Jukka Hankamäki Osaa ja uskaltaa.

Voiko kohtaloa paeta?

Formula-ajaja Michael Schumacherin kurja tila johdattaa kysymään, onko elämässä joitakin sellaisia voimia, joille ihminen ei itse mitään voi. Onko elämä jollakin tavoin determinoitua, eli väistämättömän kaavan mukaan etenevää, tai onko esimerkiksi niin, että ihmisen elämänkulku on kirjoitettu hänen geeneihinsä?

Michael Schumacher onnistui uhmaamaan ja kiertämään kuolemaa koko uransa ajan. Hän voitti seitsemän F1-autoilun maailmanmestaruutta ja pyyhki ennätystilastoilla pöytää. Hänen saavutuksensa ovat suorastaan uskomattomia ja käytännöllisesti katsoen lyömättömiä lajissa, jossa menestyminen on kaikkien todennäköisyyksien vastaista, voittamisen mahdollisuus on häviävän pieni ja kertoimet ovat ihmistä ja hänen voitontahtoaan vastaan.

Schumacher lopetti uransa jo kerran mutta palasi malttamattomasti kilparadalle, kiertämään rataa vauhti kallossaan vain päätyäkseen paikkaan, josta lähti liikkeelle. Tuntuu kuin hän olisi aivan tarkoituksella härnännyt kuolemaa koettaen selvittää, miten paljon tai kovaa hänen pitää ajaa päästäkseen hengestään, vai ovatko viikatemies, kohtalo ja rouva Fortuna unohtaneet hänet maan päälle. Edeltäjiä hänellä riittää.

En puutu asiaan postmodernin vauhdin filosofian näkökulmasta enkä sentyyppisten kulttuurien hajoamista käsittelevien keskipakoisvoimien kannalta, joiden analysoimista Paul Virilio on sanonut dromologiaksi, sillä niin olen tehnyt jo esseessäni ”Miten teknologia ja vauhtisokeus fasinoivat massakulttuuria F1-huumaa filosofisesti formuloituna” (teoksessa Filosofiset viuhahdukset).

Schumacherissa minua kiinnostaa hänen tämänhetkiseen potilastilaansa liittyvä ällistyttävyys, tekisi mieleni sanoa: älytön ironia ja jopa irvokkuus, ikään kuin kohtalo siinä virnistäisi. Ajatelepa: kaveri onnistuu ajamaan 308 grand prix -kilpailua, voittamaan niistä 91, saavuttamaan 155 palkintosijaa ja päätymään eturivin lähtöpaikkaan 116 kilpailussa. Lisäksi hän johti kilpailua 5108 kierroksen ajan ja pitää hallussaan ennätystä myös kakkossijojen määrässä (43). Hän voitti kaikista ajamistaan kilpailuista ennätykselliset 35,4 %.

Kunnes sattui tosin tätä emme varmasti tiedä, oliko se kohtalo onneton tapaus. Pyhäpäivänä 29. joulukuuta, auringon paistaessa Alpeilla, Michael Schumacher oli perheensä kanssa pahaa aavistamatta sunnuntaihiihtelemässä mäenrinteessä, ja laskettelureitiltä vain aavistuksen verran poiketen hän horjahti alas tullessaan sekä iski kypäränsä kiveen. Tulos: aivoverenvuoto, kooma, mahdollisesti aivokuolema ja sitä seuraava todennäköinen kuolema.

M. Schumacher ei ole kuollut, mutta läheisille on varmasti tuskallista elää tavalla, josta ei tiedä, onko ihminen enää täällä. Vaikea on varmistua siitäkään, tietääkö tai ymmärtääkö ihminen itse olevansa tässä maailmassa arkiymmärryksen mukaan luultavasti ei, mikäli ihmiseltä itseltään on taju poissa.

Mutta asian kohtaloa ja niin sanottua tahdon vapautta koskeva puoli: toteuttiko Schumacher enemmän tahtonsa vapautta lasketellessaan ”täysin vapaana ja riippumattomana” pitkin Alppien rinteitä, vai toteuttiko hän vain jotakin sisäistä, psyykensä rakenteeseen tai geneettiseen olemukseensa tai molempiin liittyvää pakkoa, välttämättömyyttä tai kohtaloa? Antiikin draamaperinteessä kohtaloon liittyy traagisuus.

Vastaavia tapauksia tulee eteen jatkuvasti, tosin pienemmässä ja vähemmän huomiota sekä julkisuutta keräävässä mittakaavassa. Kennedyjen suku on ollut tunnetusti niin voimakkaiden koettelemusten kohteena, että muutamat puhuvat jo kirouksesta, sosiologit sukupolvelta toiselle siirtyvästä normien ja odotusten kuormasta, psykologit yksilöiden yli käyvistä ihanteista tai yliminästä ja biologit konflikteja sekä haasteita kohti hakeutuvasta geneettisestä rakenteesta.

Amerikkalainen kenraali George S. Patton puolestaan onnistui selvitymään hengissä toisesta maailmansodasta, kun vuoden 1945 lopulla saattui onneton tapaus ja kevyehkö kuorma-auto osui Pattonia kuljettavaan Cadillaciin aivan tavanomaisessa kasarmien välisessä liikenteessä sillä seurauksella, että kenraali halvaantui kaulasta alaspäin ja kuoli 12 päivän kuluttua heidelbergiläisessä sairaalassa. ”Mikä helvetillinen tapa kuolla”, kerrotaan kenraalin todenneen viimeisiksi sanoikseen.

Moni ihminen on kohdannut lähipiirissään outoja ja kummallisia tapauksia, joita ei mielellään sanoisi sattumiksi siksi, että todennäköisyyden vähyys puhuu niitä vastaan. Niitä ei sanoisi sattumiksi silloinkaan, kun logiikka puhuu armotonta kieltään niiden puolesta, sillä tällöinhän kyse olisi vain todennäköisyyksien vääjäämättömistä toteutumisista ei sattumista.

Esimerkiksi Schumacherille olisi kaiken logiikan mukaan pitänyt sattua jotakin noin kurjaa jo autourheilu-urallaan, ei vasta laskiessaan mäkeä suksilla. Ja se, että pahin onnettomuus tapahtui vasta, kun vaarallisimman elämänvaiheen piti olla ohi, puhuu sen puolesta, ettei tämän olisi enää pitänyt olla sattumankaan satoa; olivathan kertoimet onnettomuuden puolesta jo olennaisesti vähentyneet.

Miten siis yhdistää se, että tapahtumaa vastaan puhuvat sekä logiikka että sattuma, jotka molemmat heikentävät onnettomuuden todennäköisyyttä? Ratkaisu taitaa löytyä kohtalosta.

Antiikin draamaperinteen mukaan kohtaloaan ei pääse pakoon. Nimittäin juuri, kun luulet olevasi kohtalolta suojassa, se iskee takaa päin. Tämä perustuu siihen, että koettaessaan välttää kohtalonsa ihminen pystyy töin ja toimin pitämään kohtalonsa toteutumisen loitolla, mutta heti otteen herpaantuessa ja ihmisen tullessa holtittomaksi kohtalo tulee vastaan nurkan takaa.

Näin ihmisen mieli toimii. Se tuottaa itse kohtalon toteutumisen. Mitä kauemmin kohtalonsa onnistuu kiertämään, sitä lähempänä on sen toteutumisen aika. Myös Euroopan rahaunionin hullu draama taitaa päättyä koomaan.

Jeesus sanoo: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26) On kieltämättä kurjaa, että kenenkään täytyy maata petipotilaana koomassa. Minä en haluaisi vaihtaa osia Michael Schumacherin kanssa myöskään siinä tapauksessa, että saisin omakseni hänen 350 miljoonan dollarin omaisuutensa, joka tällä hetkellä ajelehtii orpona ja isännättömänä. (Siinä nähdään, miten vähäarvoista ja vaikutusvallatonta varallisuus loppujen lopuksi on.)

Yleensäkin ihmettelen ihmisten halua samastua niin sanottuihin idoleihinsa. Suuri osa urheilu-, musiikki- ja filmimaailman suosikeista on perin juurin onnettomia ja kurjia ihmisiä, ja heidän henkilökohtaisissa katastrofeissaan heidän turmeltuneisuutensa huipentuu.

Toisaalta en yritä olla jälkiviisas. Totuus lienee kuitenkin se, että omilla vauhdikkailla roolimalleillaan M. Schumacher on vetänyt patologien ja kirurgien peltipöydille montakin tieliikenteen uhria, jotka ovat kärsineet F1-sirkuksen tajuntateollisesta asennemuokkauksesta silvotun lihan, rampautetun kehon ja mäsäksi lyödyn elämän muodossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Tapio Vehmaskoski

Onko kohtalo jo geeneissä? Hyvä kysymys. Vastausta en tiedä, mutta olen samaa mieltä, että ihmisen elämä on ällistyttävää. Kuka tekee valinnat? Sinä itse vai geenikarttasi?...vai onko muita selityksiä?

On ihmisiä, joiden elämä ei pitäisi olla niin kuin se on mennyt. Schumacherinkin tapauksessa ilmeisesti kaikki oli jo tehty. Perusteeksi elämälle ei riitä raha taikka moninkertaiset F1-mestaruudet.

"Tietä kaitaa toiset käydä saa...." laulaa Laila Kinnunen. "...Valita ei tietä saata se annettu on..."
https://www.youtube.com/watch?v=9KpvVepzjtg

P.s. Schumacher ilmeisesti on yhä koomassa?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Onhan se tavatonta kun huippu-urheilija joutuu hiihto-onnettomuuteen. Miten se voi olla mahdollista. Jos Schumilla on kulmakarva värähtänyt, niin siitä raportoidaan ympäri Euroopan.

Tapio Vehmaskoski

Asiana oli "kohtalo" ei Schumacher.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kirjoitan tämän suomeksi,ihmisen kielellä joka ei ole geeneihini koodattu.
Tämä kieli on erittäin paljon vaikuttanut elämääni.
Sattumallakin on sijansa elämässäni, suoden uusia mahdollisuuksia ja asettaen esteitä tielleni.
Minulle vapaus ei ole valinta.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

J. Sakari Hankamäki kirjoitti: "Jeesus sanoo: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26)"

Taitaa olla ensimmäisiä mainintojasi Raamatusta? Seuraa pari esimerkkiä Urantia-tekstin viisauksista; oletko jo ehtinyt tutustua siihen?

UB(1119.1) 102:1.2 Tieteen edustama järkeily perustuu havaittavissa oleviin ajallisuuden tosiasioihin. Uskonnon usko esittää väitteensä ikuisuuden henkiohjelman pohjalta. Mitä tieto ja järkeily eivät voi tehdä hyväksemme, sen suhteen oikea viisaus kehottaa, että sallisimme uskon tehdä sen uskonnollisen ymmärryksen ja hengellisen muuttumisen kautta.

UB(1581.4) 140:8.17 Tavan takaa Jeesus varoitti kuulijoitaan ahneudesta sanoen, että ”ihmisen onni ei ole sitä, että hänellä on ylen määrin aineellista omaisuutta.” Hän sanoi sanomasta päästyään: ”Mitä se ihmistä hyödyttää, jos hän voittaa koko maailman ja kadottaa oman sielunsa?” Hän ei koskaan hyökännyt suoraan omaisuuden omistamista vastaan, mutta hän piti tiukasti kyllä kiinni siitä, että ikiajat on välttämätöntä asettaa hengelliset arvot ensimmäisiksi. Myöhemmissä opetuksissaan hän pyrki korjaamaan Urantialla vallalla olleita monia erheellisiä näkemyksiä elämästä kertomalla lukuisia vertauksia, jotka hän esitti julkisen toimintansa kuluessa. Jeesuksen aikomuksena ei milloinkaan ollut laatia talousteorioita, sillä hän tiesi mainiosti, että jokaisen aikakauden on kehitettävä olemassa oleviin vaikeuksiin omat parannuskeinonsa. Ja jos Jeesus olisi maan päällä tänä päivänä ja eläisi elämäänsä lihallisessa hahmossa, hän olisi suurimmalle osalle hyvistä miehistä ja naisista suuri pettymys siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ottaisi kantaa nykyajan poliittisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin kiistakysymyksiin. Hän pysyttelisi niistä ylevästi erillään, samalla kun hän opettaisi teitä täydellistämään sisäistä hengellistä elämäänne niin, että se tekisi teistä monin verroin kykenevämpiä käymään käsiksi puhtaasti inhimillisten ongelmienne ratkaisemiseen.

Tapio Vehmaskoski

"Näin ihmisen mieli toimii. Se tuottaa itse oman kohtalonsa. Mitä kauemmin kohtalonsa onnistuu kiertämään, sitä lähempänä on sen toteutumisen aika. Myös Euroopan Unionin ja rahaunionin hullu draama taitaa päättyä juuri näin."
------------------------------------------------------------------------

Entäpä Suomen kohtalo? Kun katsoo historiaa niin Suomi kuin ihmeen kaupalla on selvinnyt omaksi kansakunnakseen tähän päivään saakka usein täpäristäkin historian paikoista.

EU:n ja rahaunionin draamassa kuinka käy Suomen?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ennaltamääräämiseen en usko. Ei ketään ole määrätty harrastamaan laskettelua, vaan sellaiset puuhat valitaan itse. Toisaalta jos Schumacher olisi kaatunut lähikaupan portaissa ja päätynyt koomaan, olisin sanonut samaa kauppareissuista. Valtioneuvos Harri Holkeri sattuikin aikoinaan olemaan tasan väärässä paikassa, kun pikkurikollinen ryntäsi ulos myymälästä ja tyrmäsi vastaantulevan Holkerin. Tämä ei toki menehtynyt, mutta kärsi kaatumisen seurauksista lopun ikäänsä. Mitä se muuta oli kuin huonoa onnea, jolle tuskin kukaan osaa laskea todennäköisyyttä?

Meribelin laskettelurinteen turvallisuusvastaaville annan tunnustuksen. Merkityn väylän ja suljetun alueen raja todellakin edustaa turvan ja vaaran eroa, ja Schumacherin kolari tapahtui nimenomaan sillä vastuuttomalla puolella. Monelta onkin varmasti päässyt säälimätön kysymys: pitikö mennä aidan taakse?

Schumacher on kilpakuskina ollut siinä mielessä erityisen rämäpäinen, että hän oli valmis rikkomaan sääntöjä radalla. Muistan joskus ajatelleeni, että tuomaristo katsoi juuri hänen rikkeitään läpi sormien. Vaikutelma saattoi johtua myös siitä, että Schumacherin kovin kilpakumppani oli noihin aikoihin Mika Häkkinen. Saattoiko laskettelutörmäys olla seuraus siitä samasta riskinotosta, johon Schumacher oli formulansa ratissakin valmis? Voisiko laskemista suljetulla alueella verrata törttöilyyn moottoriradalla, siis riskikertoimen tietoista kasvattamista jo muutenkin vaarallisesta perustasosta?

Kun tsunami oli vyörynyt Thaimaan turistirannalle jouluna 2004, odotti veden laskemista sähköpylvään huippuun henkensä hädässä kiivennyt suomalainen poliitikko Sauli Niinistö. Läheltä siis liippasi hänelläkin, mutta se tarina sai onnellisen lopun. Kohtaloko aiheutti vaaran, onniko pelasti?

Tommi Salenius

Puhutaan siitä miten nuorena kuolleilla "olisi ollut koko elämä edessään". Mitä se tarkoittaa käytännössä? Duunia? Asuntolainaa? Muksua? Rupsahtamista? Paksua arkea, jonka ainoa lohtu on kuningas alkoholi? Ihmiset luultavasti valitsevan kuoleman vaaraa uhmaamaan elämäntavan juuri siksi, koska kukaan ei osaa oikeasti vastata tähän kysymykseen sellaisella tavalla, joka vakuuttaisi heidät.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kun hauras ihmisolio seikkailee maaplaneetalla sinne tänne, yrittäen siinä väistellen ehkä pahimpia vaaroja, ei se aina auta. Näemmä voi se pienempikin vaara olla liian kovaa hommaa. Luin joskus sellaisen tiedon, että kotona kuollaan yleisimmin tippumalla keittiönjakkaralta.

En usko ennalta määrättyyn kohtaloon, se lienee lähinnä ihmisen ajatuksellinen sudenkuoppa. Geenivirhekään ei ole kohtalo, se on vaan geenivirhe. Toisaalta, universumin aikaskaaloihin verrattuna, meitä ei ole koskaan ollutkaan. Kohtalomme kun on lajina luultavasti vain hiipumalla kadota, kuten on kadonnut 99,99% aiemminkin eläneistä lajeista. Ellei sitten järkemme todella puutu kohtaloon, voisimme ehkä onnitella itseämme, miljardin vuoden päästä galaksi valloitettu. Lopullinen kohtalomme voi kuitenkin olla sellaisen järjen puute.

Tapio Vehmaskoski

Kohtalo ei aina ole kuolemista. Tosin siihenhän se elämä päättyy.

Miksi toisen elämä ohjautuu hyvien tähtien alla ja toisen ei? Kohtalona ihmisenä oleminen sinällään on jo pohtimisen arvoinen.

Ajatelkaapa vaikka John Kennedyn kohtaloa ja hänen perheensä kohtaloa.

Useimmalla löytyy tuttavapiirissään ihmiskohtaloita, joissa jää ihmettelemään vaikkei sanoisikaan mitään: "Miksi näin?"

Itse voimme vaikuttaa perheeseemme, ystäviimme, tuttavapiirimme, mutta kohtalo ei ole meidän käsissämme.

”Mitä se ihmistä hyödyttää, jos hän voittaa koko maailman ja kadottaa oman sielunsa"

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Jokaisella on kohtalo. Sattumanvarainen, tai ei...

Schumacherista: Eräs maailman epäurheilullimmisista kilpailijoista kaikki lajit huomioon ottaen.

Ehkä onnettomuus oli palkka kilpakumppanien saattaminen hengenvaaraan jota tapahtui usein. Aina syyllinen tuo aivovammapotilas.

Toivotaan kuitenkin paranemista, mutta sitä ei tule tapahtumaan.

Se elämä normaalina on menetetty.

Ehkä palkka, ehkä ei. Ei kunnioitettava ihminen historialtaan.

Andras Lahdelma

Tulee vahvasti mieleen sellainen yksi leffa, selvittelin tässä että se oli Clouzot'n Pelon palkka, oot varmaan nähnyt. Siinä kuvataan tosi vahvasti se ilmiö, mistä tässä puhut.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Höpötys kertoo väärää tarinaa, jolloin Schumin onnettomuuden filosofinen merkitys jää tyystin tavoittamatta ja näyttäytyy aivan nurinkääntyneesti. Schumin onnettomuus ilmentää asiaankuulumattoman sosiaalisen vuorovaikutuksen ja epäjohdonmukaisen altruismin vaaroja. Schumi pakeni Schumina olemisen kohtaloaan ja omaa kilpailijaolemustaan, ja tulos oli tämä - kooma.

Noin kuukausi sitten tiedottaja Sabine Kehm sanoi, että juuri ennen onnettomuutta Schumi pysähtyi auttamaan radalta suistunutta tuttavaa tai tarkalleen ottaen tuttavan lasta. Sitten hän jatkoi matkaa, ja heti katkoksen jälkeen tuli onnettomuus.

Auttamaan pysähtyminen kesken yksilöllisen vauhtisuorituksen on epäschumimaista. Formulaa ajetaan yksin. Radalla on muita mutta ei ohjaamossa. Varikkopysähdysten aikana ei jutella kaikesta muusta, lomamatkoista tai lasten ja koirien sairauksista. Auttamaan pysähtyneen pitää kysyä, että miten sinulla menee, oletko nyt kunnossa jne. Vähemmistäkin vauhti katkeaa ja suoritus menee pilalle. Schumin onnettomuus ei aiheutunut vauhdista, vaan siitä että hän itse katkaisi vauhdin.

Jos Schumi olisi formula-Schumin tyyliin lasketellut suistuneen ohi, häntä olisi ehkä arvosteltu piittaamattomasta itsekeskeisyydestä. Tämä on Schumin kohtalo. Hän olisi kuitenkin terve. Nyt kun hän yritti väistää sosiaalista kohtaloaan, tulos oli tämä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vanha kiinalainen tarina kertoo miehestä, joka kadotti hevosensa. Ystävät tulivat pahoittelemaan hänen huonoa onneaan, mutta mies totesi siihen: "Katsotaan nyt..."

Parin päivän päästä hevonen tuli takaisin mukanaan kolme uutta hevosta. Mies otti ne kaikki omikseen, kun muita omistajia ei kuuulunut. Ystävät tulivat onnittelemaan häntä. Mies sanoi: "Katsotaan nyt..."

Viikon päästä miehen poika ratsasti yhdellä uusista hevosista, joka oli sen verran raisu, että poika putosi satulasta ja loukkasi jalkansa. Ystävät tulivat pahoittelemaan miehen pojan kovaa kohtaloa. Mies sanoi: "Katsotaan nyt ..."

Viikon päästä syttyi sota ja kaikki kylän nuoret miehet vietiin rintamalle, jossa vihollinen tappoi jokaisen kylän pojan. Miehen poika oli saanut jäädä kotiin, koska jalka oli loukkaantunut. Ystävät tulivat onnittelemaan miestä. Mies sanoi: "Katsotaan nyt ..."

Tarina jatkui tiettävästi vielä pitkään, muutta tämän verran siitä on säilynyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut