itsemäärämisoikeutensa vahvistamiseksi. Erottautumisella on perusteltu tehtävänsä, eikä läheinen kontakti suinkaan aina lisää yhteisymmärrystä Gordon W. Allportin läheisyysolettamuksen mukaisesti, vaikka kontakti olisi ”pitkäaikainen ja hallittu”, kuten teorian täydennyksissä oletetaan. Esimerkiksi Samuel P. Huntingtonin teoksen Clash of Civilizations mukaan pienetkin erimielisyydet riittävät aiheuttamaan suuria konfikteja kulttuuripiirien rajavyöhykkeillä.

Sama pätee Venäjän ja Ukrainan suhteeseen. Ukrainan sota tuo mieleen poikaleirikokeet, joita turkkilais-yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Muzafer Sherif teki 1950-luvulla. Hän pyrki selvittämään, aiheuttavatko ristiriitaiset intressit ja tavoitteet väkivaltaista käyttäytymistä ryhmien kesken.

Niinpä hän valitsi kokeeseensa 11-vuotiaita pikkupoikia, jotka hän jakoi ”Kotkat” ja ”Kalkkarokäärmeet” -nimisiin ryhmiin ja alkoi tuottaa ryhmien välille tutkijoiden toimesta ristiriitoja. Varsin pian ilmeni, että keskenään tuntemattomat leiriläiset hitsautuivat nopeasti yhteen ja alkoivat suhtautua naapurileiriläisiin vihamielisesti perimmältään hyvin keinotekoisten ja symbolisten syiden vuoksi. Jo pelkkä jako ryhmiin näytti riittävän epäluuloisuuden tuottamiseksi ja ryhmäidentiteetin vahvistamiseksi.

Tutkimuksen lopussa ryhmien välisiä suhteita pyrittiin parantamaan. Muzafer Sherif järjesti leirien välille keinotekoisia ”kriisejä”, joiden ratkaiseminen edellytti osapuolilta voimien yhdistämistä. Esimerkiksi leirillä ollut kuorma-auto ei käynnistynyt, ja kaikki pojat tarvittiin sen käyntiin vetämiseen. Hän myös katkaisi vedentulon yhdestä leiristä, jolloin ilman vettä jääneet syyttivät toista leiriä tihutyöstä, kunnes vedenjuoksun katkettua molemmista leireistä leiriläiset alkoivat tehdä yhteistyötä veden kantamiseksi leireihin.

Myöhemmin on pohdittu, olisiko leirien sekoittaminen poistanut väkivaltaisuutta, mutta myöskin todettu, ettei pelkkä läheisyys tai yhteistyö johda ryhmien yhdentymiseen. Elämä voi jatkua erillään, vaikka vihamielisyys vähenisikin, ja siksi tarvitaan ulkoista vaikuttamista muutoksen aikaansaamiseksi. Toisiaan leikkaavien ryhmäkäsitteiden, kuten monikulttuurisuuden, lisääminen ei kuitenkaan vaikuta tuottavan toivottua tulosta, mikä on nähty muun muassa entisen Jugoslavian alueella, jonne saatiin rauha vasta itsenäisten kansallisvaltioiden myötä. Toisaalta myös ulkoryhmiin eristämisestä on saatu huonoa näyttöä.

 

Ukrainan ja Venäjän sodasta ei selvitä ilman ulkopuolisten väliintuloa

Aikuisten suhteet muistuttavat lasten asenteita. Nyt kun Venäjä toimii ”koulukiusaajana” ja valtaa Euroopan toiseksi suurinta maata, kansainvälisen yhteisön pitäisi aiheuttaa Ukrainan hallituksen ja kapinallisten ja toisaalta myös Ukrainan ja Venäjän valtion välille sellaisia ylimääräisiä kriisejä, jotka taivuttaisivat osapuolet rauhaan.

Juuri siitä pakotteiden asettamisessa on kyse, mutta pelkään pahoin, että ne eivät riitä. EU tulee vain ampuneeksi itseään jalkaan, kun taas Leningradin piiritystä muistelevat venäläiset kulkevat kuin täi syvimmänkin rotkon läpi ”isäntämaan” oravaskettä ravinnokseen nauttien. Sitkeän vastarinnan vuoksi Yhdysvalloille ja Natolle ei taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin toimia ”Sherifinä” ja polttaa taivaallisella tulella poroksi jokin Moskovan tai Harkovan katedraaleista, niin saavat Ukrainan puolelle eksyneet pienet vihreät miehet muuta ajateltavaa...

Ukrainan sota on siis umpikuja, josta ei selvitä ilman ulkopuolisten asioihin puuttumista ja voiman käyttöä. Mikään ei yhdistä niin kuin ulkoinen vihollinen, ja näin tuotetun propagandan kannatusvaikutus Putinin ”Yhtenäinen Venäjä”-puolueessa toki osataan hyödyntää. Sama pätee myös Natoon, joka harjoittelee kauttakulkua Suomessa pidettävissä sotaharjoituksissa. Mutta milloin isot pojat päättävät pitää rauhanharjoitukset?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Sitkeän vastarinnan vuoksi Yhdysvalloille ja Natolle ei taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin toimia ”Sheriffinä” ja polttaa taivaallisella tulella poroksi jokin Moskovan tai Harkovan katedraaleista, niin saavat Ukrainan puolelle eksyneet pienet vihreät miehet muuta ajateltavaa..."

Luulisi tohtorismiehen ymmärtävän, että taivaallinen tuli Moskovassa tai Harkovassa johtaisi strategiseen vastaiskuun, jolloin taivaallinen tuli leimuaisi myös New Yorkissa ja tai Washingtonissa.

Rauhanharjoitukset saisivat liian kovan hinnan, kun länsimainen sivistys sulaisi akuutin ionisoivan säteilyn polttaessa "tuhkatkin pesästä."

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Kyllä se siitä loppuu, kunhan annetaan Ukrainan venäläisten alueiden itse päättää, mihin haluavat kuulua. Pohjois-Irlantikin on kummasti rauhoittunut, kun on annettu puolin ja toisin hieman löysää. Kansalaisten pitää saada päättää, oligarkkien edut eivät voi mennä edelle. Ja tämä pätee myös EU:n, mikäli se haluaa jatkaa olemassaoloaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"Taivaallisella tulella" lienee tässä vertauskuvallinen merkitys, jolla viitattaneen siihen, että kun olosuhteet menevät riittävän ikäviksi myös Venäjän leirissä (pakotteet, kansalaisjärjestöjen ja median herääminen todellisuuteen, vaatimukset demokratian palauttamiseksi, eristäytyminen hylkiövaltion asemaan, uhka Putinin hallinnon syrjäytymisestä jne.), joka on itse ensin aiheuttanut ikävät olosuhteet Ukrainalle, voikin yllättäen tapahtua oivallus myös toisella tavalla toimimisesta?

Turvalliseksi olonsa kokeva, rauhallinen naapuri voi olla ihan hyvä vaihtoehto - Venäjällekin. Kunhan ensin oppivat arvostamaan sellaista. Siihen voi mennä monta ajastaikaa... :D

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Eikä se järvikään soutamalla kulu."

- Minulla on tunne, että tuo lausahdus kuullaan lähitulevaisuudessa Perussuomalaisten puheenjohtajan suusta ns. vesistö-sarjan soinismina. Tokaisulle "sitä vettä melotaan, jota kanootin alla on" tarvitaankin jo vaihtelua.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Miksi sitten Moskovan tuhoamisen sijasta ei ehdoteta suoraan Jugoslavian karvaiden kokemusten jälkeen, että jakakaa nyt hyvät veljet se maa neuvottelemalla kahteen tai useampaan itsenäiseen, tai ainakin itsehallintoiseen osaan? Vai luuleeko joku, että sotimalla saavutetaan yhtenäisyys valtion sisällä, ellei kyseessä ole ylivoimainen enemmistö "rauhaanpakottajina"?

Venäjähän ei ole minkäänlainen ongelma Suomellekaan, ellei Suomi tee itsestään ongelmaa Venäjälle, mihin nyt hysteerikkojen ja moralistien toimesta ollaan sortumassa. Ukraina sortui samaan virheeseen ja kansa maksaa virheestä hengellään.

Suomalaiset menivät liian pitkälle hakiessaan kansallisten traumojensa parantamisee eurooppalaista kulttuuriyhteisöä, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan. Jokainen vähänkään laajemmin kierrellyt on nähnyt sen kulttuurien kirjon, josta Eurooppa koostuu. Suomen heikkoudet korostuvat yhteisössä aivan yhtä pahoin, mitä tapahtuisi, jos yrittäisimme integroitua venäläiseen kulttuuriin.

Nyt olemme tuhonneet koko kansallisen kulttuuri-identiteettimme muutamassa vuosikymmenessä ja lisäksi suurimman osan elementeistä, joilla sellaista voitaisiin ylläpitää.

Nyt käydään enää huutokauppaa siitä, kenen sotilaalliseen hallintaan tämä konkurssipesä kuuluu ja kenen oikeudella loput luonnonvaramme raiskataan ylikansallisille mrakkinoille.

Tällaiseen kuseen joutuu, kun luopuu itsenäisestä päätösvallasta ja omasta rahasta, kasvottoman ja isänmaattoman markkina- ja byrokratiavallan alamaisuuteen.

Niin ja ei, emme todellakaan pysty vaikuttamaan tähänkään asiaan enää yhtään mitenkään, ellemme määrätietoisesti hanki takaisin oman luvan ja oman tuvan mahdollistavia välineitä aivan ensimmäisenä.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Tarvitaan innovatiivista asevarustelua:

Reaktiona Venäjän aggressiolle lännen tulee kehittää lähes äänennopeudella liikkuva sukellusvene. Tämä on perusteltua, koska ääni etenee vedessä monta kertaa nopeammin kuin ilmassa. Lähes äänennopeudella liikkuva alus kulkee ilmassa vain noin 1 200 km/h mutta vedessä jo noin 5 600 km/h.

Sukellusveneemme purskuttaa 5 000 km/h vauhtia ja pystyy samalla linkoamaan ydinkärkiä Mustan meren syvyyksistä. Viime mainittuun ei ole tarkoitus oikeasti koskaan ryhtyä, vaan ainoastaan pakottaa Venäjä itselleen toivottomaan varustelukierteeseen, jota Se ei voi voittaa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olkoon "isot pojat" sarkastisessa mielessä esitettyä, mutta kyseenalaistan siitä huolimatta termin. "Suuri" ihminen käyttää diplomatiaa väkivallan sijaan.

"Viisas antaa aina periksi, ja tähän perustuu idioottien maailmanherruus."

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Voiko sellaisia pitää viisaina, jotka toimivat siten, että idiootit saavat maailmanherruuden?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Voiko sellaisia pitää viisaina, jotka toimivat siten, että idiootit saavat maailmanherruuden?"

Tarkoitat siis USA joka hyökkää suvereenien valtioiden kimppuun ja tappaa siviilejä massoittain, kiduttaa ja vangitsee ilman tuomioita Patriot act-lakiensa suojissa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

#8

Muinoin ihminen eli vaihotaloudessa. Ja jos jollekin henkilölle tai ihmisryhmälle vaihdannan seurauksena kerääntyi enemmän prestiisiä kuin muille, tulos jaettiin muiden heimon jäsenten kesken erimielisyyksien välttämiseksi.

Järjestelmä pyrki lähtökohtaisesti oikeudenmukaisuuteen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut